Yksärihaku (alk. 11.4.!)

[Lynn]

Talliin etsitään yhtä-kahta piirrettyä yksityishevosta. Jos haluat majoittaa hevosesi tai ponisi Mallaspuroon ja osallistua tallin toimintaan, kirjoita lyhykäinen vapaamuotoinen hakemus, jossa kerrot hieman itsestäsi ja hevosestasi. Muistathan linkittää hevosesi sivun? Hevosella tulee olla vähintään yksi piirretty kuva, kun haet tallipaikkaa. Haku päättyy, kun sopiva yksäri (tai kaksi) on löytynyt; kannattaa olla vikkelä!

Luethan tämän topikin ennen tallipaikan hakemista?

[Eelis]

Hei! Täällä kirjoittelee...

Eelis Kuusisto, 19-vuotias hevosiin hurahtunut poika. Olen ratsastanut viisi vuotiaasta asti, mutta pidin sitten taukoa muutaman vuoden ajan ylä-asteen takia. Oman hevosen sain 17-vuotis syntymäpäivälahjaksi ja melkein kaikki vapaa-aika onkin siihen uponnut koulun ohella. Nykyään opiskelen viimeistä vuotta rakennus-alalla ja asun yksin kaupungissa pienessä yksiössäni. Luonteeltani olen vähän uneksia ja monet luulevat minua usein ujoksi hiljaisuuteni takia. En koskaan sano mitään ennenkuin ajattelen, joka joskus ärsyttääkin muita ihmisiä, kun minulla kestää jonkin aikaa vastata kysymyksiin. Tallilla olen kuitenkin puhelias ja utelias, haluan ottaa heti selvää jokaisesta uudesta jutusta mikä on meneillään!

Pukeutumistyylini ei juuri poikkea normaalista. Farkut tai lökärit jalassa sekä huppari päällä. Kylmemmillä säillä käytän harmaata laskettelutakkiani. Hiukseni ovat melko lyhyet ja sojottavat yleensä itsestään ylöspäin. Väriltään ne ovat tummanruskeat, samoin kuin silmäni. Oikeassa korvassa minulla on venytyskoru, mutta muita lävistyksiä/tatuointeja en omista. Pituudeltani olen melkein 180cm ja melko hoikka ruumiinrakeenteeltani. Minut tunnistaa helpoiten melko matalasta ja pehmeästä äänestäni, sekä jatkuvasta hiusten haromisesta.

Tallipaikkaa vailla on...

Juurikin tämä ensimmäinen oma hevoseni, 6-vuotias paint tamma Likka. Likka on kiltti ja muiden ihmisten sekä hevosten kanssa hyvin toimeentuleva otus. Tykkää siitä, että ympärillä todella tapahtuu, eikä vain joudu seisomaan parin hevosen pienessä tallissa yöt ja päivät. Tämä tamma ei taida edes tietää olevansa kyseisen sukupuolen edustaja, sen käyttäytyminen on nimittäin melko ruunamaista. Joka tapauksessa, Likkaan ei ole helppo olla ihastumatta, vaikka toisin koittaisi päättääkkin!

Meidän pitäisi päästä Mallaspuroon, koska..

Olen aktiivinen ja vasta uudelleen harrastuksen aloittanut virtuaalitalleilija, jolla ei ole tällä hetkellä muita hoidettavia hevosia. Pääsisin siis usein kirjoittelemaan/piirtelemään ja osallistuisin varmasti ahkerasti Malpun toimintaan. Olen aivan surkea perustelija, mutta toivottavasti pääpointtini tuli kuitenkin esille. Sitten voikin vain jäädä odottamaan, josko se paikka vaikka meille vapautuisikin! (:


- Eelis & Likka

[Sofielle]

Ciao!

Täällä Sofielle, tosin minut tunnetaan paremmin ihan vain Sofina. Huomasitkin varmaan, että yksityispaikkaahan tässä halajan ponilleni, mutta kerron ensin pienen stoorin miten tähän päädyttiin. 

Oon ihaillut Mallaspuroa ammoisista ajoista asti ja aatellut että joskus tuon jonkun mun polleista tänne kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Viime yönä vähän puolenyön jälkeen ollessani kaverilla yökylässä olin menossa pikaisesti tarkastamaan mitä hötölässä näkyy niin siellähän se oli Mallaspurossa yksärihaku auki. Pidin naamani jollain kumman maagisella voimalla peruslukemilla (kaikki siellä olleet ystäväni kun eivät tiedä biittiponeilustani), mutta kädet rupes hikoamaan ku aattelin etten ehtis paikkaa hakea ennen kuin joku yksityinen on jo löytynyt. Pakko oli laittaa nukkumaan ja miettiä että millaisen pika-piirroksen mä tammalleni pyöräytän jotta yhden kuvan vaatimus täyttyisi. Tässä sitä nyt ollaan; Sannilla pääkuva, tallipaikkaa hakemassa. Eihän tämän näin nopeasti pitänyt käydä, kun vasta viikko sitten tamman itselleni ostin!

Minä? No, olen 16-vuotias tyttö (köhköh oikeasti vasta 15... ). Olen pituudeltani alle 160 senttimetriä, eli mistään päätä huimaavasta korkeudesta ei ole kyse, ja luonnetta löytyy sitten puuttuvan pituudenkin puolesta. Olen über positiivinen ja iloinen, mutta minusta löytyy myös erittäin tempperamenttinen puoli. Lyhyillä ihmisillä kun meinaa olla se ongelma ettei meitä oteta tosissaan - varsinkaan siten tosissaan kuin aikuiset otetaan. Minua voisi kuvata myös papupadaksi, sillä juttua kyllä riittää, monesti liiaksikin asti, vaikkakaan se ei monesti koidu ongelmaksi! Voin kuitenkin luvata, että saan jopa yhdeksän henkilöä kymmenestä hyvälle tuulelle jutuillani. (En siis halua kehua itseäni tai mitään *pyörittelee silmiä*) 

Niin.. Pukeutumisesta vielä sen verran, että rrrakastan kirkkaankeltaisia hai-saappaitani, ja minut näkee vain todella harvoin ilman niitä tallilla. Pukeutumiseni on kyllä muutenkin aika värikästä oikeastaan joka suhteessa, t-paitoja löytyy oikeastaan kaikissa sateenkaaren väreissä. Pidän hiukseni usein kahdella ranskanletillä molemmilla puolilla päätä tai yhdellä pitkällä kalanruotoletillä takana.

Nelijalkainen ystäväni on yhdeksänvuotias nyffitamma Shining Flower, tosin se tunnetaan paremmin Sannina (tai Samppana, joksi minä sitä ruukaan kutsua, sen hieman, öh, miehekkäästä sävystä huolimatta). Kuvailisin Sannia halinalleksi, mutta koska vain minä saan kutsua häntä siksi, voisi kuvaavampi nimi olla karvapallo tai joku vastaava. Sanni on olemukseltaan erittäin kiltti ja hyväsydäminen eikä se tahallaan vahingoittaisi kärpästäkään. Se on ihana pikkulasten lempiratsu, mutta tavoitteenamme olisi syksymmällä alkaa kilpailemaan rennosti kouluratsastuksessa. Tamma rakastaa maastolenkkejä ja varsinkin maastossa laukkailemista, kesäisiä uintireissuja unohtamatta (tai ainakin näin minulle on kerrottu, omakohtaisia kokemuksia ei valitettavasti ole vielä tältä saralta kertynyt).

Yhteenvetona sen verran, että minä ja Sanni oltais ihan loistava lisä Mallaspuron poppooseen, koska minun luonteeni joko ihastuttaa tai vihastuttaa, mutta ihastuttaessaan se todellakin tekee sen. Sannistakaan nyt ei voi olla pitämättä, niin suloinen tapaus se on! Ja olihan tässä tietenkin sellainen pikkuinen taka-ajatuksen poikanen; teidän maastoreitit kun tuppaa olemaan niiiiiiin ihanat että ois niiiin ihanaa päästä sinne vähän nelistämään! Lupaan myös olla mukana niin talkoissa kuin kilpailuissakin tai mitä toimintaa sinä nyt ikinä keksitkään järjestää. Karsinavuokran tulisin kuittailemaan piirroksilla ja tarinoilla mahdollisimman usein.

Edit 16/4/2014 oikeesti kuinka epätoivoinen ihminen voi olla?! Käyn täällä nimittäin ainakin kolme kertaa päivässä kattomassa josko oisit vastannu.. hmm..

[Lynn]

Suloinen Sanni-nyffi omistajineen on mitä tervetullein lisä porukkaan. Teethän, Sofielle, teille kaapin ja lisäksi olisi mukava kuulla karsina- ja tarhausjärjestelyistä toiveita: millaiseen tarhaporukkaan Sanni mielestäsi parhaiten sopeutuisi?

[Sofielle (kännykkä)]

Vautsi, mahtavaa! Mulla on nyt tää viimeinen kouluviikko tosi tapahtumarikas, mutta koitan ehtiä tänne tekemään kaapin ja rustailemaan hoitomerkintöjä parin viikon sisään! Perehdyn myös karsina- ja tarhausjärjestykseen silloin!

[Deleted]

Jospa onni potkaisisi?

Niin - ajattelin hakea tallipaikkaa, vaikka talli ilmeisesti onkin hiljaiselolla (?). Mallaspuro vaikutti oikein passelilta tallilta minulle ja rakkaalle poninkuvatukselleni (hupsista, ei tainnut olla kovin imartelevaa tuo?). Lyhyesti sanottuna haen Mallaspurosta tallipaikkaa tallin persoonallisuuden ja rennon meinigin vuoksi, aivan ihanan suloisesti piirretyt hevoset ja tarinan kirjoittamisella ei ole paineita, tapahtumiakin on toisinaan. Minä kun en mikään kamalan tavoitteellinen virtuaaliheppailija ole, niin Mallaspuro olisi juuri täydellinen talli! :-)

Hassun niminen ja -värinen risteytysponiorini Dodo on hieman häslä, mutta silti aina niin ihana ja jonkun kumman piristysvoiman omaava tapaus. Poni on 7-vuotias, mutta muistuttaa silti käytökseltään 1-vuotiasta varsaa. Se on yhtä elämäniloinen ja leikkisä, se voisi temmeltää tarhassa tuntikausia väsymättä ja heitellä pukkeja iloisesti pärskähdellen, tumma harja villisti hulmuten. Orilla on aina pilkettä silmäkulmassaan eikä säästele kekseliäisyydestään. Tylsän ratsastustunnin ratoksi voi keksiä ties mitä koiruuksia, mutta onneksi osaan suhtautua niihin huumorilla. Kunhan jaksaa tarpeeksi vääntää tämän ADHD-ponin kanssa, osaa se myös palkita kauniilla koululiikkeillä ja ilmavilla hypyillä. Maastossa Dodo heittää viimeistäänkin aivonsa narikkaan ja unohtaa kaikki mahdolliset ratsastuksen opit! Toimeen Dodo tulee kaikkien hevosten kanssa, kaikista parhaiten kuitenkin ruunien. Tammoille kun pitää aina hieman machoilla ja oriiden kanssa saattaa joskus alkaa isotella.

Kukas hahmoni on? Hahmoni on 16-vuotias Taru Jaakola, Saksassa syntynyt lukiolainen. Tarun vanhemmat ovat suomalaisia, jotka kuitenkin ovat asuneet Saksassa pitkään, ja asuivat siellä myös Tarun ja tämän isoveljen syntymän aikaan. Takaisin Suomeen Jaakolan perhe muutti vuonna 2010, eli pyöreästi sanottuna 5 vuotta sitten. Tarun äidinkieli on saksa, mutta tämä on oppinut vanhemmiltaan suomea ja vielä enemmän sitten Suomessa asumisensa aikana. Tarkkakuuloisimmat kuulevat ehkä pienen saksalaisen aksentin, ääntäminen kuitenkin sujuu pääpiirteittäin hyvin.

Taru on nelihenkisestä perheestä, johon kuuluu Tarun lisäksi isä, äiti sekä Tarun isoveli Antti. Antti on jo täysi-ikäinen, mutta pyöriskelee vielä vanhempiensa nurkissa. Perheessä on myös siperianhusky Aukusti, joka saattaa joskus pyöriä Tarun mukana tallilla. Taru on luonteeltaan iloinen ja positiivinen, eikä suutu pikkuasioista. Taru tutustuu mielellään uusiin ihmisiin ja auttaa muita aina tarvittaessa. Tarun mielestä koskaan ei voi nauraa liikaa, ja tyttö kikatteleekin oikeastaan kokoajan. Hän on ikuinen hevosten ja koirien ystävä, ja onkin harrastanut ratsastusta reilut 10 vuotta. Oman poninsa hän sai noin vuosi takaperin, ja se olikin elämän Tarun onnellisin päivä. Tarulla on laaja ystäväpiiri, joihin lukeutuu niin saksalaisia kuin suomalaisiakin. Hevostelun lisäksi Taru harrastaa kitaran soittoa ja Aukustin kanssa agilityä, aina ajan riittäessä. Lisäksi tyttö tykkää piirtää ja kirjoittaa. Musiikin kuuntelunkin voi varmasti laskea harrastukseksi, tytöllä on monia lempibändejä ja popittaa niitä aina nappikuulokkeistaan. Tarun tunnistaa noin rinnoille asti ylettyvistä, paksuista mustista hiuksista. Pituutta on 168 senttimetriä, joten ei voi ihan pikkuponeilla ratsastaa, suuremmilla kyllä. Vartalo on hoikka, mutta sporttinen. Tallille pukeutuu mielellään rentoihin vaatteisiin, johonkin löysään pusakkaan ja kollareihin. Meikkaa yleensä ripsarilla ja paksuilla rajauksilla.

Tälläinen hakemus! Hyvää kevään jatkoa ja kesän odotusta, näkyillään! :-)

Odottavin terveisin,
Taru & Dodo

[Ella Kaunola]

Apua, eihän tässä ole joutunut nyt minkään laisia hakemuksia aiemmin tekemään, kun ponille on yleensä järjestynyt tallipaikka ilman suurempia ajatuksia! Mutta nyt, Herttaseni tarvitsee itselleen kodin! Joten tässäpä pientä esittelyä minusta, tai siis no.. Ponihan on tätini Meijun, mutta minä sille nyt tallipaikkaa hankin, kun Meiju nyt on tykästynyt noihin hieman isompiin hevosiin. Vaikka taidan jo olla häntä pidempi, ainakin hitusen.

Nimeni on siis Ella, Kaunolan Ella. Tukka on blondi, pisamia löytyy naamasta enemmän kuin ehkä on terveellistä ja kropaltani olen suht kevyt. Ainakin sen verran kevyt, että minut kehtaa laukkaponien selkään pistää ja välillä jopa tuloksiakin on tullut! Ikää löytyy 17-vuotta, joten mopoautolla tallille tulen suuren häpeäpilven kera (kyllä, minulle on luvattu joku pikkukoppero, jahka täytän sen 18 niin ei tarvitse tuon räminäkaaran kera aina pihaan pyrähtää..). Lukiossa on kivaa, mutta aina välillä tuntuu että aikaa tulee tallilla vietettyä enemmän kuin ehkä on fiksua. Ainakin äiti jaksaa aina nalkuttaa, että aina olen jossain ja aina olen pois kotoa ja mitäköhän kaikkea. Kuten huomaat, minä myös osaan hölöttää mahdollisesta ja mahdottomasta vaikka kuinka paljon. Omista tavoitteista voisi toki mainita.. Tarkoituksena olisi saada tuota nuorta Hertta-ponia potkittua eteenpäin niin laukkaurallaan, mutta myös este- ja koulutasoilla! Nuorihan hän vielä on, mutta sitäkin sitkeämpi.

Jost päästäänkin siis koko hakemuksen päähenkilöön, eli äkäpussi Herttaa. Hertta on 5-vuotias lewitzer-tamma, oikealta nimeltään Hectic Heresy. Meillä harrastus hieman jäätyi, kun Meiju alkoi sairastella, mutta nyt vuosi tästä jäätymisestä (tai vähän jopa enemmän..), olen häneltä saanut puhuttua Hertan omaan käyttööni. Ei se tuolla sivuilla taida vielä lukea, mutta periaatteessa Hertta on minulla ylläpidossa, mutta Meiju maksaa laskut. Tämä järjestelmähän sopii minulle vallan mainiosti, saapahan harrastaa ilman suurempia huolia! Nyt kun saan vielä jonkun itselleni puhuttua kuskiksi, että päästään niihin laukkakisoihin, niin kaikki olisi hyvin..

Mutta siis jälleen rupesin puhumaan aidasta aidanseipäiden sijasta. Hertta on siis ulkoiselta olemukseltaan suloinen, herttainen ja erittäin hellyyttävän näköinen ponitamma, joka kyllä osaa käyttää ulkonäköään erittäin hyvin hyödyksi. Perusluonteeltaan poni osaa olla vaikka minkäasteinen akka. Ellei tammalle näytä kaapinpaikkaa niin hän osaa tehdä kaikesta sellaisen shown, ettei mitään rajaa. Villiponin vikaa - syytän tamman täysveriemää - tammalla on enemmänkin ja hänet näkeekin useimmiten vetämässä rallia tarhaa ympäri, vinkuen mennessään. Ahkera työntekijä se on, jahka tamman vaan saa siihen työntekomoodiin.. Kuitenkin hän palkitsee heti, kun asiat alkavat rullaamaan, ja selvästi aina näkee kun tamma vihdoin unohtaa sen kenkkuilun ja alkaa tekemään. Liikettä hänestä löytyy, mutta esilletuominen on aina oman työn takana. Ihana hän on, en minä muuten ponia raahaisi ympäriinsä.

Eli toisin sanoen, minä Ella Kaunola ja poninin Hertta haluaisimme Mallaspuron porukkaan, aiheuttamaan suuria tunteita. Joko vihastusta, tai ihastusta, siitä voidaan aina keskustella. Minua saa myös potkia tekemään tallitöitä, sekä avustamaan kaiken moisessa, olen tuon Meijun hoivissa joutunut tekemään vaikka mitä hommia, enimmäkseen toki sen-itsensä lappamista, mutta myös hevosten liikuttamista ja onhan sitä nuoremmalle sisarukselle tullut aina välillä karjuttua ohjeita improvisoidun ratsastustunnin aikana.

Joten jos sitä nyt vaikka pistäisi suunsa soukemmalle ja odottaisi vastausta?