Hevossuunnistusta 10.10.2015

[Elsa]

10.10.2015
Hevossuunnistuspäivä

Tänä viikonloppuna Mallaspurossa on estekilpailut, seuraavana viikonloppuna ainakin osa porukasta lähtee Hallavaan Hubertusratsastus tapahtumaan, joten sen jälkeisenä viikonloppuna myös täällä järjestetään hieman erilaista tapahtumaa, nimittäin suunnistusta! Kello 18.00 kokoonnumme Mallaspuron kentälle, jossa Lynn ja Elsa jakavat kaikille osallistujille otsalamput, kartat ja kompassit. Sitten joukko pääsee metsään esittelemään suunnistustaitojaan. Kahdelle ensimmäiselle kaikkien rastien löytäjälle on tarjolla esinepalkinnot. Palkinnot julkistetaan vasta lähempänä tapahtumaa. Päivään voit osallistua alle ilmoittamalla nimesi, myös ulkopuoliset ovat tervetulleita hevosillaan mukaan. Jos hevosesi on muualta kuin Mallaspurosta, linkitä sen sivut!

Tapahtuman aikataulu tulee rasteineen myöhemmin. Maksut maksetaan kuvin tai tarinoin aikataulun tullessa julki. Maksuksi riittää lyhyt kuvaus, jostain illan kohdasta. Erillistä pohjatarinaa ei tule. Jos haluaa, saa toki kirjoittaa koko illastakin. Alla vain ideoita, joita saa hyödyntää ja soveltaa mielensä mukaan.

Klo 17:30
Tunnelmia hevosia varustaessa:
Kuulet huhuja, että metsässä on nähty liikkuvan joku. Saako se kylmät väreet kulkemaan ihollasi vai pidätkö asiaa vain vääristeltyinä juoruina? Mitä ajatuksia sinulla on vaelluksesta?

Klo 18:00
Lähtö Mallaspurosta:
Elsa sanoo jokaiselle varoituksen sanan pimeästä metsästä ja että otsalamppuja pitää pitää päällä koko ajan. Tekeekö sinun mieli jopa luovuttaa leikki kesken vai tajuatko jopa vasta tässä vaiheessa, ettet osaa lukea karttaa?

Klo 18:25
Ensimmäinen rasti:
Ensimmäinen rasti löytyy metsässä puron vierestä. Samalla huomaat että joku tärkeä asia on unohtunut!

Klo 18:36
Toinen rasti:
Näet toisen rastin ojan toisella puolella. Tiedät että oja kapenee vähän kauempaa, mutta yritätkö silti ylittää ojan suoraan siitä?

Klo 18:48
Kolmas rasti:
Saapuessasi kolmannelle rastille huomaat ihmisen samassa kohtaa. Onko rastilla kenties joku suunnistukseen osallistunut, vai aivan tuntematon hahmo?

Klo 19.10
Neljäs rasti:
Neljäs rasti on aivan selvästi kadonnut jonnekin! Löytyykö se jostain aivan ihme paikasta, vai onko se tosissaan kadonnut. Miten selvität tilanteen?

Klo 19.30
Viimeinen rasti:
Viimeinen rasti on löydetty, mutta jotain tapahtuu. Näetkö jonkun liikkuvan kenties metsässä, säikähtääkö hevosesi jotain vai eksytkö kenties metsään?

Klo 20.15
Mallaspuroon takaisin:
Viimeistään tällöin pitäisi olla takaisin Mallaspuron kentällä. Selviätkö ajoissa vai joutuuko osa lähteä etsimään sinua metsästä?

Klo 20.35
Juhla-ateria ja palkintojen jako:
Lynn on hankkinut olohuoneeseen herkkuja, joten kaikki pääsevät lämmittelemään huopiinsa kääriytyneinä ja täyttämään vatsaansa. Samalla kerrot jotain mitä outoa pimeässä metsässä tapahtui yhdelle henkilölle. Myös voittaja julkistetaan ja palkinnot jaetaan.

1. Valma - Jere (Palkinnoksi pieni pokaali, jonka sisällä karkkia, sekä ratsastajalle takki, johon on kirjailtu teksti "Mallaspuro".)
2. Joffe - Väiski (Palkinnoksi hopeinen mitali ja Mallaspuro-tekstillä kirjaillut ratsastushanskat.)
3. Scarlett - Mango
4. Oliver - Melvin

[Elsa]

Osallistukaa ihmeessä!

[Valma]

Valma ja Jörö mukaan :-)

[Joffe]

Joffe & Väiski mukana!

[Elsa]

Tähän mennessä osallistuneet mukana!

[oliver]

Oliver ja Melvin

[Elsa]

Aikataulu tullut!

[oliver]

Autiotalo ja hernekeittoa

Hevossuunnistukseen osallistujat istuivat kaikki taukohuoneessa viltteihin kääriytyneinä, kun palasin huoneeseen laittamasta Melviniä. Istuuduin Valman viereen hymyillen, ja nappasin ohimennen pöydällä olevan muffinin.
-Näpit irti! Lynn komensi leikkisästi, mutta teki kuitenkin selväksi, etten saisi syödä vielä.
-Mitä? Ähkäisin tahalleni kuin pikkupoika, ja työnsin suklaamuffinin takaisin muiden joukkoon, jotta Lynn saisi kuorruttaa vielä senkin. Valma naurahti viltin suojista, ja seurasi Joffen ja Scarletin keskustelua.
-Mulla tais olla suunnistusvaistot vähän hukassa, kun eksyttiin sille karmivalle autiotalolle asti, virnistin tälle, ja hieraisin niskaani. -Onneks olkoon muuten sulle ja Jerelle. Jatkoin. Valma hymyili minulle vähän punastuen, ja nyökkäsi.
-Mi-mitä sanoit? Valma sanoi sitten hajamielisenä vakavoituen. -Sanoitko autiotalo?
Nyökkäsin.
-Siellä tapahtuu kummia.
-Kerrot heti kaiken! Valma tivasi jännittyneenä.
-No, tule, mennään talliin niin kerron, kuiskasin, ja lähdimme tytön kanssa varovaisesti ulos taukohuoneesta.

-K-kerro heti mitä siellä tapahtui! Valma kuiskasi tutisten, kun pääsimme Melvinin karsinalle asti.
-Okei, ootko varma? Tarkistin vielä, ja silitin hoitohevoseni kaulaa.
-No joo..
-Eli. Mulla ja Melvinillä oli kyllä kieltämättä suunta hukassa. Aloitin naurahtaen. -Me ajauduttiin alussa aika pitkällekkin, ja huomaisin että saavuimme sellasen ränsistyneen talon kohdalle. Etsimme pihamaalta rastia, kunnes mun otsalamppu lakkasi toimimasta. Sitten autiotalosta alkoi heijastamaan samantapaista valoa kuin mun otsalampussa, joten ajattelin, että siellä olisi joku toinen suunnistaja, joka voi antaa valoa, että nään karttaa. Me mentiin Melvinin kanssa lähemmäs, kunnes joku hahmo lähestyi meitä. Se mutisi epäselvällä äänellä, ja heitti meitä kohti jotain märkää. Sanoin, ja näytin hihansuussa olevaa tahraa.
-Toihan on hernekeittoa, Valma sanoi kulmat kurtussa. Nyökkäsin.
-Melvi pillastui, ja me ratsastettiin äkkiä kauemmaksi. Scarlett tuli meitä vastaan, ja autto mut nauraen seuraavalle rastille.
-Kerroitko sä sille, mitä tapahtu? Valma kysyi.
-En.

Palasimme hetken päästä Valman kanssa taukohuoneeseen, tyttö selvästi järkyttyneenä kuulemastaan.
-Onko kaikki hyvin? Scarlett kysyi.
-Juu on, Valma vastasi hymyillen hennosti. Minusta tuntui, että Valma tiesi enemmän autiotalosta, kuin minä.