La 4.2.2017: Tallilaisten tutustumispäivä

[Lynn]

Mikään ei ole niin mahtava juttu kuin kiva talliporukka ja lämmin ilmapiiri! Daniel ja Lynn haluavat edistää talliviihtyvyyttä mahdollistamalla talliporukalle mukavan yhteisen illanvieton tilan päärakennuksen tuvassa. Illan ohjelmaa voidaan suunnitella yhdessä, mutta ainakin tarjolla on ruokaa. Pitkän tallipäivän jälkeenhän ruoka maistuu aina....

Ilmoita alla tulostasi ja toiveistasi illan varalle. Lautapelejä, vapaata jutustelua, mitä ikinä mieleen juolahtaa! Rantasaunakin voidaan lämmittää, jos kysyntää on. Tapahtuma sopii kuitenkin iästä riippumatta kaikille, joten ryyppyjuhlista ei ole kyse.

Tapahtuman pääpointti on muihin tutustuminen ja vapaa tarinointi. Pitkiä tarinanpätkiä ei edellytetä, mutta olisi mukavaa, jos jokainen ilmoittautunut kirjoittaisi illasta jotakin pientä (tai miksei suurta tai monta, jos innostaa!). Ylläpidolta tulee vähintään yksi tarinanpätkä

Tapahtumassa läsnä ovat ainakin:
Daniel
Lynn
Kersti
mystinen uusi tulokas Johannes - tapahtuma on Josen ensiesiintyminen DS:n parissa
Roope
Linnea
Iida
Aurora

Tallilaisten ehdotuksia illan varalle:
Tallikaste
Pulkka/hiihtoratsastus (tai muuten vain pulkkailua!)
Maastoretki
Elokuva

Ehdotettu runko tapahtumalle:
1. n. klo 14-15 Lynn esittelee maastoreittejä Arttu-tuntsarilla (joka toivottavasti käyttäytyy fiksusti). Mukaan saa lähteä oman hevosen tai tuntsarin kanssa.

2. Maastoretken jälkeen porukka pyydetään pihalle. Kentällä odottavat tuntsarit Mikko ja Melvin. Tallilaiset jaetaan joukkueiksi, joiden tehtävä on pikavauhdilla satuloida ruunat ja letittää ne edustuskuntoon. (TARKKA) Daniel tarkistaa ja hyväksyy lettisykeröt, ennen kuin joukkueet saavat jatkaa taitoradalle.
Taitoradalla:
- Pujotellaan tötteröt
- Peruutetaan puomisokkelo
- Kierretään estetolppa
- Pysähdytään puomien väliin
- Kiidetään loppusuora niin reippaassa käynnissä kuin pystyy; raviin siirtymisestä joutuu tekemään rangaistusvoltin
Jokainen ratsastaa radan kerran. Jos osallistujia on pariton määrä, yksi pienemmän joukkueen ratsastajista ratsastaa kahdesti.

(Kersti hoitaa ponit tallikuntoon)

3. Voittajajoukkue palkitaan: he saavat valita ensimmäisenä laskuvälineensä, kun suunnataan pulkkamäkeen kolmoslaitumelle. Tarjolla on pari peruspulkkaa, stiga, laskurengas ja liukureita.

4. Mäenlaskun jälkeen suunnataan rantasaunalle, jonka tilan omistajat ovat lämmittäneet porukalle valmiiksi. Halukkaat saavat lämmitellä saunan lauteilla pulkkailun ja mahdollisen lumisotailun jäljiltä. Pukuhuoneessa on tarjolla juotavaa ja pientä syötävää.

5. Halukkaat illanjatkajat siirtyvät päärakennukselle, jossa tarjolla on salaattia, suolaista piirakkaa ja jälkkärivohveleiden paistomahdollisuus. Niitä ja pikkunaposteltavia onkin mukava syödä Dreamer-elokuvan äärellä.

[roope]

Roope mukaan ja jos olis joku "tallikaste" okei joo nää mun ideat yhdentoista jälkeen XD

[Linnea]

Linnea haluaa mukaan ehdottomasti! Ja sauna lämpiämään, tottakai

[Iida]

Iida mukana! Saunaa kannatetaan täälläkin! Oisko joku pulkka/hiihtoratsastus mahdollinen?

[Aurora]

Aurora mukaan kans!

Haha, Roopen tallikaste idea oli aika magee Joku tuollanen hauska ja jännittävä juttu vois olla ihan jees, samoin yhteinen maastolenkki tai vaikka pelkästään joku elokuvasyömispälpätys sekoitteinen ilta

[Lynn]

Tallikaste kuulostaa hauskalta! Taidakin muotoilla siitä jonkinlaisen rungon

[Lynn]

Eilen päivitin aloitusviestiin ehdotetun rungon tapahtumalle. Tarkennettakoon vielä, ettei kaikkiin tapahtumaan osiin ole missään nimessä pakko osallistua: jos haluat tulla paikalle vasta leffaan, tule, ja jos haluat lähteä aikaisemmin, lähde. Tietysti saa myös hengailla mukana ihan alusta loppuun, miten vain itsestä kivoimmalta tuntuu!

[Lynn]

Johannes kertoo:
Jaiks. Vähän jännitti, uusiin tyyppeihin tutustuminen meinaan. Lynn ja Daniel oli sanoneet, että tutustumisilta olisi hyvä hetki solahtaa porukkaan, koska kaikki muutkin oli vielä aika uusia toisilleen ja tämä oli ensimmäinen virallinen kokoontuminen yhteen.

Juttu on niin, että mulla ei vielä tuolloin ollut tallissa hevosta. Ei tietenkään, koska se oli vasta läpäissyt ostotarkastuksen ja nyt järjesteltiin kuljetusta. Vähän pelotti. Mulla oli ollut hevosia ennenkin, ja poneja, ja me oltiin aina jaettu ne siskon kanssa. Sisko oli kuitenkin ottanut ja lähtenyt Englantiin opiskelemaan, sanonut hasta la vista hevosharrastukselle ja jättänyt mut yksin. Yksin selviytymään menestyspaineista, joita aiheutti meidän äiti, joka halusi lastensa olevan kilparatojen kuninkaallisia. Ihan totta: mun äiti oli maailman pahin "poniäiti".

Ja voi kun mulle olisikin ollut tulossa joku kiva poni. Pieni. Sellainen, jonka selästä ei putoaisi kovin korkealta. Tai voi jos olisin saanut pitää Diegon, meidän konkariruunan. Se oli mahtava opetusmestari ja sen kanssa mulla oli aina itsevarma olo ja mä luulin aina osaavani ratsastaa. Mutta ei, ei enää opetusmestareita minulle, sanoi äiti, ja koska äiti oli lompakko, äiti valitsi hevosen. Oli jo korkea aika, että minä ottaisin seuraavan askeleen ratsastusuralla ja kouluttaisin itselleni kunnon kilpahevosen. Diegon kanssa kerätyt vaativien ratojen ruusukkeet olivat nyt historiaa ja Yrjö-starttikin muisto vain.

Lynn kai näki päällepäin, miten pökkelömäinen olo mulla oli. Se hymyili mulle kamalan ystävällisesti ja sanoi:
"Muut tulee ihan kohta. Älä turhaan jännitä, ne on kivoja."

Ja sitten ne tuli, ne muut. Mulla meni välittömästi tyttöjen nimet sekamelskaksi päässä, koska niitä oli enemmän kuin yksi. Kaikki olivat esittäytyneet ja tuijottivat mua.

"Öö, joo, hei vaan. Mä oon, tota, Johannes", esittäydyin ja pidin itseäni maailman typerimpänä, kun vaikutin siltä kuin en olisi omaa nimeäni muistanut.
"Jose tulee meille töihin", Lynn puuttui avuliaasti puheeseen. "Se aloittaa ensi viikolla."
"Joo", vahvistin kurkku vieläkin jännityksestä vähän kuivana. "Ja sitten mullekin tulee tänne hevonen."

Kivulias esittäytymiskokemus oli onnellisesti takanapäin. Olisi voinut luulla, että 18:n vuoden aikana olisi oppinut olemaan jännittämättä uusia porukoita, mutta vähän pelotti silti. Ei kaikkein vähiten siksi, että mä todella tulisin tänne töihin - ja Danielin tiiviseen valmennukseen. Äitikään ei luullut musta niin suuria, että olisi kuvitellut mun osaavan tehdä ihan itse itselleni kilpahevosen. Siihen tarvittiin gurua avuksi, ja ilmeisesti äiti oli päättänyt, että Daniel Susineva oli meille sopivin tyyppi. Siksi mä olin täällä.