Katin hoitopäiväkirja

[Lynn]

Katinka "Kati"
Hannoverinhevonen, tamma, sk. 161 cm
Hoitaja: Haetaan

Kiltti, kaunis ja kekseliäs pikkuneiti. Osaa olla tammamaisen herkkähipiäinen, mutta pääsääntöisesti on kyllä todella helppo ja mukava käsiteltävä. Rennon rehti reippailija.

[Dina]

Kerta se on ensimmäinenkin..

Käynnistin varhain aamulla ikivanhan skootterini, senkin olin joskus kolme vuotta sitten hankkinut viisi vuotta vanhana. Onneksi enää pariviikkoa 18 vuotis synttäreihin niin pystyin hankkimaan jo autonkin. Autolla olisi helpompi kulkea tallille, niinkuin nyt olinkin mopolla yrittämässä.
Pakkaslukemat olivat jäädyttäneet pappa-ajokkini, joten minun oli matkattava bussipysäkille hurjat 100 metriä.
"Samperin samperi!" Kirosin. Hevoset eivät sentään onneksi jäätyneet talliin.
"Varmasti tallin omistaja Lynn saa kyl musta niin huonon vaikutelman kun heti ekanakin olen myöhässä" Totesin lähtiessäni köpöttelemään tallia kohti.

Lievästi sanottuna minua jännitti, en ollut hetkeen käynyt tallilla ja nyt kun vielä oli uusi talli mihin itseni olin järjestänyt.
Linja auto saapui ja hyppäsin kyytiin, matka sujui nopeasti. Painoin stop merkkiä ja ihan kohta huomasin olevani Mallaspuron pihassa, outoahan se että en huomannut ajankulkua ja kävelin vain mutta jännityksestä se johtui.

Kävelin vähän ujona talliin sisään, sieraimiini saapui se ihana tuttu tuoksu jota en ollut haistanut pariin viikkoon. Hevosen tuoksu!
Katselin hetken ympärilleni kun vaaleahiuksinen kaunis tyttö ilmestyi eteeni.
"Ja sä olet varmaan Dina, moi mä olen Lynn" Selvästikkin puhelias tyttö esittäytyi.
"Joo olenhan mä" Kättelin. Lynn ei irrottanut kättelyotettaan vaan lähti johdattamaan minua Katin karsinalle.
"Voit kokeilla talutella sitä ja harjailla, selkään ehkä vähän myöhemmin" Lynn naurahti ja avasi minulle karsinan oven ja lähti toiseen suuntaan.
Katselin henkeä haukkoen eteeni, upein tamma ehkä ikinä jonka ikinä olin nähnyt! Kati hörähti ja tuli lähemmäs haistelemaan. Sen lämmin hengitys sulatti jäässä olevat sormeni.
Otin varovasti harjan ja aloin vetää sillä pitkiä vetoja, epäonnekseni en huomannut laittaa karsinan ovea kiinni ja Kati lähti painelemaan vastapäisen karsinan asukkaan luokse.

Kiirehdin äkkiä ottamaan tamman kiinni kun samalla ovi avautui.
"Mitä #!@&%+?" Ilmeisesti Aikku kysyi. Pelästyin naisen asennetta asiaan.
"Haha älähän nyt noin pelästy, senkun säikyttelin vain" Nainen naurahti ja ojensi kätensä kätelläkseen.
"Dina" Sanoin.
"Aikku" Aikku sanoi. Talutin Katin takaisin karsinaan.
"Se on ollut vähän tollanen kun kiimassa on tälleen keväällä" Aikku nauroi ja tuli karsinan viereen.
"Juuh" Nauroin. Harjailin vielä Katin loppuun ja lähdin tallilta.

Dina ja Kati 1hooämmä. / Sry tönkkö loppu --> saunaan.

---

Pirteä ja ihanan tapahtumarikas tarina, jossa tallin ilmapiiri on loistavasti tuotu esille Mukavan kevyesti jaoteltua luettavaa, ei käy turhan raskaaksi lukeminen. Ai niin, pitääpähän päästä huomauttamaan: Lynn ei ole tallin omistaja, vaan tallityttö (viitaten kohtaan "Varmasti tallin omistaja Lynn-"). Tallin omistaa Lynnin eno Ilpo, ja Lynn asuu Mallaspurossa, koska opiskelee lähilukiossa ja tekee siinä ohessa sitten tallitöitä tilalla. Näin siis. Muutoin ei mitään sen kummempaa nipotettavaa, joskin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että vuorosanan jälkeen tuleva sana alkaa pienellä, ellei kyseessä ole nimi.
Miun mielestäni hoitotaival on sunkin osaltasi lähtenyt kivasti käyntiin, tervetuloa vaan mallaspurolaisten joukkoon!
- Lynn

[Dina]

Psykopaattinen kuravelli

Katselin ylpeänä luomustani, Aikku oli pyytänyt minua pitämään hetken heppakerholaisia silmällä ja tietenkin tytöt taivuttivat minut heidän kanssaan leikkimään kuravellillä. En olisi halunnut sotkea harmaita hanskojani johonkin kuravelliin mutta kai se pakko oli ollut. Olin sentään säästänyt itseni pahimmalta lialta, kun taas heppakerholaiset eivät.. nyt olleet parhaimmassa kunnossa. Hetken jälkeen Aikku saapui luoksemme katsoen silmät pyöreinä minut mukaan ottaen.
"Mitä täällä oikein on leikitty?" nainen katsoi kummissaan. "En voinut niille mitään, pyysivät!" nauroin. "Haha, voi teitä pientä kansaa", Aikku puhkesi nauruun. Minä melkein 18 vuotias olin alentunut muta leikkeihin, ei se noloa ollut mutta ehkä Aikku sai minusta vielä pahemman kuvan kuin oli jo aikaisemmin saanut.
Nousin maasta ja kävelin takaisin talliin sisään. "Huhhuh" huokaisin itsekseni, toivottavasti en joutuisi enää hetkeen heppakerholaisten kanssa tekemisiin.

"VOI DÄÄÄMMMMM!" huudahdin, olin unohtanut kysyä Aikulta vielä että voisinko tänään kokeilla ratsastaa Katilla. Täytyi siis tavata taas heppakerholaiset ja Aikku!

Kuljin mutalällissä päärakennukseen josta tuli herkullisen ruuan tuoksu. Koputin oveen ja samassa ovi pamahti auki. Lynn tuli iloisena avaamaan ja hymyili. "Moii, tota noiniin niin niin että onko Aikku täällä?" änkytin. "Se lähti just heppisten kanssa maastoileen keppihevosilla", Lynn hymyili. "Aa okei, no kysyn sitten sulta niin että voisinko kokeilla tänään hypätä Katin selkään?" kysyin varovasti. "No Aikun puolesta en kyllä asioita päätä, mutta Aikun tuntien kyllä se varmaan antaa kunhan et ala mitään esteitä hyppelemään." Lähdin takaisin talliin. Ensinnäkin minun kannatti tarkistaa ensimmäiseksi Katin varusteiden kunto että tarvitsiko niitä putsata ennen ratsastusta, moni ihmetteli tapojani kun putsasin varusteet ennen ratsastusta mutta se olikin oma tapani.
"Ainakin satula.." pölpötin itsekseni, siitä oli tullut paha tapani tallilla kun ei oikein ollut sellaista kaveria jolle pystyi puhumaan. Yleensä tallilla ei ollut samaan aikaan kun minä melkein ketään hoitajaa tai hevosen omistajaa, se oli aina harmini. Nostin satulan naulasta pukin päälle ja katselin sitä tarkkaan. Ainakin satulahuopa oli likainen joten se täytyi vaihtaa. Vaihdoin satulahuovan punaisesta vaaleansiniseen jossa oli ruskeita raitoja, se oli tyylikkäin tallin huovista. Satulan jälkeen tarkastin suitset, nekin olivat vasta pestyt minun harmikseni. Minä tosiaan pidin varusteiden putsauksesta, olin myös 15 vuotiaana korjannut kotona suitsia ja riimuja sekä uudistanut niitä tyylikkäimmiksi. Minulla oli silloin vielä näppärät sormet mutta en enää muista melkeimpä mitään niistä taidoista.

Otin naulasta kaviokoukun, hain satulan ja suitset sekä pintellit.
Kati kurkkasi karsinastaan korvat höröllä kun tulin ähisten suurten kantamuksien kanssa. "Katipöö!" hymyilin punaisena ähkien. Tamma hörähti ja alkoi haistelemaan varovasti. Laskin satulan ja tavarat maahan ja otin harjan kopasta joka oli kiinnitetty Katin oveen. Raotin karsinan ovea ja melkeimpä pelästyin tamman likaisuutta. "Nyt kyllä ansaitset kunnon puunauksen kun olet oikein mudassa kierinyt eli tehnyt urotyön", nauroin Katille joka katseli minua hiukan aluksi luimien. Hoitotoimenpiteiden jälkeen laitoin pintelit ensimmäiseksi ja sen jälkeen satulan ja suitset. "Hieno tyttö", kehuin Katia joka antoi laittaa satulan ongelmitta.
Olin saanut itseni ja Katin valmiiksi, maneesiin sitten. Talutin Katia kohti maneesia, tamma esitti vähän säikkyä kun näki fasaanin juoksevan pellolla mutta uskon että oli Kati ennenkin fasaaneja nähnyt.
Talutin Katin kaartoon keskelle maneesia ja laitoin tarvittavat säädökset ja nousin selkään. "Woow", hengähdin heti alkukäyntien alkaessa. Katista pursusi energiaa ja käyntiä olisi voinut melkeimpä voinut luulla raviksi, ilmeisesti tyttö ei ollut käynyt hetkeen tunnilla vaikka aikamoinen suosikki olikin. Annoin ravipohkeet ja Kati lähti posottamaan tuhatta ja sataa. "Pruut pruut", rauhoittelin ja kehuin samalla Katia. Tamma rauhoittui jo hetken kuluttua ja alkoi mennä todella kauniisti. Menin erillaisia voltteja ja kokeilin pohkeenväistöäkin ravissa. Minulla oli mielessä pareja korkean koulun liikkeitä joita joskus tulevaisuudessa voisin Katille opettaa. Lopuksi vielä laukkasin, annoin Katin ampoa niin lujaa kuin pääsi, nautin vauhdin huumasta. Kati oli jo aika hikinen, olin mennyt aika kovan treenin vaikka ensimmäinen kerta vasta olikin. Hyppäsin alas ja menin ottamaan maneesin reunalle jäänyttä loimea. "Tämä saa luvan kelvata", katsoin pikasesti limen vihreää loimea ja laitoin sen Katin päälle. En huomannut että se oli shetlanninponin loimi, ja lähdin kävelemään kohti tallia.

"Saanko kysyä miksi hepalla on noin pieni loimi?" kysyi minulle ihan outo tyttö. "Vooi herranjumala!" katsoin itsekkin Katia ja puhkesin nauruun. "Heh, minä muuten olen Keikki", tyttö esittäytyi. "Juuh, olen tainnut kuullakin susta ja mä sitten olen Dina", hymyilin. "Ketä sä hoidat? En oikein tunne täällä näitä hevosia vielä kaikkia", Keikki kysyi. "Joo hoidan Katia eli tätä niin sanottua shettistä", vitsailin. Talutin samalla Katin omaan karsinaansa, siellä olikin juuri uudet heinät. "Aa okei, ite hoitelen Teresiaa", Keikki hymyili. "Olis mukavaa jos joku kerta voitaisiin vaikka käydä maastossa heppojen kanssa niin tutustuttaisiin enemmän", sanoin hetken päästä. "Toki!" Keikki vastasi. "Minä päivinä muuten käyt täällä tallilla ja mihin aikaan?" kysyin. "Melkeimpä ihan milloin vaan tavoitat minut." Nyökkäsin ja pujahdin Katin karsinaan. Riisuin tamman varusteista ja kehuin sitä antamalla heinien lisäksi vielä pienen palan porkkanaa.

Vilkaisin kelloani, se näytti jo kuutta. Elina, paras ystäväni oli lupautunut tulla hakemaan minut puoli seitsemältä yksiin bileisiin, kiirettä siis pukkasi. Hain nopeasti laukkuni ja hyvästelin Katin ja kiiruhdin mopolla kotiin.

Dina ja Kati 2 hooämmää, nyt ainakin tuli pidempi tarina kuin ensimmäinen 8) Olen tyytyväinen että vihdoin sain metri tarinan kirjoitettua, laatua en takaa mutta pituuden!

[Dina]

Kevään pakkasissa



Dina ja Kati 3 hooämmää, sorisori kun jo toinen hoito tältä päivältä! En vaan voi mitään, oon ihan inspiroitunut. Tekis mieli kirjoittaa ja kirjoittaa Katille koko aika, lupaan ettei tule tavaksi että joka päivä 2 hoitoa (:

[Dina]

"Wau" 20.3

Lapioin viimeistä lantakasaa Katin karsinasta, tallihommat olivat oleellinen osa Katin hoitamista. Talliin oli tullut kiitettävä määrä jo porukkaa hengaamaan, ja myös pikkuväki oli innoissaan minun apunani hoitamassa Katia. "Joko sää sait ne kakkat otettua pois sieltä Katin kotoa?" kysyi pieni tyttö karsinalta joka oli auttanut minua viimeiset kaksi tuntia tallihommissa. "Enköhän", hymyilin.
"Laita sitten Kati karsinaan ja hoida se kuntoon niin mä haluun sitte opettaa sua ratsastamaan!" tyttö hihkui, sain hillittyä itseni etten revennyt nauruun koska halusin olla silti ystävällinen tytölle.
"Mitä jos tällä kertaa katselisit sivusta, olet todella hyvä opettaja sen myönnän mutta haluaisin kokeilla ihan itsekkin ratsastaa yksinäisesti" yritin vakuutella tytölle. "No omapa on syys kun joskus aikoinaan et tullut huippuratsastajan opetettavaks ni sit voisit nytki olla jo lastenleikki kisa tasolla!" tyttö otti ihan selvästi nokkiinsa ja lähti vihaisesti tuntilistalle.
Mitä minä taas tein väärin, yritin olla mahdollisimman hienovarainen tytölle mutta ilmeisesti ei sitten kelvannut.

Avasin karsinan oven ammolleen ja aloin kuljettaa talikoita, kuljin tytön ohi joka mulkoili minua. Hetken kuljettuani tyttö tuli luokseni ja alkoi kysellä minulta kaikkea: "Ootko ennen ees ratsastanu? Osaaks ees laittaa satulaa ja suitsii? Ja siivooks ain kakkaa vaan etkä muuta tee?"
"Olen ratsastanut noin ne 15 vuotta jotka olen elänyt, osaan laittaa satulan ja suitset ja en siivoa kakkoja joka kerta", yritin taas ystävällisesti vastata.

Samassa tallin ovelta tuli ilmeisesti Santeri Piirron kanssa. "Wow, i laik it" ajattelin mielessäni. Ulkonäkö sai minut heti vaikuttumaan, ja se että osasi käsitellä hevosta. Olin lumoutunut. "Mikset sää puhu mulle!" tyttö alkoi huutaa. Heräsin omasta maailmastani ja katsoin tyttöä, meinasin huutaa heti takaisin että "nyt saakeli turpa kiinni" mutta muistin että poika oli edelleen samassa tilassa kuin minä ja en halunnut loukata tyttöä.
"Sori, olin ihan omissa maailmoissani", katsoin poikaa nopeasti, hän hymyili minulle ennen kuin meni sisään talliin. "Näitkö ton pojan!" puhuin ihan haltioissani. "Se oli ihan velhon näkönen, mikä sun nimi on?" tyttö vaihtoi aihetta, ei ilmeisesti minun asiani häntä kiinnostaneet.
"Dina, sun?" kysyin ja toivoin edelleen että poika tulisi takaisin. "Tyhmän kuulonen nimi, mun nimi on sitte Saana", se tyttö jonka nimi oli Saana sanoi. Nyökkäsin ja lähdin sisään talliin. Kati olikin jo siirretty omaan karsinaansa, ihme kyllä ovi oli jätetty raolleen. Avasin sen ja samassa tämä minut lumonnut poika seisoi karsinassa. "Toin vaan tän tänne kun se oli Piirron karsinassa", poika selitteli.
"Juu sori, mun pitikin tuoda se siihen mutta jäin suustani kiinni", nauroin. "Juorusit 7 vee tytön kanssa", Santeri nauroi. "Jooh, hyvää seuraa", hymyilin. Poika siirtyi karsinasta pois ja meni Piirron karsinalle.

Pujottauduin Katin luokse, tammaa ei oikein tarvinnut harjata enää kun olin sen aamulla jo kuntoon puunannut ja onnekseni tamma ei ollut käynyt piehtaroimassa tai nukkumassa. Hain nopeasti satulan ja suitset sekä pintelit ja laitoin ne nopeasti. Pimeä jo näytti tulevan joten minun oli toimittava ripeästi jos halusin vielä tutustua Mallaspuron maastoihin.

Katilla oli huono päivä, ei meinannut melkeimpä mikään onnistua. Ei edes satula selkään kun takajalat kuopi maata. Kummiskin suuren taistelun jälkeen sain tamman laitettua valmiiksi. Otin itselleni kypärän naulasta ja lähdin taluttamaan Katia kohti maastoja. Hyppäsin selkään jo tallin pihassa, Kati alkoi heti ensimmäiseksi kävelemään sivu askelia, ei oikein halunnut töihin.
"Kati!" takapään noustua nopeasti ilmaan, tämä ei kyllä ollut tavallista käytöstä. Olinkohan laittanut vyön liian kireälle tai jotain sen tapaista. Hyppäsin pimeällä kohdalla alas selästä ja samassa metsästä kuului rätsähdys. Vyö ei ainakaan ollut liian kireällä, hyppäsin takaisin selkään kun kuului jo toinen iso räsähdys. Sitä minäkin jo pelkäsin ja maiskautin Katin tallia kohti laukkaan.

Tallin pihassa ei näkynyt ketään. En viitsinyt mennä talliin koska olin ollut matkassa vain 15 minuuttia. Ratsastin Katin maneesiin jossa oli puomirata ja pari pientä ristikkoa pystyssä. En kuitenkaan aikonut hypätä niitä. Laukkailin ja ravailin maneesissa kunnes Santeri ilmestyi sinne.
"Sori mulla jäi nää tänne", poika pahoitteli ja tuli kantamaan puomeja pois. "Oikeastaan voit jättää ne tänne, en tiedä saisinko hypätä esteitä mutta voisin kyllä kokeilla", sanoin nopeasti. "Siinä tapauksessa minä jään katsomaan", poika ilmoitti. Hyppelin esteitä niin hyvin kuin vaan osasin, yritin tehdä vaikutuksen Santeriin. "Hyvin meni", taputtelin loppukäynneissä Katia.
Ratsastettuani tutustuin Santeriin paremmin, olin hurmaantunut pojasta. Melkeimpä yhtä ihana kuin Kati..

Dina ja Kati 4 hooämmää. Väävää vähän erillainen tarina, sori nyt kun sotkin nää Santerit ja tämmöset tähän yms. mutta kun nyt inspas sellaseen niin kirjoitin sitten silleen :'3

[Dina]

Meiän Kati!

Ulkona pakkasta vähän
En kyllä halua jäädä mököttämään tähän
Aurinkokin paistaa
Ei se pahaa tekisi jos haluaisi vähän ulkoilmaa maistaa
Olihan talli nyt parin kilometrin päässä
Tie kyllä oli ihan jäässä
Mopon selkään hyppäsin ja tallille suuntasin.

Tallille tullessani pihassa
Kati jo odotti omassa pienessä tarhassa
Tummanruunikko tamma hörähti
Se kuulosti siltä kuin äskettäin karhu mörähti
Lumi kimalsi auringonpaisteessa
Onneksi en nyt seisonut mudassa ja sateessa
Tallissa Katin kunnolla harjasin
Tammalle vain kerran huonosta käytöksestä karjaisin
Eväät reppuun pakkasin
Ja vähän lämpimää vaatetta itselleni nakkasin

Selkään kohta kipuaisin
Ja laukan laukkapätkällä nostattaisin
Eväät repussa minua ja Katia odotti
Kieltämättä minua hiukan jo nälätti
Hyppäsin alas selästä
Ihan kuin olisin hypännyt omasta koti pesästä
Annoin vielä Katille palasen leivästä
Sekin tarvitsi vähän edes evästä

Takastulomatkalla laukattiin
Tuulenviimaa vastaan taisteltiin
Lumi pöllysi allamme
kun saavuimme tallille
Sitten vaan lepäämään
Talliin lämpimään
Ihanin hevonen on Katinka
lyhyemmin Kati! <3


Dina ja Kati 5 hooämmä, ny vaihtu taas hiukan. Musiikki ei sovi kauheasti mutta toivon että tykkäätte :')

[Dina]

// Sori kun musta ei oo kuulunu ollenkaan hetkeen kun olin lomalla espanjassa kaksi viikkoa ja tietenkin unohdin ilmoittaa.. Toivottavasti olen vielä tervetullut hoitaja vaikka en ilmoittanutkaan. (:

-Dina


Ja tuntimaksu kuva vielä tähän, hoitomerkinnän toivottavasti saa ottaa?



Dina ja Kati 6 hooämmää.

[Dina]

Katin paha päivä

Ajelin rauhassa autoani kohti Mallaspuron tallia. Lauloin auton radion mukana, vaikka tiesin, että lauluääneni oli kamalampi kun lehmän ammunta. Vihdoin tallin tuli näkyviin ja hidastin vauhtiani sen verran, ettei kukaan pelästyisi. Parkkasin auton tallin pihalle ja marssin iloisena sisään. "Miksi sun Kati pitää aina olla ulkona.?" Katsoin tyrmistyneenä karsinaan ja sitten kaappasin mukaani riimunnarun. Tänään ei minun kanssani pelleillä. "Hei neiti!" Huudahdin Katille ja kerrankin se nosti päänsä korkealle ylös. Sain vastaukseksi kimeän hirnahduksen ja se ravasi kauniisti luokseni. Taputin sitä kaulalle ja napsautin riimunnarin kiinni riimun. Talutin neidin ulos tarhasta ja suljin sen vielä. Rauhassa köpöttelimme talliin, sillä Katikin nautti siitä. Avasin tallin oven ja talutin Katin omaan karsinaansa, nyt se saisi syödä rauhassa ja sitten ratsaille.

Reippain vedoin harjasin Katia kumisualla ja välillä oli pakko yskiä, kun pölyä meni kurkkuun. Pehmeällä harjalla viimeistelin hevosen ja putsasin vielä pienet mudat Katin jaloista. "Vihdoin.." Huokaisin, kun oli saanut tytön jalatkin otettua. Henkäisin syvään ja nojasin Katin kaulaan. Ulkona oli niin kylmä, mutta Kati oli tuli kuuma ja oli pakko halata tammaa. Päätin vielä oikoa hännän ja harjat. Hännästä oli tullu viisi suurta rasta pallo ja raivoissani revin mutia irti ja pidin huolen ettei Katia sattuisi. Vihdoin olin kuin olinkin saanut madat irsi ja lopuksi vielä harjasin sen kunnolla. Nyt häntä oli niin hienona, että siitä ei varmasti löytynyt yhtäkään takkua. Harja ei onneksi ollut yhtä pahassa kunnossa ja harjasin sen vain ja aukaisin käsin pahimmat solmut. Taputin vielä tammaa kaulalle ennenkuin lähdin viemään harjapakkia pois.

Palasin Katin karsinalle satula ja suitset mukanani. Kati ei ollut moksiskaan, vaan onnellisena jatkoi heinänsä syöntiä. Nopeasti satuloin ja suitsin Katin, vaikka se pari kertaa yrittikin ottaa kiinni takistani. Hymähdin vain ja rohkeasti kiristin satulavyön. "Tänään mennään ihan vain maneesissa." Selostin tälle mukavalle neidille. Enään pitäisi vain saada omat kamat päälle ja sitten menoksi. Laitoin ohjan jalustimen taakse ja menin laittamaan kypärän päähäni. Vielä piti vaihtaa länpimät ratsastushanskat päälle ja kaikki olisi valmista. Join vielä äkkiä siemauksen lämpimästä kaakaosta ja sitten palasin Katin luokse. "Tule, nyt mennään." Sanoin tammalle ja lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia. Otin vielä matkaani mukaan Hanneksen , sillä tarvitsin apua hiukan maneesissa.

Pidä tätä, sanoin Hannekselle ja heitin Katin ohjat hänen käteensä. Itse hain pari estetolppaa ja ja pystytin kaksi ristiestettä, viuhkan ja aika korkea pystyesteen. Vihdoin palasin Katin luokse ja nousin selkään. Kiristin vielä satulavyön ja sitten kannustin Katin käyntiin. Kokosin tytön kasaan ja kun vilkaisin maneesiin, huomasin, että Hannes, Lynn ja Keikki olivat tulleet katsomaan. "Ne vain kuvittelevat näkevänsä että tupsahdan alas." Kerroin innokkaalle Katille, joka halusi jo mennä. Alkukäynneissä menimme väistöjä ja taivutuksia ja kun tunsin, kuinka Katin lihakset olivat lämmenneet, kannustin sen raviin. Pikkuhiljaa kokosin ravia ja taivutuksia ravissakin. Kati olisi jo halunnut mennä ja laukata hurjasti esteitä kohti ja hypätä, mutta minä pidin neidin kurissa.

Ravissa ohjasin Katia rauhallisesti pienelle ristikolle. Juuri ennen estettä se nosti päänsä ylös ja yritti nostaa laukan, mutta pidin ohjat kädessän, enkä antanut sen lähteä viemään. Hienosti ylitimme esteen, vaikka Kati vähän vauhkoontuikin. Myötäsin ohjaa ja taputin sitä kaulalle. Ohjasin hepan pääty ympyrälle ja nostin laukan. Kati nosti päänsä ylös ja yritti koko ajan lisätä vauhtia, mutta otin heti vastaan ja aloin kokoomaan hevosta. Vihdoin se kulki nätisti ja annoin sen siirtyä raviin. Seuraavaksi oli hypättävä este. Aloittaisi vähän korkeammasta ristikosta. Nostin rauhallisen laukan ja ohjasin sen ristikolle. Kati kiihdytti vauhtiaan ja jouduin koko ajan käydä vastaan. Vihdoin Kati ylitti esteen ja molemmat pääsivät hengissä alas. Nyt kun kerran mentiin näin hienosti. Ohjasin Katin n. 80cm korkuiselle esteelle. Kati vauhkoontui ja veti suuren pukin, mutta en lentänyt selästä. Ohjasin esteelle ja..

Kati hyppäsi. Kauniisti se liisi pystyn yli ja laskeuduimme hienosti maahan. Kati heitteli vielä päätään. Onnellisena taputin sitä kaulalle ja siirsin hetkeksi käyntiin. Vielä mentäisiin rata ja sitten oli lopetettava. Ristikko, ristikko viuhka ja pysty. Semmoinen hypättäisiin siis. Kannustin taas Katin laukkaan ja taas se yritti ryöstää. Otin ohjat kunnolla käteeni ja ohjasin sen ensimmäiselle esteelle. Hieno hyppy tuli. Seuraavaksi toinen ja kolmas. Tähän mennessä oltiiin onnistuttu hyvin, enään yksi este. Vain yksi. Kannustin Katin kunnon vauhtiin ja se laukkasi ja kovaa. Juuri ennen estettä huomasin, että se aikoi kieltää. Mitä tehtävissä? Ei mitään? Totta tosiaan oli. Läpsäytin Katia kunnolla raipalla pehvalle ja se hyppäsi. Yhdellä käellä jouduin ohjata hevosta, kunnes hetkenpäästä sain ohjat takaisin käsiini. Annoin sen siirtyä käyntiin ja taputin sitä paljon. Loppukäynnit vielä ja siinä se sitten.

Hyppäsin alas selästä ja taputin vielä Katia. Käskin tyttöjä korjata esteet, vaikka Lynn lähtikin putsaamaan bokseja. Talutin Katin sisälle ja otin kamat pois. Tyttö oli hiestä märkä. Vein kamat pois ja toin vesisangon ja sienen karsinalle. Puhdistin sen nopeasti sienellä ja harjasin Katin vielä ratsastuksen jälkeen. Nyt se oli vietävä ulos, mutta heitin sille vielä varmuuden vuoksi loimen niskaan. Talutin väsyneen tamman takaisin tarhaansa ja se löntysteli heinäkasalle. Katselin hetken kuinka se söi, mutta sitten lähdin takaisin talliin. Kamat pitäisi vielä putsata, joten tuumasta toimeen ja hinkkasin ne puhtaaksi. Kokosin vielä suitset vahingossa väärinpäin, joten se piti vielä tehdä uudestaan. Nyt kaikki oli valmista ja varmasti menisin nyt syömään eväitäni.

Dina ja Kati 7hm

[Dina]

You are my drug.

"Peekele!" Kirosin aamulla tullessani tallille. Olin unohtanut eväsreppuni kotiin, kai sitten kerjäämällä sai vähän mahan sisälle syötävää päivemmällä.
Mutta sitä ennen minun hommani oli siivota Katin karsina ja liikuttaa Kati. Aloittaisin rankemmasta, eli siivouksesta. Hain lantalasta talikon ja kärryt ja aloitin hommat. Täytyi sanoa että Kati oli kyllä sontinut viikon aikana.
Tavalliset tallitytöt Hannes ja Keikki pölisivät jotain varustehuoneessa ja Santeri siivosi käytävää. Heräsin vasta muutaman minuutin kuluttua unelmoimasta kun joku kolkutti olkapäälleni. "Dina, oletko sä hereillä?" Santeri nauroi vieressäni. "En varmaan", hymyilin nolosti. Aina minulle onnistui käymään jotai ubernoloa jonkun pojan kanssa.
Santeri lähti takaisin hommiinsa ja minä jatkoin lannan erottelemista mullasta.
Varttitunnin jälkeen sain siivottua karsinan, olin aika hikinen joten Katin kanssa ei kannattaisi tehdä kovinkaan kovaa treeniä, olinhan eilen hypännyt jo sillä.

"Täällä se tallihuumeen käyttäjä viruu", Hannes nauroi minulle.
"Et sitten itse varmaan käy täällä koskaan vai?" Hymähdin uupuneena.
"Ou däämn!" Huudahdin. "Mitä ny?" Hannes kysyi. "Unohdin mun eväät kottii, lipsuisko sulta jotai syömistä?" Nauroin. "Söin jo omani", Hannes voivotteli. Olimme hetken hiljaa kun mahastani kuului kauhea kurnaisu. "No hyvä on, ohan mulla eväitä", nauroi Hannes ja heitti banaanin minulle.
Söin banaanin sekunnissa, kiitin Hannesta ja lähdin hakemaan katia. Nappasin mukaani kaksi riimunnarua, en jaksanut alkaa suurempiin hoito toimenpiteisiin joten ratsastaisin ilman satulaa ja suitsia.

"Kati EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!" Huudahdin nähdessäni Katin polvistuvan maahan juuri kierittelemään vesilätäkkööön. Onneksi tamma ei sitä vielä kerennyt tekemään vaan kuuli huutoni ja ravasi tarhalla minua vastaan. "No huhhuh, kiitos Kati, säästit minun voimani", hymyilin ja taputin tammaa lautasille.
Kiinnitin Katin molemmin puolin riimunnarun ja hyppäsin portin päältä selkään.
Ajattelin tehdä pienen maastolenkin, muuta en enää jaksanut.
Kati asteli arvokkaan näköisenä, toisin kuin ratsastajansa joka suurinpiirtein istui nukahtamaisillaan selässä.
Makoilin välillä yrittäen harjoitella tasapainoa mutta ainan ennen tippumista nousin pystyyn.
Käännyin metsätien alkaessa takaisin ja nostin laukan.
Kati laukkasi viimapäänä takaisin tarhaan, tarhassa se teki äkkipysähdyksen ja minä lensin selästä mutalätäkköön. Mainiota.

Ratsastuksen jälkeen pakkasin tavarani ja lähdin kotiin.

Dina ja Kati 8hm.

[Dina]

Kengityspäivä
Kati kertoo..

"Eieiei!" Huusi Piirto karsinastaa, tamma tiesi kuka oli tulossa ja se sai minutkin huonolle tuulelle. "Kuka sieltä tulee?" Kysyin. "Kengittäjä, päiväni ovat luetut!" Piirto hirnahti, kaverini Piirto oli pienestä pitäen pelännyt kengittäjää ja siksi tälle annettiin aina rauhoittavia ennen kengitystä.
Itsekkään en niinkään kengittäjästä pitänyt mutta olin jo oppinut kestämään sen.
"Psst.. Kati!" Trulli kuiskasi. "Mitä?" Katsoin Trullia kysyvästi. "Kuulitko jo siitä että Löpö oli eilen riehaantunut tunnilla, se oli saanut taas jonkun kohtauksen"
"Huohh, voi sitä raukkaa. Ei se taida enää olla järjissään" huokaisin.
Olin tosin minäkin ollut vähän kreisi päällä edellispäivänä kun hoitajani Dina oli minua ratsastanut.
Toivottavasti Dina veisi minut tänään maastoon uusilla kengilläni, jos ylipäätään se edes tulee tallille.
Tallissa oli kova mekkala, ihmiset siirtelivät meitä hevosia ja poneja käytäville ja ensimmäiseksi tietenkin piirto.

Tamma sai sen tavallisimman paniikki kohtauksen ja joutuin nielemään viisi rauhoittavaa tablettia heinien mukana.

Pian tuli minun vuoroni, ilokseni näin tutut kasvot tulivat hakemaan minua. Dina oli sittenkin tullut!
Minun täytyi nyt esittää todella kilttiä että Dina saisi minusta paremman vaikutuksen.
"AUTS!" Hirnahdin, se sattui kun kengittäjä osui kaviohermoon naulallaan.

Parinkymmenen minuutin päästä oli kengitys ohi, se menikin nopeasti hirnahdin Trullille. Dina rapsutteli minua korvan takaa, se tuntui fantastiselta!
Tyttö otti riimunnarun ja lähti viemään minua taluttaen ulos.
Lähtisimme varmasti lenkille ihanaan metsään jossai sai syödä niin paljon kuin halusi!
Kuitenkin pettymykseni oli suuri, Dina päästi minut vapaaksi maneesiin ja jouduin kävelemään siellä ympäri maneesia.
Se oli pettymys!

Juoksin mallikkaasti, kuitenkin kuljin hyvin joten toivottavasti pääsisin kävelylle.
Juoksemisen jälkeen olin ihan hikinen, ulkona satoi.
Hyvinhyvin tylsä päivä!
Dina kasteli minut letkulla tallissa ja vei takaisin karsinaan.
tälläistä se minun arkeni on.. Joskus mukavaa kun taas joskus tylsää..

Dina ja Kati 9hooämmää! (:

[dikarita]

Olin vähän Katin kanssa laitumella "leikkimässä". Ihme kyllä kun jätin omenaämpärin maahan niin Kati ei heti innostunut syömään niitä vaan nosti kauniisti ämpärin suuhunsa. :'D
Ja olin juuri laittanut kameraan itselaukaisimen niin kamera juuri räpsähti kun Kati nosti ämpärin suuhunsa. Varsinainen leikkiheppa tuo kati (;

-Dikarita ja kati 10 hooämmää <3

[dikarita]

Kisajännitystä 29.05.2010

Kisa-aamuna jalkani tutisivat. Olin laittanut kisavaatteeni roikkumaan henkariin, katselin niitä sängystäni silmät puoliksi ummessa.
En ollut edellisyönä nukkunut sekunttiakaan ja päivästä oli tulossa raskas. Nousin sängystä, melkeimpä heti kaaduin lattialle makaamaan.
-Enmääala! Huokaisin ja laitoin silmät kiinni.
-Dika saakeli ylös jo look at what time is it! Huusi äitini huoneeni ulkopuolelta.
-Joojoo, avasin silmäni, järkytyin. Enää viisitoista minuuttia aikaa pukea, syödä ja pakata. Nousin ripeästi pukemaan, eväät voisin ottaa mukaan ja syödä tallilla.
Päivästä oli todella tulossa pitkä.

Otin pyöräni ja lähdin kisavaatteissa matkaan.

JATKUU

[anni]

TIISTAI 19.10.2010

ENSIMMÄINEN HOITO:

Astelin hiekkatiellä pyörääni talutellen, jalkojeni alla narisi hiekka. Tallin tuoksu levisi sieraimiini, hymyilin ja kiirehdin eteenpäin. Parkkeerasin pyöräni tallin seinää vasten, lukitsin sen ja astuin talliin. Menin Katin karsinan luokse, hymyilin ja katsoin hoitsuani joka oli aivan likainen. Tervehdin pikaisesti tammaa, sitten lähdin kohti harjapakkeja. Puhelimeni soi, vastasin siihen, se oli äitini. Aavistin että jotain oli tapahtunut.
- Anni, mitä nyt? Kysyin hieman huolestuneena äidiltäni - mutta puhelimessa ei ollut äiti vaan joku mies. Miehen ääni oli surullinen... Hetken puhumisen jälkeen, paiskasin puhelimeni maahan. Tipautin harjapakin kun kuulin lauseen: ''Äitinne on kuollut...'' Tipahdin maahan, itkin... Menin maate, itkin - sydäntäni särki. Huutoni ja räyhäämiseni kuuli seuraavaksi Lynn. Lynn tuli luokseni ja kyykistyi viereeni, itkin en pystynyt lopettamaan.
- EI! MIKSI JUURI HÄN!? Huusin ja räyhäsin - pelkäsin menettäväni kaiken. Lynn vei minut toimistoon, rauhoitteli ja soitti kotiin, kukaan ei vastannut paitsi pieni poika - veljeni Miro... Isäni, kaukana Amerikassa lähti aamulla tänne kun sai kuulla että perheeseemme tulee pienokainen - muttei ilmeisesti enään. Soitimme isälleni, hän oli tulossa tallille. Hyppäsin isäni kyytiin ja lähdimme sairaalaan yms.

MYÖHEMMIN ILTAPÄIVÄLLÄ:

Astuin ulos mustan Mersun kyydistä ja kävelin kohti tallia kyynel silmässäni. Menin Lynnin luokse ja katosin samantien tervehdykseni jälkeen hoitamaan Katia. Harjasin tamman, asetin sille suitset ja satulan - kypärän myöskin lisäsin itselleni. Lähdin kohti maneesia. Avasin maneesin oven ja hymyilin, tamman selkään nousin pehmeästi. Annoin pitkät ohjat, ohjasin tamman uralle. Hetken kuluttua, alkukäynnit tehtyämme pyysin tamman nostamaan ravin. Ravailimme, pyysin jotain tyttöä tekemään esteen ja hyppäsimme sen laukassa... Tiputus sitten, mutta ei se haittaa. Laitetaan uudestaan menemään vain (:


Rakkaudella
~ Anni & Kati
1hm

[anni]

Sori sori etten eilen päässy kirjoittaan, olin tallilla ja unohdin sitten tietenkin mutta tänään tulee sitten tooosiii iso tarina : D

KESKIVIIKKO 20.10.2010

Hiekka narisi kenkieni alla, tunsin hevosten tuoksun. Olin siis tallilla, menin sisään - hain Katin punaisen riimun (jonka olen itse sille ostanut<3) ja tietenkin riimunarun. Lähdin tepastelemaan hiekkaista tietä kohti tarhoja, katsomaan missä Kati niistä oli. Hymyilin kun Kati hirnahti minulle. Hölkkäsin puolet matkasta Katin luokse. Seuraavaksi oli kiinni-otto. Kati lähti tarhan toiseen päähän kun olin laittamassa sille punaista riimua, noh jospas sitten menisin sinne ottamaan sen kiinni.
- Kati, tule kattomaan mitä mulla on täällä taskussa, rapistuttelin pientä karkkipussia taskussani ja yritin saada Katin innostumaan siitä. Se onnistui, Kati ravasi kauniin askelin luokseni ja palkitsin sen omenaviipaleella. Lähdin taluttamaan Katia kohti tallia, tallissa oli jo porukkaa - joten vein Katin puomille ulos. Hymyilin ja harjasin tammaa, se hörisi ja katsoi minua nappisilmillään - seuraavaksi hain Katin kauniit varusteet, otin ne mukaani ja lampsin Katin luokse. Otin myöskin suojat mukaan, hymyilin ja aloin nostaa satulaa Katin selkään. Se seisoi paikallaan mutta oli hieman levoton. Satulavyön kiristyttyäni se oli aivan mahdoton, se nosteli jalkojaan ja ei meinannut pysyä nahoissaan.
- Lopeta! Karjaisin Katille, se tepsi. Seuraavaksi asetin Katille päähän suitset, ne sain helposti, sitten laitoin suojat ja tepastelin kohti maneesia.

Maneesissa tein muutaman, sopivan kokoisen esteen ja hymyilin. Lähdin lämmittelemään Katin uraa pitkin - tein suuria voltteja ja pieniä ravin pätkiä jotta saisin sen hereille. Hetken kuluttua nostimme ravin, oi kuinka ihana Katin ravi oli. Se on pehmeää ja mukavaa toisinkuin siskoni hevosella. Ravasimme pitkän pätkän kunnes nostin laukan, menimme pienen kavaletin ensin. Upeasti selvisimme sen yli (: Olin tyytyväinen, seuraavaksi menin pienen pystyesteen, laukkasimme, lähestyimme estettä nopeaa tahtia. Nousin seisomaan jalustimille, annoin Katille ohjaa ja kannustin sen eteenpäin. Hyppäsimme esteen puhtaasti, seuraavaksi laukkasimme maneesissa kohti ristikkosarjaa. Hyppäsimme ne reippaasti ja kolautimme toiseen puomiin Katin takajalat. Hidastin Katin raviin ja hymyilin, hidastin sen sittenkin vielä käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Reippaasti käynnissä mentiin, yhdessä me kuljettiin (:
- Hiano Kati, oikein hyvä, kehuin tammaa. Astelimme hetken käynnissä kun taas keräsin ohjat ja nostin ravin. Olin tehnyt pienen radan, yleisöön kertyi maneesissa nyt muutama katsoja. Lähdimme ''radalle.'' Nostin Katille laukan, hyppäsimme kavaletin pitkällä sivulla. Seuraavassa kulmassa ohjasin Katin pysty-esteelle. Laukkasimme, hyppäsimme sen yli nätisti ja jatkoimme matkaa ristikkosarjalle. Tällä kertaa ei pudonnut, ei edes kolahtanut mikään puomi. Laukkasimme vielä ison pysty-esteen (se on jtn 95cm) nätisti yli (: Hidastelin sitten Katin, jäähdyttelin sitä. Korjasin pikaisesti esteet pois ja lähdin viemään sitä talliin. Tallissa riisuin sen varusteet ja harjasin sen.
- Olet kyllä ihana, nähdään myöhemmin muru, sanoin Katille. Suukotin sitä vielä turvalle.

Pakkasin tavarani ja lähdin kotiin.

Rakkaudella
~ Anni ja Kati
2 hm

[anni]

Ja sitten tämänpäiväinen (:

TORSTAI 21.10.2010

Hiekka narisi taas jalkojeni alla tuttuun tapaan Mallaspuron tallilla. Menin tarhalle hakemaan Katin ripeää tahtia. Seuraavaksi lähdin ripeästi talliin. Harjasin Katin, suukotin sitä ja hain sen suitset. Lähdin sitten lampsimaan suitsien kera kohti Katia uudelleen, suitsin sen ja otin kypärän päähäni, hyppäsin selkään ja suuntasin maastoon ilman satulaa.
'' Vähän vaihtelua '' Ajattelin. Astelimme polkua yhdessä Katin kanssa, ohjat olivat tuntumalla muttei liikaa jotta saisin yllätyksen esim. pukit pois (: Lähdimme tepastelemaan kohti Mallaspuroa. Hymyilin, nostin pikaisen ravin ja pompin selässä, melkein tipuinkin. Laukan nostin myöskin, pian saapuisimme purolle. Ja hetken kuluttua me siellä olimmekin (: Juotin pikaisesti Katin ja lähdimme tepastelemaan takaisin, laukkasimme suurimman osan matkasta yms (:

Tallille saavuttuamme pysähdyin, tulin alas ja vein Katin suoraan tarhaan, otin suitset pois ja vein ne varusteisiin. Suukotin Katia ja lähdin sitten kotiinpäin (:

Rakkaudella
~ Anni & Kati
3 hm