Mangon päiväkirja

[Scarlett]

Scarletin omistama
Mango Madness

©Mila

- Tarhataan mahdollisimman paljon. Aamulla ruokinnan jälkeen ulos, sitä ennen pikainen harjaus ja mahdollinen loimitus.
- Jos mahdollista, tarhataan kaverin kanssa. Tarhaan ei saa jättää riimua päähän.
- Loimitetaan sään mukaan. Sateella sadeloimi kaulajatkeella, talvella toppaloimi ja mahdollisesti alle myös fleeceloimi, talliloimi talvisin yöksi ja talvella ratsastuksen jälkeen laitetaan viltti loppukäyntien ajaksi.
- Heinät aamulla, päivällä ja illalla karsinaan. Huolehdithan että myös tarhaan heitetään hieman heiniä.
- Ei tarvitse sitoa hoitamisen ajaksi kiinni. Esteille estesatula, kouluun koulusatula ja muuhun ratsastukseen yleissatula. Esteillä käytetään martingaalia ja panssarivyötä. Pintelit ja satulahuopa ovat väriltään siniset ja satula että suitset mustia.
- Pintelit jokaiseen jalkaan esteillä ja maastoesteillä.
- Kovan treenin jälkeen suihkuta jalkoja hetken aikaa kylmällä vedellä. Hiet pyyhitään sienellä pois tarvittaessa.

Mango on aika ihastuttava hevonen niin persoonaltaan kuin ulkonäöltään. Kirjava hevonen rakastaa huomiota, eikä ole moksiskaan lähellä pyörivistä tammaneideistä, vaan keskittyy hienosti käsittelijäänsä. Onhan sillä omat orimaiset hetkensä päivittäinkin. Esimerkiksi taluttaessa se on niin ori kuin olla ja voi kun se kävelee pää pystyssä muka niin hienona ja hörisee kaikille vastaantulijoille. Siinä missä Mangosta on kasvanut oikein hieno nuori oripoika, joka ei pelkää oikeastaan mitään ja suhtautuu kaikkeen uuteen vain mielenkiinnolla niin on silläkin oma pikku pelko. Onhan Mallaspuroon muuttanut kukko aika karmiva otus ja se on puoliverisen pahin painajainen kautta aikojen.
Ratsastaessa hyvin yritteliäs ja esteillä varmajalkainen, että vauhdikas menijä.

[Scarlett]

"Lyhyt päivitys"

Annan orin ravata rennosti juoksutusliinan päässä. Tai miten sen ottaa, sanan "rennosti" kun herra pyyhälteli toivottoman villinä ja hyppien ympäriinsä. Niin energinen se oli, vaikka tarkoitus oli mennä rento ja rauhallinen treeni kentällä.
"Ei taida mennä mistään parhaimmasta päästä tänään?" Mila naurahtaa mustan friisiläistammansa selästä. "Ei meinaa hillitä itseään."
Pyöritän päätäni hymyillen.
"Joo ei, mutta parempi että kuluttaa energiaansa näin kun niin että olisin samalla selässä." virnistän ja mietin jo orin vapaaksi päästämistä kentälle. Nuoret orhit olivat aina yhtä rakkaita.
"Mut mä menen tästä maneesille. Ehkä nähdään myöhemmin?"
Nyökkään naiselle ja katson kauniin tamman perään kiinnostuneena. Friisiläiset olivat aika upeita ilmestyksiä.

Pian luovutan ja irrotan narun päitsistä, jolloin Mango ampaisee kovaan kiitolaukkaan ja pysähtyy kavahtaen toiseen päätyyn. Muutama tyttö osoittelee kauempana sormellaan kirjavaa kohti jutellessaan kaverinsa kanssa, mutta kyllähän ori olikin aikamoinen näky. Komeahan se oli ja kun hevonen oli näinkin villi niin varmasti se käänsi katseita.

Kirjava ravaa ensin luokseni, tekee äkkipysähdyksen western tyyliin ja kääntyy salamannopeasti ympäri ja taas kiitolaukalla toiseen päätyyn.
"Hölmö...Tiesitkö Mädi että oot aika hölmö otus?" naurahdan ja kävelen oriitta kohti ottaen sen kiinni.
"Mutta rakas olet"

[Scarlett]

Here again
9.1.2014


Mango heilutteli päätään ylös ja alas innoissaan kun olin sitonut sen pesarilla kiinni. Se puhkui energiaa taas ja se ei malttanut millään pysyä aloillaan vaan tanssahteli paikoillaan tai kuopi lattiaa kärsimättömänä.
"Mädi!" komennan jämäkästi nuorta oria ja saan sen huomion hetkeksi itseeni, jolloin stressaantunut ilmapiiri katosi hetkeksi.
Hymyilen hetken aikaa katsoessani kirjavaa, mutta sitten nostankin satulan jo selkään ja steppailu alkaa taas. Tällä kertaa en jaksa välittää siitä ja lasken vatsavyön toiselta puolelta varovasti alas ja palaan toiselle puolelle hevosta kiinnittämään sen. Sitten asetankin riimun kaulalle ja suitset pujotan myös pään ylitse päitsien viereen. Kuolaimet Mangoliini antaa laittaa hyvin ja se alkaa liikuttelemaan heti kuolainta suussaan kun kiristelen muita remmejä. Viimeiseksi käärin vielä siniset pintelit herran etujalkoihin ja sitten pääsen laittamaan kypärän itselleni päähän.

Talutan kirjavan reippaasti tyhjään maneesiin, jossa säädän maassa jalustinhihnat sopiviksi ja vyön tarpeeksi kireälle. Sitten kiipeänkin jo Mädin selkään, eikä ori malta pysyä hetkeäkään aloillaan kun se lähtee välittömästi reippaassa käynnissä liikkeelle kunhan nostin viimeisenkin jalkani jakkaralta.

"Voiko tänne tulla?" kuulen tutun äänen maneesin ovelta.
"Voitte tulla. Hyvinhän tänne mahtuu", virnistän Milalle, joka talutti jo tammansa sisälle maneesiin.
Mädi hieman vilkuili uteliaana friisiläisen perään, mutta eipä se siitä mitenkään ihmeellisesti tällä kertaa välittänyt tai sitten sitä ei vain enää huomannut kun se oli jo hyvin villin oloinen.

Teen käynnissä paljon voltteja ja muita "vauhtia hidastavia" teitä, sillä kun ori oli taas tässä hybersuper -tilassa niin oli mukavampi saada se rauhoittumaan tai edes hyvälle kuulolle. Ravissa teen väistöjä ja jatkan samaa rataa kuin käynnissäkin. Tavoitteena oli rennompi hevonen.

Ratsastan hevosta hieman alaspäin ja pidän tuntuman tasaisena ja pohkeen lähellä kylkiä, jotta saisin orin menemään peräänannossa. Sillä ei mitään parhaimpia lihaksia nuoren ikänsä takia takapäässänsä ollut, joten kirjava valahti aina uudestaan hyvin helposti pitkäksi. Kun ori reagoi apuihin paremmin niin samoja tehtäviä jatkettiin laukassakin. Mädi meinasi heti alkaa kaahoittelemaan, mutta onneksi se kuunteli apuja sentään hyvin. Tänään saakin ratsastaa orilla helposti sen kaksikin tuntia. Jos ratsasti päivässä vain vajaat siitä niin seuraavana päivänä vastassa oli tälläinen intopiukea hevonen, joka tuntui alussa räjähtävän käsiin milloin tahansa.

[Scarlett]

"Oot sie Mango mäntti hyvällä tavalla" -19.3.2014

Kaikki oli ollut Scarletille yhtä stressiä ja kiirettä. Välillä hänestä totaalisesti tuntui että Mangomiähen kanssa kommunikointi jäi valitettavasti liian vähälle. Kyllähän sitä liikutettiin ja vähän paijattiinkin, mutta yhä se oli liian vähän. Nyt brunette nappaa valmiiksi tehdyn voileivän suuhunsa ja pukee mustapunaisen tallitakkinsa samalla päällensä ja juoksee pian jo autoa kohti. Pian kuitenkin puhelin pärähtää soimaan, soittoäänenä toimi papaoutai-niminen kappale. Oli siinä nimittäin yllättävän hyvä soundi.
"Scarlett!" puhelimen toisesta päästää kuuluu kovaäänisesti ja naisen on pakko siirtää puhelinta hetkellisesti kauemmas. "Missä sä olet?"
"Mitä se nyt sua kiinnostaa?" Sletti naurahtaa ja istahtaa tuttuun tapaan autoonsa. "Oon lähdössä nyt tallille..."
"Aijaa" Luurin päästä kuului hieman hölmistynyt pojan ääni. "Olisit tullut meidän kanssa leffaan. Sieltä olis tullut hyvä toimintapätkä..."
"En mä ehdi, sori. Joku toinen kerta sitten." Scarlett lausuu pahoittelevaan sävyyn ja pian soitto katkeaakin tylysti.
Jaah, semmoista sitten. Nainen tiesi ettei suhde Matiaksen kanssa ollut enää parhaassa mahdollisessa kuosissa. Toinen käyttäyi välillä jopa tyhmästi, eikä mies ymmärtänyt Sletin heppapuuhia alkuunkaan. Varsinkin kun tämä pisti "meetwurstit" hänen edellensä.

Vartin päästä Sletti käveli tutussa tallissa ja yritti unohtaa äskeisen. Hän nimittäin tiesi mitä se vielä merkitsisi. Matias oli hänelle vihainen, eikä se ollut ensimmäinen kerta tällä viikolla ja oli vasta keskiviikko.

"Hei Lynn!" Scarlett tervehtii iloisena blondia, joka oli kävelemässä olohuoneeseen. Toinen käännähtää ympäri yllättyneenä, mutta tyytyväisen näköisenä.
"Heipsun, Slettimys!" Lynnikin hymyilee ja yhdessä he kävelevät sisälle huoneeseen, jossa Daniel istuikin jo pöydän ääressä. Lynninen pujottautuu heti tummatukkaisen syliin ja Sletti istahtaa tai oikeastaan rojahtaa Kerstin viereen sohvalle.

"Rankka päivä?" Punatukkainen kysäisee virnistäen.
"No jaa. Miehet vaan tuppaa joskus olemaan aika mänttejä." Slettinen hymyilee tarkoittaen jokaista sanaa.
"Älä nyt kaikkia syyllistä!" Däni naurahtaa väliin puolustellen.
Lynn virnistää.
"Kyllä säkin nyt välillä hieman.. Mutta ota kohteliaisuutena, hihih." Blondi hymyilee ja asettaa toisen kätensä miehen kaulan ympäri.

* * *

Jutustelu tuokion jälkeen brunette kiiruhtaa takaisin tallin puolelle orhipoikansa luokse, joka hörähdellen katseli hänen saapumistaan.
"Ai sinäkin olet oikein söpöstely tuulella" Scarlett lepertelee puoliveriselleen, joka tunki turpaansa kaltereiden välistä. "Onneksi mulla on edes yksi miespuolinen henkilö, joka ei ole mäntti huonolla, vaan hyvällä tavalla!"

Scarlett puunailee Mangon oikein komiaksi ja kiiltäväksi herrasmieheksi, jonka jälkeen taluttaa sen tarhaansa. Keskiviikko sai toimia hetkellisesti sen vapaapäivänä, sillä opiskelijana Sletillä oli viikonloppuisin enemmän aikaa kuin arkisin. Sitten nainen hyppelehtiikin iloisesti Aikun puheille orhipojastansa.




Heh, jep, Danny on ihan vain kohteliaasti mäntti! Kivaa, että ihmissuhdekoukeroiden vastapainoksi voi välillä paeta heppaseuraan. Hevosten kanssa selkkaukset on monesti yksinkertaisemmin selvitettävissä kuin ihmisten... - Lynn

[Scarlett]

13.6.2014
Mangolla oli tänään yllättävän huono päivä. Ori oli ollut tunnilla kuulemma oikea jukuripää ja päätin sen takia itsekin liikuttaa herrasen. Rankan ratsastustreenin jälkeen kiukku vain yltyi ja mullakin meinas alkaa toden teolla mennä hermot herrasen kanssa. Yleensähän se oli kiltti kuin mikä, mutta nyt se oli kuin perseeseen ammuttu karhu. Alkuun epäilin jopa että sillä olisi ollut joku paikka kipeänä, mutta eläinlääkärikäynnin jälkeen sekin jouduttiin (onneksi) poistamaan syyt-listalta. Seuraava epäily oli sitten Lynskin ehdottama stressi (ei Lynnin aiheuttama sentään). Nimittäin kaikki hevoset eivät reagoineet tunneilla käymiseen positiivisesti. Epäilin tätä kuitenkin suuresti, sillä yleensä vain kokeneemmat päästettiin selkään ja ori vaikutti aina tyytyväiseltä.

Niinpä vein Mangön ulos päitset päässä ja annoin sen syödä tallin reunamilta lyhyttä ruohonkortta. Se vei heti kirjavan ajatukset muualle, mutta mä en voinut olla miettimättä mikä hevosta riivasi. Oli sillä tietenkin aina välillä huonoja päiviä, mutta näin kärtty se ei ollut koskaan.
Loppu päivän herra sai olla sitten ihan rauhassa, huomenna sitten katsottaisiin uudestaan...


14.6.2014
Tänään sitten kokeiltiin uudestaan orin kanssa puuhastelua. Hoidettavana se oikein nautti harjaamisesta ja hyvä ettei se nukahtanut karsinaansa sen johdosta. Laitoin sille varusteet ja mittasin varulta siltä lämmönkin ennen kentälle vientiä, koska jos eilinen ärtynyt olo oli alkua kuumeelle niin en varmasti ratsastaisi kipeällä karvamopedilla. Lämpö oli kuitenkin aivan normaali.

Kentälläkin kaikki sujui oikein hyvin ja Mango seisoi nätisti aloillaan kun kiristin satulavyötä. Kaikki kuitenkin alkoi taas kuin salamaniskusta kun istahdin sen selkään. Kaikki kontrolli hävisi ja hevonen yritti lähteä selvästi alta pois. Se hyppi hurjana pystyyn ja heitteli takapäätään. En osannut säikähtää koko tilannetta yhtään, hyvä että edes tajusin että mitä tapahtui. Pidin istuntani vakaana ja pidin ohjastuntuman tasaisena, jotta Mango ei lähtisi vetämään kunnon rodeota kentällä.
Kun Mango seisoi hengästyneenä taas neljällä jalalla kuunnellen minua huomasin myös Danielin ja Santerin, jotka seisoivat hämmentyneinä kentän sisäreunalla. Aina kun liikahdin satulassa edes hieman niin hevonen meinasi seota taas. Nyt ajatukseni palasivat takaisin kartalle ja pidin itseni liikkumattomana. Ilmeisesti olin säikähtänyt tilannetta. Pelkäsin jopa että jäisin hevosen alle jos tulisin alas selästä. Daniel kuitenkin nappasi yllättäen Mangon ohjista kiinni ja liu´un reippaasti puoliverisen selästä alas.
Ketään meistä ei puhunut mitään vaan reipaasti vein hevosen talliin.

Olohuoneessa sain sitten kysymystulvan vastaani. Olinko mä kunnossa? Olin. En mä oikeestaan tuntenut edes säikähtäneeni näin jälkeen päin ajatellen, mutta eläinlääkäri sai totisesti tulla uudestaan. Kaikki ei ollut ihan okei Mangomiehellä.

[Scarlett]

27.6.2014
Mangolla tosiaan oli kaikki ihan kunnossa, ja syy äksyilyyn löytyi ihan vain jumisesta selästä. Onneksi näin päin. Siispä Mango vietti viikon loman, jolloin hieroja kävi useaan otteeseen paikalla ja tarkoituksena olisi että ainakin näin alkuun kyseinen hieroja kävisi joka viikko kerran käymässä hevosen läpi. Ei siis pidä ihmetellä jos karsinassa hiippailee punatukkainen täti harvakseltaan.


Tänään pääsin sittenkin hiippailemaan tallillekin asti, vaikka Mango oltiin tänään laitettukin tunnille. Oikeastaan mulla olis ollut mahtava tilaisuus viettää vapaa päivä kotona, mutta jostain syystä halusin ehdottomasti tallille. Ehkä tiedossa olisi varusteiden pesua, mutta sitäkään en ihan vielä voinut tehdä. Siispä hiippailin kentän laidalle, jossa myös Vapun hoitaja Wonder istuskeli katsomassa meneillään olevaa tuntia.
"Moikka!" tervehdin tyttöä ja etsin katseellani Mangoa.
"Moi", toinenkin tervehti hymyillen. "Mitäs sä täällä teet? Mun tietääkseni sun heppas käy tunneilla vaan kun sä et pääse liikuttamaan sitä."
Naurahdan ja huitaisen kädelläni hiuskiehkuran kasvoiltani syrjään.
"Joo, mutta mun oli ihan pakko päästä tallille."
"Outo tyyppi!"
Vilkaisen toista kulmieni alta.
"Eiks se oo kuule ihan normaalia?" kysyn ensin vakavana, ennen kuin naurahdan.

Mangomies meni tunnilla tosi kivasti. Myös sillä mennyt ratsastaja kehui orin maasta taivaisiin ja mä olin tietenkin ihan otettu siitä. Mutta enpä ihmetellyt että ori menisi hyvin. Sehän nautti tunneilla olemisesta. Mango oli tosi yritteliäs kaveri, vaikka osasi samalla olla haastavakin.

Loppupäivän mä jynssäsin kirjavan varusteita. Mutta enpä mä kummempia. Olihan mulla periaatteessa vapaapäivä!

[Scarlett]

*lumienkuli*:n pitämä valmennus 2.7.2014, 140cm

Olin lupautunut valmentamaan tänään Scarlettia, sekä hänen kenttäratsastuspainotteista ratsuaan Mangoa esteratsastuksessa ja esteiden korkeudeksi olimme sopineet 140cm. Koska sekä ratsastaja, että ratsu olivat minulle täysin uusia tuttavuuksia, olin kutsunut ratsukon paikalle hieman ennen kuin varsinaisen valmennuksen oli tarkoitus alkaa jotta minulle jäisi hieman aikaa kysellä ratsukon taidoista. Scarlett saapuikin paikalle juuri pyydettyyn aikaan, mutta minulla oli hieman esteiden kokoaminen vielä kesken ja sen vuoksi jouduin kyselemään ratsukon osaamisesta samalla kun kokosin esteet loppuun. Juttelun aikana kävi ilmi, että Mango on varsin kiltti ratsu jolta kumminkin löytyy virtaa varsinkin esteillä ja tämä kuulostikin mielestäni varsin hyvältä valmennettavalta. Koska esteitä oli vielä muutama kasaamatta kun saimme jutustelun loppuun, pyysin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyt ja samalla tarkkailin kuinka ratsukko toimi käytännössä yhteistyössä. Yhteistyö tuntuikin toimivan varsin hyvin ja niinpä pääsin pyytämään ratsukon siirtymään varsinaisille esteille samantien kun olin saanut esteet koottua loppuun.

Scarlett lähtikin suuntaamaan kohti esteitä heti kuultuaan käskyn tehdä niin ja alkuun Mangolla tuntui olevan hieman liikaa energiaa esteitä lähestyttäessä, joten pyysin Scarlettia käyttämään ratsulleen napakampia pidätteitä. Mango kuuntelikin ratsastajaansa samantien saatuaan pidätteet ja vauhti hiipui sopivasti juuri ennen ensimäistä estettä ja näin ollen jo ensimäinen este ylittyi ilman minkäänlaisia ongelmia. Esteiden hyppääminen näyttikin onnistuvan tältä ratsukolta kuin vanhoilta tekijöiltä ja kun jokainen este oli hypätty jo ensimäisellä yrityksellä ilman yhtään virhettä, kehoitin Scarlettia kehumaan ratsuaan. Näin hän tekikin ja sen jälkeen ratsukko siirtyi hyppäämään samaa rataa uudelleen. Jälleen kerran ratsukko toimi loistavasti sekä virheittä yhteistyössä ja niinpä ratakin onnistui tälläkin kerralla ilman mitään huomautettavaa.

Koska valmennustunnista oli vielä hieman jäljellä, kysyin tahtoisiko ratsukko kokeilla rataa vielä kertaalleen ja kyllähän he tahtoivat. Tällä kolmannella kerralla Mango yritti hieman nostaa vauhtia, mutta onneksi Scarlett oli kunnolla kuulolla ja antoi ratsulleen pidätteitä samantien kun tajusi orin yrittävän kiihdyttää liikaa. Kun rata onnistui vielä kolmannenkin kerran ilman yhtään virhettä, kerroin ratsukolle että heidän sieti olla tosissaan ylpeitä itsestään, sekä suorituksestaan. Valmennus alkoikin olla jo lopuillaan, joten pyysin ratsukkoa aloittelemaan loppuverryttelyitä joita en valitettavasti kerennyt jäädä tarkkailemaan kun minun piti jo rientää seuraavaan valmennukseen.

[Scarlett]

Apua saa aina kun vaan pyytää - 3.7.2014

Mangon hieronnat (kuulostaapa hienolta! Siitähän saisi hienon yrityksen vaikkapa) ovat tuottaneet hienosti tulosta. Entisetkin suoritukset ovat parantuneet roimasti ja Lynniltä olen kuullut kehuja kuinka paljon paremmin herranen toimii tunneillakin. Liikkuvuus on parantunut ja kirjavan askeleet ovat hyvin elastisia ja ilmavia. Myös inha käytös katosi kuin pieru Saharaan. Tänään tosin minä en joutunut ratsastamaan orilla ja Lynn lupasi hoitaa asian, olihan puoliverinen tehnyt tunnollisesti hommia myös tuntipuolella ja itsekin olin muutamia tunteja pitänyt.

Hain orin tarhasta suoraan pesupaikalle, sillä sää.. noh.. oli suomalaisenkin mieleen aika karmaiseva. Vettä satoi kaatamalla ja mutaa löytyi sieltä mistä sitä ei halunnutkaan löytää. Myös Mängon jalat olivat täysin ruskean ravan peitossa ja koska se ei vesisateessa voinut kuivua, niin ei kun pesemään jalat. Koko tuunauksen ajan orhipoika kilisytteli ketjuja, joilla se oli kiinni pesarissa, ja se vaikutti niin pirteältä, että olisi itsekin tehnyt mieli jopa liikuttaa se. Mutta aika tuppasi olemaan kiireistä ja tämän päivän pyhitin sille, että ottaisin kaikki herrasen loimet ja pesisin, että parsisin ne kuntoon. Muutamissa roikkui surkeasti palkeenkieliä ja opiskelijana mieluummin korjasi kuin osti uusia tavaroita, vaikka en ollut mikään haka neulan kanssa.
Oikeastaan tuo korjaus ei riittäisi syyksi sanoa että olen kiireinen, enkä millään ehdi liikuttamaan hevostani, vaan se pääasia oli se että jostain minunkin piti rahat hankkia ja tämän viikon sain vielä paiskia ihan kunnolla töitä. Tapa se oli tämäkin viettää kesälomaa.

Vietyäni herrasen maneesiin Lynnin työstettäväksi, jouduin jo lähtemään kotia. Pitäisi sitten kiittää blondia vielä kunnolla tämän päiväisestä.

* * *

Iltavuorosta kotiin tultuani puhelimessani odotti iloinen viesti Mallaspurosta:
"Hei Slettimys!
Mangomiäs meni tosi hienosti ja se kuunteli minua hurjan hyvin! Sain Däninkin vähän arvostelemaan ja napsimaan valokuvia, joita voit kysyä sitten katsottavaksi kun tulet seuraavan kerran tänne.
Terkuin Lynn."

Viesti sai minut hymyilemään kiitollisena.

[Lynn]

Mango töissä Lynnin ja Danielin hiillostamana 3.7.2014. Danielin suotuisalla avustuksella hevosesta löytyi uusia nappuloita ja irtosi välillä mahtipätkiä. Ajoittain hevosen keskittyminen katosi ja homma lässähti, mutta enimmäkseen ratsastus oli varsin positiivinen kokemus niin ratsastajalle kuin selkeästi hevosellekin.

(Jos suinkin kerkeän ja innostun, värittelen tän joskus! Nyt alkaa taas työputki, joten ei tähän hätään ehdi. Saa sitä muutkin ilokseen väritellä )

[Lynn]

[Scarlett]

^^Aivan upean kuvan olet Lynski herrasesta piirrellyt!

Syksy tulee, kaunista katseltavaa(ko?) - 15.8.14

Järkytys oli suuri kun mä tajusin kesän selvästi loppuneen.. tai no syksyn ainakin lähestyvän kovaa vauhtia. No miten mä sen sitten huomasin sen, niin kaikki voi helposti arvata miltä valkoinen, tai valkoista omaava hevonen näyttää kun se on uittanut itsensä kuralätäkössä. Niinpä tarhassa oli mua perjantaina odottamassa musta-ruskea orhipoika, jonka piti omata niitä hienoja valkoisia merkkejä, joita ei tänään kyllä etsimälläkään löytynyt. Ei Mango ikinä ollut erityisemmin harrastanut näitä mutakylpyjä, mutta kun sataa lähes päivittäin ja tilaisuuksia sattuu niin usein. Asia oli lähes väistämätön.


Tallissa mä suihkuttelin kirjavan ensin aivan puhtaaksi. Sainhan siitä lopulta ihan hevosen näköisenkin. Vedettyäni Mädin vielä viilalla läpi, heitin kuivausloimen sen selkään ja taluttelin orin maneesiin, jossa Mila ratsastikin upealla Linkallaan. Talutin herrasta hetken aikaa ainoastaan käynnissä ympäri maneesia, mutta kun Mila poistui niin ohjastin Mangon ympyrälle, pyytäen siltä ravia.


Ori oli hyvin innoissaan ja se heitti muutaman suurehkon pukkihypyn, ennen kuin se alkoi hieman paremmin kuuntelemaan ääniapujani. Tunneilla käynti oli tehnyt sille tosi hyvää. Sen lihakset olivat kasvaneet ainakin hieman, eikä ratsastajien vaihtuvuus ole muuttanut sitä yhtään.

Juoksutuksen jälkeen jätin sen suosiolla talliin kuivumaan. Ei enää olisi pitkä aika iltaheinien antoon.

[Scarlett]

20. toukokuuta
Hedelmämies pirteänä

Popitin kuulokkeistani musiikkia ja kävelin tallin käytävällä fiilistellen. Minulla vaan oli niin erinomainen päivä. Kesäkuu olisi parinviikon päästä ja Mangon tunneilla käymisen ansiosta sillekin oli kasvanut lihasta ihan hurjan paljon jo. Välillä ori näyttikin enemmän huippuunsa treenatulta kouluratsulta kuin pesunkestävältä estetykiltä ja sain olla ylpeä rakkaasta oristani. Me olimme jopa sijoittautuneet viime sunnuntaina helppo a luokassa toisiksi! Se jos mikä kieli siitä, että myös kouluratsastus oli alkanut olemaan entistä enemmän lähellä sydäntäni. Tämän lisäksi olin niin onnellinen myös siitä, että olin vihdoin alku vuodesta ottanut itseäni niskasta kiinni ja lopettanut suhteeni Matiakseen, joka ei älynnyt hevosharrastustani täysin. Nyt tunsin eläväni vihdoin vapaasti. Koko kevät oli ollut upea ja huhtikuusta alkaen tallilla oli ollut hieman enemmän sählinkiäkin.

Elsa aloitti Mallaspurossa opettamisen ja olin tutustunut jo hieman uutehkoon ratsastuksenopettajaamme. Lainasinhan välillä Mangoa tunneille ja halusin tietää mitä miehiä (tai naisia?) kyseinen henkilö oli. Noh, välillä minua jopa nauratti, miten tiukkaa kuria hän osasikaan pitää. Hän kyllä huolehti Lynnin lisäksi, että miestäni kohdeltiin hyvin!

Olin jo niin kotoisissa fiiliksissä Mallaspurossa, että kehtasin vetäistä muutaman tanssiaskeleenkin tapaisen käytävällä. En edes punastunut kun Ilpo naurahti minulle ja näytti peukkua minulle hyväksyvästi. Sitten riensinkin Mangon karsinalle, joka odotti jo ahkeraa siivoajaansa. Itse ori kun oli tällä hetkellä koulutunnilla, niin ajattelin putsata reippaana itse karsinan.

Heiluttelin ahkerasti talikkoa, enkä huomannut kuinka joku oli ilmestynyt karsinan ovelle seisomaan. Tyttö ei sanonut mitään, mutta kun vihdoin huomasin hänet, väläytin kasvoilleni hymyn. Sitten muistinkin tytön. Lynn oli jutellut hänelle kerran ja olin juuri sattumalta kuullut hänen nimensä.
"Moikka!" tervehdin ja nousin kunnolla seisomaan nojaten talikon varteen. "Juliannako sä olit?"
"Joo, Juuli siis..." tyttö sanoi ja näytti asettelevansa suussaan sanoja parempaan muotoon. "Elsa pyys ettimään sut...tai siis... sun hevonen tiputti ratsastajan selästä, eikä se uskalla enää mennä selkään. Elsa halus, et sä haet sen pois", Juuli selitti kaiken vähän yhteen pötköön ja taisin näyttää vähän hämmentyneeltä, koska sitten tyttö näytti vähän nololta.
"Olithan sä Scarlett?"
"Juu olen mä", naurahdin sitten ja heitin pikaisesti viimeiset lantakikkareet kottikärryyn ja työnsin kärryjä sitten hieman sivuun.

Sitten lähdin Julianna perässäni kävelemään kohti kenttää, jossa Elsa seisoi tympeästi Mango käsipuolessaan. Muut ratsukot kävelivät ympyrää toisessa päädyssä hevostensa kanssa. Tunnistin ainakin Mulin, Vapun ja Jeren tuntiratsuista. Kiinnitin huomioni kuitenkin heti Mangoon, joka hörisi iloisesti nähdessään minut.
"Jaa, tämäkö oli tuhmana?" kysyin Elsalta virnistäen ja tämä nakkasi ohjat käteeni.
"Eipä oikeastaan. Se oli vaan vähän turhan reipas niin ratsastaja ei pysynyt selässä", blondi totesi ja pyöritin päätäni.
"Ehkä sitten on parempi, että juoksutan sen ennen seuraavaa tuntia sitten", totesin, sillä en ehtisi millään ratsastaa sitä itse tänään ja Lynnin kanssa olimme sopineet, että se tekisi tänään sitten kaksi tuntia.

Talutin Mangon karsinaansa ja huomasin sitten, että Juuli oli vieläkin kulkenut perässäni.
"Mikset sä itse ratsasta tolla?" tyttö kysyi jämäkästi ja osoitti kirjavaa hevostani.
"Mä en joka päivä ehdi kuin käymään pikaisesti tallilla", vastasin hymyillen ja rapsutin Mangoa lavan päältä.
"Mutta oothan sä nytkin täällä?"
"Joo, mutta en enää kauaa", virnistin. "Olisitko sä muuten voinut vahtia tätä hetken kun käyn hakemassa juoksutusliinan?"
Juuli nyökkäsi ja kävelin sitten reippaasti tytön ohitse. Koskaan Mallaspurossa ei tulisi tylsää, sillä tekemistä riitti aina.

Hihii, hei vaan taas, Slettinen! Kiva nähdä. Kuittaan tämän pikaisesti, jotta ehdin vielä lähikauppaan.
Mangolle on tuntunut kuuluvan tosi hyvää: se on ollut eloisa ja vauhdikas itsensä. Pistin Danin ratsastamaan sen tässä eräänä päivänä, ja tsiisus, että se oli makean näköinen! Ilmottele joskus vähän etukäteen, milloin ehtisit itsekin todistamaan sitä näkyä, niin järkätään sulle privaatti kouluratsastusnäytös. Vein Mangon itse viime viikolla maastoesteille, kun oltiin sovittu, että ratsastan sen ja halusin mennä tarkistamaan maastareiden kunnon. Kersti tuli Jeren kanssa mukaan, ja meillä oli aivan superhauskaa. Jerekin vähän pörhistyi Mangon seurassa, mutta malttoi silti pysyä sen verran rauhallisena, ettei mitään joukkohysteriaa syntynyt. Kyllä muuten irtosi miehestä lennokasta liikettä ja ihan hyviä, epäluulottomia hyppyjä. Ei tehty mitään ihan hirmu rankkaa, vaan katsottiin vaan, mitä mieltä Mango oli maastareista. Hieno mies <3
- Lynn

[Scarlett]

23. toukokuuta 2015
Madnessia tosiaan

"Hihhii", nauroin katsellessani erään tuntilaisen puhelimesta salakuvia Lynnistä ja Mangomiehestä. Olin kevään aikana ystävystynyt erään Tanjan kanssa, koska tämä ratsasti usein tunnilla rakkaalla oripojallani ja nyt tämä näytti sellaisia kuvia, että hymy pakostakin tulvi yli äyräiden.
"Kato kun Lynskin ilme on tuossakin aivan mahtava!" totesin ja osoitin puhelimen ruudulla näkyvää kuvaa, jossa mainittu henkilö ja Mango kävelivät metsiköstä tallia kohden. Iloisia taisivat kuvissa olla kaikki, mutta monestihan kuvanottohetkellä ei piirteet ole aina täydellisimmistä päästä.

"Mun ilme?" Rakas blondiutemme astui huoneeseen kohottaen kulmiaan ja Tanja näytti hällekin ottamia kuviaan.
Hetken Lynn näytti varsin mietteliäältä, mutta sitten tämäkin alkoi nauramaan.
"Nää on ihan supereita!!"
"Niin on!" myönsin ja nousin ylös sohvalta. "Kiitti Lynskä vielä viime viikosta", kiitin vielä, hän kun oli urhoollisesti käynyt liikuttamassa viime viikolla hevostani ja testannut maastoesteilyä puolestani. Kaksi kärpästä niin sanotusti yhdellä iskulla. Pitäisi itsekin päästä hyppimään maastoon nyt kun oltiin todettu, ettei se ollut itsemurhatehtävä.

Kävelin tallin puolelle Mangon karsinalle. Siellä herraseni hörisi tuttavallisesti minulle ja hymyni tuntui ainoastaan levenevän. Pikaisesti puunasin sitten kirjavan puhtaaksi, se kun oli nykyään aivan pölyinen kieriskeltyään tarhassa. Valkoisissa kohdissa pöly näkyi vieläpä erityisen hyvin, joten sellaiset halusin ehdottomasti takaisin valkoisiksi. Sitten vielä suitset päähän, oma varustus kuntoon ja menoksi. Lynn lähtisi pian vetämään maastoreissua hyvän ilman kunniaksi, joten saisin kentän kokonaan omaan käyttööni.

Kentällä nousin aidan päältä puoliverisen selkään ja annoin sen kävellä muutamia kierroksia ympäri kentän. Valmakin saapui paikalle sillä aikaa, tosin aidan toiselle puolelle, johon tyttö jäi syöttelemään Jerelle hieman vihreää ruohoa. Myös Mango vilkuili välillä siihen suuntaan. Miksi kaveri sai ruokaa, mutta se ei?
"Älä kuule yritäkään miettiä vihreetä vielä", virnistin hevoselle torpaten sen ajatukset ruoasta pois. Ensin työ ja sitten huvi, niinhän se meni.

Otin lyhyemmät ohjat ja aloin pikkuhiljaa pyytämään hevoselta parempaa muotoa. Aluksi se käänsi kaulaansa vähän vinoon, mutta sitkeän taivuttelun jälkeen se alkoi kulkemaan varsin kivasti. Danin läpiratsastelu oli tehnyt orille ehdottomasti vain hyvää ja odotinkin, että itsekin pääsisin seurailemaan miten hyvin mies otti Mangon haltuun. Itsellä onneksi alkoi olemaan vapaata yllinkyllin, vielä kun Danielille onnistuisi kaivamaan sellaisen vapaan päivän ja Lynn onnistuisi vielä silloin suostuttelemaan miekkosen orin selkään niin olisi hyvä.

Tein pääty-ympyröillä vastataivutusta ja sain pitää ulkojalan hyvin lähellä, sillä muuten ori alkoi helposti ylitaipumaan sisälle. Yritin olla mahdollisimman tarkkaavainen, sillä kun minä keskityin, myös Mango keskittyi.
Juuri kun tuntui, että puoliverinen kulki käynnissä hyvin, niin tuttu ääni kuului kentän laidalta.
"Kokeile istua vähän enemmän istuinluiden päälle. Nyt se vähän fuskaa sua, eikä se työnnä takajaloillaan kunnolla", Elsa sanoi minulle tomerasti ja tunsin jännittyväni hieman. Silti tein niin kuin nainen oli ehdottanut ja heti tunsin pienen muutoksen ratsussani. Nyökkäsin Elsalle kiitollisena vinkistä, mutta tunsin pienen ahdistuksen sisälläni kun ratsastuksenopettaja jäi vieläkin katsomaan menoamme. Ehkä se johtui siitä, etten hetkeen ole ollut valvovan silmän alla tai sitten yksinkertaisesti vain Elsasta.

Ravissa tein edelleen vastataivutusta ja hieman avotaivutuksia. Mango kulki oikein näppärästi ja tuttu hevonen toi turvaa minuunkin ja aloin unohtamaan opettajan olemassa olon. Pian Elsa onneksi palasi takaisin talliin ja pääsin entistä syvemmin uppoutumaan keskittymisen maailmaan.

Laukassakin tehtävät jatkuivat samalla kaavalla, tosin lopuksi annoin orin venyttää vielä kunnolla eteen-alas. Silloin tapahtui vuosisadan keskittymiseni herpaantuminen kun kova tytön ääni huusi läheltä kenttää.
"Karisma ja Zeta on HÄVINNYT!"
Sillä hetkellä en muistanut enää, että olen hevosen selässä ja tunnistin pikaisesti vain Juulin. Unohdin hevosen ohjauksen kokonaan ajatuskatkoni aikana ja Mango erittäin kuuliaisella päällä jatkoi laukkaamista vain suoraan. Liian myöhään tajusin aidan tulevan vastaan ja pian orin jalat eivät koskettaneetkaan enää maata. En ehtinyt kunnolla mukautumaan suureen hyppyyn, vieläpä ilman satulaa, joten Mangon kavioiden koskettaessa uudelleen maahan, huomasin liukuvani kirjavan kaulan ohitse alas. Välimatka hevosen selästä ruohontasolle ei heti näyttänyt kovin pitkältä, mutta tömäys tuntui kovin suurelta kun matka tyssäsi kuin seinään. Pääni kolahti kovaa ja pian tajusin makaavani kyljelläni maassa. Yritin reaktionomaisesti nousta heti ylös, mutta se ei onnistunut ja lyyhistyin takaisin maahan. Sillä hetkellä aika tuntui jopa hidastuvan....

[Scarlett]

25. heinäkuuta
Alaston näky

Kohta olisi jo elokuu, huokaisin syvään ja mietin koko kesää. Jos sitä nyt edes kesäksi pystyi kutsumaan. Syksy –se olisi kuvannut tätä kesää paljon paremmin. Sadetta riitti lähes joka päivälle, puhumattakaan kylmistä keleistä. Helteet olivat jääneet ainoastaan haaveeksi ja uimassakaan en ollut käynyt kuin vaivaiset pari kertaa. Elämä Mallaspurossa kuitenkin pysyi varsin samana. Kävin tallilla melkein joka päivä ja hoidin Karisman, sekä Mangon. Tamma oli edistynyt varsakoulutuksessaan ongelmitta ja myös kirjava puoliveriseni oli kehittynyt. Sitä pystyi sanomaan jo lihaksikkaan näköiseksi tapaukseksi.

Pyöritin sinisen riimunnarun päätä edessäni kävellessäni kohti laidunta. Mango sai oleskella siellä koko päivän aina ja sen takia orin liikutus oli yksi tärkeimpiä tehtäviäni, jotta se ei pääsisi paisumaan ilmapalloksi asti. Siinä ajatellessani lihavia karvamoottoreita, kuulin kovan karjaisun ja muutaman kirosanan sen päätteeksi. Koska ääni kuului laitumelta päin, juoksin hädissäni nopeasti aidalle asti. Siellä näin Elsan kävelevän reippaasti Arttua kohti ja mitä muuta minä siellä näinkään. Artun vieressä seisoi pari pientä tyttöä sakset kädessään ja taisi niillä olla jokin pussikin mukana..

Elsa jutteli tytöille kädet puuskassa ja minä yritin kuulla mitä sanottavaa naisella oli. En kuitenkaan ehtinyt kuulla mitään taivaan revetessä pian kahtia. Vettä alkoi satamaan kaatamalla, eikä mennyt kauaa kun olin jo aivan läpimärkä. Elsa näytti kiireesti sanovan tytöille vielä jotain ja passitti nuorikot laitumelta pois. Minun kohdallani ratsastuksenopettaja pysähtyi ja katsoi minua hieman pahoittelevasti.
"Huomasin noi vähän turhan myöhään.. Arttu selvisi, mutta sun hevosesi on aikamoisessa kunnossa", nainen vain sanoi ja mainitsi vielä jotain koruista ja jostain semmoisista. Sade kuitenkin huuhteli viimeiset sanat maahan ja Elsa juoksi nopeasti tallia kohden.

Muiden hävittyä pois näköpiiristäni, aloin etsimään katseellani Mangoa. Koska sade peittosi aika paljon näkökyvystäni, tyydyin vislaamaan ja pian kirjava orhiseni laukkasi minua vastaan tarhan portille. Hymyillen rapsutin Mangoa kaulasta ja sujautin päitset sen päähän. Silloin minä vasta tajusin, mitä oli tapahtunut.

"Voi ei!" Älähdin ja tunsin polvieni notkahtavan hieman. Niin epätoivoinen olo minulle tuli sillä hetkellä. "Eieieiei, hyi kamala.."
Kokeilin sormillani Mangon mustavalkoista märkää harjaa. Ei näin saanut käydä.
Sen harja otsatukkaa myöten oltiin kynitty. Jouhia ei ollut lähes lainkaan kun ennen Mangolla oli ollut jopa hieman ylipitkä tukka.
"Hitto", totesin vielä, ennen kuin juoksin minäkin hevonen narun päässä sisälle talliin.

Tallissa minua tuli heti vastaan Lynn ja Santeri. Tervehdin heitä iloisesti ja pysäytin oripojan käytävälle.
"Lynni! Katso mitä mun hevoselle on tapahtunut!" harmittelin, vaikka toisaalta minua alkoi jo huvittamaan tilanne tai lähinnä näky. Santeri uskalsi suoraan ruveta nauramaan, mutta Lynn katsoi Mangoa vain hyvin yllättyneenä.
"Mitä sille on käynyt?"
"Se on saanut armeija lookin!" Santeri virnisti ja nojasi karsinan oveen rennosti. Vilkaisin miestä tuimasti, mutta sitten katsahdin takaisin vaaleatukkaiseen.
"Laitumella oli jotain pikkutyttöjä, jotka leikkeli hevosilta jouhia kai jotain koruja varten. En mä tiedä, Elsa sai ne kiinni ja tietää tilanteen vähän paremmin. Ihan kamalaa vaan kun tää on nyt ihan kalju. En mä varmaan totu tähän tyyliin ollenkaan kun tälle sopii vähän pidempi harja."

Vilkaisin Mangoa uudestaan ja sitten aloin minäkin nauramaan. Sillä hetkellä en tiennyt oikein pitäisikö itkeä vai nauraa, joten taisin tehdä vähän kumpaakin. Myös Valma ja Juuli tulivat paikalle katsomaan, että mitä oli meneillään. He taisivat aluksi luulla, että olin itse kyninyt hevoseni, mutta kerrottuani tarinan, he olivat äkkiä menossa laitumelle katsomaan omia hoidokkejaan. En kuitenkaan uskonut, että pikkutyttöjä saksien kanssa enää näkyisi Mallaspurossa Elsan saarnan jälkeen. Toivottavasti muut hevoset olivat kuitenkin säästyneet kaljuuntumiselta. Sitten minä jo oikeasti itkisin jo Karismakin olisi kokenut saman kohtalon..

[Scarlett]

31. heinäkuuta
Vesipisaroita hiekkatiellä

Ravasin Mangolla hiekkatietä pitkin. Istuin syvällä satulassa ja annoin orin venyttää kaulaansa pidemmäksi. Kirjava pärskähteli tyytyväisenä ja pidensi askeltaan selvästi. Minua hymyilitti ja vilkaisin taaksepäin. Lynnkin näytti varsin tyytyväiseltä.
"Tällä on ihan kamalasti energiaa!" Blondi totesikin Väiskin selästä. "Silti tää pysyy hyvin käsissä."
Sitten Väiski teki jonkun ihme pikku hypyn ja minua alkoi naurattamaan. Joskus oli vaan niin kiva päästä menemään vähän reippaampikin maastolenkki.

Pian edessä näkyi vähän jyrkempi mäki ja se sai hymyni venymään entisestään.
"Laukataanko toi mäki ylös?" Kysyin Lynniltä ja tämä huusi jotain myöntävää vastaukseksi.
Laukkaamisluvan saatuaan Mango teki ensin hirveän pitkän loikan eteenpäin, sitten se jäi vähän kuuntelemaan minua. Saanko mennä? Saanko?
Väiski näytti olevan aivan takanamme kiinni, joten painoin orin kylkiä pehmeästi pohkeilla ja myötäsin vähän ohjista. Se riitti ja ori kasvatti vauhtiaan heti. Emme me hirveän kovaa vielä menneet, mutta hevoset nauttivat vauhdista silti. Taisimme me kuskitkin tehdä samoin.

Tien alkaessa nousta, nousin kevyeeseen istuntaan, jotta puoliverinen sai käyttää selkäänsä vielä paremmin. Mäen tullessa vielä vähän jyrkemmäksi, tunsin kuinka Mango meinasi lähteä vielä nopeampaa, mutta annoin sille pieniä pidättäviä apuja ja se tyytyi laukkaamaan haluamaani vauhtia. Oli se vaan mahtava hevonen maastossakin kun se oli niin luotettava!

Mäen laella jarruttelimme ratsumme raviin ja siitä vielä käyntiin asti.
"Katso mitä pilviä tuolla on!" huusin Lynnille ja osoitin edessä aukeavaa näkyä. Hyvin tummanharmaat pilvet lähestyivät meitä varsin uhkaavan näköisinä.
"Ei meidän kannata silti kääntyäkään kun lyhyempi matka siitä tulee kuitenkin jos mennään vaan suoraan." Väiskin ratsastaja hymähti ja olin aivan samaa mieltä.
Siispä jatkoimme ravilla hiekkatietä pitkin eteenpäin tuulen alkaessa puhaltamaan pikkuhiljaa vähän kovempaa.

Sateinen kesä ilmoitti taas itsestään kun pian pieni sadekuuro pyyhkäisi ylitsemme. Mango ei pienestä sateesta hätkähtänyt, mutta Väiski alkoi liikkumaan siihen malliin kuin se olisi yrittänyt väistellä pieniä vesipisaroita. Lynnin suu näytti menneen tiukaksi viivaksi kun hän keskittyi ruunan ratsastamiseen. Yllättäen sade kuitenkin lakkasi kuin seinään, vaikka tumma pilvi oli edelleen suoraan yläpuolellamme. Ehdin vain vilkaista maastokaveriani kun sitten taivaan valaisi valtavan kokoinen salama ja sitä seurasi sitten sekunnin päästä todella voimakas jyrähdys. Yllättävä tilanne taisi säikäyttää kaikki. Mango veti liinat täysin kiinni ja minä lensin kirjavan orin märälle kaulalle ähkäisten. Puoliverinen lähes istui maassa kun taas Väiski oli väistänyt edessä menijää ja tehnyt ihme sivuttaisloikan ojan ylitse. Tosin poni ei ollut ihan päässyt yli ja se oli liukunut ojaan, jossa se seisoi korvat luimussa Lynn selässä. Se näytti hieman jopa nololta kiivetessään pienestä ojasta takaisin tielle.

Kiivettyäni paremmin satulaan huomasin heti muutoksen Mangossa. Säikähdys oli saanut sen tosi ahdistuneen oloiseksi ja kun annoin sille luvan jatkaa matkaa käynnissä, se yritti laukata. Lopulta sen laukka oli erittäin koottua: laukkaa kävelyvauhdissa. Sitten pysäytin Mangon kokonaan ja pyysin käyntiä uudestaan. Ori oli hyvin varuillaan, eikä Väiskikään takana näyttänyt yhtään rennommalta. Jos jompikumpi hevosista päättäisi lähteä, niin tulisi selvästi joku joukkohysteria.

Matka jatkui onneksi pienestä jyrähtelystä huolimatta turvallisesti Mallaspuroon asti. Tallilla talutin Mangon heti pesupaikalle, sillä sen valkoiset jalat olivat saaneet hienon ruskean kuorrutuksen. Pesupaikallakin ori jatkoi pientä säpsyilyään ketjujen kilistessä tai silloin kun potkaisin vahingossa ämpäriä. Valma kävelikin pian luokseni rapsuttaen Mangoa vähän kaulasta.
"Tarviitko sä apua?"Jeren hoitaja kysyi ja pyöritin ensin päätäni.
"En mä tän kanssa varmaan muuten, mutta toki siitä olis iso apu jos jaksaisit viedä Mangon varusteet omalle paikalle niin pääsisin heti letkuttelemaan tän jalkoja." hymyilin ja Valma lupasi viedä ne.

Nostin ensin satulan pois orin selästä ja ojensin sen tytölle. Sitten laitoin riimun orin kaulalle, jotta sain suitset niiden alta pois. Heti kun Valma katosi näkyvistä ja aloin nostamaan riimua takaisin orin päähän, ilmeisesti Iiro potkaisi karsinan seinää ja Mango loikkasi sen seurauksena eteenpäin. Ketjut eivät antaneet paljoa myöten, joten hyppy meni enemmän ylös kuin eteen. Vahvat ketjut kyllä kestivät, mutta muutaman vuoden vanha riimu ei painetta kestänyt ja se napsahti helpon näköisesti katki.

Rauhoittelin oria ja se onneksi pysyi aloillaan, vaikka ei ollutkaan enää kiinni missään. Silitin sitä kaulasta ja puhelin sille rennosti. Se vaikutti kirjavaan onneksi nopeasti ja Mango rentoutui vähän. Uskalsin sen myötä hakea nopeasti sen harjapakista uuden sinisen riimun, joka oli valmiina jo orin karsinan edessä, eli pesupaikan vieressä. Sitten vain puoliverinen uudestaan kiinni, jalkojen pesu ja sitten vein sen karsinaansa. Ukkosen pyöriessä yläpuolella en ajatellut viedä sitä ihan heti pihalle.