|
Post by Lynn on Dec 14, 2016 12:18:21 GMT 2
Hevonen: Pramias HisslewistOmistaja: Linnea L. Tavoitteet: Nuorta hevosta kehitetään kohti vaativia ratoja. Nyt jatketaan peruskoulutusta ja rakennetaan fysiikkaa jatkokoulutusta silmälläpitäen. Sisältö: Kaksi kuvaa ja päiväkirjamerkintä Maksu: 30 ERJ-kisaa Tranquille K:lla
|
|
|
Post by Lynn on Dec 14, 2016 12:47:54 GMT 2
Kuva 1 Puomi- ja kavalettipäivä. Mites ne jalat nyt menikään? Parin jännityshäsellyksen jälkeen alkoi touhusta tulla jotain ja rentoutta löytyä. Tästä on hyvä jatkaa.
|
|
|
Post by Lynn on Jan 10, 2017 13:37:14 GMT 2
Päiväkirjamerkintä 1
Haitta oli kehittynyt hienosti. Danielista nuoren tamman kanssa työskentely oli hyvin mielekästä, sillä tamma oli herkkä ja liikkuvainen. Se oli helppo saada mukaan jutun juoneen ja motivointi ei ollut haastavaa. Haitalle riitti, että sitä ratsasti reilusti. Se piti kehuista ja kiitoksista, ja kun ne ajoitti oikein, tamma oikein paloi halusta saada niitä lisää ja tarjosi aina enemmän sitä, mistä jo kerran oli kehuttu.
Haitta oli Topin sukua ja sitä myöten tuttu Danielille. Lynnkin oli ilahtunut huomatessaan, että sekä hänen unelmahevosensa Sentti että vanha hoitohevonen Riina esiintyivät nuoren tamman sukutaulussa. Oli mielenkiintoista työskennellä Haitan kanssa. Sitä tuli väkisinkin vertailtua Danielin ja Lynnin omiin tammoihin, Zetaan ja Sheilaan, joista toinen oli Topin tytär ja toinen Sentin ja myös Haitan sukutaulussa vaikuttavan Bladen. Kolmessa tammassa virtasi samaa verta. Hevosjalostuksesta kiinnostuneelle Danielille se oli uteliaisuutta herättävä seikka.
Tänään Haitta oli Danielin päivän toinen hevonen. Aamu oli alkanut Zetan ratsastamisella, ja vaihto Haittaan pisti hyräilemään. Kahdessa koulutammassa oli jotakin samaa herkkyyttä, vaikka Zeta olikin ailahtelevaisempi ja vaikeammin innostettavissa työntekoon silloin, kun se halusi keskittyä muuhun. Haitta harvemmin suorastaan käpertyi kuoreensa, niin kuin Zeta saattoi tehdä. Valkeanaamainen tamma protestoi suoraan, jos jokin asia ei miellyttänyt sitä. Jos jokin tehtävä tuntui liian haastavalta, se karkasi tilanteesta potkaisemalla taakse ja pinkaisemalla pari ripeää askelta eteenpäin.
Niitä hetkiä tuli yhä harvemmin. Välillä niitä ei voinut välttää, sillä kun tarkoitus oli viedä hevosta eteenpäin, sen joutui välillä väkisinkin viemään pois mukavuusalueeltaan. Kuinka paljon, se oli tehtäviä pilkkomalla säädettävissä. Daniel halusi pitää Haitan innokkaana ja mielellään työskentelevänä, ja siksi oli tärkeää, että sille antoi tarpeeksi mahdollisuuksia onnistua. Jatkuva haastaminen olisi lyönyt tammaparan lukkoon.
Maneesi oli tyhjä, ja parin ensimmäisen minuutin ajan Haitta pälyilikin hieman levottomana ympärilleen. Ohjia keräillessä se kuitenkin unohti nopeasti ympäristön. Korvat alkoivat kääntyillä Danielin suuntaan. Tänään Daniel aloitti työskentelyn käynnissä. Tehtiin hiuksenhienoja siirtymisiä käynnin sisällä, haettiin täsmällinen neliönmuotoinen ura jossa nuori tamma ei saanut seinistä tukea ja varmistettiin, ettei Haitta valunut suuntaan eikä toiseen, vaan kulki tarmokkaasti ja suorana eteen.
Daniel odotti, että Haitta hakeutui pyöreäksi. Hän antoi muodon pysyä suurena ja melko matalana. Vasta vähitellen oli aika nostaa ja kasata tammaa edestä. Takaosa pysyi aktiivisena.
Ensimmäisissä siirtymissä raviin Daniel alkoi keventää sillä hetkellä, kun ravi nousi. Hän vaihteli ravipätkien pituuksia ja teki välillä niiden sijaan pysähdyksiä ja peruutuksia. Haitasta huomasi, kuinka se keskittyi ja ajatteli. Mitä tuo mies haluaa seuraavaksi? Hmm, okei, tätä. Oo, se kehui.
Daniel ei ollut tehnyt Haitan kanssa paljonkaan vastalaukkaharjoitteita, mutta nyt tamman tasapaino tuntui riittävältä ja se suoriutuikin vastalaukkatehtävistä koko ajan paremmin. Haitalla oli hieno, voimakas laukka, ja kun sitä ei päästänyt vyörymään ison liikkeen toivossa liikaa eteen, askellaji alkoi suuntautua enemmän ylös kuin kohti edessä aukeavaa uraa. Myötälaukassa Daniel käytti napakoita kulmia hyödyksi ja ratsasti ne niin hyvin koottuna kuin nelivuotias kykeni. Mitään piruettilaukkaa ei haettu, mutta ajatusta siitä, että tamma saattoi lyhentyä ja pysyä yhä aktiivisena. Tehoa, voimaa, tasapainoa. Tahti, tahti, tahti. Suora. Taipuu tasaisesti. Suora.
Haitan kanssa olisi helposti voinut unohtaa, miten nuori ja vihreä se oli.
Mutta Daniel ei halunnut unohtaa. Hän piti työskentelypätkät tehokkaina mutta lyhyinä, antoi tamman kävellä paljon ja ratsasti taas vaativammin. Sitten käveltiin ja ravattiin rennosti ja lähdettiin ulos kävelemään. Haitta oli niin rento, ettei säpsähtänyt edes Ilpoa, joka ajoi mönkijällä heinää tarhoille. Daniel oli tyytyväinen.
|
|