Piirron hoitopäiväkirja

[Lynn]

. . .

[Lynn]

Tiistai 23. maaliskuuta - Kyllä siitä vielä jotain tulee
Santeri kertoo:

"Santeri, ratsasta enemmän eteenpäin!" Mia Putron käsky raikaa maneesissa. "Lynn, se kiihdyttelee."
Kurtistan kulmiani ja pyydän Piirtoa eteenpäin. Suomenhevostamma vastaa mielellään, mutta sen keskittyminen herpaantuu heti, kun hellitän vähänkin. Menossa on kahden ratsukon estevalmennus, ja takaan, että Mian valvonnassa meistä ei kumpikaan pääse helpolla - en minä eikä myöskään Lynn, jonka alla laukkaava Teresia näyttää kuumenevan kovaa vauhtia. Ei käy serkkutyttöä kateeksi, tavallisesti niin herkkä Teresia osaa toisinaan heittäytyä todelliseksi luotijunaksikin. Pakko myöntää, Lynn kuitenkin keskittyy ratsastukseensa sataprosenttisesti, toisin kuin minä - ja Mia huomaa heti, etten minä keskity.
"Säne! Nyt ne ajatukset siihen hevoseen! Lynn ja Teresia raviin, Santtu jatkaa vielä", nainen käskyttää vääpelin lailla.

Kävelemme pitkin ohjin uran sisäpuolella ja Mia selittää tehtävää. Hetken kuluttua harjoitus on jo täydessä käynnissä. Pitäisi pystyä säätelemään askelpituutta ja tempoa ja ratsastaa kaarteet kunnolla. Helppoahan se... mutta kokemattomat ratsut vaativat tarkkaa ratsastusta. Lynn aloittaa malttamattoman Teresian kanssa, ja vaikka tammalla tuntuisi olevan vauhtia turhankin kanssa, tyttö hallitsee sen. Ei meno kenties aivan tyylipuhdasta ole, mutta Teresiasta huomaa, että se rakastaa hyppäämistä. Sokeakin näkee, miksi Lynn rakastaa tuota tammaa, hymähdän mielessäni - Teresiassa on ihan varmasti sitä jotain, vaikka se osaakin joskus heittäytyä diivamaiseksi ämmäksi. Ja hypätä se osaa, se täytyy myöntää.

"Santeri seuraavaksi!" Mia huikkaa, ja niin minä kokoan ajatukseni ja hevoseni.
Suomenhevonen piristyy huomattavasti huomatessaan pääsevänsä hyppäämään. Meidän osaltamme valmennus sujuukin siitä lähtien hienosti, ja Mia lähestulkoon hymyilee tunnin jälkeen, hänen silmänsä ainakin tuikkivat siihen malliin.
"Hmm, se on vähän kehittynyt sitten viimenäkemän. Kyllä siitä jotain saattaa ehkä tullakin", nainen kehaisee.
Virnistän itsekseni ja taputtelen kevyesti puuskuttavan suomenratsun lapoja. Piirto venyttelee kaulaansa ja pörisee hauskasti, kun taas Teresia kulkee vieläkin jännittyneenä ja pää välillä kohti kattoa singahdellen. Lynn kuuluu naurahtavan ratsulleen kevyesti, ja pian nelivuotias lämminverinenkin rauhoittuu ja kävelee tyynesti ja tahdikkaasti ratsastajansa alla. Olemme juuri kääntäneet hevoset kaartoon, kun sisään valuu viiden ratsukon tuntiryhmä - Bundy, Piitu, Nero, Löpö ja Trulli seuraavat kukin ratsastajiaan. Piirto päästää ilmoille äänekkään hirnahduksen, johon sen emätamma Piitu vastaa etunenässä.

"Se ihan selvästi sanoi että äiti, katso miten hieno mä olen", kuulen Lynnin naurahtavan.
"No ihan varmasti. Se on aika polleana", virnistän vilkaistessani ryhdikästä suomenhevostammaa rinnallani.
"Pollea polle", maneesiin saapunut Iisa toteaa. "Ja pullea. Mä en käsitä miten se lihoaa aina kun se näkee vähänkin ruokaa! Ihan ihmeotus, ja sitten se vielä kehittää tollasen hem... hirveän paksun talvikarvankin. No niin, tuntilaiset, reippaasti ratsaille ja kävelemään! Kävelette hetken ja pysähdytte sitten tähän mun luokse, niin kiristetään vielä vyöt. Ja pysykää urien sisäpuolella..."
Minä ja Lynn talutamme ratsumme pois maneesista ja jätämme Iisan pitämään tuntiaan. Tallipihassa meitä vastaan tulee tyttö, jonka olen tunnistavinani Teresian hoitajaksi - ihan varma en ole, kunnes tyttö tulee Lynnin rinnalla pihabokseille.
"Moi Keikki", Lynn tervehtii.
"Moi! Onpa se hikinen", tyttö sanoo hoidokkiaan katsellessaan.
"Joo, oltiin Mian estevalmennuksessa. Ei mitään kovin hankalaa, semmosta vaan mitä Teresialta voi nyt vaatia... Se alkaa olla tosi hyvässä vaiheessa", Lynn jutustelee tytölle. "Nyt se on sitten vähän kevyemmän liikutuksen jaksolla, ja siitä mun pitikin puhua sulle..."

Jätän kaksikon pihabokseille riisuttuani Piirron ripeästi. Lähden viemään tammaa päätallin pesuboksille huuhdellakseni sen jalat. Tallin ovella olen vähällä törmätä punapäiseen Brennaan, joka horjahtaa hitusen ja takertuu käsivarteeni estääkseen itseään kaatumasta. Olen itsekin vähällä menettää tasapainoni, ja kun Piirto säikähtää riehumistamme ja peruuttaa pää korkealla taaksepäin, se onnistuu kiskaisemaan minut selälleen. Brenna kaatuu kiljaisten mukana, ja on tuurista kiinni, ettei otteeni Piirron riimunnarusta irtoa.
"Hoo hevonen!" rauhoittelen ja kömmin takaisin seisaalleni kiskaisten Brennan mukanani. "Ja hei, eikö kukaan ole kertonut sulle, että tallilla liikutaan rauhallisesti eikä ryntäillä ku päättömät kanat."
"No enhän mä edes ryntäillyt!" tyttö puolustautuu ja sitten hän katoaakin kiireen vilkkaa takatallin suuntaan.
"Tule nyt", hymähdän Piirrolle, joka huokaisee ja seuraa minua sen kummempia kiukuttelematta.

Onneksi Piirto on naiseksi hyvin helppo käsiteltävä, yleensä ainakin. En voi olla naurahtamatta ajatukselleni.

[hannes]

Ensimmäinen hoitokerta 10.4


Aloitin hoitamisen nyt tälläisellä kuvalla, kun tarinaa en ehdi vielä rustata.

Hannes ja Piirto 1hm

[hannes]

Tavallista tallausta maneesissa 13. huhtikuuta 2010

Lampsin Piirron boksin luo. "Terve!" tervehdin hoitsuani. Olin jo pari päivää sitten käynyt hoitamassa Piirtoa, mutta en ollut ratsastanut. Silloin olimme vaan tutustuneet. No, olinhan minä ratsastanut Piirrolla maastovaelluksella, ja kivaa oli ollut.

Kipaisin Piirron harjat varustehuoneesta ja aloitin harjaamisen. Piirto katseli minua kauniilla silmillään kun harjasin sen pehmeää karvaa piikkisualla, sillä siltä lähti niin paljon karvaa. Siirryin harjaamaan Piirron kuraisia jalkoja. Koska harjalla harjaaminen ei oikein auttanut, niin hain lämmintä vettä ja pesin Piirron jalat. Kuivasin ne lopuksi pyyhkeellä. Kun putsasin kaviot, Piirto piti jalkansa nätisti ilmassa.

Sitten, kun olin saanut harjattua Piirron, hain se varusteet. "Mennään vähän ratsastelemaan maneesiin." sanoin. Ensiksi laitoin Piirrolle satulan selkään ja laitoin satulavyön aika kireälle, että se pysyisi selässä, mutta silti niin löysälle, että kiristän sen vielä selässä.

Kun olin laittanut satulan, rupesin laittamaan suitsia. "Noniin, avaa suu...." sanoin Piirrolle. Ja pian se avasikin suunsa, että saisin sille kuolaimet suuhun. Kiinnitin turpa- ja leukaremmit. Otin kypäräni ja ja lähdin taluttamaan Piirtoa kohti maneesia. Aikomukseni oli mennä ihan perusvääntöä, mutta myös puomeja.

Avasin maneesin oven, talutin Piirron sisään ja suljin oven. Talutin Piirron melkein keskelle maneesia. Laitoin kypärän päähän, laskin jalustimet, nousin selkään ja kiristin vielä vähän satulavyötä.

Ohjasin Piirron kiertämään uraa oikeasta suunnasta. Pidin ohjia löysynä ja juttelin lempeästi Piirrolle. Piirto kulki reippaasti ja kuunteli mitä minä sille höpötin. Välillä se pärskähti ihankuin vastaukseksi.

Kun olimme kävelleet tovin, käskin Piirron raviin. Piirto lähti ravaamaan innokkaasti samalla, kun minä yritin keventää sen pomppivassa ravissa. Välillä Piirto kiihdytteli ja välillä taas hidasteli, mutta sain sen pysymään ravissa.

Otin käyntiin, kun olimme ravanneet pari kierrosta. Vaihdoimme suuntaa kokorataleikalla ja kävelimme tovin toiseen suuntaan. Välillä Piirto vähän steppasi, koska olisi halunnut jo laukata.

Nostin silti vielä ravin ja ravasimme pari kierrosta. Yritin mennä harjoitusravia, mutta kyyti oli niin pomppivaa, etten saanut peppuani pysymään satulassa. Piirto oli nähkääs vähän kiihdyttänyt. Hiljensin vähän Piiron vauhtia ja rupesin keventämään.

Hiljensin hetkeksi käyntiin ja annoin Piirrolle löysää ohjaa. Piirto ravisteli päätään ja pärskähteli.

Kun saavuimme seuraavan lyhyen sivun lopulle, kiristin ohjia ja painoin pohkeet Piirron kylkiin. Piirto lähti aluksi melkein neliin, mutta sain pidettyä sen rauhallisessa laukassa. Käänsin Piirron ympyrälle ja yritin koota Piirtoa. Kyllä se menikin vähän koottua laukkaa, mutta tosi vähän.

Hiljensin raviin ja siitä käyntiin. Kävelimme hetken ja tulin sitten alas selästä. Talutin Piirtoa perässäni ja hain pari puomia.

Laitoin yhdelle lyhyelle sivulle neljä ravipuomia 140 cm etäisyydelle toisistaan. Talutin Piirron ravissa niiden yli, ja etäisyys oli oikea. Sitten hain lisää puomeja ja laitoin pitkälle sivulle laukkapuomeja 300 cm etäisyydelle toisistaan.

Nousin Piirron selkään ja nostin ravin. Aluksi ravasimme rauhallisesti ravipuomien yli. Sitten nostimme laukan ja laukkasimme laukkapuomien yli. Pari kertaa Piirrolla kolahti jalka puomiin, joten otimme uudestaan. "Nyt meni hienosti!" sanoin ja taputin Piirron kaulaa.

Hiljensimme raviin, vaihdoimme suuntaa ja menimme puomit vielä toisesta suunnasta.

Kun olimme menneet puomit, hiljensin Piirron käyntiin ja annoin löysät ohjat. Kehuin Piirtoa ja taputtelin sen kaulaa. Piirto käveli rauhallisesti kaula ojennettuna.

Käänsin Piirron kaartoon, pysäytin sen, tulin alas selästä, nortin jalustimet ja löysäsin satulavyötä. Katsoin kelloa ja huomasin, että olimme ratsastaneet tasan tunnin ja 15 minuuttia.

Lähdin taluttamaan Piirtoa pois maneesista. Otin samalla puomit pois uralta. Piirto tuli nätisti perässä kun talutin sitä.

Talutin Piirron sen boksiin. Otin kypärän pois päästäni ja rupesin ottamaan satulaa pois Piirron selästä. Laitoin satulan sen ajaksi karsinan oven reunalle, kun otin suitsia pois. Piirto haukotteli makeasti, kun oli saanut kuolaimet pois suusta.

Vein satulan varustehuoneeseen ja pesin kuolaimet. Otin varustehuoneesta mukaan Piirron harjat.

Menin Piirron karsinaan ja rupesin harjaamaan sitä pölyharjalla. Kun sain kaikki maneesista tulleet pölyt pois Piirrosta, putsasin sen kaviot. Selvit vielä sen kauniin harjan.

Laitoin Piirrolle riimun päähän ja annoin sille vähän haaleaa vettä ja palan porkkanaa. Kiinnitin riimunnarun riimuun, avasin karsinan oven ja lähdin taluttamaan Piirtoa tarhaan.

Tarhan portilla päästin Piirron irti ja se lähti löntystämään kohti tarhakaveriaan Teresiaa. Katselin kuinka Piirto ja Teresia nauttivat kauniista kevät illasta mutustellen pieniä heinätupsuja.

Pyörähdin ympäri ja lähdin kävelemään kohti kotia.


Hannes ja Piirto 2hm

[Pinja]

15.4.2010 Uusia tuttavia

Olin juuri päässyt koulusta ja tulossa linja-autolla Mallaspurolle.
Katselin ikkunasta kuinka maisemat vaihtuivat tiuhaan tahtiin.

"Öhm hei. Saako tähän istua? Vai onko se varattu jollekkin?" katsahdin puhujaan ja huomasin hänen olevan menossa myöskin tallille, mikäli sen voi vaatteista päätellä. Tytöllä nimittäin oli ratsastushousut jalassaan.
"Istu vaan", sanoin ja kiskaisin laukkuni pois penkiltä.
"Bussi on tänään aika täynnä tänään. Ei edes kunnollista istumapaikkaa löydy", tyttö sanoi ja koitti selvästi saada aikaan jotain keskustelua.
"Juu.. Niinhän se aina on. Tallille menossa?" sanoin osoittaen tytön housuja.
"Tietty", tyttö naurahti.

Nousin painamaan Stop-nappia.
"Sittenhän meillä on sama määränpää", naurahdin itsekkin.
"Mun nimi on muuten Hannes. Oon Piirron hoitaja", Hannekseksi esittäytynyt tyttö sanoi ja virnisti.
"Sittenhän meillä on myös sama hoitohevonen. Mä oon Pinja", sanoin bussin juuri pysähtyessä. Astuimme Hanneksen kanssa ulos linja-autosta. Kävelimme loppumatkan tallille. Matkalla Hannes kertoi Mallaspuron tyypeistä ja kuinka mukavia he olivat olleet hänelle.
Ei tarvinnut hirmu kauan kävellä, kun olimme Mallaspurolla. Menimme pihaboksien luokse. Piirto työnsikin päänsä ulos karsinasta. Kurkistin karsinan pohjalle.

"Taidetaan joutua karsinan siivous hommiin", sanoin. Hannes nyökytteli päätään ja avasi Piirron karsinan. Harjasimme pikaharjauksen ja tarkistimme nopeasti kaviot, jonka jälkeen talutimme Piirron tarhaan.
"Muistaakseni kottarit olivat jossain täällä.." Hannes mumisi ja lähti kävelemään kottareiden suuntaan. Tyttö löysikin kottarit nopeasti ja "pääsimme" siivoamaan Piirron karsinaa. Kahdestaan se homma sujui ennätysvauhtia. Veimme kottarit pois ja haimme Piirron tarhasta. Neiti oli tietenkin meidän iloksemme hieman piehtaroinut, joten saimme ahertaa oikein kunnolla. Harjasimme Piirron kuitenkin aika nopeasti kahdestaan.

"Ei kai meidän varmaan nyt tartte muuta tehä", Hannes sanoi ja rapsutti Piirtoa. Rapsutin myös itse hieman neitiä.


1HM
Sori tosi kökkö ja lyhyt tarina, jossa ei paljoa ees Piirtoa oo.. Teen ens kerralla paremman.

[hannes]

Pois sateen alta! 17. huhtikuuta 2010

i39.tinypic.com/2l8w9d5.jpg

Oltiin maastoilemassa ja sade yllätti. Nopee kuulakärkikynä työ. Laitoin tän nyt näin, että vaan osoite näkyy, koska se on aika iso kuva, ja tää sivu olis "leventynyt" niin, että tarinaa olis ärsytävä lukee.


Hannes ja Piirto 3hm


ps. Hoito kuuluu eiliseen, mutta en ehtinyt lisätä, kun äitä jo komens pois koneelta....

[hannes]

Piirtoja siellä Piirtoja täällä 18. huhtikuuta 2010



Oli tylsää

Hannes ja Piirto 4hm

[Pinja]

24.4.2010 Iisisti

Kurakelit olivat jo väistyneet pois tieltä ja takki vaihtunut huppariin. Kuinka rakastinkaan sitä aikaa jolloin kevät alkoi muuttua kesäksi. Ulkona oli todella rauhallista. Ainakin hetken aikaa, kunnes Löpö ja Tito saivat päähänsä karata tarhasta. Ponin ja aasin perässä juoksi mustahiuksinen tyttö. Ensin ajatus huvitti minua, mutta kun huomasin ettei asiassa ole mitään huvittavaa menin katsomaan saatiinko ponia ja aasia kiinni. Katsoin varovasti tallin taakse. Siellä mustahiuksinen tyttö piteli kiinni Löpön riimunnarusta kädet punaisina. Pian tyttö alkoi hymyillä, jonka jälkeen repesi nauruun.

"Aina mä saan sun perässä juosta", tyttö sanoi ja pörrötti Löpön harjaa. Hän kohotti katseensa huomaten minut.
"Löpö sitten osaa karkailla tarhoista", hän sanoi. Nyökkäsin.
"Niin sä oot se Piirron hoitaja. Nyt ei nimi vaan tuu mieleen. Mä oon Cimilla, Löpön hoitaja. Tän sulosen karvapallon.. Nii oot tosi sulonen, oot oot. Sanoitko jotain?"
Pudistin päätäni.
"Nii mikä sun nimi olikaan?"
"Pinja.."
"Okkei.. No mä tästä lähenkin viemään näitä karkulaisia takasin talliin", Cimilla sanoi ja lähti taluttamaan Löpöä talliin Tito heitä seuraten. Heilutin kättäni Cimilalle, mutta hän ei varmaan huomannut, joten jatkoin matkaani Piirron karsinalle.

Avasin hiljaa karsinan oven. Suokki katseli minua ihanilla suurilla silmillään. Minua hymyilytti. Milloinkahan viimeksi minulla olisi ollut hoitohevonen. Piirto tuuppasi pienesti minua, kuin sanoakseen "Milloin se harjaus alkaa?". Hymyillen aloitin suokin harjauksen. Piirtoa harjatessa muistelin millainen kesä oli. Niin, kesä oli tulossa ja en voisi enään käyttää rakkaita lapasiani. Tänäänkin oli pitänyt laittaa käsiin ohuet sormikkaat.
Piirto tuuppasi jälleen. Huomasin, että olin lopettanut harjaamisen. Hymyilin. Miten ihmeessä olikaan miettinyt joitain lapasia, kun olisin voinut miettiä vaikkapa ihania uittoreissuja. Huokaisin. Vesi oli vielä liian kylmää uittamiseen.



Jatkuu..

2HM

[hannes]

Pinja, saisko pientä kuvausta ulkonäöstä, koska ajattelin pirtää/kirjottaa hoidon mihnä säkin oot mukana.

Täällä: mallaspuro.proboards.com/index.cgi?action=display&board=general&thread=26&page=1#212
- L

Kiitti Lynn

[Pinja]

Taluttelua 24.4.2010

i40.tinypic.com/17qttc.png
Elikkä kuva Piirrosta, kun talutan sitä. Tiedän nopea suttu ja tarina kesken mutta ei voi mitään.

3HM

[hannes]

Teki mieli pirtää Piirto kuraisena, ilman taustaa. Huomatkaa otsikon alkusointuisuus.

Hannes ja piirto 5hm

[hannes]

Harjausta 8. toukokuuta 2010

Harjailin Piirtoa joka oli kiinni harjauspuomissa. Ajattelin, että tänään minä vaan harjaisin Piirron perusteellisesti.

Harjasin ensin Piirtoa kovaharjalla, koska talvikarvaa oli vielä vähän jäljellä. Harjasin Piirron selän, kaulan, jalat, lavat, kyljet, mahanalusen ja selän.

Kun talvikarvaa oli jo pieni "kasa", vaihdoin harjan pölyharjaan. harjasin vielä Piirron pälyharjalla kauttaaltaan, ja pian sen karva kiilsi kauniisti kevät auringossa.

Otin kaviokoukun ja putsasin Piirron kaviot. Piirto nosti nätisti jalkansa, kun pyysin sitä. Sitten harjasin kaviot vielä kavioharjalla.

Laitoin harjan pois kädestäni ja rupesin selvittämään Piirron takkuista harjaa. Harjassa olikin paljon takkuja, mutta selvitin ne suoriksi.

Sitten selvitin Piirron hännän, jossa oli kaikenlaista, lannasta oksan pätkiin. Näpertelin oksan pätkät pois ja harjasin lannan pois. Sitten harjasin hännän ja harjan pehmeälläharjalla, niin että ne kiilsivät kauniisti.

Otin Piirron irti puomista ja talutin sen tarhaan. Piirron tarhakaveri Teresia tuli hörähdellen meitä vastaan. Päästin Piiron irti, ja se lähti ravaamaan Teresian kanssa kauemmas portista. Tietenkin Piirto meni piehtaroimaan tarhan kuraisimpaan kohtaan. Se siitä uurastuksesta sitten.

Hannes ja Piirto 6hm

[hannes]

i47.tinypic.com/npnznc.jpg

Tuolla on avajaismaaston maksu. Laiton sen nyt hoidoksi.

Hannes&Piirto 7hm

[Lynn]

[hannes]

Talutusretki 30. toukokuuta 2010

Talutin Piirtoa metsässä. Piirto käveli nätisti vierelläni. Juttelin sille, ja se hörähteli vastaukseksi. Katsoin Piirron mahaa ja huomasin, että se on ISO! Mietin, että koskahan se varsa jo ravailee emänsä vierellä.

Pysähdyimme hetkeksi, ja annoin piirron syödä. Itse istuiduin kivelle. Piirto nyhti ruohoa rauhalliseen tahtiin. Yhtäkkiä se nosti päänsä ja hirnahti. Ihmettelin, että mikä polulta tulisi, mutta sieltä tulikin vain Nero, Lauren selässään. Tervehdin Laurenia, ja he jatkoivat matkaa.

Pyysin Piirron liikkeelle, ja lähdimme matkaan. Piirto käveli rauhallisesti ja ihmetteli kaikenlaisia lintuja ja pieniä siili perheitä. Piirto katsoi toivikkaasti ruohoa, mutta pidin sen silti liikkeellä.

Piirto säikähti, kun rusakko hyppi edestämme täyttä vauhtia. Rauhoittelin Piirtoa rapsuttamalla sitä. Lähdimme taas matkaan.

Saavuimme pienelle purolle, ja annoin Piirron juoda siitä vettä. Piirto halusikin vähän viilentää jalkojaan ja hyppäsi puroon, jonka lämmin vesi ylettyi sitä polviin asti. Annoin sen sitten vähän aikaa loiskutella siinä. Mutta se oli huono ajatus, sillä olin sitten itse aivan märkä!



Hannes ja Piirto 8hm