Löpön hoitopäiväkirja

[Lynn]

VG Benson "Löpö"
Shetlanninponi, ruuna, sk. 106 cm
Hoitaja: Ella
Omille sivuille

Ilkikurinen poniruuna, jolla on pohjaton vatsa ja loppumaton ruokahalu. Toisinaan taitaa yhä luulla olevansa Suuri ja Mahtava Ori...

[Cimilla]

I think he like me =)

Kävelin vaitonaisena märkää tietä eteenpäin. Oli ensimmäinen hoitopäiväni Mallaspurossa, mutta mokoma taivas heitti vettä niskaani. Vaikka olinkin innoissani Löpön hoitajuudesta, sade masensi minua. Vesi valui pitkinä noroina hiuksiani ja selkääni pitkin ja kylmetti minut pikkuhiljaa. Nopeutin askeliani kylmästä täristen ja pistin lopulta juoksuksi. Kankeat jalkani liikkuivat vaivalloisesti ja kiidättivät minua eteenpäin.

Pian talli näkyikin jo ja huokaisin helpotuksesta. Tallipihalla hidastin ja kävelin pihaton luo. Vain Ikaros oli näkyvillä ja se mulkoili minua paksun harjansa takaa.
-Mitäs Kaaos? tervehdin ruunaa ja se vastasi vilauttamalla hampaitaan. Naurahdin pienesti ja huomasin sitten Titon ja Löpön, jotka tallustelivat esiin katoksesta.
-Heipä hei arvon herrat... kuiskasin ja kurottauduin aidan yli silittämään Titoa. Löpö seisoi uteliaan näköisenä aasin takana ja tuli myös tervehtimään minua. Rapsutin ponin otsaa hetkisen ja lähdin sitten talliin.

-Moi Cimilla! Lynn huudahti iloisena kun kävelin tallin ovesta sisään.
-Moi! vastasin reippaasti hymyillen ja jätin kamani talliin. Sitten jatkoin matkaani tarkastamaan päivän tuntilistoja. Tarkastelin listoja hetken ja totesin että Löpö meni tänään vain yhdellä tunnilla. Vilkaisin kelloani, se näytti kahtatoista ja tunti alkaisi vasta kahden aikaan. Niinpä päätin lähteä hakemaan ponia sisälle ja alkaa harjailemaan sitä.

Pihaton portilla epäröin hetken kun näin miten Kaaos mulkoili minua aitauksen nurkasta. Onneksi Löpö ja Tito olivat sentään toisella puolella pihattoa, joten vuonisruunasta tuskin tulisi harmia. Niinpä astelin portista sisään pidellen riimunarua selkäni takana. Löpö tapitti minua tummilla silmillään kun lähestyin sitä hitaasti.
-No niin poika, tuleppas tänne, maanittelin ponia ja juuri kun olin saamassa sitä kiinni, se hypähti sivulle ja lähti ravaamaan innokkaasti hirnuen portille päin. Sekunnin murto-osassa tajusin että minä typerys olin jättänyt portin auki ja Löpö ravasi iloisesti siitä ulos. Tito tietenkin seurasi sitä ja ne lähtivät hurjaan laukkaan tallipihalla aiheuttaen kaamean mekkalan.
-Ääh, voi hemmetti, parkaisin ja lähdin parivaljakon perään. Älysin kuitenkin mennessäni sulkea portin, joten Kaaos ei sentään päässyt enää pakoon.

Vaikka aluksi Löpö ja Tito vaikuttivat ovelilta, minä olin ovelampi. Tiesin että ennenpitkää pikkuponin uteliaisuus voittaisi, joten käännyin selin niihin ja aloin rapistelemaan vihellellen taskustani löytynyttä muovipussia. Pian tunsin lämpimän henkäyksen selässäni ja käännähdin ympäri. Salamannopeasti tartuin Löpön riimuun ja kiinnitin siihen riimunarun. Löpö näytti hetken hieman hämmästyneeltä, mutta kun se tajusi jäänensä kiinni, se luovutti ja lähti kävelemään perässäni pihattoon. Talutin sen ensin sinne, koska niin sain Titon seuraamaan ponia ja kun molemmat olivat pihaton aitojen sisällä, jätin Titon sinne Kaaoksen kanssa ja talutin Löpön talliin. Poni seurasi perässäni kuuliaisesti ja en voinut olla huokaisematta, se oli niin lutuinen!

-No niin, oletpas sä nyt niin puhdas! ihastelin puolentunnin kuluttua kun Löpön karva kiilsi puhtaana. Olin harjannut sen niin perusteellisesti kuin vain osasin ja nyt työ oli viimein valmis. Kaviotkin olin puhdistanut ja poni oli käyttäytynyt oikein kiltisti hoidon ajan. Juuri kun olin laittamassa Löpön harjoja takaisin sen harjapakkiin, viereeni ilmestyi arviolta n. 10-vuotias tyttö. Hän ihasteli Löpöä hetken ja kääntyi sitten minun puoleeni.
-Moi! Mä olen Mila. Hoidatko sä Löpöä? hän kysäisi reippasti ja luikahti ponin karsinaan rapsuttelemaan sen kaulaa.
-Moi, mun nimi on Cimilla ja juu, kyllä mä hoidan Löpöä. Itseasiassa tänään on mun eka hoitokerta, sanoin hymyillen ja nousin seisomaan. Katselin kun tyttö paijasi ponia. Huomasi että hän osasi käsitellä hevosia.

Jätin Milan kahden Löpön kanssa ja vein ponin harjat takaisin satulahuoneeseen. Vilkaisin seinällä tikittävää kelloa. Se näytti varttia yli yksi, eli tuntilaiset ilmestyisivät pian tallille. Lynn ilmestyi satulahuoneeseen kiireisen näköisenä.
-Ai hei! Voisitko mahdollisesti pistää Löpön valmiiksi tunnille? Sen ratsastaja tulee myöhässä... Lynn kysyi ja pyöritteli silmiään viimeisen lauseen kohdalla.
-Tottakai! hihkaisin innoissani. Olin jo ottamassa ponin varusteita kannattimiltaan, mutta sitten tajusin ettei minun olisi mitään järkeä pukea niitä sille ennenkuin vasta n. 10 minuuttia ennen tunnin alkua. Siinä hommassahan ei kauaa kestäisi.

Koska minulla oli vielä puolituntia aikaa ennenkuin olisi pistettävä Löpölle varusteet, tartuin piikkisukaan ja aloin harjaamaan sen kanssa ponin harjoista tummanruskeita karvoja irti. Lopetettuani vein karvatukut roskikseen ja asettelin harjat takaisin harjapakkiin. Vieläkään ei Löpölle tarvitsisi pistää varusteita, joten suuntasin sohvanurkkaukselle ja lysähdin pehmeille tyynyille. Otin kamani sohvan vierestä johon olin ne tullessani jättänyt ja vein ne kaappiini. Sitten istahdin takaisin sohvalle ja katselin vain ympärilleni. En kestänyt olla toimettomana joten tartuin käytävällä lojuvaan luutaan ja aloin lakaista lattiaa.

Viimein kello tuli kymmentä vaille kaksi ja aloin varustamaan Löpöä. Muuten poni oli ihan kiltisti, mutta satulavyötä kiristäessä se pullisteli aivan mahdottomasti.
-Ääh... Vatsa sisään pullukka... ähisin naama punaisena ja väänsin satulavyötä kaikilla voimillani. Viimein sain vyön kiristettyä ja aloin suitsimaan Löpöä. Aluksi Löpö heilautti päänsä ylös, mutta eihän se paljoa haitannut kun poni on niin pieni. Sain suitset siis helposti sen päähän ja lähdin taluttamaan sitä ulos tallista. Sateen vuoksi tunnit pidettiin maneesissa joten suuntasin ponin kulkusuunnan sinne. Matkalla Löpö näki kuitenkin herkullisen ruohotupsun ja vetäisi minut mukanaan märkään pusikkoon.
-Ääk! kiljaisin kun lensin pyrstölleni Löpön viereen märälle nurmikolle.
-Hyii... Kato nyt hupsu, mä oon ihan märkä! yritin torua ponia mutta sitten repesin raikuvaan nauruun. Kikatin vedet silmissä ja nousin sitten ylös housujani pudistellen. Tartuin Löpön suitsiin ja talutin sen maneesiin.

Heti maneesiin päästyämme Löpön ratsastaja suvaitsi ilmestyä ja hyppäsi samantien selkään. Autoin häntä lyhentämään jalustimia hieman ja astelin sitten katsomon puolelle. Heti alkutunnista Löpö alkoi pelleilemään jotain omiaan ja ratsastaja alkoi pikkuhiljaa tuskastua. Lopputunnista kun heidän piti laukata, Löpö lähti kiitolaukkaan ja ratsastajan jalat irtosivat jalustimista. Kun poni vielä heitti komeat pukit kaupanpäällisiksi, ratsastaja mätkähti takamukselleen maahan ja alkoi itkeä.
-Sattuiko? Iisa kysyi ja käveli tytön luo. Sitten nainen kääntyi minuun päin ja viittoili Löpön suuntaan.
-Poni kiinni! hän huudahti ja auttoi tytön seisomaan. Juoksin alas katsomosta ja lähestyin Löpöä hitaasti.
-Tänne poni poni poni... Tseh tseh, maanittelin ponia ja viimein sain sen kiinni. Talutin Löpön keskelle Iisan ja ratsastajan luo, mutta tyttö ei kuulemma halunnut enää jatkaa tuntia, joten Iisa pyysi minua jäähdyttelemään Löpöä hetken aikaa.

Puolentunnin kuluttua olimme taas tallissa hoitoponini kanssa ja minä harjailin sitä vihellellen. Ponin ratsastaja oli lähtenyt suorinta tietä kotiin vaikkei häntä ollut edes sattunut mihinkään. Eihän Löpö nyt niin pelottava sentään ollut, pikkuinen jekkuilija vain... Nyt se seisoi korvat lepsuen täysin paikoillaan ja toista takajalkaansa lepuuttaen. Katselin ponia hymyillen ja halasin sen pörröistä kaulaa. Löpö käänsi päänsä kasvoihini ja puhalsi lämmintä ilmaa poskelleni. Hymyilin onnellisena ja kuiskasin hiljaa:
-Ethän sä nyt mikään ilkee poni oo, sä oot vaan persoonallinen ja kaikki ei sitä vaan ymmärrä... Meistä tulee vielä hyviä ystäviä, usko pois...


1 hm

[Cimilla]

Tässä kuvassa siis tehdään vähän tuttavuutta Löpön kanssa... =)<3

2hm

Attachments:

[Cimilla]

Nooh, aloin väsäämään tarinaa, mut se katos johonki, joten kirjotusinto lopahti ja piirsin tämmösen upeen kuvan.. =D (Kirjotan tarinan ehkä myähemmin tänään...)

3hm

Hihih... erittäin Löpö&Titomaista! - L

Attachments:

[Cimilla]

Tässä kuvassa taas tätä ainaista hakemisrumbaa... =DD

4hm

Attachments:

[Cimilla]

Kesä on totisesti tullut!

- Herranjestas tää poni kakkaa paljon! ihmettelin itsekseni ja pyyhkäisin hikeä otsaltani. Kello läheni puoltapäivää ja minä puursin jo toistakymmentä minuuttia Löpön karsinan parissa. Poni kun oli onnistunut sen oikein kunnolla sotkemaan. Ulkona oli ainakin 25 astetta lämmintä ja minulla oli pelkät shortsit ja pikkuruinen toppi. Siitä huolimatta olin aivan läkähdyksissä ja jouduin ravaamaan juomassa kokoajan, jotten pyörtyisi.

Viimein sain läähättäen putsausurakan valmiiksi ja lähdin kippaamaan lastia lantalaan. Matkalla vastaan tuli myös kesävaatteisiin pukeutun Lynn, joka tervehti minua ystävällisesti. Nyökkäsin pienesti hymyillen ja jatkoin matkaani.

- Vihdoinkin! huokaisin kun lasti höyryävää lantaa tönötti lantalassa ja kottikärryt olivat paikoillaan. Suunnistin innoissani kauhukolmikon pihatolle. Siellä Löpö ja Tito kököttivät vieretysten vettä ryystäen. Niilläkin taisi olla melko kuuma. Katselin ympärilleni. Kaaosta ei näkynyt, eli ilmeisesti se oli Lynnin kanssa. Niinpä kumarruin reippaasti aidan ali ja lähdin pyydystämään komeaa hoitoponiani.

Luojan kiitos, sain Löpön suhteellisen nopeasti kiinni, eikä minun tarvinnut juosta itseäni läkähdyksiin. Talutin ponin tyytyväisenä hoitopuomille. Matkalla Löpö kuitenkin pysähtyi äkkiä enkä saanut sitä millään liikkumaan. Kiskoin ja kiskoin, mutta ruuna pysyi itsepäisesti paikoillaan.

Pian Hannes saapui paikalle ja alkoi kikattamaan hervottomasti. Katsoin häntä hieman hämmentyneenä. Nauroiko tyttö epäonnistumiselleni?
- Mitäs naurat? kysyin hieman närkästyneenä.
- Ai anteeks, emmä mitään, mut sehän kakkaa... Hannes selitti tyrskähdellen. Hämmentyneenä kiersin ponin takapuolelle ja totta tosiaan. Löpöhän oli laskenut komean kasan keskelle tallipihaa. Purskahdin itsekin nauruun ja talutin ponin naureskellen hoitopuomille.

Kun olin saanut shettiksen turvallisesti puomiin kiinni, kävin hakemassa nopeasti tallista lapion ja kävin viemässä lantakasan lantalaan. Enhän halunnut jättää todisteita rikospaikalle...

Lannat siivottuani, kipaisin talliin hakemaan ämpärillisen vettä ja sienen. Sitten palasin Löpön luo ja aloin pestä sienen kanssa ponia. Löpö seisoi kiltisti paikoillaan selvästi nauttien pienestä viilennyksestä ja katseli ympäristön tapahtumia.

Tämän viilennysprosessin jälkeen vein Löpön talliin odottamaan ensimmäisen tunnin alkua, jolle se menisi. Kun poni jökötti karsinassaan ryystäen juoma-automaatistaan vettä, minuunkin iski kamala jano ja menin hakemaan juomapulloni repustani.

- Ai hei! Cimilla, eikö niin? Olen Iisa, ratsastusope, kolmenkympin paikkeilla oleva nainen tervehti minua kohteliaasti kun astelin pihalle tarkoituksenani mennä katsomaan muita hevosia. Nyökkäsin pienesti ja Iisa jatkoi juttuaan:
- Niin siis juu, Löpön ratsastaja perui eikä se tulekkaan tunnille. Puhuin jo asiasta Lynnin kanssa ja sinä voisit varmaankin ratsastaa sillä tunnin sijasta hetkisen jos vain passaa?
- Tottakai! minä huudahdin yltiöinnoissani. Iisa hymyili ja lähti kentälle päin.

Sain vaivoin hillittyä itseni jotten olisi ruvennut hyppimään paikoillani. Pääsisin ratsastamaan Löpöllä! Siitä tulee aivan huippua, ajattelin innoissani ja kävelin talliin. Menin tervehtimään ruunaa ja hain sen kamat varustehuoneesta. Harjasn ponin oikein huolellisesti ja ryhdyin sitten pistämään varusteita. Satulavyön kanssa sain muutaman kerran tossissani pinnistellä jotta sain sen kiinni. Viimein olimme kuitenkin valmiita ja lähdin taluttamaan Löpöä kentälle.

Kentällä oli tietenkin tunti, joten päätin mennä Löpön kanssa maneesiin. Eihän siitä nyt mitään haittaakaan olisi. Kiristin satulavyötä vielä hieman ja heilautin sitten itseni kevyesti selkään.
- Voi Löpö, ootpa sä pieni, huokaisin ja keräsin ohjat käteeni.

Löpö lähti pikkuisilla jaloillaan reipasta käyntiä uralle. Sillä oli selvästi jonkinverran energiaa. Heti alusta alkaen herättelin ponia pysähdyksillä ja peruutuksilla. Lämmiteltyämme painoin käntäpääni ponin kylkiin ja se ponnahti sivulle päin vetäen pienen pukin. Naurahdin ja korjasin asentoani hieman. Yritin uudelleen ja tällä kertaa ruuna lähti kiltisti ravaamaan uralle.

Teimme hieman voltteja ja serpentiiniä. Vaihdoimme suuntaakin pari kertaa ja minä nautin täysillä jokaisesta hetkestä. Lopuksi päätin että laukkaisimme vielä pääty-ympyrän ja pitkän sivun lopussa istuin alas ja annoin Löpölle laukkapohkeet. Poni pinkaisi eteenpäin minkä töpöjaloistaan pääsi ja lähti hurjaan pukkilaukkaan. Ele yllätti minut täysin ja muutaman metrin päästä lensin komeassa kaaressa maahan. Noo, poni on pieni joten tippumismatkakaan ei ollut onneksi kovin korkea.

Uutta yritystä siis vain. En voinut olla nauramatta kun Löpö ravasi ympäri maneesia häntä korkealla ja hirnuen ylpeänä. Otin ponin kiinni ja kiipesin takaisin selkään. Tällä kertaa sain kuin sainkin Löpön laukkaamaan ympyrällä. Tietenkin se teki pari pukkia, mutta tällä kertaa olin varautunut enkä pudonnut toistamiseen.

Siirsin ruunan pikkuhiljaa käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Taputtelin Löpön kaulaa ja jutustelin sille ystävällisesti.
- Hieno poika, sä menit niin hienosti! kehuin sitä ja ruuna heilautti päänsä yläilmoihin hirnahtaen ilkikurisesti. Repesin nauramaan niin kovaa, että melkein tipuin selästä...

- Loppu =)

5hm

Ihana tarina! Muistathan käyttää modify-nappulaa, niin ei tarvitse postata tarinaa kahdessa eri viestissä? - L

[Cimilla]

Kävimme tänään kentällä vähän ratsimassa... =)



6hm

[Cimilla]

Täyttä faktaa... ;D



7hm

[Cimilla]

Poni, joka sulatti nuoren tytön sydämen...



- Lääh puuh... läähätin uupuneena porhaltaessani tallitietä eteenpäin. Kiireiset viimeiset koulupäiväni olivat vieneet kaiken aikani, mutta nyt taas pääsin iloitsemaan suloisen Löpön seurasta! En siis malttanut odottaa pääseväni perille, vaan väsymyksestäni huolimatta kiristin tahtia läähättäen.

- No terve, mikäs sinulla on? Oletko juossut maratonin tai jotain? Pinja kysäisi huvittuneena kun ilmestyin puuskuttaen tallipihalle. Tyttö oli sitaissut Piirron hoitopuomiin kiinni ja harjaili sitä parhaillaan rennoin vedoin.
- Een, mut en vaan malta odottaa että nään Löpön! hihkaisin ja hidastin vauhtini kävelyksi. Pinja nyökkäsi ymmärtäväisesti ja jatkoi hommiaan. Kävelin reippaasti suoraapäätä pihatolle ja nojauduin aitaan. Etsin katseellani pientä shetlanninponiruuna, mutten nähnyt sitä missää. Yhtäkkiä huomasin kuitenkin pihaton katoksen takaa pilkottavan jotakin ruskeaa ja pörröistä. No mutta sehän oli Löpön takamus! Nyt olin siis nähnyt ainakin vilkauksen hoidokistani, ja sen voimalla jaksaisin mennä talliin putsaamaaan ponin karsinaa.

- Löpööö! kutsuin ponia jälleen pihatolla. Olin saanut karsinan siivottua ennätysajassa ja nyt kökötin aitauksen portilla ponin harjapakki kädessäni. Löpö kurkisti katoksen takaa ja lähti löntystelemään uteliaana portille. Se oli ilmeisesti huomannut taskustani pilkottavan porkkanan. Sain kuin sainkin ponin yllättävän helposti kiinni ja palkitsin sen taputuksilla ja kehuilla. Sitten suunnistin kulkumme hoitopuomille.

Harjailin Löpöä kaikessa rauhassa ja katselin tallipihan tapahtumia. Kentällä meni muutama ratsukko Lynnin ohjeistuksella ja hevosia käyskenteli tarhoissaan. Oli kamalan kuuma ja minun oli pakko käydä sisällä juomassa. Hain samalla Löpölle ämpärillisen vettä ja juotin sitä hieman. Poni joi ahnaasti ja kun se lopetti vein ämpärin takaisin sisälle. Jatkoin harjausta ja pian poni olikin todella puhdas. Löpö menisi vasta iltapäivällä tunnille, joten päätin käväistä sen kanssa pienellä maastoretkellä. Koska en ollut ratsastanut ponilla kuin vain kerran, päätin taluttaa sitä.

Lähdin siis taluttamaan Löpöä pienelle maastopolulle metsän keskelle. Poni köpötteli vierelläni kiltisti ja katseli uteliaana ympärilleen. Vähän väliä se nappasi lehtipuista pieniä maistiaisia ja minä naurahtelin vieressä hyväntuulisesti. Pian tulimme metsän keskelle pienelle nurmiaukealle, jossa oli pieni puro. Annoin Löpön mutustella ruohoa ja juoda vettä jos siltä tuntui. Itse istahdin maahan ja katselin ponin ruokailua. Kun katsoin Löpöön, jokin suli sisälläni ja kyynel vierähti poskelleni. Kävelin ruunan luo ja istahdin sen viereen. Löpö katsoi minua hetkisen ja laski sitten päänsä syliini höristen pienesti. Rutistin ponin kaulaa ja itkin.

-Loppu

Nyt täytyy kyllä myöntää, että loppua kirjoittaessani, minä itkin. Tiedän että tämä on vain kuvitelmaa, mutta on hassua, miten jostain mielikuvituksen tuotteesta, voi tulla niin tärkeä, eikö vain?

8hm

[Cimilla]

Ponit on poneja (;

- Ja hiiop, hiiop! punnersin epätovoisena Löpön satulavyön kanssa.
- Senkin pullukka, vatsa sisään nyt! tuhahdin uupuneena, mutta Löpö vain veti lisää ilmaa sisäänsä. Katselin ponia hetkisen ja aloin sitten puuhailla kaikenlaista. Sivusilmällä seurasin miten poni katseli minua kummissaan ja päästi ilmat ulos keuhkoistaan tyytyväisenä. Sitten minä hyökkäsin satulavyön kimppuun ja sain kuin sainkin sen kiristettyä. Löpö näytti hetken hölmistyneeltä ja heilautti sitten päätään pärskähtäen turhautuneena.
- Hahaa, kukas nyt on ovela? naurahdin ponille ja taputin sen kaulaa.

- No niin, nouse selkään vaan, mä pidän vastaan, sanoin tytölle joka ratsasti Löpöllä estetunnilla. Tyttö nyökkäsi ja kipusi selkään. Autoin häntä vielä pistämään jalustimia ja käppäilin sitten kentän laidalle. Katselin kun tyttö ohjasi Löpön määrätietoisesti uralle.
- Moi... Santeri ilmestyi vierelleni nojautuen aitaa vasten.
- Moi? vastasin hieman kummissani. Toki minä Santerin tiesin, olinhan poikaan pari kertaa tallilla ollessani törmännytkin, mutta en minä koskaan ollut hänen kanssaan erityisemmin rupatellut.
- Oot varmaan Cimilla? Santeri kysäisi ohimennen.
- Juu, hoidan Löpöä, vastasin naurahtaen.
- Okei, se onkin melkonen pakkaus! Santeri nauroi ja katseli kentällä köpöttelevää ruunaa.
- Älä muuta sano... huokaisin ponia katsellen. - Mikäs sut tänne kentälle lennätti? jatkoin.
- No tulin vaan kattoo tuntii, ku ei parempaakaan tekemistä ollu... poika naurahti ja seurasi tiiviisti katseellaan tunnin kulkua. Hymähdin ja lähdin pois, eipä Santerista juuri nyt taitanut olla jutteluseuraksi.

Menin talliin lakaisin käytävän, jonka jälkeen puhdistin Löpön harjat. Vilkaisin kelloa, se alkoi olla niin paljon että tunti loppuisi pian. Kohta Löpö ratsastajineen jo astelikin tallin ovista sisään ja minä lopetin hommani.
- No, miten tunti meni? kysäisin kun tyttö kiikutti Löpön karsinaan.
- Pyh, tää poni on ihan tyhmä, se heitti mut kaks kertaa selästä! hän tuhahti ja törkkäisi ohjat käteeni.
- Pidä hyvänäs, mä lähden nyt! hän huudahti ja marssi ulos nokka pystyssä. Katsoin hieman hämmentyneenä tytön perään, mutta aloin sitten riisumaan Löpöltä varusteita.Ulkona oli melko kuuma ja poni oli aivan hikinen, joten pesin sen nopeasti sienen kanssa.

Löpön hoidettuani, vein sen varusteet satulahuoneeseen ja järjestelin niitä hieman. Etsin satulahuoneen kaapeista käsiini satulasaippuan ja valjasrasvan ja aloin putsata Löpön varusteita. Hinkkasin jok'ikisen pikku tahran irti niistä ja viimein homma oli valmis. Katselin uurastukseni lopputulosta tyytyväisenä ja vein sitten tavarat paikoilleen.

Löpö oli täysin valmis, joten pujotin sille riimun päähän ja lähdin taluttamaan ponia pihalle. Löpö seurasi perässäni kuuliaisesti ja haukkasi ruohoa suuhunsa aina puolenmetrin välein. Viimein kuitenkin uuvuttama matkamme päättyi ja päästin Löpön vapaaksi. Poni lähti heti villiin pukkilaukkaan ympäri aitausta kuin olisi omistanut koko paikan. Porttia sulkiessani pudistelin päätäni hymyillen ja kuiskasin hiljaa itsekseni:
- Pojat on poikia ja ponit on poneja...

- Loppu

9hm

[Lynn]

Kaksi pientä menninkäistä

Cimilla & Löpö maastoretkellä

[Cimilla]

Ihana kuva Lynn!

Tässä ois tämmöinen minisarjis nimeltään "Löpön mielipide"

10hm!!!

Attachments:

[Cimilla]

Tosi ystävä <3

Kyynel... toinen, kolmas. Sade. Juoksin litimärkänä kohti Mallaspuroa. Ainoa ajatus joka mahtui päähäni sillä hetkellä oli Löpö. Kello oli puoli seitsemän illalla ja aurinko alkoi vajoamaan hitaasti tyhjyyteen. Sain kuulla vain hetki ennen tuota että hyvä ystäväni Noora oli kuollut sairaalassa aivoverenvuotoon. Olin aivan hajalla ja etsin lohtua paikasta joka ensimmäisenä tunki ajatuksiini ja pienestä Löpöponista joka käyskenteli autuaan tietämättömänä tuskastani metsätarhassa. Kyyneileitäni pyyhkien menin sen luo ja lähdin taluttamaan ponia sisälle.

Harjasin ja suitsin Löpön ripeästi ja lähdin taluttamaan sitä sitten ulos. Sade oli lakannut ja ilta alkoi hämärtyä. Ponnistin vaitonaisena ponin selkään ja ohjasin sen reippaassa käynnissä metsään. Kun pääsimme puiden varjoihin, laskeuduin selästä ja aloin taluttaa Löpöä vierelläni. Se käveli kuuliaisesti vierelläni ja nuuhki kättäni lempeästi. Pian saavuimme pienelle lammelle ja annoin Löpön syödä.

Istahdin ponin viereen maahan ja romahdin täydellisesti. Annoin kyynelten virrata ja tärisin kauttaaltani. Löpö hörähti hiljaa ja tökkäisi minua turvallaan, kuin kysyen "Mikä hätänä?". Nyyhkäisin ja katsoin ponia. Se katsoi minuun tummilla lohduttavilla silmillään ja laski turpansa syliini. Rapsutin sen otsaa nyyhkyttäen ja katselin kuinka poni alkoi hamuamaan ruohoa jalkojeni välistä. Naurahdin ja vetäisin taskustani porkkananpuolikkaan, jonka sitten ojensin ponille. Löpö hirnahti innoissaan ja alkoi rouskuttamaan porkkanaa tyytyväisenä. Se näytti niin hullunkuriselta etten voinut olla nauramatta.

Pyyhin kyyneleeni ja halasin Löpöä.
- Kiitos Löpö... Kunpa mä en menettäis sua koskaan... kuiskasin hiljaa ponin korvaan ja rutistin sitä kovempaa. Sitten vilkaisin kelloani ja totesin että tallilla alettaisiin pikkuhiljaa huolestua jos emme ilmoittelisi pian itsestämme. Niinpä kiipustin hymyillen Löpön selkään ja me lähdimme rentoa ravia takaisinpäin.

-Loppu

11hm

[Cimilla]

12hm

Attachments:

[Cimilla]

Täällä taas!

- On mulla hauska hoitsu, tuo hoitsu Löpö! Kun Löpö menee torille, on näky komea... Ja näin heiluu takamus ja tak... lauleskelin hyväntuulisena suunnatessani Mallaspuron tallipihalla pikkutarhaa kohti.

Siellähän se suloinen hoitoponini Löpö kököttikin tyytyväisenä aamuheiniään mutustellen. Olin tullut tallille melko aikaisin, koska illemmalla meille tulisi vieraita, joten silloin en tallille pääsisi. Katselin ponien käyskentelyä hetkisen ja suuntasin sitten päätalliin. Oli aika siivota Löpön karsina.

- Ai huomenta Cimilla! Lynn huikkasi kun menin hakemaan kottareita.
- Huomenia vaan... vastasin hymyillen ja jatkoin menoani. Karsinaa siivotessani mietiskelin tulevaa päivää. En todennäköisesti menisi ratsastamaan Löpöllä, koska halusin viettää aikaa kunnolla Jeren kanssa. Täytyisihän minun totutella ruunaan ajan kanssa. Jerelläkään ratsastaminen ei käynyt vielä päinsä, mutta Daniel oli luvannut että voisin katsella kun hän ratsastaisi ruunan iltapäivällä.

Siivottuani Löpön karsinan, suuntasin kottikärryineni metsätalliin, josta etsin ensin Jeren karsinan, jonka jälkeen aloin keräämään ruunan massiivisia lantakasoja kottareihin. Siinä hommassa tulikin kunnolla hiki pintaan!
- Herran jestas, täähän kakkaa kolme kertaa niin paljon ku Löpö... ihmettelin itsekseni ähisten.

Kun vihdoin ja viimein olin saanut karsinan puhtaaksi, suuntasin päätalliin ja lysähdin sohvanurkkaukseen lepäämään hetkiseksi. Mutustelin siinä makoillessani pari eväsleipää, jotka olin pakannut itselleni aamupalaksi.

Suurinpiirtein tunnin päästä suuntasin pikkutarhalle ja luikertelin aidan ali sisään.
- Tuus Löpö tääänneee... ! kutsuin ponia maanitellen. Löpö vilkaisi minua arvioivasti ja lähti sitten ravaamaan Titon perässä toiseen päähän tarhaa. Naurahdin ja käännyin takaisin portille. Kaivoin taskustani leipäpussin ja rapistelin sitä siinä sitten aikani. Pian tunsin miten pikkuruinen turpa alkoi hamuta käsiäni ja etsi suuhunsa leivänpalan. Nappasin kiinni Löpön riimusta voitonriemuisesti hymyillen ja hätistelin Titon pois. Talutin Löpön hoitopuomille hiljakseen ponille jutellen.

- Olen matkalla Mallaspuroon... hiialahiialahei! lauleskelin naureskellen harjatessani Löpöä.
- Hihhiihiii... kuulin takaani ja käännähdin hitaasti. No mutta, Hanneshan se siellä kikatteli.
- Sä oot aika kova poika laulamaan vai? Hannes totesi vieläkin hymyillen ja tuli taputtelemaan Löpöä.
- Noo, emmä ny tiiä... vastasin virnistäen mukamas vaatimattomasti ja me molemmat repesimme nauramaan.

Puolen tunnin päästä poni oli kokonaan harjattu, joten vein sen takaisin tarhaan. Ennenkuin päästin Löpön irti, halasin sen kaulaa pikaisesti ja pussasin ponin turpaa. Sanoin vielä heipat sille ja suuntasin sitten takatarhalle, jossa uusin hoidokkini Jere käyskenteli Villen kanssa.

13hm

Hei muuten, kai se ihan sopii, että kirjotan periaatteessa samaa tarinaa, mut Löpön osuuden tänne ja Jeren osuuden sen hoitokirjaan? Eli tavallaan tääki tarina jatkuu Jeren hoitiksessa...