Post by Veronica on Jun 6, 2010 16:38:07 GMT 2
Estetunti 12.6.
Ajattelin pitää teille Mallaspurolaisille, hoitajille taikka hengailijoille estetunnin,
jossa esteen korkeudet vaihtelevat 50 cm - 80 cm, riippuen ratsastajan taidoista ja hevosesta. Kaikki ovat siis tervetulleita,
pääosin harjoittelemme hevosen hallintaa esteillä.
Tunnille otan 5 ratsastajaa,
jotta opetus olisi helpompaa minullekin.
Hevoset päätän minä,
mutta toiveita toki saa esittää ja yritän ottaa ne huomioon.
Tuntilaiset:
Sophie - Ronja
Aimie - Nero
Kristiina - Piitu
Tarina
Kolme ratsastajaa nousivat ratsujensa selkään ja mittailivat jalustinhihnoja ja kiristivät satulavöitä. "Tarvitseeko kukaan apua?" kysyin. Kun vastausta ei kuulunut menin sulkemaan kentän portin ja aloin pystyttämään muutamaa verryttelyesteeksi soveltuvaa ristikkoa kentälle. "Antakaa hevosten kävellä muutama kierros pitkin ohjin ja sitten otatte ohjat käteenne ja alatte ravailemaan ympyröitä ja kiemurauria.
"Sophie istu rennosti satulassa niin Ronjakin rentoutuu, kun nyt se tikittää vain jäykkää käyntiä eteenpäin, vaikka alkukäyntien aikana hevosen pitäisi kulkea rentona, kuten koko ratsastuksen ajan," muistutin tyttöä.
Piitu käveli rennosti ja hyvin varman oloisena eteenpäin ja Kristiina tuntui nauttivat tamman tasaisesta askelluksesta. "Ottakaa sitten sitä ravia ja joka päätyyn voltti ja urien sisäpuolelle tai muuten olette kohta Kiinassa, kun ne urat on niin syvät jo!"
Aimie ratsasti rennosti Neroa joka liikkui pehmeästi, joskin varovaisesti eteenpäin. Nero näytti hyvin rehdiltä ja se kuunteli tarkkavaisesti Aimieta.
Kun hevoset alkoivat taipua ja ratsastajilla ilmestyi ensimmäiset hikipisarat otsalle niin käskin heitä vaihtaa suuntaa ja ravailla vielä toiseen suuntaan. Ratsastajat tekivät työtä käskettyä ja taivuttelivat hevosiaa ravissa vielä tovin ennenkuin annoin heidän ottaa käyntiin hetkeksi.
"Okei sitten tässä on keskiympyrällä kaksi ristikkoa ja voitte tulla yksitellen laukassa ne tuossa ympyrällä. Aimie ja Nero voi aloittaa.
Aimie nosti Nerolle laukan ja ohjasi sen ympyrälle ja kohti ensimmäistä ristikkoa. Nero hyppäsi pyöreän hypyn ja Aimie katsoi jo esteen päällä seuraavalle ja ohjasi Neron käännöksessä seuraavalle esteelle ja herasilmä hyppäsi ristikon leikiten.
Sitten tuli vuoroon Sophie ja Ronja. Ronja liikkui hieman laiskasti ja nosti pienen taistelun jälkeen laukan. "Anna sille vähän raippaa, että se heräis tähän päivään!" huudahdin ympyrän keskeltä Sophielle. Ronjan vauhti lisääntyi huomattavasti ja se hyppäsi söpön innokkaasti ristikon ja Sophie ohjasi sen seuraavalle tasaisen varmasti. "Hyvä Sophie, kyllä se Ronjakin sitten heräsi, hienoa".
Viimeisenä tuli Piitu ja Kristiina. Piitu nosti kiltisti laukan ja heti huomatessaan, että hypätään niin se inostui ja otti oikein korkean hypyn ristikon yli, mutta Kristiinalle se ei ollut ongelma ja tyttö vain naurahti selässä, kun Piitu jatkoi matkaansa seuraavalle ristikolle. Sille Piitu otti rauhallisen hypyn. "Hyvä, se Piitu vähän innostu, mutta se ei näyttänyt sua haittaavan," naurahdin tytölle.
"Tullaan vielä toinen kierros, mutta toisesta suunnasta," ilmoitin.
Ratsukot vaihtoivat kukin omalla tavallaan suunnan ja aloittivat suorituksensa, tosin erissä järjestyksessä. Ronja hyppäsi kiltisti kummatki esteet ja Sophiella ei ollut ongelmia kiltin islantilaisen kanssa, vaikka se sille päälle sattuessaan voisi olla hyvinkin haasteellinen ratsastettava.
Aimiella ja Nerolla meni myöskin vielä nämä pikkuverkkaesteet hyvin ja Nero näytti nauttivan hyppäämisestä täysin siemauksin.
Kristiinan ja Piitun suoritus oli tällä kertaa hyvin hallittu ja rauhallinen ja toinen ristikoista oli kolahtaa alas, sillä Piitu hyppäsi liian läheltä.
"Okei, sitten kierrokset ravia ja sitten pieni käyntitauko."
Nostin esteet 50 cm ja toin myös kaksi estettä lisää ympyrään, jolloin tehtävä näytti tältä: i50.tinypic.com/30ijcdt.png
Piitu näytti puuskuttavan kävellessään vieläkin, joten annoin vielä ratsukoiden levähtää kierroksen verran.
"Okei, nyt meillä on kaksi estettä tässä ympyrässä lisää, kuten varmaan jo huomaattekin. Tehtävä on sama, mutta haastetta on lisää. Tarkoituksena olisi, että voisitte ohjata hevosta katseella ja sisäohjalla jo esteen päälläkin," jakelin ohjeita tytöille, jotka siirtyivät jonoon.
Aimie ja Nero aloittivat. Nero vähän jännittyi ja kielsi heti ensimmäiselle esteelle. Aimie nosti uuden laukan Nerolle ja otti hyvän lähestymisen ja antoi pohkeita ennen estettä ja Nero hyppäsi kiltisti ja jatkoi matkaansa seuraavalle esteelle. "Aimie älä tuijota sitä estettä vaan katse jo seuraavalle!" jaoin ohjeita ympyrän keskeltä.
Nero tuli hieman varovaisesti kolmannelle esteelle, mutta hyppäsi kuitenkin. Neljäs, viides ja kuudes este sujui hyvin, mutta ennenkuin Nerolla alettaisiin tämän isompia esteitä tällä tunnilla hyppäämään niin se pitäisi saada hieman rennommaksi.
Kristiina ja Piitu tulivat tehtävälle ja Piitu nosti Kristiinan avuista kiltisti laukan ja hyppäsi ensimmäisen esteen kivasti. "Kristiina istu siellä satulassa, nyt sä nojaa eteen ja jos Piitu nyt sattuisi kieltämään niin sä kupsahtaisit alas sieltä selästä." Kristiina korjas välittömästi asentoaan ja toinen este sujui hyvin, kuten myös loputkin. "Nyt oli Kristiina tosi kivan näköstä ratsastusta, lisää tällaisia suorituksia, kiitos!" kehuin.
Sophie ja Ronja tulivat tehtävälle ja Ronja nosti nätin laukan ja hyppäsi ensimmäisen esteen niin kaukaa, ettei Sophie päässyt mukaan hyppyyn ja lennähti kaulalle ja sitten Ronja päätti lähtä omille teilleen ja lähti laukkaamaan jonon perään.
"Pysy kyydissä Sophie," huudahdin, kun tyttö kamppaili satulassa pysyäkseen ja huokaisin, kun tyttö pääsi turvallisesti takaisin satulaan, eikä tipahtanut.
"Otahan uudestaan, ja nyt muista, että sä määräät mistä te hyppäätte!" sanoin jämäkästi tytölle.
"Se saatto vähän testata, että onko kuski varmasti hereillä, mutta kilttina ponina ei kieltänyt vaan hyppäsi tavallista suuremman hypyn," sanoin Sophielle.
Tällä kertaa Ronja hyppäsi nätisti kaikki esteet, se varmaan ymmärsi, että Sophie määräsi sitä eikä se voinut sille mitään.
"Hyvä suoritus, vaihtakaa nyt suuntaa ja korotan näitä 60 cm ja Sophie ja Ronja voi ehkä sitten jättää siihen korkeuteen, ettei ala mennä Ronjalle jo liian haastavaksi, vai haluutko sä sit sitä 70 cm kokeilla, Sophie?" kysyin.
"No riippuu miten toi 60 cm menee, katon sit," Sophie vastasi.
"Selvä."
Ratsukot kävelivät kierroksen ja huomasin, että Lynn oli tullut seuraamaan, beaglepariskunta jaloissa häärien, tuntia.
"Okei vaikeutetaan vähän tehtävää ja nyt teette jokaisen esteen jälkeen voltin sisällepäin ja hyppäätte esteen uudelleen. Ja Sophie ja Ronja voi aloittaa!"
Ronja nosti kiltisti laukan ja hyppäsi ongelmitta esteen, mutta oli hieman hämillään, kun Sophie käänsikin sen voltille ja käski hyppäämään esteen uudestaan ja, koska Ronja ei oikeen päässyt tehtävästä perille se päätti kieltäytyä esteelle, mutta Sophie onneksi aavisti sen ja pysyi hyvin kyydissä vaikka Ronja vetikin jarrut pohjaan. "Nyt sun pitää antaa sille selvät avut ja ohjata sitä tomerasti!" Toisella yrityksella Ronja meni nätisti annetun tehtävän, eikä korkeuskaan tuntunut olevan sille hirmuinen ongelma.
Sitten tuli Kristiina ja Piitu. Piitu tuntui taas vähän heränneen ja se tulikin vauhdilla ensimmäiselle esteelle ja kääntyi hyvin voltille ja hyppäsi nätisti esteenuudestaan, kuten myös seuraavatkin esteet.
"Se oli loistava suoritus," kehuin Kristiinaa ja Piitua.
Sitten oli Aimien ja Neron vuoro. Nero tuli rauhassa esteelle ja hyppäsi leikiten sen, mutta kääntyminen olikin yllätys ja Nero ei aluksi meinannut kääntyä ja voltista tulikin hieman suuri, mutta Aimie korjasi tilanteen hyvällä lähestymisella esteelle ja Nero hyppäsi taas esteen kiltisti, kuten loputkin tehtävästä.
"Hyvä Otetaan vielä se 70 cm, 80 cm ei aleta kokeileen, kun Piitu on ainut joka on sen korkusta hypännyt," sanoin ja ratsastajien ilmeet olivat pettyneet.
Nostin nopeasti esteet ja Ronja ja Sophie aloittivat tehtävän, joka oli sama kuin äskenkin. Nyt Ronja tiesi, että käännyttiin ja se kääntyikin hyvin esteellä ja hyppäsi uudestaankin esteen hyvin. Tamma tuntui nauttivan hyppäämisesta ja se liisi oikein esteiden yli ja kääntyi nopeasti esteiden jälkeen, oikea estetykki.
"Hyvä Sophie, sait Ronjan kulkemaan tosi hyvin sä voit ottaa loppuravit jo, sitten tulee Kristiina ja Piitu!"
Piitu lähti taas vauhdikkaasti ja hyppäsi ensimmäisen esteen hyvin ja kääntyi kivasti. Tuntui, että Piitu vasta nyt lämpeni hyppäämisessa, kun esteet olivat jo esteiden korkuisia.
"Hieno suoritus taas Piitu ja Kristiina, tekin voitte ottaa jo loppuravit," kehuin.
Aimie ja Nero tulivat tehtävälle ja Nero kolautti puomin alas ensimmäiseltä esteeltä ja nostin nopeasti esteen ylös Aimien joutuessä kääntämään Neron vielä uudelle voltille ennenkuin pääsi takaisin hyppäämään. Nerokin meni muiden hevosten tavoin mukavasti viimeisen tehtävän. "Hieno suoritus, ota sääki loppuravit pari kierrosta," kehuin.
Parin kierroksen jälkeen annoin ratsukoiden kävellä ja itse aloin purkamaan estekalustoa pois kentältä.
Tarina tullut, maksuja kehiin! ; )
Ajattelin pitää teille Mallaspurolaisille, hoitajille taikka hengailijoille estetunnin,
jossa esteen korkeudet vaihtelevat 50 cm - 80 cm, riippuen ratsastajan taidoista ja hevosesta. Kaikki ovat siis tervetulleita,
pääosin harjoittelemme hevosen hallintaa esteillä.
Tunnille otan 5 ratsastajaa,
jotta opetus olisi helpompaa minullekin.
Hevoset päätän minä,
mutta toiveita toki saa esittää ja yritän ottaa ne huomioon.
Tuntilaiset:
Sophie - Ronja
Aimie - Nero
Kristiina - Piitu
Tarina
Kolme ratsastajaa nousivat ratsujensa selkään ja mittailivat jalustinhihnoja ja kiristivät satulavöitä. "Tarvitseeko kukaan apua?" kysyin. Kun vastausta ei kuulunut menin sulkemaan kentän portin ja aloin pystyttämään muutamaa verryttelyesteeksi soveltuvaa ristikkoa kentälle. "Antakaa hevosten kävellä muutama kierros pitkin ohjin ja sitten otatte ohjat käteenne ja alatte ravailemaan ympyröitä ja kiemurauria.
"Sophie istu rennosti satulassa niin Ronjakin rentoutuu, kun nyt se tikittää vain jäykkää käyntiä eteenpäin, vaikka alkukäyntien aikana hevosen pitäisi kulkea rentona, kuten koko ratsastuksen ajan," muistutin tyttöä.
Piitu käveli rennosti ja hyvin varman oloisena eteenpäin ja Kristiina tuntui nauttivat tamman tasaisesta askelluksesta. "Ottakaa sitten sitä ravia ja joka päätyyn voltti ja urien sisäpuolelle tai muuten olette kohta Kiinassa, kun ne urat on niin syvät jo!"
Aimie ratsasti rennosti Neroa joka liikkui pehmeästi, joskin varovaisesti eteenpäin. Nero näytti hyvin rehdiltä ja se kuunteli tarkkavaisesti Aimieta.
Kun hevoset alkoivat taipua ja ratsastajilla ilmestyi ensimmäiset hikipisarat otsalle niin käskin heitä vaihtaa suuntaa ja ravailla vielä toiseen suuntaan. Ratsastajat tekivät työtä käskettyä ja taivuttelivat hevosiaa ravissa vielä tovin ennenkuin annoin heidän ottaa käyntiin hetkeksi.
"Okei sitten tässä on keskiympyrällä kaksi ristikkoa ja voitte tulla yksitellen laukassa ne tuossa ympyrällä. Aimie ja Nero voi aloittaa.
Aimie nosti Nerolle laukan ja ohjasi sen ympyrälle ja kohti ensimmäistä ristikkoa. Nero hyppäsi pyöreän hypyn ja Aimie katsoi jo esteen päällä seuraavalle ja ohjasi Neron käännöksessä seuraavalle esteelle ja herasilmä hyppäsi ristikon leikiten.
Sitten tuli vuoroon Sophie ja Ronja. Ronja liikkui hieman laiskasti ja nosti pienen taistelun jälkeen laukan. "Anna sille vähän raippaa, että se heräis tähän päivään!" huudahdin ympyrän keskeltä Sophielle. Ronjan vauhti lisääntyi huomattavasti ja se hyppäsi söpön innokkaasti ristikon ja Sophie ohjasi sen seuraavalle tasaisen varmasti. "Hyvä Sophie, kyllä se Ronjakin sitten heräsi, hienoa".
Viimeisenä tuli Piitu ja Kristiina. Piitu nosti kiltisti laukan ja heti huomatessaan, että hypätään niin se inostui ja otti oikein korkean hypyn ristikon yli, mutta Kristiinalle se ei ollut ongelma ja tyttö vain naurahti selässä, kun Piitu jatkoi matkaansa seuraavalle ristikolle. Sille Piitu otti rauhallisen hypyn. "Hyvä, se Piitu vähän innostu, mutta se ei näyttänyt sua haittaavan," naurahdin tytölle.
"Tullaan vielä toinen kierros, mutta toisesta suunnasta," ilmoitin.
Ratsukot vaihtoivat kukin omalla tavallaan suunnan ja aloittivat suorituksensa, tosin erissä järjestyksessä. Ronja hyppäsi kiltisti kummatki esteet ja Sophiella ei ollut ongelmia kiltin islantilaisen kanssa, vaikka se sille päälle sattuessaan voisi olla hyvinkin haasteellinen ratsastettava.
Aimiella ja Nerolla meni myöskin vielä nämä pikkuverkkaesteet hyvin ja Nero näytti nauttivan hyppäämisestä täysin siemauksin.
Kristiinan ja Piitun suoritus oli tällä kertaa hyvin hallittu ja rauhallinen ja toinen ristikoista oli kolahtaa alas, sillä Piitu hyppäsi liian läheltä.
"Okei, sitten kierrokset ravia ja sitten pieni käyntitauko."
Nostin esteet 50 cm ja toin myös kaksi estettä lisää ympyrään, jolloin tehtävä näytti tältä: i50.tinypic.com/30ijcdt.png
Piitu näytti puuskuttavan kävellessään vieläkin, joten annoin vielä ratsukoiden levähtää kierroksen verran.
"Okei, nyt meillä on kaksi estettä tässä ympyrässä lisää, kuten varmaan jo huomaattekin. Tehtävä on sama, mutta haastetta on lisää. Tarkoituksena olisi, että voisitte ohjata hevosta katseella ja sisäohjalla jo esteen päälläkin," jakelin ohjeita tytöille, jotka siirtyivät jonoon.
Aimie ja Nero aloittivat. Nero vähän jännittyi ja kielsi heti ensimmäiselle esteelle. Aimie nosti uuden laukan Nerolle ja otti hyvän lähestymisen ja antoi pohkeita ennen estettä ja Nero hyppäsi kiltisti ja jatkoi matkaansa seuraavalle esteelle. "Aimie älä tuijota sitä estettä vaan katse jo seuraavalle!" jaoin ohjeita ympyrän keskeltä.
Nero tuli hieman varovaisesti kolmannelle esteelle, mutta hyppäsi kuitenkin. Neljäs, viides ja kuudes este sujui hyvin, mutta ennenkuin Nerolla alettaisiin tämän isompia esteitä tällä tunnilla hyppäämään niin se pitäisi saada hieman rennommaksi.
Kristiina ja Piitu tulivat tehtävälle ja Piitu nosti Kristiinan avuista kiltisti laukan ja hyppäsi ensimmäisen esteen kivasti. "Kristiina istu siellä satulassa, nyt sä nojaa eteen ja jos Piitu nyt sattuisi kieltämään niin sä kupsahtaisit alas sieltä selästä." Kristiina korjas välittömästi asentoaan ja toinen este sujui hyvin, kuten myös loputkin. "Nyt oli Kristiina tosi kivan näköstä ratsastusta, lisää tällaisia suorituksia, kiitos!" kehuin.
Sophie ja Ronja tulivat tehtävälle ja Ronja nosti nätin laukan ja hyppäsi ensimmäisen esteen niin kaukaa, ettei Sophie päässyt mukaan hyppyyn ja lennähti kaulalle ja sitten Ronja päätti lähtä omille teilleen ja lähti laukkaamaan jonon perään.
"Pysy kyydissä Sophie," huudahdin, kun tyttö kamppaili satulassa pysyäkseen ja huokaisin, kun tyttö pääsi turvallisesti takaisin satulaan, eikä tipahtanut.
"Otahan uudestaan, ja nyt muista, että sä määräät mistä te hyppäätte!" sanoin jämäkästi tytölle.
"Se saatto vähän testata, että onko kuski varmasti hereillä, mutta kilttina ponina ei kieltänyt vaan hyppäsi tavallista suuremman hypyn," sanoin Sophielle.
Tällä kertaa Ronja hyppäsi nätisti kaikki esteet, se varmaan ymmärsi, että Sophie määräsi sitä eikä se voinut sille mitään.
"Hyvä suoritus, vaihtakaa nyt suuntaa ja korotan näitä 60 cm ja Sophie ja Ronja voi ehkä sitten jättää siihen korkeuteen, ettei ala mennä Ronjalle jo liian haastavaksi, vai haluutko sä sit sitä 70 cm kokeilla, Sophie?" kysyin.
"No riippuu miten toi 60 cm menee, katon sit," Sophie vastasi.
"Selvä."
Ratsukot kävelivät kierroksen ja huomasin, että Lynn oli tullut seuraamaan, beaglepariskunta jaloissa häärien, tuntia.
"Okei vaikeutetaan vähän tehtävää ja nyt teette jokaisen esteen jälkeen voltin sisällepäin ja hyppäätte esteen uudelleen. Ja Sophie ja Ronja voi aloittaa!"
Ronja nosti kiltisti laukan ja hyppäsi ongelmitta esteen, mutta oli hieman hämillään, kun Sophie käänsikin sen voltille ja käski hyppäämään esteen uudestaan ja, koska Ronja ei oikeen päässyt tehtävästä perille se päätti kieltäytyä esteelle, mutta Sophie onneksi aavisti sen ja pysyi hyvin kyydissä vaikka Ronja vetikin jarrut pohjaan. "Nyt sun pitää antaa sille selvät avut ja ohjata sitä tomerasti!" Toisella yrityksella Ronja meni nätisti annetun tehtävän, eikä korkeuskaan tuntunut olevan sille hirmuinen ongelma.
Sitten tuli Kristiina ja Piitu. Piitu tuntui taas vähän heränneen ja se tulikin vauhdilla ensimmäiselle esteelle ja kääntyi hyvin voltille ja hyppäsi nätisti esteenuudestaan, kuten myös seuraavatkin esteet.
"Se oli loistava suoritus," kehuin Kristiinaa ja Piitua.
Sitten oli Aimien ja Neron vuoro. Nero tuli rauhassa esteelle ja hyppäsi leikiten sen, mutta kääntyminen olikin yllätys ja Nero ei aluksi meinannut kääntyä ja voltista tulikin hieman suuri, mutta Aimie korjasi tilanteen hyvällä lähestymisella esteelle ja Nero hyppäsi taas esteen kiltisti, kuten loputkin tehtävästä.
"Hyvä Otetaan vielä se 70 cm, 80 cm ei aleta kokeileen, kun Piitu on ainut joka on sen korkusta hypännyt," sanoin ja ratsastajien ilmeet olivat pettyneet.
Nostin nopeasti esteet ja Ronja ja Sophie aloittivat tehtävän, joka oli sama kuin äskenkin. Nyt Ronja tiesi, että käännyttiin ja se kääntyikin hyvin esteellä ja hyppäsi uudestaankin esteen hyvin. Tamma tuntui nauttivan hyppäämisesta ja se liisi oikein esteiden yli ja kääntyi nopeasti esteiden jälkeen, oikea estetykki.
"Hyvä Sophie, sait Ronjan kulkemaan tosi hyvin sä voit ottaa loppuravit jo, sitten tulee Kristiina ja Piitu!"
Piitu lähti taas vauhdikkaasti ja hyppäsi ensimmäisen esteen hyvin ja kääntyi kivasti. Tuntui, että Piitu vasta nyt lämpeni hyppäämisessa, kun esteet olivat jo esteiden korkuisia.
"Hieno suoritus taas Piitu ja Kristiina, tekin voitte ottaa jo loppuravit," kehuin.
Aimie ja Nero tulivat tehtävälle ja Nero kolautti puomin alas ensimmäiseltä esteeltä ja nostin nopeasti esteen ylös Aimien joutuessä kääntämään Neron vielä uudelle voltille ennenkuin pääsi takaisin hyppäämään. Nerokin meni muiden hevosten tavoin mukavasti viimeisen tehtävän. "Hieno suoritus, ota sääki loppuravit pari kierrosta," kehuin.
Parin kierroksen jälkeen annoin ratsukoiden kävellä ja itse aloin purkamaan estekalustoa pois kentältä.
Tarina tullut, maksuja kehiin! ; )
