14.06.2014
Taivaansininen Nissan Micrani pysähtyi yskähdellen Mallaspuron pihaan. Sammutin auton ja nappasin vänkärin penkillä olevan repun matkaani, ennen kuin läimäytin nitisevän oven kiinni ja lukitsin sen.
Olimme sopineet Lunan kanssa lähtevämme pidemmälle maastoretkelle tänään ja olin varannut hieman evästä mukaan.
Luna olikin jo tallissa puuhailemassa Melvinin kanssa, kun tulin sisälle talliin. Luulin olevani ennen Lunaa paikalla, mutta olinkin ollut aivan väärässä.
- Käyn hakemassa Linkan! ilmoitin ja kipitin sitten tamman tarhalle, jossa musta hevonen seisoskeli tylsistyneen näköisenä. Huhuilin tammaa nimeltä ja kaunokainen ravasi portille iloisesti hörähdellen.
- Moikka eukkoseni, lähdetäänkös maastoileen? höpötin Linkalle napsauttaessani riimunnarun sen päitsiin kiinni.
Linka kopsutteli vieressäni reippain askelin, kun suuntasimme kulkumme kohti tallia.
Kiinnitin Linkan käytävälle harjauksen ajaksi ja rupesin puunaamaan tammaa huolella.
- Mihin meinasitte mennä? Wonder kysyi, kun kuuli minun ja Lunan suunnitelmista.
- En tiedä vielä, varmaan vain samoillaan pitkin metsää, vastasin.
- Haluatko lähteä mukaan? Luna kysäisi.
Punatukka pudisti päätään ja kertoi, ettei tänään pääsisi lähtemään. Oli kuulema jonkun sukulaistytön synttärit, johon hänen oli mentävä.
- Noh, ens kerralla sitten, lohduttelin.
Koska Linkalla oli tänään hyvä päivä, ei se käyttäytynyt mitenkään huonosti harjauksen aikana. Seistä möllötti paikoillaan nätisti ja nautti saamastaan huomiosta.
Ilpokin löntysteli talliin Manu perässään. Pirittaa kuulema etsiskeli, mutta emme olleet nähneet ratsastuksenopettajaa tänään.
- Tältä sun tammaltas oli kenkä lähteny yks päivä irti. Naputtelin sen takaisin, Ilpo sanoi taputtaen Linkan takapuolta. Tamma hieman luimisti, kun tunsi taputuksen persauksellaan, muttei saanut mitään raivokohtausta. Enemmän sitä kiinnosti pullukka kissa, joka oli tullut istuskelemaan sen eteen. Turpakarvat väpättäen Linka nuuhki mustavalkoista kissaa, joka nuoli tassuaan muina miehinä.
Kiitin Ilpoa ja heitin satulan Linkan selkään. Lunakin jo viritteli kypärää päänsä suojaksi ja ilmoitti olevansa valmiina lähtöön Melvinin kanssa.
- Kauhee ku sä oot nopee, naureskelin.
Pian olimme molemmat ratsuinemme tallipihalla kiristelemässä satulavöitä, jonka jälkeen nousimme ratsaille.
- Meenkö mä vaikka nyt ensin edellä ja sitten ku käännytään takas niin sinä? Linka kun saattaa välillä seota, kun lähdetään kotia kohti? kysyin Lunalta.
- Sopii mulle! Luna vastasi söpön poniruunan selästä.
Lähdimme matkaan minä ja Linka etunenässä. Peto seurasi meitä hetken, mutta Ankkalammen kohdalla se jättäytyi matkasta ja jäi kyttäämään pienessä lammessa uiskentelevia vesilintuja. Hetken näytti siltä että koira hyppäisi lammikkoon pulikoimaan, mutta ilmeisesti Daniel oli huomannut myöskin koiransa aikeet, kun komensi sitä tulemaan joutuin takaisin.
Jatkoimme matkaa maastoesteiden ohi, jossa Scarlett treenasi Mangon kanssa. Heilutimme naiselle ja tämän kirjavalle orille tervehdykseksi. Scarlett huiskautti kättään takasin ja jatkoi sitten esteiden ylittämistä orinsa kanssa.
Olin kyllä “salaa” ihastunut tuohon Mango Madnessiin…
Metsässä meillä riitti iniseviä ja surisevia kavereita ihan haitaksi asti. Läiske vain kuului, kun Lunan kanssa tapoimme vertamme imeviä hyönteisiä. Pari paarmaakin pörräsi ympärillä, joten päätimme ottaa pienen laukkapätkän, jotta laiskimmat pörriäiset jäisivät jälkeemme.
Linka nosti laukan heti ja Melvin yritti parhaansa mukaan pysyä meidän perässämme. Maaston muututta vaikeampikulkuiseksi, hidastimme takaisin käyntiin.
Pari tuntia me samoilimme pitkin poikin maastoreittejä ja yhtäkkiä tajusimme olevamme uittorannalla.
- Miten me tähän päädyttiin? Mehän lähettiin ihan vastakkaiseen suuntaan? Luna naureskeli.
- Jaa-a! Mite ois, syödäänkö eväät tässä? Vai säästetäänkö ne tallille?
- Ei mulla kyllä oo vielä nälkä, Luna vastasi ja ohjasi Melvinin rantaveteen kahlailemaan. Itsekkin ohjasin Linkan kaverinsa perään ja tamma pärski kaviollaan vettä ympäriinsä. Vaikka ilma ei ollut mikään lämmin, olisi tehnyt mieli pulahtaa järveen tamman kanssa. Mutta koska en jaksanut satulaa ruveta riisumaan, jäi uimareissu nyt välistä.
Lähdimme takaisin tallille Melvin ja Luna etunenässä. Peto juosta lönkytteli meitä vastaan ja saatteli meidät tallipihalle, jossa Lynn lakaisi enimpiä heinänkorsia pois.
- Terve! Lynn hihkaisi meidät nähdessään. - Oliko kiva reissu?
- Oli kyllä, Luna vastasi laskeutuessaan Melvinin selästä.
- Hyyyvä, Lynn totesi nojaten katuharjaan.
Laskeuduin Linkan selästä ja nostin ohjat sen pään yli. Lynn rapsutteli hetken tamman otsaa ja kehui sitä nätiksi neidoksi. Taas tuli puhetta kuinka söpö mini-Linka olisi, joten pakenin tamman kanssa paikalta niitä varsahöpötyksiä. Saisivat vielä aivopestyä minut hommaamaan Linkalle varsan.
Kun olin saanut Linkalta varusteet pois, päätin lähteä käymään sen kanssa kävellen uittorannalla.
Linka piehtaroi onnellisen näköisenä rantavedessä ja muutenkin roiski vettä ympäriinsä. Onneksi autossani oli aina vaihtovaatteet mukana, joten pieni vesipesu ei minua hätkäyttänyt. Päässäni kaikui äidin viljelemä lausahdus:
“Kyllä se kesä kuivaa sen, minkä kasteleekin!” Ah, kesä! Ehdottomasti vuoden parasta aikaa!