Löpön hoitopäiväkirja

[ella]

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli vaikeaa pysyä rauhallisena. Olin käsittämättömän innoissani, sillä tänään pääsin ekaa kertaa tallille Mallaspuroon hoitamaan Löpöä. Ryhdistäydyin ja kävelin asiallisena talliin sisälle. Sitten sydämmeni rupesi taas pomppimaan tuhatta ja sataa. Löpön karsina näkyi jo. Mutta kuka se sieltä kurkisti. Olinko ottanut vahingossa hoitohevoseksi aasin? Toden totta siellä oli aasi. Eihän aaseissa mitään vikaa ollut, mutta.. Avasin karsinan oven ja olihan se Löpökin siellä. Pieni soma poni. Sitten muistinkin, että Lynn oli puhelimessa maininnutkin, että Tito-aasi asui myös samassa karsinassa. Olin kai ollut niin innoissani Löpöstä, että se oli mennyt ohi korvien. Tallilla näytti olevan aika hiljaista. En nähnyt ketään. Ehkä osa oli vielä koulussa. Kellohan oli vasta kolme. Päätin ensi töikseni talutella Löpöä pihassa ja sen jälkeen harjata sen. Voisin myöskin siivota karsinan myöhemmin. Otin riimun narun ja kiinnitin sen Löpön riimuun. Lähdin taluttamaan sitä pihalle. Titokin yritti tulla mukaan, mutta antoi lopulta periksi. Kävelimme vähän ympäriinsä. Vähän väliä Löpö yritti työntää päätään heiniin ja kasveihin, mutta pikku ponin sai helposti pois ruuan luota.

Menimme takaisin talliin ja kiinnitin Löpön käytävään. Kipaisin hakemassa Löpön harjat. Otin harjoista yhden harjan ja rupesin harjaamaan ponia joka puolelta. Se oli todella pölyinen. Olikohan Löpö ja Tito leikkinyt jotain karsinassaan. Ajatuksissani harjaillessa en ollut huomannut, että Löpö oli kurkotellut kaulaa harjoja kohti ja ottanut suuhunsa yhden ja viskannut pois.
- Löpö, toruin hevosta, mutta mokoma pisti sellaisen söpöläis katseen, että vaikea oli olla vihainen. Keräsin harjat ja rupesin putsaamaan kavioita. Löpö nosti kaviot ihan kiltisti.

Kun Löpö oli harjattu tapasin tytön, joka oli nimeltään Cimilla. Hän oli todella mukava. Hän oli Löpön toinen hoitaja.
- Voin näyttää sinulle, vaikka vähän paikkoja. Itse olen hoitamassa juuri Jereä tuota mustaa friisiläistä tuolla, Cimilla kertoi.
- Oi kiitos vien, vaikka Löpön laitumelle ensin, sanoin nopeaa.
- Joo ja kannattaa ottaa Tito mukaan se ei taida haluta olla yksin karsinassa, Cimilla kertoi ja meni hakemaan Jereä karsinasta. Enempää höpöttelemättä otin Titon ja Löpön ja talutin ne laitumelle. Tietenkin Löpö keksi vetää päänsä heiniin. Ja sen seurauksena myös Tito. Sain onneksi kaksikon pois heinistä. Ehkä veisin molemmat ensi kerralla erikseen, jos veisin molemmat laitumelle.

Cimilla esitteli minulle paikkoja. Hän oli ollut tosi kiva. Olisikohan kaikki tytöt kivoja. No tallillapa ei paljoa ketään näkynyt. Kävelimme kohti kenttää. Siellä tapasimme tytön, joka oli nimeltään Lynn. Lynn ratsasti lämminverisellä, joka oli Cimillan mukaan Teresia. Lynn oli loistava ratsastamaan. Lynn otti käyntiin ja käveli meitä kohti.
- Hei oletkos sinä Ella Löpön toinen hoitaja, Lynn sanoi
- Joo, vastasin
- Okei olen Lynn ja asun täällä mallaspurossa, hän kertoi.
- Okei, sanoin reippaasti ja menimme talliin.

- No niin nyt on sitten tutkittu koko tila. Haluatko tulla ratsastamaan kanssani, Lynn kysyi.
- Tällä kertaa en aijo vielä ratsastaa haluan tutustua kunnolla Löpöön, sanoin ja Cimilla lähti.

Päätin seuraavaksi putsata Löpön ja Titon karsinan. Se olikin likainen. Kello oli jo aika lailla kun sain homman loppuun, mutta päätin vielä lakaista pikaisesti käytävän.

Kävin hakemassa ensin Löpön, sitten Titon. Vein heidän karsinaan ja jäin vielä paijjaamaan niitä. Löpö oli tosi kiltti, vaikkakin vähän hömppä, muttei se haitannut pitihän sitä vähän olla. Halasin poniani. Omaa hoitoponiani. Tuntui hienolta sanoa niin. Omaa pikku hoitoponiani Löpöä. Tito pukkasi minua kuin sanoen.
- Hei olen minäkin olemassa. Halasin sitäkin ja Tito tuntui olevan siitä ylpeä.

Loppu.
1 hm


Hieno ensimmäinen hoitotarina! Ihanaa, että Titokin pääsi mukaan. Minua oikein hymyilytti lukea tämä kohta: "Mutta kuka se sieltä kurkisti. Olinko ottanut vahingossa hoitohevoseksi aasin?" No juu, tavallaan - osaahan se Löpökin välillä olla itsepäinen kuin aasi ; ) - Lynn

[ella]

Yön aikana oli satanut lunta. Mallaspuron pihassa oli käynyt lumi aura. Kun olin lähtenyt kotoa lämpö mittari oli ollut jo plussan puolella. Saa siis nähdä kauan lumi pysyi maassa. Avasin tallin oven. Suuntasin askeleeni oitis Löpön karsinalle. Avasin karsinan oven ja otin Löpön käytävälle. Käväisin hakemassa sen harjat. Otin käteeni perus harjan ja rupesin harjailemaan Löpöä kaikessa rauhassa. Se oli aika pölyinen, mutta sain sen harjattua oikein kunnolla. Putsasin kaviot, vaikka niissä ei paljoa mitään ollutkaan. Kampasin Löpön harjan ja hännän. Se oli nauttinut harjauksesta, sillä sillä oli melkein koko ajan ollut silmät kiinni.

Laitoin Löpön karsinaan. Katsoin puolestani Löpön kaveriin Titoon. Se näytti myös todella pölyiseltä. Päätin kysyä, jos titonkin voisi harjata. En tosin tiennyt harjattiinko aaseja, mutta ei kai siitä haittaakaan olisi. Vein Löpön harjat omalle paikkalleen ja astelin ulos. Lynniä ei kauaa tarvinnutkaan etsiä sillä hän oli juuri tulossa talliin.
- Hei. Voiko Titon harjata, kysyin varovasti
- Joo. Voithan sinä, hän sanoi ja näytti millä harjalla Titoa voi harjata. Otin Titon käytävään. Rupesin harjaamaan sitä normaalisti. Tito ei ollut niin keskittynyt harjaukseen kuin Löpö, mutta hyvin meni. Latioin Titon karsinaan.

Kun harjaukset oli suoritettu loppuun vein Löpön ja Titon hetkeksi aikaa laitumelle. Näin Cimillan ratsastamassa kentällä Jerellä. Kävelin kentälle päin. Cimilla moikkasi minua, mutta keskittyi ratsastukseen. Voisin itsekkin kokeilla ratsastaa tänään Löpöllä. Olin juuri lähdössä pois päin kun Cimilla sanoi:
- Hei odota. Me mennään loppu käynnit maastossa. Tuletko mukaan, hän kysyi. Mietin hetken. Nyökkäsin.
- Okei menen laittamaan Löpön valmiiksi, sanoin
Suuntasin askeleeni jälleen laitumelle. Aikaa oli rientänyt vain tunti, mutta päästäisin Löpön sen jälkeen jälleen laitumelle. Tito jäi laitumelle vielä. Ei hänellä seuraa ollut karsinassakaan, joten parempi niinpäin.

Löpö tallusteli hitaasti talliin. Laitoin sen taas käytävään. Harjasin sen jälleen ja tarkistin kaviot yms. Hain Löpön satulan ja suitset. Laitoin satulan Löpön matalaan selkään. Tai ei matalaan vaan sopivaan selkään. Laitoin satula vyön kiinni. Sitten otin suitset. Laitoin ohjat kaulalle. Ja tarjosin Löpölle kuolaimia. Se avasi suunsa melkein heti. Tai ei nyt melkeinkään heti. Löpö oli satuloitu. Menimme pihalle. Talutin Löpön kentälle jossa nousin selkään. Lähdimme perätysten kohti metsää. Cimilla meni edellä, sillä en tuntenut reittejä laisinkaan.

Löpö tuntui ihanalta. Se oli juuri sopivan kokoinen. Lähdimme mallaspuron pihasta. Lähdimme oikealle. Kohti kylä tietä josta kääntyisimme takaisin mallaspuroon. Löpö meni todella reippaasti. Taputin sitä kaulalle. Polulla jota pitkin menimme ei ollut paljoa lunta. Lumi oli sulanut muutenkin lähes kokonaan. Cimilla keskeytti hiljaisuuden.
- Eikö Löpö olekkin ihana ratsastaa, hän kysyi
- Joo, huudahdin mutten lujaa. Cimilla nauroi
- Se on vain niin pieni, hän myönsi
- Ei se mulle oo vielä, sanoin. Vaikka tiesin, että joskus se olisi. Liian pieni. En halunnut murehtia sitä siihen olisi vielä aikaa. Ja ehtisin ratsastaa Löpöllä monet kerrat, varsinkin jos jatkaisin ahkerasti. Piti myöntää, että olin pitänyt todella pitkän tauon. Käännyimme takaisin mallaspuroon päin. Jatkoimme juttelua. Niin, että olin hieman ajatuksissani. Yhtäkkiä Löpö pysähtyi ja veti päänsä lumen alta törröttävään ruohoon. Meinasin horjahtaa. Vedin päättäväisesti Löpön pään pois. Cimilla hihitti.
- Kannattaa keskittyä, hän sanoi. Käännyimme takaisin mallaspuron pihaan. Päätin jatkaa ratsastamista kentällä, mutta Cimilla meni Jeren kanssa talliin. Löpö jatkoi kävelyä, mutta se ei ollut enää niin reipas. Siirryimme raviin. En ollut kovin tottunut shetlanninponien raviin, koska olin enemmän ratsastanut isommilla, mutta nopeasti siihen totuin. Tein joitain kiemuroita ja laukkasinkin vähän. Mutta se ratsastus jäi lyhkäiseksi. Jatkaisin taas ensi kerralla. Jonain päivänä jopa hyppäisin Löpöllä ja se olisi varmasti ihanaa.

Talutin Löpön talliin. Otin siltä varusteet pois. Harjasin Löpöä ja vein sen takaisin Titon kanssa laitumelle. Jäin katselemaan niitä, Ne laukkasivat kilpaa. Ja Löpö päästi oikeat pukit. Lähdin kotiin hymyillen. Ensikerralla nähdään.

Sorry kun en ole ehtinyt hoitamaan Löpöä.

Kivaa[glow=red,2,300] 2 hm[/glow]



Ihanan pirteä hoitotarina ja mahtavaa, että harjailit Titonkin muiden toimiesi ohessa. Tito-reppana kun tuppaa usein jäämään liian vähälle huomiolle, kun tallilaiset puunaavat vain ratsujaan. Oi - odotan innolla pääseväni lueskelemaan, miten teidän hyppäämisenne sujuvat sitten jonain päivänä : ) Löpöllä on totisesti hauska hypätä. Siitä ei ikinä tiedä, millainen päivä sillä on: joko se hyppää mahdottoman hienosti, tai sitten se voi pistää ranttaliksi. Tai sitten se tekee jotakin siltä väliltä... Sitä ei koskaan tiedä etukäteen.
Hieno hoitotarina ja mukavaa tallitouhuilua.
- Lynn

[ella]

Lunta satoi isoina lumihiutaleina maahan. Oli todella kylmä päivä. Kello oli viisi, mutta taivas oli jo pimentynyt. Astelin tallille tuttuun tapaan. Löpö ja Tito olivat laitumella. Menin heti tervehtimään niitä. Otin riimun narun ja kiinnitin sen Löpön riimuun. Lähdin taluttamaan sitä tallia kohti. Jätin Löpön karsinaan ja sitten menin hakemaan Titoa. Kauempaa huomasin Titon kumartuneena jotenkin hassusti. Lähempänä huomasin, että sen kieli oli jäänyt kiinni rautaiseen sankoon. Talutin Titonkin talliin, siten että pidin ämpäristä kiinni toisella kädellä ja riimun narusta toisella.
- Lynn hei. Voitko hakea jostain lämmintä vettä, kysyin äkkiä
- Öö okeii... Sanon Annelle hän tuo sitä sinulle, hän sanoi hieman kummastellen. Nyökkäsin. Silitin Tito raukkaa. Löpö tökkäsi Titoa hellästi turvalla. Suulleni nousi hymy. Pian kolmekymppinen nainen joka kaiketi oli Anne tuli vesi ämpärin kanssa Löpön ja Titon karsinalle. Hän ojensi minulle vesi sangon ja jäi katsomaan mitä vedellä tekisin. Kokeilin vettä sormellani. Se oli lämmintä, muttei liian kuumaa. Kaadoin sitä vähän, mutta en saanut sitä osumaan sillä Tito heilutteli päätään. Katsoin taakseni. Anne oli yhä siinä.
- Voitko pitää Titon päätä paikallaan, sanoin ja Anne totteli. Pian sain kaadettua vettä. Pian Titon kieli irtosikin sangosta. Kiitin Annea ja hän lähti.

jatkuu...

[Lynn]

Löpö tunnilla
5. helmikuuta 2011


Tuntia pitänyt Lynn ohjeisti pikkuratsastajaa pitämään peukalonsa päällimmäisinä.

[Lynn]

13.2.2011: Löpölle myönnettiin PP-MVA -arvonimi.

[fiia]

Löpö! ♥


Ps. Tässä vain kuva. Tarina tulee illalla. Pistin ku sain nyt jo valmiiks.

Attachments:

[mellu]

19. lokakuuta - Tutustumista

Kävelin tallille päin iloisena, samalla kun kuuntelin musiikkia. Iloinen olin siksi, että menisin katsomaan hoitohevostani Löpöä ensimmäistä kertaa. Mallaspurossa olin käynyt muutaman kerran ennenkin, mutta vasta nyt olin päättänyt hakea hoitoponia. Pian saavuinkin tallin pihaan ja sammutin musiikin ja otin kuulokkeet pois korvista. Astuin talliin, kylläpäs siellä olikin lämmin kirpeän syysilman jälkeen !

Lähdin kiertelemään tallissa ja löysinkin ponin karsinan aika helposti, mutta hevoset olivat ilmeisesti vielä pihalla.. Viereeni ilmestyi blondi, lyhyt nainen joka tervehti minua iloisesti.
”Hei, olen Lynn, sä varmaan oot Mellu?”
Tervehdin naista ja vastasin: ”Jep, oon. Onko Löpö muuten pihalla?”
”Hmm, se taitaa olla tunnilla, mutta tunti taitaakin loppua aivan kohta” Lynn vastasi ja lähti toimiston suuntaan. Mietin hetken mitä tekisin, ennen kuin päätin lähteä maneesiin seuraamaan tuntia.

Maneesissa ei ollut kovinkaan monta ratsukkoa, vain ihan muutama Löpön lisäksi. Istahdin penkille seuraamaan hoitoponiani. Sillä ratsasti aika pienen näköinen tyttö talutuksessa. Katsoin kännykästäni kelloa, viittä vaille tasan, luultavasti tunnilla mentiin jo loppukäyntejä. Katselin ratsukoita vielä siihen asti, kunnes ne käänsivät hevosensa kaartoon ja laskeutuivat alas ratsailta. Pieni tyttö lähti taluttamaan iloisen näköisenä ponia tallille päin, ja minä seurasin perässä.

Tallissa kysyin tytöltä tarvitseeko tämä apua ponin varusteiden riisumisessa. Tyttö sanoi, että hänen piti lähteä, eikä ehtisi hoitaa ponia ja meni äitinsä luo. Avasin Löpön karsinan oven ja tervehdin ponia.
"Hei Löpö, oon sun uus hoitaja” ja silitin ponin kaulaa.
”Ootpas söpö,” sanoin hymyillen ja avasin satulavyön. Poni rupesi nyppimään hampaillaan vaatteitani.
”Lopeta”, komensin ja poni lopetti, kun oli saanut vielä kerran vaadittua herkkuja vähän pontevammin.

Riisuin Löpöltä satulan, ja suitset. Silloin mieleeni tuli ensi kertaa, että eikös Löpön karsinassa pitänyt olla toinenkin asukki? Kohautin olkiani, kai se vielä tarhassa. Vein hoitoponini varusteet satulahuoneeseen ja aloin harjata Löpöä. Poni oli aika pölyinen, ja sainkin harjata sitä pitkän aikaa. Olin tyytyväinen työni tulokseen, vaikka ei poni missään näyttelykunnossa ollutkaa. Seuraavaksi rupesin selvittämään ponin harjaa, ja ihme ja kumma, Löpö malttoi seistä vieläkin rauhassa paikoillaan..

Harjan selvitettyäni putsasin vielä kaviot. Karsinan ovi oli jäänyt vähän raolleen kun vein kaviokoukkua pois, ja kun kännyin katsomaan, poni kurkisteli karsinan ovelta ilkikurisesti.
”Älä nyt vain karkaa!” sanoin hätäisesti ja kipitin äkkiä karsinan ovelle, estämään ponin suunnitelmat.
”Mitähän kaikki tykkäisivät jos päästäisin sinut karkuun heti ensimmäisellä hoitokerralla?” ajattelin ääneen ja suljin karsinan oven. Nappasin riimunnarun karsinan loimitelineestä ja lähdin hakemaan Tito-aasia sisälle.

Aasin hakeminen oli ollut vaikeampaa kuin luulinkaan.. Tito ei olisi millään halunnut tulla sisälle, mutta taistelun lopuksi olin saanut sen onnistuneesti Löpön kanssa samaan karsinaan.
”Huh, miten yhden pienen aasin sisälle hakemisessa voi olla näin kova työ?” sanoin vähän hymyillen ja suukotin vielä Löpön turpaa.
”Heippa, mun pitää mennä nyt mut tuun pian takasin!” sanoin ja suljin karsinan oven, tällä kertaa huolellisesti...

mellu & löpö 1 hm


Tervetuloa hoitajapoppooseen, mellu! Ensimmäinen hoitotarinasi oli oikein mukavaa, sujuvasti kirjoitettua ja hyvin jaoteltua luettavaa, ja odotan innolla pääseväni lukemaan lisää. Muistathan, että repliikeille on hyvä varata omat rivinsä korjaamallani tavalla?
- Lynn

[mellu]

Löpö ja Tito laitumella (:

Olin saapunut tallille vähän ennemmin, ja olin ehtinyt siivota Löpön karsinan. Nyt suuntasin kohti laidunta, riimunnaru kädessäni. Laitumen portilla huikkasin:
”Löpöö, tule tänne!” ajattelin kyllä, että tuskimpa poni vaivautuu tänne asti tulemaan, mutta se ei reagoinut kutsuuni mitenkään. Pujahdin laitumelle lankojen välistä ja kävelin ponin luo. Onneksi se ei lähtenyt karkuunkaan, vaan antoi minun ottaa itsensä helposti kiinni ja lähti perässäni tallille päin. Matkalla se yritti muutaman kerran jäädä syömään, mutta kohta olimme kuitenkin jo tallissa.

Laitoin ponin kiinni käytävälle ja aloin harjata sitä. Voi kuinka kurainen se olikaan, varmaan piehtaroinut laitumen mutaisimmassa kohdassa.. Sain harjata ponia hyvän tovin, ennen kuin se näytti edes vähän puhtaammalta. Puhdistin vielä kaviot, eikä poni olisi oikein halunnut nostella jalkojaan. Se vain nuokkui käytävällä, samalla kun puunasin sitä.

Harjauksen jälkeen pistin sen hetkeksi karsinaansa ja vein harjat pois. Mietin hetken mitä tekisin, tällä kertaa en vielä aikoisi ratsastaa ponilla, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Päätin lähteä taluttelemaan ponia maastoon ja nappasin mukaani riimunnarun. Laitoin sen ponin riimuun kiinni ja avasin karsinan oven.
”Tule, mennään vähän ulos” Sanoin ponille pirteästi ja lähdin taluttamaan sitä ulos tallista. Lähdimme lyhyen maastolenkin suuntaan.

Kun polku haarautui, jäin miettimään hetkeksi kumpaan suuntaan meidän pitäisi lähteä, enhän ollut ollut täällä koskaan aikaisemmin.. Kun tajusin katsoa hoitohevostani, huomasin sen olevan polvillaan viereisessä kuralätäkössä. Ennen kuin ehdin kiskaista sen pystyyn, se päätti piehtaroida oikein kunnolla.
”Löpö, kylläpäs oot likainen..” Naurahdin, kun poni nousi hölmistyneenä kuralätäköstä kuraa valuvana ylös.
”Tuu mennään takaisin, niin saan sut kuivaksi ja puhtaaksi” Sanoin ja käännyin sinne, mistä olimme juuri tulleet. Nykäisin kevyesti riimunnarusta ja poni lähti seuraamaan minua reippaasti.

- mellu & Löpö 2 hm


Upea kuva! Löpö ja Tito on niiiin söpöjä. Voihan niistä joskus vähän päänvaivaa olla, kun ne saavat päähänsä toteuttaa mitä kummallisimpia päähänpistojaan, mutta ihania ne on, ehdottomasti. Ja hei - varoitus hoitajaressukalle: Löpö tykkää piehtaroida. Kurakeleillä se näyttää usein melkoisen järkyttävältä... Onnea vaan ja pitkää pinnaa sen kanssa, putsailemista siinä tulee riittämään! Mutta lohdutuksena sanottakoon se, että talvi tulee pian, ja sitten se on hetken aikaa melko puhdas, kun kura vaihtuu lumeksi.
- Lynn

[mellu]

2. Marraskuuta - Eka ratsastus !

Kävin tänään ratsastamas Löpöllä ekaa kertaa, ja poni oli tosi mukava ratsastaa, mitä nyt alussa sai vähän tapella että poni rupesi tottelemaan, mutta sitten se menikin tosi nätisti ! Ekan laukannoston jälkeen poni päätti koittaa pysynkö selässä, ja teki pienen pukkisarjan - hihii mutta pysyin kuitenkin, enkä lentänyt ponin vaarallisen lyhyen kaulan yli hiekkaan

mellu & Löpö 3hm~

[mellu]

19. marraskuuta - ei mitään erikoista..


Ulkona oli kylmä, ja tuuli kovaa. Onneksi olin sisällä tallissa, siivoamassa hoitsuni karsinaa. Pian täytyisi kuitenkin palata tuonne viimaan, mutta onneksi siihen oli vielä vähän aikaa, enkä miettisi sitä nyt. Sain karsinan siivottua ja vein kottikärryt ja talikon pois. Seuraavaksi mietin mitä tekisin. Päätin hakea Löpön tarhasta ja nappasin riimunnarun mukaani. Pihalla oli kylmä, ja vedin hupparini ylös asti kiinni.

Kävelin ripeästi tarhalle päin, ja otin sähköt pois päältä. Pujahdin laitumen portin lankojen välistä tarhaan ja huhuilin Löpöä. Pihalla oli jo todella pimeää, enkä tahtonut nähdä ponia ollenkaan. Siristelin silmiäni, ja huomasin karvapalleron kävelevän hitaasti laitumen kauimmaisesta nurkasta kohti porttia. Hymyilin vähäsen, onneksi poni ei ollut lähtenyt karkuun. Kävelin sitä vastaan ja napsautin narun lukon kiinni riimuun.
”Noniin poika, mennään sisälle”, mumisin ja avasin laitumen portin. Suljin sen takanamme, ettei vain Tito karkaisi. Talutin ponin sisälle talliin, putsattuun karsinaan. Seuraavaksi aloin harjata ponia.

Harjasin ruunan nopeasti, sillä minulla oli hieman kiire ja tarkoitus oli liikuttaa poni tänään. Putsasin vielä kaviot ja hain satulahuoneesta Löpön pikkuiset suitset. Poni ei millään olisi halunnut laittaa kuolaimia suuhun, mutta sain ne kuitenkin hetken suostuttelun jälkeen laitettua. Kiinnitin kaikki suitsien remmit nopeasti ja kun poni oli valmis, kävin laittamassa uuden kypäräni päähän. Kypärän lisäksi nappasin mukaan ratsastushanskat ja raipan, poni saattoi olla vaikka kuinka laiska tai sitten niin todella reipas ja järjestää jonkun kivan esityksen, vaikka rodeoa tällä kertaa ?

Talutin ponin maneesiin, jossa Lynn oli juuri ratsastamassa. Tervehdin naista iloisesti ja talutin oman ratsuni kentän keskelle. Nostin toisen jalkani ponin selän yli. (no ei se selkään kiipeäminen nyt aivan niin helppoa ollut, mutta melkein..) Voi kun Löpö olikin pieni, tuumasin ja minua nauratti, näytimme varmaan aika koomisilta, jalkani roikkuivat varmaan maassa asti.

Annoin ponille pohkeita ja lähdimme kävelemään uraa pitkin. Poni vaikutta aika laiskalta, mutta saattaisi innostua laukan aikana, ehkä vähän liikaakin. Kävelimme muutaman kierroksen maneesin ympäri ennen kuin keräsin ohjat ja kehotin ponin siirtymään raviin. Teimme muutamia ympyröitä ja voltteja ja aina välillä ruunaa sai muistuttaa että nyt ravataan, kun poni itse olisi halunnut vain laiskotella. Löpö totteli ihan hienosti, vaikka välillä oli vähän tappelua siitä kumpi on pomo..

Kohta ajattelin nostaa laukan, saisi nähdä millainen show tästäkin tulisi. Toivottavasti poni olisi edes jotenkin nätisti, olin ilman satulaa joten lentäisin tällä kertaa erittäin helposti ja maneesissa oli muitakin, hih. Lähestyimme lyhyen sivun keskikohtaa reippaassa käynnissä. Tein pari puolipidätettä ja annoin ponille laukka-avut. VIUUUUH poni nosti laukan, näytti olevan tänään energinen.. kumma juttu ettei sitä voinut näyttää alkulämmittelyjen aikana, vaan tämä energia purkaus piti säästää ensimmäiseen laukannostoon. Sain käännettyä vauhdikkaan ponin isolle pääty-ympyrälle, en kyllä teidä oliko se kovin viisasta, meinasin välillä liukua uhkaavasti ponin vasenta kylkeä alas ja maahan. Pysyin selässä kuitenkin pari kierrosta, ja sitten siirsin Löpön raviin. Taputin ponia kaulalle ja vaihdoimme suuntaa. Ravasimme kierroksen, ennen kuin nostin tähän suuntaan laukan.

Nyt meni jo vähän paremmin, poni ei lähtenyt niin kovaa, ja pysyimme hieman pienemmällä ympyrällä kuin äsken. Nyt oli huomattavasti helpompi pysyä ruunan selässä. Huh, selvisin laukasta kaiken lisäksi ilman pukkeja ! Olin tyytyväinen hoitoponini suoritukseen ja siirsin sen raviin. Ravailimme vielä hetken kaikessa rauhassa, teimme muutamat pääty-ympyrät ennen kuin siirsin ponin käyntiin. Annoin sille pitkät ohjat, ja taputin muutaman kerran kaulalle. ”Hienosti meni”, kehuin ponia.

Ratsastuksen jälkeen talutin ponin omaan karsinaansa, vaihdoin suitset riimuun ja laitoin ponille viltin, koska se oli hionnut vaikka emme edes olleet tehneet oikein mitään. Syötin sille vielä muutaman porkkanan ennen kuin lähdin pesemään kuolaimet, ja sen jälkeen kotiin.

- mellu & Löpö 4 hm

ps. mulla oli kyllä kuva joka olis pitäny tulla ennen tätä tarinaa, mutta joo en saanukkaa sitä koneelle. ):

[mellu]

mellu & Löpö 5 hm

[Lynn]

Mila ja Aimie maastossa Löpön ja Jonaksen kanssa.