29.8.2018
Viimein olin löytänyt asunnon itselleni. Se oli yllättävän tilava, halpa ja remontoitu yksiö, johon mahtui paljon. Mukavaa vaihtelua yhteen omaan huoneeseen kimppakämpässä. Siitä oli jo kolme viikkoa, kun muutin takaisin Suomeen. Dino kuitenkin oli vasta matkalla. Mulla oli niin paljon järjesteltäviä asioita, että oli parempi antaa Jassun lähettää poni Norjasta eteenpäin.
Kolmen viikon aikana olin ostanut vanhan Ford Focuksen, joka kuitenkin oli huolletuin auto koskaan. Vanha mies huolsi sen vuosittain ja vaihtoi siihen jokaisen osan, joka edes vähän näytti tarvitsevan sitä. Auton lisäksi ajoin BE-kortin ja isäni osti mulle yhden hevosen trailerin. Sekin oli jo vanha ja paljon käytetty. Olin kuitenkin päättänyt ottaa tosissani Dinon kanssa valmentautumisen, joten en todellakaan halunnut turvautua aina toisten kyyteihin.
Yksi tärkeimmistä asioista Suomessa oli kuitenkin uusi työpaikka. Se oli tosin harjoittelijatittelillä, mutta Daniel Susinevan tallilla Vänrikinmäellä. Samaan paikkaan saisin asumaan myös Dinon jonkinlaisena työsuhde-etualennuksella. Tilat olivat hienot ja niiden lomassa toimi Mallaspuron ratsastuskoulu. Ehkä voisin tuppautua sinne Dinon kanssa tunneille vähintään kerran viikkoon. Ensi sijaisesti meidän tavoitteena oli yksityiset valmennukset.
Tänään Dino saapuisi viimein Suomeen ja mulla olisi ensimmäinen työpäiväni Danielin leivissä. Daniel oli kertonut mulle, että olisin Inna Paakkasen vastuulla ainakin alkuajan, joten joutuisin tulemaan hänen työvuorojen mukaisesti töihin. Ensimmäisenä päivänä tiedossa oli siis iltavuoro. Ajoin Fordini ja sen perässä olevan trailerin Vänrikinmäelle. Trailerin jätin varmasti liian keskelle pihaa, mutta en tiennyt mihin saisin sen jättää.
Olin ajoissa. Kello oli vasta kaksi ja kuulemma vuoro alkaisi puoli kolme. Päätin viedä evääni taukohuoneen jääkaappiin. Daniel oli jo esitellyt tiloja jotenkuten, joten löysin taukohuoneen helposti. Työnsin ruokani jääkaappiin ja istahdin sen jälkeen odottavasti pöydän ääreen.
Kello oli jo varttia vaille kolme, eikä Innaa näkynyt. Suoristin itseni tuolilla, ja mietin mahtoikohan nainen olla jo tekemässä töitä? Ehkä itse olinkin yllättäen myöhässä. Sitten taukohuoneen ovi avautui ja brunette nainen asteli sisään.
”Aa, kappas, hei”, nainen tervehti. ”Sori, että oon myöhässä.”
”Ei se mitään”, mutisin ja nousin seisomaan.
”Kotona oli kamala häslinki hevosten kanssa”, nainen naurahti samalla, kun heitti ruokansa jääkaappiin. ”No, niin eli mä oon Inna Paakkanen.”
Puristin ojennettua kättä. ”Hanne Rosten.”
”Jep, Daniel kertoi mulle tasan toissapäivänä, että sä olisit mun vastuulla”, Inna naurahti. ”Mä oon siis täällä Danielin tallimestarina. En ratsastuskoulun, vaan noiden kilpahevosten. Etsitään äkkiä Anmari, niin se pääsee kotiin ja aletaan sit hommiin.”
”Okei..”
Me aloitettiin työt siivoamalla loput karsinat, jotka oli jätetty aamusta. Sen jälkeen Inna kävi vaihtamassa ratsastusvaatteet ylleen ja ohjasi mut tarhoille. Hän esitteli mulle hevoset. Unohdin niiden nimet sitä mukaan kuin ne kuulin.
”Daniel tais käydä aamulla liikuttamassa, joten mulle jäi vaan pari”, Inna kertoi. ”Alotetaan Lottesta. Se on toi rautias tamma tuolla. Sitku mä ratsastan sitä, niin sä voit pistää valmiiks mulle Clarimonden. Se on mun lellikki”, nainen naurahti.
”Okei”, vastasin epäröivästi.
Inna näytti missä Clarimonde oli ja nappasi Lotten matkaansa. Puolen tunnin kuluttua tiesin missä kaikki varusteet olivat ja Inna keikkui Lotten koulusatulassa varman näköisenä. Hitsit. En ollut omistautunut täysin kouluratsastukselle, mutta tähän asti en ollut nähnyt tallilla yhtään ”rumaa” hevosta. Kaikilla kiilsi karva viimeistä päivää.
”Mun poni tulee ihan kohta”, kerroin Innalle, kun katsoin kelloa.
”Ääh, olisipa Dani kertonut edes siitä”, Inna mumisi ja taisi tajuta sitten jotain. ”Niin se muuten kertokin”, hän naurahti sitten.
”Öö, okei.. missä sen karsina on?”
”Ratsastuskoulun puolella”, Inna kertoi ja lähti näyttämään mulle paikan.
Inna ei ollut vastuussa ratsastuskoulun jutuista, mutta osoitti mulle karsinan ja mihin voisin varusteet laittaa. Sen jälkeen menin odottelemaan pihalle hevosrekkaa.
”Ei tarvi pitää kiirettä”, Inna lupasi. ”Mä hoidan hevoset sisälle, niin keretään varmaan vielä niiden iltaruokintaa. Infoo Danielia ponis ruokinnasta sun muista.”
”Okei..”
Jälleen kerran seisoin siinä tilanteessa, että odotin ponilähetystä. Tällä kertaa lähetykseni oli ajoissa. Rekka tuli vartin etuajassa pihaan ja nainen nousi kuskin paikalta.
”Iltaa”, hän tervehti.
”Iltaa, mä oon Rosten Hanne”, kerroin ja lähetti nyökkäsi. ”Menikö matka hyvin?”
”Todella”, nainen hymyili ja pyysi allekirjoitustani. ”Mä otan ensin ulos paketit, jonka jälkeen voidaan ottaa itse poni ulos.”
Nyökkäsin jännittyneenä. Muistikohan Dino enää mut? Siitä oli jo yli kolme viikkoa, kun olin viimeksi sen nähnyt. Yritin pakata kaiken mahdollisen, mutta jouduin jättämään suuren osan Jassun huoleksi.
Autoin naista nostamaan pahvilaatikkoihin pakatut tavarat maahan sekä suuren pyörällisen varustearkun. Sen jälkeen jäin odottelemaan, että Dino otettiin ulos. Voikko poni reippaasti ulos ja hörähti uusille maisemille. Korvat painuivat hieman luimuun, kun tarrasin sen narusta kiittäen.
”Kiva nähdä suakin”, mutisin ponille.
Ymmärsin kyllä nyreän ilmeen. Dino oli niin rehellinen poni, että se uskalsi näyttää, milloin sitä tympi. Talutin tammaa hetken tallialueella, jotta sai edes vähän vetreytettyä jalkojaan. Sen jälkeen vein sen karsinaan ja heitin perään suuren määrän heinää. Tamma pärjäisi kyllä yksinkin, joten menin hakemaan tavarat sisälle. Voisin tulla huomenna aikaisemmin purkamaan ne laatikoistaan. Nyt mulla oli kuitenkin vielä työtehtäviä edessä.
”Menikö hyvin?” Inna kysyi, kun sulki karsinan oven. ”Mä sain kaikki just sisälle.”
”Joo, tosi hyvin”, hymyilin.
”Hyvä.. mennään kattoon sit sitä iltaruokintaa.”
Mahassani leijaili innokkaita perhosia, kun seurasin Innaa rehuhuoneeseen. Hitsit, tästä elämänmuutoksesta tulisi huikea!
