Iida
Uusi kävijä
Posts: 5 
|
Post by Iida on Jan 21, 2017 20:13:00 GMT 2
|
|
Iida
Uusi kävijä
Posts: 5
|
Post by Iida on Jan 21, 2017 22:37:57 GMT 2
Abyssal Engima - kotona viimein
21.01.2016
First
Manu ilmoitti olevansa kyllästynyt kopissa seisoskeluun sen seiniä muotoilemalla. Isän kasvoille ilmestyi kärsivä värähdys orin potkaistessa hokkinsa trailerin ei-niin-vahvaan lasikuituseinään. "Ens kerralla ajat itte", mies murahti laskiessaan nahkahanskan peittämän kätensä vaihdekepin päälle. "Joo mielelläni", vaikka tiesin ettei se ollut niin yksinkertaista. Isä toimi kuskina vain, koska mulla itselläni ei ollut tarvittavia kirjaimia ajokortissa. Pikku-een olin repuuttanut, sillä kopin kanssa peruuttelu ja ylimääräinen riekkuminen ei ollut se oma juttu. Kun olin kolme kertaa litistänyt ajorataa näyttävät tötsät, tiukkapipoinen nainen oli käskenyt ulos autosta ja alkanut marmattamaan siitä, ettei musta ikinä olisi hevoskuskiksi. Ei sitten! "Onko se toi?" Isän äänestä kuuli uteliaisuuden, vaikka mies tummine silmänalusineen ei sitä tahtonut paljastaa. "Uskoisin." Hiljaisuuden vallitessa auto kääntyi vähän ennen pientä lampea oikealle, josta aitan ohitettuaan uudelleen samaiseen suuntaan. Parkkipaikalla odotteli muutama yksinäinen auto, nokat kohti edessä aukeavaa kenttää. "Sä voit pysäyttää tähän", mumisin hiljaa. Auto pysähtyi töksähtäen, josta suivaantuneena Manu kopsautti kavionsa kopin seinämään. "Perhanan hevonen.. Tähän koppiin se ei hetkeen astu", isä mutisi kiukustuneena. Hetken aikaa autoa tyhjäkäynnillä pidettyään mies sammutti moottorin ja astui ulos. Päästyäni viileään talvi-iltaan katselin uteliaana ympärilleni. Tallin näki hyvin, se oli soma, vaikkakin suurehko. Tallin takaa pilkisti tarhoja, ja niiden vieressä eteenpäin rullaavan tien toisella puolella kaksi lisää. Joku kurkkasi ujosti aitauksestaan, korvat hörössä, hennosti hirnahtaen. "Otatko sä sen ulos?" Nyökkäsin. Isä ei selvästikään arvostanut viisivuotiasta pölkkyä, joka suorastaan kiljui koppinsa uumenissa. Hevonen tuijotti vaativasti "alamaistaan", joka nousi hämärään traileriin. Moikkasin hevosta hiljaa ja kiinnitin ketjuriimunnarun sen kuolaimeen. Hetken mietittyäni kiepautin narun vielä Manun turvan ympärille, sillä en tiennyt kuinka hevonen uudessa paikassa käyttäytyisi. "Avaan luukun nyt. Et sitten karkuuta sitä!" mies huikkasi kopin takaa. ...Lopulta mustavalkoinen oli karsinassaan, sillä Lynnin mukaan kaikki muutkin hevoset haettaisiin sisälle tuota pikaa. Aluksi Manu oli vain hirnunut ja pyörinyt, mutta kun Danieliksi esittäytynyt mies oli nakannut tuon nenän eteen kasan heinää, hevonen oli rauhoittunut syömään. Hevonen omisti kauhean kasan varusteita, mutta olin kuitenkin saanut kaiken paikoilleen. Ehkäpä tuosta hevosesta tulisi vielä jotain?
|
|
Iida
Uusi kävijä
Posts: 5
|
Post by Iida on Jan 22, 2017 17:20:01 GMT 2
"Mamma ei osaa ratsastaa"22.01.2017
Second
Manu seisoi kerrankin rauhassa paikoillaan. Se mussutti heiniään tyytyväisenä, rennon vetelänä. Riisuin orin päältä turkoosin sadeloimen, jonka se oli saanut päällensä kauhean räntäsateen vuoksi. Ulkona tuuli paiskasi märkiä lumipisaroita tallin pölyisiin ikkunoihin, ja olin enemmän kuin kiitollinen siitä, että Mallaspuron pihassa jökötti suurehko, myräkän ulkopuolella pitävä maneesi - vanhalla tallilla ratsastusaikeet olisivat tyssänneet tähän. Nakkasin kosteudesta kiiltävän kangasköntin maahan, jossa se tietenkin keräsi itseensä kaikki mahdolliset roskat ja heinänkorret.
Nakkasin turkoosin harjapakin frame overon vaaleanpunaisen nenän eteen. Manu puhisi kummastuneena ja tökkäsi laatikon kumoon, josta järkyttyi vielä enemmän.
"Sä olet kyllä yks pelle.."
Hyräilin hiljaa päässäni jumputtavaa melodiaa samalla kun annoin muovisen pölyharjan liukua hevosen karvalla. Hetken aikaa annoin hiljaisuuden kietoutua ympärillemme, kunnes supisin hiljaa orille jotain siitä, kuinka hieno pieni poika se oli.
Hieno pieni poika suorastaan hyppäsi syliini, kun arviolta kymmenenvee pikkulikka ruskeine saparoineen pompahteli pitkin tallikäytävää punaiset, ehkä kokoa liian isot saappaat jalassaan lompsuen. Tyttö säpsähti yhtäkkistä kirosanavyöryäni, kun koetin saada päälleni loikkivan viisveen asettumaan.
"Anteeks, en tiennyt että joku oli täällä", hän sopersi säikähtäneenä.
Manu puhisi kuuluvasti ja ojensi mustavalkoisen nenänsä raollaan olevasta karsinanovesta ulos.
"Ei mitään", naurahdin. "Tuu moikkaamaan Manua?"
Tyttö nyökkäsi ujosti ja hiippaili punaiset kumpparit heiluen kohti oria, joka näytti suorastaan rakastuneelta pikkulikkaan. Manu hörisi onnellisena saadessaan ujoja rapsutuksia.
"Mä oon Linnea. Rokki on mun poni."
"Iida, ja tää on tosiaan Manu", hymyilin.
Tyttö kertoi lähtevänsä putsaamaan poninsa varusteita, joten oma tehtäväni oli hoitaa Manu loppuun.
Lopulta seisoimme vierekkäin hämärässä maneesissa. Valot katossa vasta heräilivät, joten päätin talutella uteliasta oriani muutaman kerran hallin ympäri. Tuuli ujelsi katon rakenteissa, mutta kunhan kovimmilta pamauksilta vältyttiin, hevonen ei välittänyt pätkääkään. Lopulta laskin jalustimet alas ja loikkasin vaikeasti hevosen selkään. Päästin sen kävelemään löysin ohjin ympäri maneesia.
Kierroksen jälkeen keräsin ohjat. Jostain syystä hevonen vaikutti tyytymättömältä ja tassutteli loivassa avossa, vaikka kuinka yritin sitä suoristaa. Manu heilutteli päätään edestakas ja oli kovin jännittynyt. Se oli myös saada slaagin, kun jo aiemmin näkemämme tyttö oli ilmestynyt sisälle suloisen poniystävänsä kanssa. Kun sain orin viimein jatkamaan matkaansa, se ei edes suostunut kävelemään enään. Hevonen siirtyi tahtomattani raviin, josta jyrkkään avoon.
"Manu mikä sulla nyt on?"
Hetken hiljaisuuden jälkeen Linnea avasi suunsa.
"Sä istut vähän vinossa", hän töksäytti.
Vilkaisin maneesin seinällä paikkaansa pitävää peiliä - tottahan toki, siitähän se johtuikin! Korjasin asentoni heti paikalla, sillä en tahtonut orin oppivan vinoksi. Ja heti sen tehtyäni, hevonen siirtyi takaisin käyntiin ja suoristi itsensä.
Sinä päivänä tein turhankin paljon virheitä, joista nuorukainen suivaantui vähän väliä. Annoin kuitenkin itselleni anteeksi, sillä ensimmäinen kerta uudessa kodissa oman hevosen kanssa ei aina toiminut tai onnistunut. Hymyillen talutin orin ulos maneesista suoraan talliin.
"Pääset vielä tänään ulos", mutisin hevoselle ja taputin sen virheetöntä kaulaa. |
|
|
|
Itse en osannut..