Linkan hoitopäiväkirja

[mila11936]

King's Calinka
Linka
Omistaja: Mila
sivut

[mila11936]

06.01.2013

Joulu tuli ja meni sekä uusi vuosi ehti myöskin vaihtua.
Meillä Linkan kanssa uusi vuosi alkoikin uusin kuvioin, kun tamma muutti Mallaspuroon asumaan.
Linka ei pahemmin kummaksunut uutta kotiaan vaan korvat hörössä seuraili tallin hulinaa karsinan oven ylitse ja hörähteli uusille tuttavuuksille. Minä puolestani olin aivan täpinöissäni Linkan uudesta kodista, olinhan Mallaspurossa pari kertaa käynyt hiippailemassa ja toivonut pääseväni mukaan joukkoon. Ja täällä sitä ollaan nyt!

Loppiaisen kunniaksi ajattelin lähteä Linkan kanssa kevyelle maastolenkille.
Tamma kulki reippaasti eteenpäin lumen narskuessa kavioiden alla. Ilma oli mitä mainioin! Aurinko ei tosin uskaltanut tulla esiin pilvien takaa, mutta muuten lämpötila oli nollassa eikä tuullut niin että olisi tukka lähtenyt päästä.

Ratsastin Linkan kanssa pellolle, jossa olimme käyneet aikaisemmin hankirallien merkeissä. Linka ilmeisesti tunnisti pellon ja olisi halunnut lähteä revittelemään tuulispään tavoin pitkin peltoa, mutta hillitsin ratsuni.
- Ei me nyt laukata, sanoin ja taputin tammaa kaulalle rauhoittelevasti.
Käänsin Linkan tulosuuntaa kohti ja nostin kevyen ravin. Parit laukka-askeleet Linka tosin otti alkuun, mutta hillitsin tammani. Tuntui energiaa taas olevan...
Kovin kauas en uskaltanut tallista lähteä. Maastot olivat minulle uppooutoja enkä halunnut eksyä, sillä puhelimenkin olin unohtanut toisen takin taskuun.
- Täytyy pyytää joku päivä jotakuta mukaan maastoileen. Sellaista, joka tietää reitit, höpötin Linkalle palatessamme tallille.
Linka hörähti kuin ymmärtämisen merkiksi.

Laskeuduin alas tamman selästä ja talutin sen talliin.
Varusteet pois ja pikainen harjaus. Hikikään ei Linkalle ollut tullut, joten kävin viemässä sen takaisin tarhaansa. Mitäpä sitä syyttä suotta seisottamaan näin hyvällä kelillä karsinassakaan.
- Heippa Linka, huikkasin mustalle hevoselle, joka laukkasi iloisesti pukitellen pitkin tarhaa. - Nähdään!


// ens kerralla sitten vähä pitempää turinaa!

[mila11936]

15.1.2014

Pakkanen nipisteli poskipäitä kun raahustin kohti Linkan tarhaa. Puut paukahtelivat pakkasukon voimasta ja hevoset seisoivat tarhoissaan tiiviissä nipussa turpakarvat kuurassa.
Mustaa friisiläistäni ei näyttänyt pakkanen häiritsevän, siellä se ravasi pitkin tarhaa häntä tötteröllä ja hirnahteli iloisesti.

Huhuilin tammaa portilta luokseni ja villisti pukitellen Linka säntäsi paikalle.
- Mennäänhän sisälle täältä kylmästä, juttelin Linkalle napsauttaen samalla riimunnarun sen punaiseen riimuun kiinni.
Linka puhalsi kasvoilleni lämpimää hevosen tuoksuista ilmaa enkä voinut olla hymyilemättä tammalle. Olihan se ihana, siitä ei päässyt yli eikä ympäri.

Tallilla oli hiljaista vielä, sillä hoitajat sekä muut yksityisten omistajat olivat töissä tai koulun penkkiä kuluttamassa.
Kiinnitin Linkan tallikäytävälle ja kipaisin hakemassa sen harjapakin varustehuoneesta. Kersti siellä kirosi sekaisin menneitä tuntihevosten harjoja sekä varusteita ja yritti parhaansa mukaan pähkäillä mikä kuului mihinkin.
- Kyllä mä laitan näihin jatkossa nimet kissan kokosin kirjaimin ettei varmasti mee sekasin! Kersti kihisi kiukusta. - Kato nyt! Miksi Artun harja oli Melvinin harjojen joukossa? En älyä...
Toivottelin naiselle onnea urakassaan ja lähdin itse harjaamaan Linkaa.

Tamma oli - luojan kiitos - tänään hyvällä tuulella, joten harjauksen aikana ei tarvinnut kovin monta kertaa komentaa sitä olemaan kunnolla. Joskus Linka tosiaan ei halunnut seistä harjattavana sekunttiakaan. Eheii todellakaan!
Kun Linkalla oli varusteet päällään satulaa lukuunottamatta, painoin kypärän päähäni ja lähdin maneesiin. Mitään hikitreeniä en tamman kanssa tänään ottaisi vaan leppoisasti lampsittaisiin menemään ympäri maneesia.
Olin suunnitellut lähteväni maastoon, mutta tällä pakkasella se reissu sai jäädä välistä.

Maneesikin kumisi tyhjyyttään, kun Linkan kanssa sinne menimme. Mikään lämmin ei sielläkään ollut, mutta ei se mitään.
Ponnistin vaivalloisesti tammani selkään ja lähdimme liikkeelle pitkin ohjin.
Teimme voltteja, kiemurauraa, pääty-ympyröitä käynnissä ja kevyessä ravissa. Linka kulki todella näppärästi ja näytti nauttivan tällaisesta kevyemmästä työskentelystä.
Itse leikin tamman selässä minkä ehdin. Tein ns. maailmanympärysmatkoja, yritin koskettaa tamman korvia sekä hännän... Linka ei ollut moksiskaan, vaikka välillä tasapainoni petti ja luiskahdin alas selästä maneesin pohjalle. Se vain pysähtyi ja katsoi minua sen näköisenä, että aionkos takaisin selkään kavuta vai meinasinko loppu päivän istua tönöttää siinä maassa...

Pian palasimmekin tallille, jossa Kersti parhaillaan lakasi tallikäytävää ja näytti olevan huomattavasti paremmalla tuulella kuin aikaisemmin.
Linka hörähteli pehmeästi nähdessään Jeren kuikuilevan oman karsinansa oven yli tallikäytävän puolelle. Siinäpä vasta komea ilmestys!

Harjasin Linkan nopeasti ja laitoin sen omaan karsinaansa vähäksi aikaa. Autoin Kerstiä tallin siivouksessa ja nainen kiitteli vuolaasti avusta. Eipä minulla mihinkään kiire ollut, joten mieluustihan sitä vapaa-aikansa tallitöihin käytti!
Pikkuhiljaa tallille alkoi valumaan muutakin porukkaa ja linnottauduimme olohuoneeseen juoruilemaan niitä näitä.
Pakkanen alkoi kiristymään entisestään, joten kävimme yhteistuumin hakemassa viluisimpia hevosia sisälle, mutta paksunahkaisemmat saisivat jäädä tarhailemaan muutamaksi tunniksi.

Pian minun olikin aika lähteä körryyttelemään kotitalliani kohti katsomaan, olivatko tallityöntekijät laittaneet paikan aivan maan tasalle...

[mila11936]

Tänään ei todellakaan ollut Linkan päivä. Tamma oli kuin takapuolelle ammuttu karhu.
- Lopeta! ärähdin tammalle, joka koitti sen sadannen kerran minua näykkäistä harjauksen lomassa. Mustat korvat liimautuivat Linkan niskaan ja tamman ilme näytti siltä, että se olisi syönyt kilokaupalla sitruunoita aamupalaksi.
Tomerasti harjasin mustaa tammaani puhtaaksi, joka tavallisesti nautiskeli harjaustuokioista täysin siemauksin. Mutta ei, ei tänään.
- Mikäs sitä vaivaa? Laura kysyi seuratessaan tilannetta hieman kauempaa. Hän pyöritteli kirkkaanpunaista hiuskiehkuraa sormensa ympärille tylsistyneen näköisenä.
- Taitaa kaipailla miesseuraa, naurahdin. - Ei sillä ainakaan mitään haavoja tai turvotusta missään ole.

Varustin Linkan nopeasti harjauksen jälkeen ja lähdimme maneesiin ratsastamaan.
Tuuli pieksi kasvojani ja ärsyttävä räntäsäde läiski räiskäleitään naamaan koko matkan maneesille. Thyi.

Kiristin vielä satulavyötä ja punnersin itseni mustan friisiläisen selkään.
Linkaa sai kaksi kertaa käskeä lähtemään liikkeelle ennen kuin pääsimme kaviouraa kiertämään. Tamma tuntui todella jäykältä eikä kulkenut yhtään niin kuin osaavan kouluratsun tulisi. Päinvastoin!
Jopa pelkän voltin teko oli työn ja tuskan takana... Ainakin Linkan elekielestä päätellen.

Hiki hatussa töitä tehden sain kuin sainkin tamman loppujen lopuksi kuuntelemaan apujani paremmin, vaikkei meillä mitenkään mallikkaasti mennyt vieläkään.
Ravin nostettuani tamma heitti heti persaustaan ilmaan eikä meinannut hidastaa takaisin käyntiin vaikka kuinka sitä pidättelin.
- Samperi! Asetuppa nyt, mutisin tympääntyneenä Linkalle, kun tamma laukassakin kaahotti päätä pahkaa ympäri maneesia eikä kuunnellut minua yhtään.

Ohjasin tamman voltille, kahdeksikkoa ja muutenkin tein pysähdyksiä saadakseni tamman huomion kiinnittymään ratsastukseen eikä yleiseen pelleilyyn.
Lopputunnista Linka jopa suostui menemään kauniisti muodossa, ei painanut apuja vastaan saatika hölmöillyt omiaan.
Muistin kehua Linkaa vuolaasti, vaikka meillä olisi voinut mennä huomattavasi paremmin.

Loppujen lopuksi se taisin olla minä, jolla tuli enemmän hiki.
Talutin Linkan takaisin tallille, riisuin sen varusteet ja pesupaikalla viilensin sen jalkoja kylmällä vedellä. Linka teutaroi paikoillaan minkä kerkesi ja oli pari kertaa liiskata minut vesiletkuineni mahansa ja seinän väliin, mutta sain tönäistyä tammaa kauemmas ajoissa.
Kyllä Linka tällä kertaa oli huomattavasti paremmalla tuulella kuin ennen ratsastusta.
Olisihan se pikku-Linka varmasti ihan söpö, mutta ei ollut aikomusta Linkaa astuttaa - ainakaan vielä.

Vilkaisin kelloani ja huomasin sen olevan hieman yli puolenpäivän. <br>Jätin Linkan karsinaansa ja kirjoitin karsinan oveen lapun: "Voi viedä ulos kahden aikoihin!"
Pakkasin tavarani kasaan ja läksin kotia kohti...

[mila11936]

07.04.2014

Katselin Linkan tarhailua nauttien samalla kevätauringosta, joka lämmitti mukavasti kasvoja. Linnut sirkuttivat iloisesti lähipuissa ja voin melkein kuulla, kuinka lumi suli ympäriltämme pois. Aaah, kohta pääsisi nauttimaan auringosta ihan kunnolla.
Pari kärpästäkin surrasi korvan juuressa. Kesä tulee!

Päätin kuitenkin lähteä nautiskelemasta ihanasta karsinansiivouksesta tallin puolelle. Olin tullut Mallaspuroon jo sen verran aikaisin aamulla, että olin lupautunut itse putsaamaan Linkan karsinan.
Ei muuta kuin kottikärryt ja talikko kouraan! Kun näin Linkan karsinan, teki minun pyörtää lupaukseni ja luikkia karkuun. Neiti oli taas "hieman" sotkenut! Kakkakasat oli levitetty pitkin karsinaa ja sitä oli jopa seinässä. Heinätkin oli hujanhajan sonnan ja pissapurujen seassa. Ruokakupistakin löyty yksi satsi köntsää. Voi huoh.

Nakkelin neidin kakkoja kottikärryihin ja pyyhkäisin välillä hikinorot kasvoiltani pois. Onneksi tähän aikaan vuorokaudesta tallilla ei hirveästi porukkaa ollut, joten he säästyivät minun sadattelulta sekä lentäviltä shaissekikkareilta.
Kun sontainen karsina (ja ruokakuppi) oli putsattu likaisista puruista, kävin kippaamassa kottikärryn lastin lantalaan, hain uusia kuivikkeita ja levittelin ne karsinan pohjalle. Onneksi olin tottunut Linkan taipumuksen sotkea ihan joka paikan, oli minulla sen varustelaatikossa valmiina ruokakupin pesua varten olevat liinat ja tiskiharjat.
Putsasin ruokakupin, kalterit sekä seiniäkin niin että vesi vaan roiskui ympäriinsä. Olipahan ainakin Linkalla puhas karsina! Ainakin sen viisi minuuttia...

Hipsin takaisin tarhoille nauttimaan auringosta sekä hevosten seurasta. Tarkoituksena oli lähteä Linkan kanssa vetämään kevyet estetreenit, kunhan tässä nyt vaan jaksaisi... Mikäs kiire valmiissa maailmassa...
Linka tuli nuuhkimaan kättäni kerjäten makupaloja. Niitä ei vielä tippunut, mutta lupasin mustalle tammalleni herkkuja heti, kun olimme käyneet treenaamassa - riippuen tietenkin miten neiti käyttäytyisi.

Siinä hetken seurusteltuamme napsautin Linkan päitsiin riimunnarun ja lähdin taluttamaan tammaa tallille. Kiinnitin tamman käytävälle, sillä suojelin juuri puhdistettua karsinaa enkä päästänyt sottapyttyäni riehumaan sinne.
Kipaisin hakemassa Linkan harjat sekä varusteet valmiiksi.

Pikaisen harjauksen jälkeen lämäytin tamman selkään satulan, laitoin suitset päähän ja suojat jalkoihin. Sitten hain oman kypäräni sekä ratsastushanskat, jonka jälkeen totesin meidän olevan valmiita koitokseen!
Linka seurasi minua kiltisti maneesissa samalla, kun ahersin pieniä esteitä ympäriinsä. Fiksuhan olisi käynyt laittamassa esteet kasaan jo ennen kuin oli hakenut ratsunsa sisälle, mutta kun tunnetusti meikäläisellä ei aina se järki päänupissa luista...
Kun pari tutisevaa estettä oli pystytetty, ponkaisin Linkan selkään ja otimme reippaan lämmittelyn. Linka oli tänään onneksi hyvällä tuulella eikä meillä ollut mitään ongelmia yhteistyössämme.

Sitten esteille! Ensimmäinen ristikko meni vähän niin ja näin... Linka kyllä hyppäsi, mutta laiskan oloisesti, jonka vuoksi takajalat kolahtivat puomeihin ja kolina kävi.
- Mä korjaan! kuului Wonderin reipas ääni jostain enkä ollut yhtään hoksannut, että tämä oli paikalle tullut.
- Kiitos!
Alkukankeuden ja siitä johtuvien kaatuneiden esteiden jälkeen Linka rupesi kuitenkin hyppäämään todella hyvin eikä "vanhuus" tuntunut painavan tammaa sitten yhtään! Hymy korvissa hiljensin Linkan ravin kautta käyntiin ja taputin tammaa kaulalle kiitokseksi.
- Haluatko ottaa loppukäynnit tällä? kysäisin apunani olleelta Wonderilta, joka kasvot loistaen lupasi hoitaa homman.
Lainasin Wonderille kypärääni ja tyttö punnersi itsensä Linkan selkään.
Tamma hieman ihmetteli uutta ratsastajaansa, mutta osasi kuitenkin käyttäytyä.

Ratsastuksen jälkeen raahasin Linkan takaisin tallille, riisuin sen varusteet ja viilensin sen jalat kylmällä vedellä. Vielä linimentit ja pintelit koipiin, jonka jälkeen laitoin tamman putipuhtaaseen karsinaan. Jonne se samantein väänsi höyrävän kasan sitä itteään. Niiiinpä tietenkin...
Jätin Linkan sotkemaan karsinaansa ja lähdin sitten maneesiin auttamaan Wonderia, kun tämä hyppäsi Vapun kanssa esteitä.

[mila11936]

24.04.2014
Linkan kanssa tänään harjoiteltiin maastakäsittelyä ilman liinaa.




Vautsi vau, miten upea kuva! Linka on ihan mahdottoman suloisen näköinen. - Lynn

[mila11936]

7.5.2014

- Aurinko laski selkäsi taa, se värjäs sun hiukset punaisellaan, lauloin epävireisesti ja mahdollisesti ihan päin honkia. Mutta eipä minua joutunut kuuntelemaan kukaan muu kuin Linka, joten ei haitannut vaikken luritellutkaan niin kuin maailmankuulut laulajat. Tai no, Linka tuskin arvosti minun laulun tapaista räkimistä. Flunssa meinasi edelleen vaivata, mutta en antanut sen häiritä. 
Aurinko kirjaimellisesti laski selkämme takana. Kello läheni kahdeksaa ja nautin keväisestä ilmasta täysin siemauksin. Ihanaa kun näki eteensä vielä näin “myöhään” illalla. Talvella ei voinut tähän aikaan lähteä maastoilemaan ilman kirkasta otsalamppua, joka loisi valoa pimeyteen.

Linka huomasi nopeasti, että olimme kääntyneet kohti tallia. Sen askeleet nopeutuivat huomattavasti ja sain hieman pidätellä tammaa ettei se laukkoisi tallille ihan tuulispään tavoin - kuten sillä joskus oli tapana tehdä. 
Olimme käyneet ihan rauhallisen köpöttelylenkin maastossa. Tallille pääsy oli meikäläisen osalta hieman venähtänyt tänään muiden kiireiden vuoksi, mutta koska Linkan kalenterin kohdalla lukee keskiviikkoisin maastolenkki, oli minun lähdettävä sen kanssa maastoon löntystelemään vaikka mikä tulisi. Eihän se tietenkään maailanloppu olisi ollu vaikka maastolenkki olisi jäänyt välistä, mutta pidin kiinni suunnitelmistani - lähes aina.

Laskeuduin Linkan selästä tallin ovella ja nostin jalustimet ylös. Linka louskutti kuolaimia suussaan, kun nostin suitset sen pään yli. Tamma vaikutti hieman kärsimättömältä ja turhautuneelta. Se varmaan halusi jo tallin lämpöön.
Talutin tamman talliin jossa oli suhteellisen vähän porukkaa. Hoitajat olivat jo kipittäneet koteihinsa, joten paikalla oli vain hajanainen sakki yksityisten omistajia sekä Kerstin.
- Sieltähän ne kadonneet lampaat tulevat! Kersti hihkaisi meidät nähdessään. - Minä jo ihmettelin et missä se Linka on kun ei ollut tarhassa eikä karsinassaan.
- Käytiin tämmönen pieni iltalenkki, vastasin. - Kerroin kyllä Lynnille että lähden. 
Kersti nyökkäili ja jatkoi tallikäytävän lakaisemista.
Riisuin Linkalta karsinassa varusteet pois ja vein ne oikeille paikoilleen varustehuoneeseen. Satulahuopa kaipaisi pesua, mutta se sai luvan odottaa.
Linka tiesi, että iltakaurojen aika lähestyisi, jonka vuoksi se oli hieman kärsimätön harjauksen aikana. Pari kertaa sain komentaa sitä olemaan kunnolla ja nostamaan kavionsa minun varpaiden päältä. Kiitos turvakenkien, en saanut mustuneita varpaita muistoksi tästä päivästä. 

- Noniin, en kiusaa sinua enää, sanoin nakellessani harjat Linkan harjapakkiin ja kannoin pakin pois.
- Kohta saat pöperösi, lupasin ja kuulin, kuinka Kerstin kolisteli ruokakauhojen kanssa vähän kauempana.
- Mä autan, lupasin tallimestarille ja yhdessä tuumin nälkäiset kaviokkaat saivat iltaruokansa ennätysnopeassa ajassa.
Rouskutus täytti tallin ja minä tulin siihen tulokseen, että oli aika lähteä kotia kohti.
- Nähdään! huikkasin vielä tallin ovelta, ennen kuin kipitin autoni luo joka nökötti yksinäisen näköisenä parkkipaikalla.

[mila11936]

14.06.2014 

Taivaansininen Nissan Micrani pysähtyi yskähdellen Mallaspuron pihaan. Sammutin auton ja nappasin vänkärin penkillä olevan repun matkaani, ennen kuin läimäytin nitisevän oven kiinni ja lukitsin sen.
Olimme sopineet Lunan kanssa lähtevämme pidemmälle maastoretkelle tänään ja olin varannut hieman evästä mukaan.

Luna olikin jo tallissa puuhailemassa Melvinin kanssa, kun tulin sisälle talliin. Luulin olevani ennen Lunaa paikalla, mutta olinkin ollut aivan väärässä.
- Käyn hakemassa Linkan! ilmoitin ja kipitin sitten tamman tarhalle, jossa musta hevonen seisoskeli tylsistyneen näköisenä. Huhuilin tammaa nimeltä ja kaunokainen ravasi portille iloisesti hörähdellen.
- Moikka eukkoseni, lähdetäänkös maastoileen? höpötin Linkalle napsauttaessani riimunnarun sen päitsiin kiinni.
Linka kopsutteli vieressäni reippain askelin, kun suuntasimme kulkumme kohti tallia.
Kiinnitin Linkan käytävälle harjauksen ajaksi ja rupesin puunaamaan tammaa huolella.
- Mihin meinasitte mennä? Wonder kysyi, kun kuuli minun ja Lunan suunnitelmista.
- En tiedä vielä, varmaan vain samoillaan pitkin metsää, vastasin.
- Haluatko lähteä mukaan? Luna kysäisi.
Punatukka pudisti päätään ja kertoi, ettei tänään pääsisi lähtemään. Oli kuulema jonkun sukulaistytön synttärit, johon hänen oli mentävä.
- Noh, ens kerralla sitten, lohduttelin.
Koska Linkalla oli tänään hyvä päivä, ei se käyttäytynyt mitenkään huonosti harjauksen aikana. Seistä möllötti paikoillaan nätisti ja nautti saamastaan huomiosta.

Ilpokin löntysteli talliin Manu perässään. Pirittaa kuulema etsiskeli, mutta emme olleet nähneet ratsastuksenopettajaa tänään.
- Tältä sun tammaltas oli kenkä lähteny yks päivä irti. Naputtelin sen takaisin, Ilpo sanoi taputtaen Linkan takapuolta. Tamma hieman luimisti, kun tunsi taputuksen persauksellaan, muttei saanut mitään raivokohtausta. Enemmän sitä kiinnosti pullukka kissa, joka oli tullut istuskelemaan sen eteen. Turpakarvat väpättäen Linka nuuhki mustavalkoista kissaa, joka nuoli tassuaan muina miehinä.
Kiitin Ilpoa ja heitin satulan Linkan selkään. Lunakin jo viritteli kypärää päänsä suojaksi ja ilmoitti olevansa valmiina lähtöön Melvinin kanssa.
- Kauhee ku sä oot nopee, naureskelin.

Pian olimme molemmat ratsuinemme tallipihalla kiristelemässä satulavöitä, jonka jälkeen nousimme ratsaille.
- Meenkö mä vaikka nyt ensin edellä ja sitten ku käännytään takas niin sinä? Linka kun saattaa välillä seota, kun lähdetään kotia kohti? kysyin Lunalta.
- Sopii mulle! Luna vastasi söpön poniruunan selästä.
Lähdimme matkaan minä ja Linka etunenässä. Peto seurasi meitä hetken, mutta Ankkalammen kohdalla se jättäytyi matkasta ja jäi kyttäämään pienessä lammessa uiskentelevia vesilintuja. Hetken näytti siltä että koira hyppäisi lammikkoon pulikoimaan, mutta ilmeisesti Daniel oli huomannut myöskin koiransa aikeet, kun komensi sitä tulemaan joutuin takaisin.
Jatkoimme matkaa maastoesteiden ohi, jossa Scarlett treenasi Mangon kanssa. Heilutimme naiselle ja tämän kirjavalle orille tervehdykseksi. Scarlett huiskautti kättään takasin ja jatkoi sitten esteiden ylittämistä orinsa kanssa.
Olin kyllä “salaa” ihastunut tuohon Mango Madnessiin…
Metsässä meillä riitti iniseviä ja surisevia kavereita ihan haitaksi asti. Läiske vain kuului, kun Lunan kanssa tapoimme vertamme imeviä hyönteisiä. Pari paarmaakin pörräsi ympärillä, joten päätimme ottaa pienen laukkapätkän, jotta laiskimmat pörriäiset jäisivät jälkeemme.
Linka nosti laukan heti ja Melvin yritti parhaansa mukaan pysyä meidän perässämme. Maaston muututta vaikeampikulkuiseksi, hidastimme takaisin käyntiin.

Pari tuntia me samoilimme pitkin poikin maastoreittejä ja yhtäkkiä tajusimme olevamme uittorannalla.
- Miten me tähän päädyttiin? Mehän lähettiin ihan vastakkaiseen suuntaan? Luna naureskeli.
- Jaa-a! Mite ois, syödäänkö eväät tässä? Vai säästetäänkö ne tallille?
- Ei mulla kyllä oo vielä nälkä, Luna vastasi ja ohjasi Melvinin rantaveteen kahlailemaan. Itsekkin ohjasin Linkan kaverinsa perään ja tamma pärski kaviollaan vettä ympäriinsä. Vaikka ilma ei ollut mikään lämmin, olisi tehnyt mieli pulahtaa järveen tamman kanssa. Mutta koska en jaksanut satulaa ruveta riisumaan, jäi uimareissu nyt välistä.

Lähdimme takaisin tallille Melvin ja Luna etunenässä. Peto juosta lönkytteli meitä vastaan ja saatteli meidät tallipihalle, jossa Lynn lakaisi enimpiä heinänkorsia pois.
- Terve! Lynn hihkaisi meidät nähdessään. - Oliko kiva reissu?
- Oli kyllä, Luna vastasi laskeutuessaan Melvinin selästä.
- Hyyyvä, Lynn totesi nojaten katuharjaan.
Laskeuduin Linkan selästä ja nostin ohjat sen pään yli. Lynn rapsutteli hetken tamman otsaa ja kehui sitä nätiksi neidoksi. Taas tuli puhetta kuinka söpö mini-Linka olisi, joten pakenin tamman kanssa paikalta niitä varsahöpötyksiä. Saisivat vielä aivopestyä minut hommaamaan Linkalle varsan.

Kun olin saanut Linkalta varusteet pois, päätin lähteä käymään sen kanssa kävellen uittorannalla.
Linka piehtaroi onnellisen näköisenä rantavedessä ja muutenkin roiski vettä ympäriinsä. Onneksi autossani oli aina vaihtovaatteet mukana, joten pieni vesipesu ei minua hätkäyttänyt. Päässäni kaikui äidin viljelemä lausahdus: “Kyllä se kesä kuivaa sen, minkä kasteleekin!”
Ah, kesä! Ehdottomasti vuoden parasta aikaa!

[mila11936]

14.08.2014

- Odota nyt! murisin Linkalle, joka pöristen hyöri kuin hyrrä samalla, kun yritin epätoivoisesti päästä neidin selkään. Tamma tuntui todella virkeältä tänään ja mietin jo, tulisiko meidän treenauksesta yhtään mitään. Linka kun oli ollut pari päivää vapaalla…
Pääsin kuin pääsinkin tamman selkään ja lähdimme köpöttelemään pitkin ohjin kaviouraa pitkin. Tamma kulki koko ajan pää korkeuksissa ja tuntui räjähtävän käsiin minä hetkenä hyvänsä, joten kiristin varmuuden vuoksi ohjia, ettei tamma pääsisi lähtemään ihan lapasesta.
Vaikka Linka oli todella utelias hevonen, sai aidan päälle hyppäävä kissa tammalta pasmat MUKA sekaisin ja sitten mentiin kiitolaukkaa kentän toiseen päätyyn.
Muutamat kirosanat siinä pääsi ennen kuin tamma rauhoittui ja sain sen vakuuttumaan siitä, ettei kissa ollut mikään hirviö vaan tamman kaveri, Manu.

Uskalsin käskeä Linkan raviin ja nyt tamma tuntui menevän huomattavasti rennommin, vaikkakin reippautta oli havaittavissa edelleen. Teimme pari avoharjoitusta, ennen kuin komensin tamman laukkaan.
Linka laukata löntysteli eteenpäin laiskan oloisesti, joten napautin sitä kevyesti raipalla. VIRHE. Tamma leiskautti takapuolensa ilmaan, minä tuiskahdin sen kaulalle ja sitten mentiin.
- Hiivatti soikoon! älisin siellä selässä, yritin epätoivoisesti päästä takaisin satulaan vaikka roikuin tamman kaulalla kuin takiainen.
Onnistuin jotenkin ihmeellisesti pääsemään takaisin satulaan, ohjat käsiin ja tamma seis.
- Mitä tommonen on? Pässinpää! murisin. - Meidän piti ottaa tänään kevyesti ja RAUHALLISESTI.
Komensin Linkan takaisin liikkeelle. Tamma kävi aivan kuumana ja kiukutteli jatkuvasti, joten jouduin laittamaan neidin oikeasti töihin, jotta sen huomio kiinnittyisi johonki muuhunkin kuin turhanpäiväiseen hölmöilyyn.

Teimme kokoamisia, vaihtoja, väistöjä, käännöksiä, tavutuksia… Kaikkea mahdollista.
Loppulta, kun Linka ei enää edes jaksanut olla idioottina, lopettelimme treenejä kaikessa rauhassa. Aurinkokin oli mennyt jo tummien pilvien taa ja pian tunsinkin, kuinka vesipisareet tipahtelivat meidän päälle. Ensin satoi vain pari hassua pisaraa, mutta yks kaks taivas repesi ja alkoi satamaan aivan kaatamalla.
Kiiruhdimme Linkan kanssa nopeasti tallin suojiin. Ukkonenkin jyrähteli jossain kaukana…