Bundyn hoitopäiväkirja

[Lynn]

. . .

[Kasino]

16. maaliskuuta 2010 - Tällä kertaa se on Bundy

Hihkuin onnessani kävellessäni Mallaspuroon, vasta toista kertaa. Olin saanut Bundyn sieltä hoitohevoseksi! Ihanaa. Hetken kuluttua metsästä alkoi näkyä tarhoja ja vähän kauempana oli talli.
Käveltyäni nopeasti, seisoin jo tallipihassa. Hymyilin ja katselin noin 100 metrin päässä olevan itätarhan suuntaan. Ilmoitustaululla oli lukenut, että Bundy tarhataan sinne.
Nappiin meni. Bundy seisoi siellä Neron ja Artun kanssa kolmestaan. Ennen kuin lähdin tarhalle, päätin käydä ensin tallissa. Tarvoin lumisessa maassa sinne yllättävän hitaasti. Lopulta sain kiinni oven kahvasta ja vetäisin itseni lumiryöystä turviin sisälle.

Suunnistin suoraan ohi satulahuoneen ja kuljin vieläkin eteenpäin, kunnes eteeni tuli pieni "risteys", joka ei itseasiassa ollut risteys. Vasemmalla oli nimittäin pesuboksi ja oikella oli taas kaapit ja iso sohva.
Ilokseni sohvalla istui Lynn, joka oli jo huomannut minut ja katseli minua ilkikurisesti.
Hänen oikealla puolellaan taas istui Vilin ja Mankin omistaja, Brenna. Hymyilin hänelle.
"Morokka" naurahdin sitten.
"No moi, tulitkos Bundyyn tutustumaan tarkemmin?" Lynn kysyi ja vilkaisi Brennaan.
"Joo, meen vaikka hakee sen näin ekaks tarhast ja sit vaikka harjaisin sen..." sanoin.
"Mä voin tulla sun mukaan, haen vaikka Neron" Lynn sanoi ja nousi äkisti pystyyn.
Brennakin nousi ja lähti omille teilleen.

Nappasin nopeasti Bundyn karsinan ovesta riimunnarun, ruunalla ilmeisesti oli jo riimu päässään.
Kävelin Lynnin perässä itätarhalle.
"Sä voit ottaa Bundyn ensin" hän sanoi ja osoitti portin sähköaitaa.
Tartuin pitimeen ja avasin portin, suljin sen perässäni.
Nopeasti sain Bundyn kiinni. Kliksautin riimunvarren sen riimuun kiinni. Lynn avasi portin meille ja astelin laiskahkon orin kera ulos tarhasta. Jäin odottamaan, kun Lynn ottaisi Neron kiinni.
Sitten lähdimme talliin. Heti varustehuoneen jälkeen käänsin Bundyn puhtaaseen karsinaan ja taputin sitä kaulalle.
"Hieno poika" mutisin ja hymyilin.
Kiinnitin sen seinään kiinni.
Kipaisin nopeasti hakemaan satulahuoneesta ruunan harjat.
Löysin ne helposti. Sitten kävelin pari metriä takaisin Bunsyn karsinalle.

Asetin pakin maahan ja otin sieltä kumisuan. Aloitin sukimaan Bundyn kylkeä, se oli hiukan lumessa. Herra oli näköjään peseytynyt lumessa.
Mietin, milloin voisin ratsastaa ensimmäistä kertaa hevoselle.
Ajatuksistani pian huomasin, että olin harjannut yhdellä harjalla puoli tuntia!
Vaihdoin kiireesti harjaa, tälläkertaa se oli juuriharja, ruuna kuoputti kaviollaan maata pitkästyneenä.
Harjasin reippaasti ruunaa.
Jälleen vaihdoin harjaa ja pian olinkin harjannut ruunan kokonaan.
Huokaisin ja vilkaisin tylsistyneeseen Bundyyn. Ruuna pyöristeli karsinassaan, vaikka se olikin kiinni.
"Äläs nyt siin pyöri" mutisin ja kahmaisin käteeni kaviokoukun, jossa oli musta, pieni harja. Olin nostamis-asennossa ja valmiina nostamaan kunnes Bundy nostikin kavionsa itse. Rupesin äkkiä kuoputtamaan lumista kaviota. Kunnes olin saanut kaikki puhdistettua, laitoin kaviokoukun jälleen pakkiin ja kannoin pakin satulahuoneeseen.

Lynn oli satulahuoneessa.
"Voinks mä mennä taluttelee Bundyy maastoon, loimen kera?" kysyin.
"Juu, voit, tässä on tää loimi" Lynn vastasi ja antoi minulle sinisen loimen. Kannoin sen karsinalle ja avasin oven toisella kädelläni.
Nostin loimimytyn ruunan selkään ja asettelin sen kunnolla. Lopuksi kiinnitin remmit hyvin. Irrtin Bundyn seinästä ja otin hyvän otteean riimunvarrestä.
Talutin hevosen ulos. Vastaamme tuli Jutta ja Dina, uudet hoitajat. Suunnistin Bundyn kanssa kohti maastoreitin alkua.
Metsässä linnut visersivät mukavasti, ne olivatkin jo tulleet lämpimistä paikoista, ja pari jänistäkin loikki hangella. Kuljimme reippasti, mutta ei kuitenkaan tuhatta ja sataa.
Hetken kuluttua tuli risteys, josta käännyimme oikelle.
Vasemmalla puolellamme, suunnilleen 30 metrin päässä näkyi paksussa jääkerroksessa oleva lampi, jonka veikkasin olevan nimeltään Oitinlampi. Hetken kuluttua lammen peitti näkyvistämme pieni metsikkö, jonka jälkeen käännyimme vasemmalle.

Jälleen kaunis lampi näkyi. Kuljimme metsän ohitse, jossa linnut visersivät. Pian tallipiha oli näkyvissä. Suunnistin kohti näkemääni ja katsahdin Bundyyn.
"Olet sinä kyllä mahtava" naureskelin ja Buny hörisi takaisin...

- kasinojabundy 1 HM!

[Lynn]

29. huhtikuuta - Harjoittelua iltahämärissä

Kasino nousi hoidokkinsa selkään illan hämärtyessä. Kaksikko päätyi jumppaamaan maapuomiharjoitusten parissa, ja Bundy tuntui nauttivan saadessaan jotakin mielekästä pähkäiltävää. Ruunan tasapaino on petraantunut kohisten, mutta laukannostot ja ylläpitäminen tuottavat kyllä edelleen hieman päänvaivaa. Se kehittyy kuitenkin jatkuvasti - saa nähdä mitä siitä vielä tulee!

[Kristiina]

Kukakohan sinä olet?

Perjantai-iltapäivä oli harmaa, sadetta pukkaavat pilvet olivat uhkaavan lähellä ja väsymys painoi jo hieman. Takana oli TET-viikko, joka oli 9-luokan toiseksi viimeinen viikko. Oli ollut viikon paikallisessa tuliaiskaupassa, jossa myytiin kukkia ja paikallisia tuotteita. Osasin nyt käyttää kassakonetta, tehdä yksinkertaisia kimppuja, kertoa paikallisesta hunajanmyyjästä ja Pavos Pizzan tarjonnasta. Olin tyytyväinen itseeni.
Kaarsin rämällä mönkijälläni tallin pihaan. Kello oli puoli viisi ja tunnit alkaisivat viideltä. Sammutin mönkkärin ja nousin pienen kulkuneuvoni kyydistä ja lompsin talliin.
Muutama tyttö hääräili tallissa, kuulin iloista puhetta ja välistä naurua. Kun tupsahdin sisälle, muutamat päät tulivat esiin karsinoista. Ovia avautui ja myös tutun näköinen, vaaleahiuksinen Lynn saapui paikalle.
– Hei Kristiina! Onneksi olkoon vielä kerran, Lynn sanoi ja hymyili iloisena.
– Hei Lynn ja kiitokset vielä kerran. Mukavaa että sain paikan Mallaspuron hoitajakatraasta, sanoin ja huomasin muutaman naisen tulevan luoksemme.
– Tässä on Aikku ja ratsastuksenopettajamme Iisa, Lynn sanoi ja kättelin molempia naisia.
– Sä olet varmaan Kristiina, se uusi tyttö, Iisa sanoi ja hymyili.
– Juu, tulin tänään tutustumaan paikkoihin ja tietystä Bundyyn, sanoin ja sain molemmilta naisilta hyväksyvän hymyn.
– No, tervetuloa poppooseen minunkin puolesta, Aikku sanoi ja sanoi menevänsä sisällä käymään.
– Sitten muuten hoitajatytöt, tänään peruuntui yksi tunti, joten meillä on vaan aloittelijoiden tunti ja sitten junnutunti, Iisa ohjeisti ja katosi sitten varustehuoneeseen.

Tutustuin hieman hoitajatyttöihin, kuten myös muutaman yksityisenhevosen omistajaan. Brenna ja Reega olivat menossa ratsastamaan omilla hevosillaan ja Lynn liikuttaisi Artun ja Kaaoksen tänään. Muutama hoitajatyttö tulikin tutuksi. Veronica vaikutti mukavalta nuorelta naiselta, sillä muistaakseni Veronica on jo täysi-ikäinen. Hän hoito Manki-ponia, joka oli taas Brennan. Hannes hoiti Piirtoa, Jutta taas Piitua, Keikki tallin toista lämminveristä Teresiaa ja sitten olin vielä jutellut hetken Laurenin kanssa, joka hoiti Neroa. Kuinka ihmeessä voisin muistaa kaikki?

Autoin aloittelijoiden tunnilla ratsastavaa Annia, joka menisi Bundyllä. Anni oli suhteellisen lyhyt, mutta varsin reipas ja rohkea tyttö. Satuloin ja autoin Annia suitsimisessa, sekä maneesissa autoin tytön ruunan selkään. Kun Anni käveli uralla, katosin katsomoon, jossa seuranani istui Lauren ja Jutta. Iisa opetti rauhallisesti nuoria, kokemattomia tyttöjä ja oli mukava katsella rentoa tuntia. Bundy vaikutti hyvin rauhalliselta, kuten varmaan kaikki tunnilla menevät. Bundy ei menisi seuraavalle tunnille, vaan ruunalla olisi helppo päivä. Auttaisin Annia hoitamaan Bundyn pois ja sitten rapsuttelisin ja tutustuisin ruunaan kaikessa rauhassa.

– Mites tunti meni Anni? Kysyi tytöltä, vaikka olin seurannut tuntia katsomosta koko ajan.
– Bundy on tosi kiva hevonen! Ootko sä Bundyn ainoa hoitaja? Anni kysyi iloisesti ja tytön hyväntuulisuus ja pirteys olivat jotain aivan omaa luokkaansa.
– Juu, ainakin tällä hetkellä. Tää on mun eka päivä Bundyn virallisena hoitajana, selitin samalla kun otin satulan ruunan selästä pois ja lähdimme kävelemään varustehuoneeseen suljettuamme ensin oven.
– Varmaan oot tosi onnellinen, Anni sanoi ja palasimme äkkiä harjaamaan Bundyä.
– Juu, sanoin ja hymyilin tytölle joka alkoi harjaamaan ruuna onnessaan.
Itse olin ollut aikoinaan samanlainen hössöttäjä, ehkä pahempikin häärääjä. Nyt kun olin vihdoista viimein hoitaja, oli hyvä muistella niitä haaveita ja toiveita. Vanhalta tallilta suosikkini oli ollut hieman äkäinen suomenhevosruuna, jolla menin aika paljon. Kuinka ihmeessä olin ihastunut Bundyyn kun yleensä olin suomenhevosten tai vähän tempperamentisten hevosten perään. Ehkä tarvitsin vaihtelua ja Bundy oli kieltämättä kovin rauhallinen ja säyseä kaveri.

Anni lähti harjattuaan Bundyä aikansa. Itse puunasin ruunaa kauan ja Bundy tuntui tykkäävän kun joku rapsutti kunnolla. Naureskelin ruunan melkein putoamispisteessä olevalle ylähuulelle, kun ruuna tykkäsi kun harjanjuuresta rapsutti kovaa. Puhdistin kaviot vielä kertaalleen ja silittelin hetken rauhassa heiniään syövää heposta. Menin varustehuoneeseen ja nappasin syliini Bundyn suitset ja aloitin varusteidenpesu operaation.

Kun olin varusteurakan saanut loppuun, oli toisella tunnilla menevät olivat lopettaneet jo hetki sitten. Muutamat hoitajat olivat ratsastamassa tai muuten liikuttamassa hevosiaan. Laitoin varusteet paikoilleen ja menin vielä moikkaamaan Bundyä ennen kuin pitäisi lähteä. Vaihdoin muutaman nopean sanan Lynnin ja Iisan kanssa, mutta katosin tämän jälkeen. Kavereiden kanssa oli suunnitelmissa mennä syömään Pavos Pizzaan jotain hyvää ja juoruta kaikki vanhat ja vähän uudemmatkin juorut läpi. Ja olihan mullakin kerrankin oikeaa kerrottavaa, nimittäin se, että olin nyt Mallaspurossa hoitajana. Kun lähdin pihasta, vettä alkoi tihkuttaa ja kirosin hiljaa mielessäni säätä.
– Toivottavasti huomenna olisi kiva sää, jos Bundyllä vois tehdä jotain kivaa, mutisin samalla kun huruuttelin kotio kohti.

Kristiina & Bundy 1HM

[Kristiina]

Harmaa taivas ja onnellinen hoitaja

Harmaa keli näytti inhottavalta, varsinkin jos suuntasi tallille. Silloin tällöin kirkasta taivasta putkahti esiin, mutta pääosin taivas oli paksujen pilvien peitossa. Aamu oli sujunut omalta osalta nihkeästi, mutta lisää virtaa sain, kun suuntasin kohti Mallaspuroa ja Bundyä. Kyläkaupan kautta matkani jatkui ja eväslaukku painoi mukavasti. Loputtomalta tuntuvan mönkkärimatkan jälkeen saavuin Mallaspuron tilalle ja kentällä olikin ratsukko. Solina ratsasti Artulla, joka liikkui todella mukavan oloisesti. Hitto, tuota jos pääsisi joskus kokeilemaan tunnilla, mutisin hiljaa kun kävelin talliin vilkuillen samalla kentälle.

Talli vaikutti vielä hiljaiselta. Nähtävästi osa porukasta toipuisi rankasta perjantai-illasta, olisi nukkumassa kouluväsymystä pois tai olisi ostoksilla. Vilkaisin Bundyn karsinaan ja kuinka ollakaan, karsinaa ei oltu siivottu. Reippaana tyttönä lampsin hakemaan talikon ja kottarit, tarkoituksenani siivota ainakin Bundyn karsina.
Karsinan siivoamiseen meni hieman odotettua kauemmin, sillä Bundy oli hieman pyörinyt boksissaan. Tyhjensin lastin lantalaan ja nappasin purukottareihin kunnon satsin kuiviketta. Levitin ne karsinaan ja olin tyytyväinen itseeni. Huh, päivän eka homma valmis, sanoin itsekseni ja vein tavarat takaisin paikoilleen tallin taakse.

– Sä ootkin tainnu ottaa jo Bundyn karsinan, sanoi Lynn joka oli tainnut saapua talliin sillä välin kun olin vienyt tavarat.
– Juu, päätin olla avulias ja vähentää jonkun työmäärää.
– Kiva kiva. Meinaatko tänään kokeilla Bundyä? Lynn kysyi uteliaasti.
– Se olisi tarkoitus. Ihan kentällä varmaan mennään, sanoin ja suunnittelin jo hevosen hakemista.
– Selvä. Mä menen maneesiin Kaaoksen kanssa. Toivottavasti se olis tänään hyvällä päällä ja toimis, Lynn sanoi ja lähdimme hakemaan ratsujamme.

Harjailin Bundyä karsinassa. Lynn oli vienyt oman ratsunsa suuliin ja hakenut vain äkkiä varusteet valmiiksi. Bundy vaikutti rauhalliselta, vähän liiankin jos minun mielipidettäni kysyttäisiin. Olin päättänyt harjata Bundyn kunnolla ja kunnon jynssäyksen jälkeen ruunan karva kiilsi hieman. Selvitin harjan ja hännän kunnolla ja puhdistin kaviot. Hain Bundyn ihanan pirteän vihreät pintelit ja niihin patjat. Kun joka jalassa oli ratsastuspintelit, hain vielä satulan ja suitset, sekä oman kypäräni, hanskat ja kouluraipan.

– Mitäs mieltä olet Bundy, ruvettaisiinko hieman hommiin? Kysyin ruunalta, joka oli kävellyt muutaman kierroksen pitkillä ohjilla kumpaankin suuntaan.
Otin ohjat tuntumalle ja aloitin kevyellä ravilla. Ratsastin nyt oikeaan kierrokseen ja tarkistin vielä kevennyksen. Solina oli mennyt maastoon kävelemään, joten olin yksin kentällä.
Aloitin tekemällä molempiin päätyihin isot ympyrät ja pitkille sivuille otin yhdestä kahteen käyntiin siirtymistä. Bundy tuntui ensin hieman etupainoiselta ja siirtymiset tuntuivat olevan aivan liian pitkiä. Taivutin Bundyä ympyröillä hieman ja yritin saada ruunaa laskemaan hitusen päätään. Annoin vähän lisää ohjaa ja tein enemmän puolipidätteitä, jotta saisin kaikki avut kunnolla läpi. Aikani ruuvailtua ruunaa oikeaan kierrokseen vaihdoin suuntaa ja tein samoja harjoituksia vasempaan kierrokseen. Bundy tuntui hieman notkeammalta ja rupesi nähtävästi heräilemään hieman. Vaihdoin harjoitusta ratsastamalla nyt kolmikaarista kiemurauraa ja tein pysähdykset aina kiemuran suorilla osuuksilla. Bundy tuntui herkistyvän hieman ja sain nyt taivuttaa ruunaa kaarteissa hieman enemmän kuin ympyröillä. Uralla tein temponvaihteluita pitkille sivuille ja yritin hieman saada Bundyn takaosaa mukaan. Ekoilla lisäyskerroilla sain hieman koskettaa raipalla taakse, jotta sain Bundyn oikeasti lisäämään. Kootessani liikettä jouduin olemaan tarkka, sillä Bundy tahtoi rikkoa käynnille.

Raviverryttely alkoi olla ohitse. Olin harjoitellut kolmikaarista kiemuraa myös oikeaan kierrokseen ja saanut todeta Bundyn olevan oikeasti vähän hömelö jaloistaan. Vaikka Bundy teki kaiken mitä pyysin, olivat taivuttaminen ja sen jälkeen heti suoristus ja toiseen suuntaan taipuminen sille hankalaa. No, ei se minua pahemmin haitannut, muistin hyvin että Bundy oli ex-ravuri.
Ravi oli ainakin mukavaa istua, vaikka välillä sai aktivoida takaosaa mukaan.
Istuin harjoitusraviin ja vaihdoin suunnan takaisin vasempaan kierrokseen. Nostin c-päädyssä laukan ja tein ison pääty-ympyrän.
– Hieno mies, kehuin Bundyä jonka siirsin takaisin raviin.
Bundyllä oli mukava, rauhallinen ja letkeä laukka. Hieman etupainoinen, mutta miellyttävä laukka.
Laukkailin molempiin päätyihin ympyrällä ja otin myös parilla pitkällä sivulla vähän lisää laukkaa. Laukkasin myös oikeaan kierrokseen suurin piirtein saman verran ja samalla tavalla. Annoin laukkailun jälkeen Bundylle pitkät ohjat ja taputin ruunaa kaulalle.
– Olet kyllä aika mukava ratsu, sanoin ja rapsutin ruuna sään juuresta.
Annoin Bundyn kävellä taas molempiin kierroksiin ja itse myös levähdin ja suunnittelin mitä tekisimme vielä. Solina oli palannut maastosta ja Lynn oli painunut samaan aikaan maneesille kuin minä tulin kentälle. Mallaspuron pihassa ei ollut liikaa elämää, ainakaan vielä.

Aloitin taas ratsastamaan ja olimme nyt vasemmassa kierroksessa. Tein käynnissä joka kulmaan voltit ja pitkille sivuille otin muutamia käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Bundy keskittyi parhaansa mukaan ja sain ruunan muutaman kerran tekemään oikein kelvolliset siirtymiset. Volteilla sain käyttää paljon sisäpohjetta ja tukea ulko-ohjalla, mutta kun ruuna rupesi taipumaan ja sai takasia takaisin alleen, alkoi homma luistaa. Vaihdoin suuntaa ja tein samaa harjoitusta oikeaan kierrokseen. Bundy alkoi myödätä niskastaan ja ruveta liikkumaan eteen-alas. Nostin ravin ja keventelin puolipitkillä ohjilla ja tein isoja ympyröitä, temponvaihteluita ja suunnanmuutoksia. Bundy liikkui nyt huomattavasti paremmin kuin alussa ja olin tyytyväinen. Välillä Bundy meinasi kompastua, mutta muuten loppuaika meni kivasti. Kun olin ravaillut reippaasti kumpaankin kierrokseen, otin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Kävelimme kunnolla, eikä Bundy tuntunut olevan hionnutkaan mistään. Venyttelin selässä jalkojani ja olin tyytyväinen ratsuuni.

Kävelimme Bundyn kanssa metsäpolulla tallin lähistöllä. Olin riisunut uljaan ratsuni varusteista, harjannut sen ja laittanut jalkoihin hieman linimenttiä. En pessyt hevosta, sillä Bundy ei ollut hionnut vajaan tunnin mittaisella kevyellä ratsilla. Bundy sai syödä välillä ruohoa, mutta pääosin kävelimme rauhassa eteenpäin ja juttelin ruunalle mukavia. Tallissa olin nähnyt Annen, joka oli suunnitellut tekevänsä jotain Bassen kanssa. Myös Solina oli ollut vielä paikalla ja nuori nainen oli paijaillut Arttua.

Harmaa taivas alkoi näyttää uhkaavalta ja käännyimme Bundyn kanssa takaisin tallille päin. Olimme kävelleet melkein viisitoista minuuttia poispäin tallilta, joten kävelymme kestäisi yhteensä melkein puolituntia. Tosin, eipä Bundyllä ollut tänään raskas päivä.
Tallilla vein Bundyn tarhaan ja siirryin varustehuoneeseen evästauolle. Istuin vanhan arkun päällä ja juttelin Solinan kanssa ratsastamisesta ja ratsuistamme. Myöhemmin Lynn tuli kertomaan omasta ratsastuskerrastaan, tyttö oli päässyt tutustumaan maneesin hiekan koostumukseen kuulemma lähemmin. Jossain välissä tempaisin Bundyn varusteet syliini ja pesin satulan ja suitset, sekä harjasin pintelit hiekasta. Kun kello lähenteli myöhäistä iltapäivää, olivat Bundyn varusteet puhtaat. Myös harjat olivat saaneet pesun, kuten myös harjapakki. Menin vielä moikkaamaan Bundyä tarhaan, ennen kuin lähdin kohti kotia, jossa minua odottaisi omien ratsikamppeiden pesu.

Kristiina & Bundy 2HM

[Kristiina]

Runoilua maanantai-iltana

Aurinkoinen kesäpäivä, lämmin ja kaunis.
Metsän puut humisevat pienessä tuulen puuskassa,
Joka laitumesi yli vienosti puhaltaa.
Nautin auringon lämmöstä ja annan sinun nauttia
Ruohon mausta.

Haen sinut laitumelta, silitän otsaasi.
Hauska pärskähdys ja vallaton katse.
Reipas askel eteenpäin, kohti uusia,
Maukkaita ruohon korsia.
Tallin hämärään sinua vien,
Harjalla suittavaksi.

Hetken pienen kentällä väänsin koulua,
Ei loppua näy treenille.
Vaikka kovasti tykkään ratsullani mennä,
Painaa jaloissa väsymys.
Itsekin kun töitä teen,
Mutta vaivan tämä palkitsee.
Bundy-herra kiltisti menee,
Kohti maastopolkuja.

Ohi ratsastus on, ei Bundy ole väsynyt.
Hengästynyt ratsastaja pakertaa,
Ei varusteet yksin katoa.
Aherrus ei lopu vieläkään,
Vaan pestään ratsu uljas.
Suihkua tässä kaipaisi, yksi jos toinen.
Takaisin laitumelle.
Ruohoa syömään ja nauttimaan,
Hetkistä ruuan täyteisistä,
Ja riemusta kavereiden.

On hoitohevoseni Bundy,
Hauska ystäväni.
Koko kesä aikaa touhuta,
On meillä.
Nyt heipat ja porkkanaterveiset jätän,
Ehkä jo huomenna nähdään.

Krisse och Bundy 3HM

Vau, kaunis runo - Lynn

[vaahtis]

Tummanruunikko halinalle [5.10.2010]

Ensimmäinen päivä Bundyn hoitajana!

Tulin tallille ihan kauhen jännityksen vallassa iltapäivällä koulun jälkeen. Voin tosiaankin kertoa, että olin ollut jo koko päivän ihan sairaan hermona... Yleensä en edes jännitä, mutta auta armias nyt.
Kun Mallaspuron tallirakennuksen katto alkoi välkkyä puiden lomasta, minun teki melkein mieli kääntyä takaisin. Ei, en tosiaan tiedä miksi, sillä yleensä olen aina suuna päänä menossa joka paikkaan. Ehkä tässä vaan oli tosi kyseessä, tai jotain. Sain kuitenkin jalkani polkemaan itseni pyörällä pihaan, jossa oli menossa sopivasti kauhea hulina. Ilmeisesti ratsastustunti alkamassa. Pysäytin pyöräni pihan laidalle ja katselin tarkkaavaisena, kuinka shetlanninponi ja isompi (ehkä nyffi) talutettiin maneesille päin. Tiirasin, josko Bundyakin olisi näkynyt, mutta en ainakaan huomannut.

Tallissa törmäsinkin saman tien Lynniin, jolta olin käynyt ruinaamassa muutamaa päivää aiemmin Bundya hoitsuksi. Blondi nainen hymyili minulle heti tunnistamisen merkiksi.
"Sä et alottamisen kanssa paljon odotellut?" hän naurahti.
"Oli ihan hirveä hinku taas tallille", virnistin. "Tota, minne mä voin jättää mun laukun?"
Lynn esitteli minulle ripeässä tahdissa koko tallin ja muutaman tytön, jotka tulivat vastaan. Minulle ei jäänyt päähän yhtäkään nimeä, mutta se ei sinänsä ollut uutta. Muistini oli tunnetusti heikonlainen. Sain oman kaapin, johon tyrkkäsin nopeasti laukkuni.
"Kristiina on tänään kanssa tallilla", Lynn selitti harppoessaan edelläni pitkillä koivillaan siten, että jouduin hölkkäämään perässä. "Se voi varmasti esitellä sulle enemmän Bundya ja sen tavaroita. Odotas.."
Jäin kuuliaisesti nököttämään keskelle tallikäytävää, kun nainen hävisi nurkan taakse. Jännitys oli hälvennyt kaiken tohinan keskellä ja uteliaisuus alkoi ottaa valtaa. Katselin mietteliäänä ympärilleni ja bongasin hämmennyksekseni Bundyn nimikyltin lähimmästä ovesta. Säntäsin saman tien kurkistamaan sisään boksiin.
Siellähän se uusi ystäväni seisoikin, isot korvat laiskasti kääntyillen ja takajalkaa lepuuttaen. Sen selässä näkyi vielä satulanjälki, joten epäilin hevosen tulleen juuri tunnilta. Maiskautin muutaman kerran saadakseni ruunan huomion ja se käänsikin päänsä hitaasti tarkastaakseen kuka sen päiväunirauhaa häiritsi.
"Ai sä löysitkin jo Bundyn."
Hätkähdin äänen takia rajusti ja käännähdin kohtaamaan pitkänhuiskean tytön katseen. Tämä ei hymyillyt, mutta näytti ystävälliseltä.
"Mä oon Kristiina ja sä oot varmaan Vaahtis", tyttö jatkoi. "Hauska tutustua."

Kristiina esitteli minulle Lynniä rauhallisemmin kaikki uuden hoidokkini tavarat ja kertoi lisää tallin toimintatavoista. Yritin painaa kaiken mieleeni, mutta päätin kysyä tulevaisuudessa aina joltain jos en muistaisi. Niitä kysymyksiä tulisi tulemaan monta, siitä olin varma.
Lopulta pääsimme itse hevosen kimppuun. Kristiina ilmoitti yllättäen joutuvansa lähtemään juuri kun olimme menossa harjoinemme karsinaan, mutta minua ei oikeastaan haitannut. Oli mukavaa ja rentouttavaa päästä tutustumaan Bundyyn ihan yksinään. Ruuna tuli haistamaan ystävällisen oloisena käteni ja taskuni, mutta makupalojen puuttuessa se otti kohteliaasti hieman etäisyyttä. Rapsuttelin ja juttelin sille hiljaksiinsa hetken, ennen kuin ryhdyin reippaasti harjaushommiin.
Bundy oli selkeästi yksi kilteimmistä hevosista joita olin koskaan tavannut. Se tapitti minua korvat hörössä, antoi puhdistaa kavionsa ja rapsuttaa korvan takaa. Pidin ruunasta hetki hetkeltä enemmän. Se oli hurmaavan rauhallinen ja fiksun oloinen.

Bundyn harjattuani päätin jättää sen boksiinsa lepäilemään. Ehtisin puuhailla enemmän tulevaisuudessa, enkä halunnut kiirehtiä minnekään. Rakentaisin luottamuksen ajan kanssa. Ja aikaahan meillä olisi.
Päätin ennen kotiinlähtöä mennä maneesiin katsomaan meneillään olevaa aloittelijoiden tuntia. Vaikka eihän siitä mitään tullut, koska huomasin alati tuijottavani ratsukoiden sijasta maneesin seinää ja suunnittelevani kaikenlaista hauskaa tulevan talven varalle. Kaikkiin suunnitelmiin liittyivät minä ja Bundy.

- vaahtis ja Bundy 1HM


Hip hei! Tervetuloa vielä vaan meidän malpulaisten jengiin. Ensimmäinen tarinasi on hieno: sujuvakielistä kerrontaa ja mukavaa tallimeininkiä höystettynä hippusella haaveilua, mie tykkään. Mallaspuron tunnelma välittyy tarinasi kautta kivasti, ja voi Bundya - hyvin tunnut sisäistäneen sen luonteenpiirteet! Tuot tarinaan paljon Bundymaisuuksia (joskin pakko vähän naureskella sille, että Bundy on "rauhallinen ja fiksun oloinen"; on se rauhallinen, mutta herne sillä ei aina pyöri ihan täydellä vauhdilla, siltä se ainakin tuntuu, kun sen kanssa on päivittäin tekemisissä. Ei millään pahalla hevosta kohtaan, sehän on aivan ihana persoona ja pidän siitä kovasti!). Kertomusta oli ilo lueskella, ja odotan innolla pääseväni lukemaan lisää näistä kaikenlaisista hauskoista suunnitelmista : )
- Lynn

[vaahtis]

Kyllä tästä vielä koti tulee [6.10.2010]

”Vaahtis, moi!”
Hätkähdin hiljaisen tallin keskellä säikähdyksestä ja käännähdin parahiksi melkein törmätäkseni vaaleita hiuksiaan stressaantuneen oloisena harovaan Lynniin.
”Moi.”
”Huippu juttu että sä tulit jo näin aikasin tallille”, nainen puuskahti. ”Mulla on kauhea kiire tehä kaikenlaista. Mä ajattelin muunmuassa ratsastaa Bundyn vaihteeks kunnolla kun se ei mee tänään tunnilla. Jos sä laitat sen valmiiksi?”
Nyökyttelin kuuliaisena ja suunnistin hyväntuulisena kohti varustehuonetta. Kello oli vasta yksi päivällä, eikä hoitajistoa näkynyt. Toisen hoitopäiväni kunniaksi saisin puuhailla ylhäisessä yksinäisyydessa. Tai sitten en...
”Vouvouvou, varos vähän!”
Jo toinen kerta sinä päivänä, kun meinasin törmätä vastaantulijaan. Tällä kertaa edessäni seisoi mustahiuksinen komeaksikin luonnehdittava poika tai oikeammin nuori mies, joka katsoi minua selvästi pää raksuttaen.
”Vaahtis”, esittäydyin reippaasti. ”Me ei olla varmaan tavattu. Aloin eilen hoitamaan Bundya.”
”Daniel”, mies vastasi ja virnisti. ”Toivottavasti hevonen ei tee kaltasekseen.”
Hämmennyin kommentista hivenen, mutta en ehtinyt vastata tai tivata lausahduksen merkitystä, kun Lynn porhalsi ohitsemme.
”Anna Vaahtiksen olla rauhassa Dan! Meillä on vähän niinkun kiire, jos sä tiedät mitä se tarkottaa.”
”Me vaan esittäydyttiin Lynnis”, Daniel kivahti ja iski minulle silmää ennen kuin jatkoi matkaansa jonnekin tallin uumeniin.

Bundy oli vielä ulkoilemassa ja minulta meni ainakin viisi minuuttia etsiä hevonen. Lopulta löysin sen samasta tarhasta kauniin kimon ponin, voikon torinhevosen ja komean suomenhevosen kanssa. Ruuna käyskenteli aitauksen perällä, eikä näyttänyt innostuvan talliintulosta, vaikka huhuilin sitä portilta. Torinhevonen, jonka riimusta bongasin nimen Arttu, olisi sen sijaan lähtenyt innolla matkaani.
Huokaisten noudin hoitohevoseni tarhasta ja pysähdyimme hengähtämään heti portin ulkopuolella.
”No moi poika”, hymähdin ja rapsutin rauhallisena jököttävää herraa harjan tyvestä. ”Jatketaan tänään tutustumista, jookos?”

Bundy käyttäytyi harjatessa aivan yhtä hyvin kuin edelliselläkin kerralla. Joskin aloin yhtäkkiä oivaltaa, mistä sen luonteenpiirteestä olin saanut vihjauksia muutamaltakin taholta. Ruuna astui ainakin kolme kertaa varpailleni ja ilmiselvästi täysin vahingossa.
”Au! Au – hus!” ulvahdin ties monennen kerran ja tuuppasin lämminverisen pois päältäni. ”Senkin tohelo, et sä voi tulla mun päälle!”
Hevonen katseli minua paheksuvan ja yllättyneen näköisenä. Se ei ilmeisesti tosiaan käsittänyt mistä syystä rähisin sille kerta toisensa jälkeen. Hyvitykseksi kivahduksestani kiirehdin taputtamaan sitä nopeasti kaulalle ennen kun hain sen varusteet.

Kieritettyäni pinteleitä hiki hatussa (ja muutamaan otteeseen uudelleen niiden jäätyä liian löysäksi), aseteltuani satulan hoikkaan selkään ja saatuani suitset ojennukseen, olin viimein valmis taluttamaan Bundyn ulos syksyisen kirpakkaan ja aurinkoiseen säähän. Lynn odotteli jo ulkosalla ratsastustamineet päällään, jutellen puhelimeen.
”Ootas, ihan pieni hetki – hei Vaahtis, taluta sitä hetki kentällä, mä tuun ihan just!”
Vein siis vierelläni hieman hitaasti tallustavan hevosen raikkaasta ilmasta nauttien autiolle kentälle. Ruuna katseli leppoisana ympärilleen korvat höröllä ja sääteli askeleensa omaan vauhtiini. Pidin toisella kädellä kiinni ohjista ja toisella rapsuttelin uuden kaverini kaulaa. Miettien hoitajaurani sujuvaa alkua.
Oli hassua, kuinka tunsin oloni jo lähes kotiutuneeksi, vasta kahden hoitopäivän jälkeen. Kaikki tapaamani ihmiset olivat tuntuneet todella mukavilta ja Bundyn kanssa tulin toimeen loistavasti. Huomasin jo suunnittelevani, kuinka voisin lähipäivinä kokeilla tuntikalenterin salliessa ratsastamista. Olisi jännittävää päästä kapuamaan lämminverisen selkään ensimmäistä kertaa...
”Noniin”, Lynn pian hihkaisi kentän laidalta. ”Kokeillaas vähän miten sä nykyään toimit.”
Hän otti ruunan ohjat itselleen ja menin roikkumaan selkäännousun ajaksi.
”Ooksä paljon ratsastanut sillä?” kysyin päästäessäni irti ratsukosta, joka siirtyi kävelemään pitkin ohjin uralle.
”Eeei, en”, tyttö vastasi. ”Kun tää ei silleen tarvitse mitään kurinpalautuksia niinkun eräät, niin ei tuu kauheesti mentyä. On Iisa, meidän vakituinen opettaja tällä mennyt kanssa välillä ihan läpiratsastuksen vuoksi. Ja tietty Kristiina kun on kiireiltään kerennyt.”

Vetäydyin katsomoon tarkkailemaan ratsastushetken etenemistä. Lynn otti hiljalleen ohjat käsiinsä ja lähti verryttelemään reippaassa ravissa. Bundy näytti eteenpäinpyrkivältä ja omalla tavallaan vähän sählältä. Siitä kuitenkin huomasi tiiviin yrityksen, jota minä henkilökohtaisesti hevosissa eniten arvostin.
Lynn teki kolmikaarista kiemurauraa ja kaikenlaisia jumppaliikkeitä naama hetki hetkeltä enemmän punehtuen. Ruuna vaati paljon aikaa lämmetäkseen ja pehmetäkseen, mutta en voinut olla huokaamatta ihastuksesta kun se jonkin ajan kuluttua haki peräänantoon.
”Mä otan vielä laukannostoja, mutta ravityöskentely saa riittää”, Lynn selitti ratsastaessaan välikäynneillä ohitseni. ”Bundy on jo ihan toimiva ratsu ja sen kunto on kasvanut tunneilla käydessä ihan älyttömästi, mutta se ei vielä jaksa työskennellä itseään kantaen kovin kauaa.”
”Joo”, vahvistin kuulleeni ja ymmärtäneeni. ”Mä meen siivoomaan sen boksin tässä välissä. Tuunko mä hakemaan sen sitten?”
”Ei no kyllä mä voin sen tuoda talliin, mutta jos sä hoidat sen sitten pois kun mun pitäis vielä ratsastaa pari muutakin hevosta.”

Lähdin hitaasti ja kentälle vilkuillen lorvimaan tallin suuntaan, mutta pysähdyin vetämään vielä henkeä ovelle. Taivas oli syvänsininen ja tallipiha näytti uskomattoman idylliseltä. Tunsin luissani, että tulisin todella viihtymään Mallaspurossa hyvin.

- vaahtis ja Bundy 2HM


Yay, hieno tarina jälleen! Näitä sun kertomuksiasi on kiva lukea. Kieli on sujuvaa ja oikeaoppista, kuvailevaa ja kertovaa tekstiä on sopivassa suhteessa ja vuoropuhelut elävöittävät meininkiä mukavasti. Ja kas vain, Danielkin eksyi mukaan kuvioihin - ja voi kyllä, ”Toivottavasti hevonen ei tee kaltasekseen” on jotakin kovin Danimaista. - Lynn pikakuittailee

[vaahtis]

Myrskyä ilmassa? [14.10.2010]

"Heipsis poika", huikkasin pirteästi kiiruhtaessani ruunan boksille, mihin se oli jo päivän päätteeksi haettu. Minua värisytti hieman - ulkona oli kova tuuli ja vain muutama aste lämmintä.
Avasin oven ja Bundy tuli uteliaana haistamaan kämmentäni, jolta ei ikävä kyllä löytynyt namipaloja. Nykäisin sormikkaat kädestäni ja upotin viileät sormeni ohueen silkkiseen harjaan.
"Ei tää sun toimi ihan samalla tavalla kun suokkien tukka, mutta kelpaa mulle."

Hain harjat ja suitset varustehuoneesta, jossa törmäsin saman tien muutamaan tyttöön joita en ollut ennen nähnyt.
"Moi", tervehdin ja puikkelehdin hoidokkini tavaroiden luokse. Kaksi varsin pienikokoista tyttöä vastasi yhdestä suusta.
"Sä oot varmaankin se Bundyn uusi hoitaja?" toinen, pienikokoisempi, kysyi. "Lynn puhui susta jotain."
Nyökkäsin ja hymyilin hieman. Minulla ei ollut aavistustakaan keitä nämä kaksi hoisivat. Mutta he tuntuivat lukevan ajatuksiani.
"Mä oon Tiiu ja hoidan Trullia, sitä sellasta nyffiä", pienempi selvitti. "Ja tässä on Pinja, joka hoitaa Piirtoa."
Yritin painaa nimet mieleeni.
"Ookei.. Kai mä joskus opin", naurahdin.

Harjasin Bundyn karsinassaan kunnolla. Koska minulla oli näin iltasella ruhtinaallisesti aikaa, saatoin rapsutella sen läpi kumisualla oikein tarkasti. Ruuna lörpötti alahuultaan ja silminnähden nautiskeli hoivasta. Ilahduin hoitokerta hoitokerralta uuden hoitsuni moitteettomasta käytöksestä - se oli valloittavan rauhallinen ja mukava.
Kumisukaharjauksen jälkeen sudin irronneet karvat pois pölyharjalla. Hevosesta tippui loputtomasti lyhyttä kesäkarvaa, kun tilalle tunki pehmeämpää ja pidempää talviturkkia. Epäilin ettei herkästä lämminverisestä mitään karvahirviötä tulisi pahimmillakaan pakkasilla, mutta tokihan sekin jonkinlaisen suojan itselleen tarvitsi.
Puhdistettuani vielä kaviot ja annettuani tuhisevalle hevoselle ison halin, olin valmis suitsimaan sen. Olin päättänyt mennä metsään taluttelemaan sitä hetkeksi. Ihan vain mielenvirkistykseksi ja verryttelyksi päivän tuntien jälkeen. Bundy nappasi kuolaimet suuhunsa pärskähtäen ja aiheutti harmia ainoastaan olemalla iso. Sen pää oli korkeuksissa ja jouduin maanittelemaan sen alas rapisuttelemalla tyhjiä taskujani.
"Ai moi!" Lynn moikkasi kurkistaessaan boksiin juuri kun olin tekemässä lähtöä.
"Teerve", hymähdin.
"Ootko sä menossa ilman satulaa?"
Katsoin naista häkeltyneenä.
"Ai mä? Siis- en! Emmä nyt sentään heti rupee sellaseen. Me mennään mettään ihan kävellen."
Lynn mittaili minua katseellaan hetken ennen kuin sanoi mitään.
"Mee nyt ihmeessä selästä, Bundy on tosi lunkki kaveri. Jos ihan kävelette ni ei siinä mitään", hän ehdotti.

En tiedä miten siinä niin kävi, mutta huomasin pian istuvani pienen lämppäriruunan selässä tallin pihassa, Lynnin kypärä päässäni. Hevosen selkä oli varsin kapoinen ja tunsin oloni hieman huteraksi. Siitä oli aikaa kun olin mennyt ilman satulaa.
"Hei, hetkonen!" Lynn yllättäen hihkaisi. "Veronica, ooksä menossa maastoon loppukäynneille?"
Käänsin katseeni kentän suunnasta lähestyvään ratsukkoon. Pieni tuuheaharjainen poni - ehkä issikka - selässään blondi kohtuu vanhan oloinen tyttö.
"Joo, kuinnii?"
"Voiko Vaaahtis ja Bundska tulla messiin? Vaahtis ei oo ikinä käynyt täällä maastossa."
Enkä ratsastanut hoitohevosellani, lisäsin hermostuneena mielessäni. Veronica hymyili ja toivotti tervetulleeksi mukaansa.

Bundy liikkui varmajalkaisen toverinsa perässä tasaisesti. Pidin ohjat varmuuden vuoksi tuntumalla, vaikka Veronica antoikin omiensa löllyä pitkinä. Metsässä oli pimeää, mutta silmien totuttua eteen näki vielä kohtuullisen hyvin. Tuuli suhisi puissa jossain yläpuolellamme.
"Ai sä alotit ton kanssa ihan vähän aikaa sitten?"
"Joo, itse asiassa vasta viime viikolla", myönsin naurahtaen. "Bundy tuntuu kyllä ihan huippukivalta."
Veronica kääntyi satulassaan katsomaan meitä - sen verran kuin pimeydessä näki - ja sanoi jotain joka piristäisi minua koko loppuviikon ajan.
"Te näytättekin ihan sopivalta parivaljakolta."
Jatkoimme tallustelua jonkin aikaa ja minun suuntavaistoni katosi lopullisesti. Mietin kauhulla, että olin meinannut joutua sinne yksinäni.
"Eikai täällä voi tulla autoja vastaan?" kysyin yhtäkkiä hieman huolestuneena. Meillä ei tosiaan ollut heijastimia.
"Ei, ei", Veronica rauhoitteli. "Tää on tällänen käyntilenkki, johon menee reilu vartti. Me ollaan ihan kohta tallilla."
Kun tallin valot alkoivat siintää, päästin ohjat valumaan pidemmiksi ja rapsutin rentona lönköttävää Bundya iloisena. Se oli ollut aivan rauhallinen koko matkan ajan. Pimeä ja tuulinen metsä olisi voinut saada rauhallisemmankin hevosen hermostumaan. Myös Ronjaksi esitelty islanninhevonen vaikutti tyyneltä kuin viilipytty.

Tallissa vein ruunan takaisin omaan karsinaansa, riisuin sen ja taputtelin sitä tyytyväisenä. Ensimmäinen kosketus ratsastukseen otettu!

- vaahtis ja Bundska 3HM : )

P.S. Saan pian piirtopöydän, niin pääsen lisäilemään myös kuvahoitoja. Siihen saakka tyytyminen on näihin epätoivoisiin raapustuksiin.. : P

[Jeccu]

Ulkona oli hämärää, kun kello ei ollut enempää kuin kahdeksan aamulla. Ehtisin vielä kouluunkin, kun koulu alkoi kymmeneltä. Tassuttelin hiiren hiljaa Mallaspuroa kohti. Halusin tavata Bundyn, ja laittaa orin rentoutumiskuntoon tarhaansa.
Keltainen tallirakennus möllötti edessäni. Olipa se nätti. Ovi oli kiinni, mutta mitään lappua ei löytynyt etteikö sinne saanut mennä. Avasin oven mitään muuta ajatellen kuin omaa hoitohevostani: Bundya. Sieraimiini tunkeutui unelmainen, voimakas tuoksu. Hevosen ja lannan sekoitettu tuoksu. Hymyilin pienesti, ja astelin käytävää pitkin. Kyllä täällä jostain piti lokerot löytyä, ihan varmasti.
Löysin kaapit pikaisesti: ne oli piilotettu hyvin, hyvin huonosti. Astelin kaappien luokse, ja näin lapun joka oli teipattu kiinni yhteen lokeroon. "JECCU" siinä luki, suurella, mustalla kirjoituksella. Otin lapun pois kaapinovelta, ja koitin avata oven. Se ei ollut lukossa, ja avain löytyi kaapin sisältä, hyllyltä. Nappasin sen taskuuni, ja tungin laukkuni sisään kaappiin.

Suljettuani kaapin taas, astellessani ympäri tallia paikkoja katsellessani, tiesin missä varustehuone oli, missä Bundyn kamat oli, sekä missä Bundyn karsina oli. Otin ruunan karsinanovesta riimun, ja astelin ulos pihalle tarhoja päin. Hymyilin, kun hahmotin Bundyn sumuisessa tarhassa. Ruuna katseli ympärilleen, ravasi suloisesti lumisessa tarhassaan, ja pysähtyi taas. Astelin tarhaa kohti ja pujahdin aidan alta sisään, aloin tassutella kohti ruunaa. Se ei näyttänyt haluavansa pinkoa pakoon, päinvastoin. Se näytti haluavan tulla haistelemaan minua, ja tutkia taskuni. Hymyilin kun Bundy teki niin, tutki taskuni tarkasti, samalla nakkasin tälle riimun päälle. Ruuna ei näyttänyt välittävän siitä yhtään, oli ihan tyytyväinen.

Pian olimme takaisin tallissa. Käänsin ruunan tämän karsinassaan, ja napsautin riimunnarun irti. Laitoin sen roikkumaan karsinanoven koukkuun. Kävelin varustehuoneeseen, nappasin mukaani ruunan harjapakin.
Kun olin takaisin Bundyn karsinalla, otin kumisuan ja aloin harjata Bundya kunnollisin vedoin. Näin jatkoin kaikilla harjoilla, kaviotkin putsasin. Ruuna käyttäytyi nätisti.
Pian ruuna oli jo harjattu kunnolla, joten vein tämän takaisin tarhaan. Harjapakin vein myös pois, takaisin varustehuoneeseen mistä olin sen myös ottanut. Vilkaisin kelloa. Se oli puoli yhdeksän. En ollut tallilla ollut kuin noin puoli tuntia, mutta parempi kuin ei mitään. Menin hakemaan laukkuni kaapeista, ja astelin ulos tallista. Laitoin tallinoven taas kiinni, ja astelin hämärää ja sumuista tietä kohti koulua.

1 HM

/ Anteeksi tämä kökkö tarinanpätkäni, mutta kun tosiaan ei ollut ihan aikaa Kirjoitin nyt vain että saisin jonkun tarinan, ettet luulisi että olisin kuollut.

[Jeccu]

Ensimmäinen virallinen hoito

Mässäilen karkkia samalla kun katson telkkaria ja näpyttelen jotain pientä koneella. Mulla on tylsää, ja ilta on hämärtymässä. Luntakin tulee hiljalleen ulkona, maa täyttyy pienistä, valkoisista lumihiutaleista. Pitäiskö tehdä jotain fiksumpaa? mietin itsekseni, ja sammutan koneeni. Piilotan karkkipussini ettei veljet sitä löydä, ja sammutan vielä telkkarinkin. Puen ratsastusvaatteet ylleni, ja pujahdan keittiöön. Juon hiukan vettä ja puen vielä ulkovaatteet päälleni, menen käynnistämään auton, ja putsaan lumet pois punaisen pikkuautoni yltä.

Jo pian olen kaahaillut perille Mallaspuroon. Astun ulos punaisesta autonrämästäni ja tassuttelen hiljaa tallinovea kohti. Lumi narisee kenkieni alla, ja pakkanen nipistelee poskiani pienesti. Suljen oven huoleellisesti perässäni, ettei pakkanen tunkisi sisään talliin. Voimakas hevosen tuoksu valloittaa mut, ja tulee heti lämmin kun olen sisällä tallissa. Totta maar että tää lämmitys pelaa, mietin itsekseni.
Tassuttelen hiljaa käytävää pitkin Bundyn karsinalle. Ruuna ei siellä ole, edessäni möllöttää vain tyhjä karsina. Kävelen reippaasti lantalaan, ja nappaan mukaani kottikärryt ja talikon.

Pian olen jo täyttänyt kottikärryt täyteen lantaa. Bundyn karsinakin on siisti, mutta aluset alkoivat jo karsinassa loppua. Samalla kun vien kottikärryt (ja tyhjennän ne) ja talikon lantalaan, nappaan mukaani sylillisen karsinan alusia, ja kävelen takaisin Bundyn karsinalle. Tiputan aluset karsinaan yhteen kasan, ja alan levitellä niitä ympäri karsinaa. Kun olen tyytyväinen lopputulokseen otan Bundyn riimun käteeni, ja kävelen pihalle pakkasilmaan.

Bundy katselee minua tarhastaan. Tämä työntää turpansa hellästi lumeen, ja pärskähtää. Hymyilen hevoselle ja pujahdan sisään tarhaan. Lumet on tallottu pohjaan, enkä huku lumeen. Astelen hiljaa kohti Bundya, joka seisoskelee nätisti paikoillaan ja katselee mua varautuneena. Hymyilen ja taputan ruunaa kun pääsen sen luo. Se nuuhkii ja tuuppii mua hellästi. Rapsutan ruunan korvia pehmeää turkkia, ja sujautan tälle riimun päälle. Lähden taluttamaan ruunaa sisään talliin. Tämä astelee nätisti takanani. Lumi narisee ruunan kavioitten alla.

Päästyämme talliin talutan ruunan omaan karsinaansa. Tämä kääntyy nätisti kun itse tämän käännän. Napsautan riimunnarun irti Bundyn riimusta, ja laitan sen roikkumaan karsinanoveen. Käytävää pitkin astelee mustatukkainen poika, jonka perässä astelee vaaleatukkainen tyttö, joka toruu poikaa. Ihmettelen mitä poika on tehnyt, mutten viitsii vaivata.

Haettuani harjapakin varustehuoneesta, laitan sen maahan Bundyn karsinan eteen. Otan kumisuan ja siirryn sisään Bundyn karsinaan ruunan luo, ja alan harjata ruunaa kunnolla. Tämä ei sano eikä näytä vastaväitteitä, joten olen oikein tyytyväinen kun tätä harjaan. Ruuna seisoo nätisti paikallaan, ja katselee tallin menoja. Sisään talliin tulee hirnuva vuonohevonen, jonka taluttaja pitelee tiukasti kiinni riimunnarusta. Se alkaa hiukan steppailla ja ryntää sisään karsinaansa, joka näyttää olevan Bundyn karsinan vieressä. Katselen tytön ja hevosen touhuja sisältä Bundyn karsinasta, enkä sano paljon mitään. Hymyilen ja näen miten tyttö tosiaan osaa hommansa.
- Moikka. Mä oon Nea, tyttö sanoo hymyillen mulle.
- Morjensta. Nätti nimi, mä oon Jeccu, vastaan jatkaen ruunan harjailua.
- Ai sä oot saanu Bundyn hoitsuks? Ootsä kans uus? Kun et paljon mitään sano.
Tirskahdan.
- Oon uus, ja kyllä mä aika paljon puhun, mutta en mä nyt oo vielä mitään viittiny sanoo.
- Vainiin.
Tyttö taluttaa vuonohevosen ulos karsinasta, ja kiinnittää sen käytävälle.
- Näin taitaa olla parempi, ettei musta tuu muussia, Nea sanoo hevoselle. - Kaaos pieni.

Jo pian olin harjannut Bundyn kunnolla. Ruuna tutkii taskuni hellästi, ja pärskähtää sitten oikein kunnolla. Hymyilen ja rapsutan hevosta hellästi.
- Moi Jeccu! Kiva tavata. Bundy on menossa tunnille, laitatko valmiiksi? nainen tulee ja sanoo mulle.
Tunnistan tämän Aikuksi, ja onpa hänellä kiire!
- Joo, laitan laitan, sanon vastaukseksi ja astun ulos karsinasta. Menen varustehuoneeseen ja otan sieltä ruunan satulan ja suitset.
Satulan saan laitettua helposti ruunan selkään. Kiristän sitä vielä pari reikää, ja laitan sitten vielä suitset.
- Sulla on kymmenen minuuttia aikaa! Meeppä sitten maneesiin Bundyn kanssa ja oottele ratsastajaa, pitäisi tulla ihan pian. Saat auttaa mua, Aikku sanoo ja astelee ulos tallista.
En oikein ehtinyt mukaan naisen puheista, mutta ymmärsin sen että hän halusi minun varustavan Bundyn ja menevän tämän kanssa maneesiin... ja että pitäisi auttaa tunnilla.
Suitset laitettuani astelen maneesia kohti, laiska polle perässäni. Tämä kompastelee jalkoihinsa pienesti ja hörähtelee. Näen miten pari muuta ratsukkoa menevät jo maneesiin, ja alkavat puntata ratsastajia selkään. Siellä seisoo tyttö keskellä maneesia, joka katsoo muitten touhuja. Hän vilkaisee muhun ja Bundyyn kun me astumme sisään maneesiin. Tytön silmissä loistaa innostus.
- Ootko sä menossa Bundylla? kysyn tytöltä, ja pysäytän ruunan kaartoon.
- Olen! Onko tää Bundy? tyttö kyselee innoissaan.
Hän rapsuttaa hevosta joka uinuu pienesti. Hevonen jaksaa tervehtiä tyttöä pienellä, lämpimällä henkäisyllä. Rapsuttelen hölmöä hevosta ja halaan tätä pienesti.
- Pidäs kiinni tästä, äläkä päästä sitä minnekään. Vaikken usko sen menevänkään minnekään, sanon tytölle.
Tyttö ottaa iloisesti kiinni ohjista, ja pitelee niistä kiinni. Kiristän Bundyn satulavyötä pari reikää, vaikka se vaikentuu hiukan kun tämä pullistelee. Lasken jalustimet ja punttaan tytön ylös satulaan. Laitan jalustimet sopivan pituisiksi tytölle. Pian Aikku tuleekin jo sisään maneesiin, ja laittaa tunnin käyntiin. Tyttö ottaa hellästi kiinni ohjista ja antaa Bundylle pohkeita. Hän ratsastelee ruunalla ympäri uraa muitten hevosten perässä. Jään katsomaan heidän menoa, ja autan muitakin aina tarpeen tullen.

Bundy & Jeccu - 2 HM

[Jeccu]

Kuva
Kävin tallilla moikkaamassa Bundya vielä. Tarjosin ruunalle namua, kun samalla paparazzi huomasi meidät...

[Jeccu]

Kouluväännöksiä maneesissa

Astelin lumista tietä pitkin Mallaspuroa kohti. Kukaan ei pystynyt mua heittämään tallille: vanhemmat olivat töissä ja niin myös veljet. Ei niillä ollut hiihtolomaa niin kuin eräällä.

Oli kaunis ilma. Vaikka ei ollutkaan mikään kauhean lämmin, ei se minua sisällä pidätellyt. Kyllä mä ulos pääsisin vaikka miten, edes ketjut ei mua pitäneet sisällä näin ihanalla ilmalla. Lintujen laulua kuului ylhäältä puitten latvoista, harakatkin rääkkyivät, ja onnistuivat häätämään pari pikkulintua pois.

Matkani jatkui silti edelleen. Jo pian aloin hahmottaa Mallaspuron keltaista tallirakennusta edessäni. Hymyilin ja lisäsin hiukan tempoa kävelyyni. Ja pian seisoskelin tallin edessä, hyvin, hyvin onnellisena. Pujahdin sisään talliin, mikä oli huomattavasti lämpimämpi kuin mitä ulkona oli. Huokaisin onnesta ja astelin lokeroiden luokse. Olin postissa saanut kirjeen, jossa oli lokeroni avain. Oli kivaa saada postia, oli se nyt avain jonka mukana oli heinänkorsi...
Kaivoin avaimen taskustani ja avasin lokeron, joka oli minulle tarkoitettu. Lokerossa on hylly, jonka allakin on säilytystilaa. Laitan laukkuni hyllylle, ja suljen kaapin. Lukitsen sen huolella ja laitan avaimen takaisin taskuuni. Rauhassa astelin Bundyn karsinalle ja otin riimun käteeni. Innoissani lähdin tassuttelemaan tarhoja kohti.

Bundy seisoskeli tarhassaan muitten keskellä. Hymyilin ja pujahdin sisään tarhaan, alkaen kutsua ruunaa luokseni. Se hörähti hiljaa mutta ei liikahtanutkaan. Muitta mutkitta aloin astella (lue: sukeltaa) tarhan halki Bundyn luokse. Ruuna antoi nätisti kiinni, eikä lähtenyt minnekään. Talutin Bundyn lämpöiseen talliin.

Tallissa alkoi olla hiukan enemmän hälinää. Ihmiset alkoivat tulla hoitohevosiaan katselemaan. Talutin Bundyn omaan karsinaansa, ja käänsin ruunan. Kiinnitin tämän vetosolmulla, ja pujahdin nopeasti varustehuoneeseen hakemaan ruunan harjapakin. Se oli koristeltu Bundy- tekstillä. Nappasin sen mukaani ja astelin takaisin Bundyn karsinalle. Laskin harjapakin alas maahan karsinan eteen. Otin harjapakista kumisuan, ja siirryin Bundyn luokse. Aloin hieroa Bundya harjalla, jolloin kaikki liat, mitkä Bundyn turkissa nyt olivatkaan, irtoivat.

Jatkoin harjausta kaikessa rauhassa. Samalla tutkailin mitä käytävällä tapahtui, eikä siellä nyt oikeastaan mitään eriskummallista tapahtunutkaan. Jo pian Bundy oli kunnolla harjattu. Hymyilin ja otin harjapakin mukaani. Astelin varustehuoneeseen, laitoin harjapakin paikalleen ja otin mukaani satulan sekä suitset.

Laitoin satulan Bundyn selkään, ja kiristin satulavyötä. Tämän jälkeen laitoin ruunalle suitset päähän, ja tarjosin ruunalle kuolaimia. Tämä nappasi ne suuhunsa nätisti, ja sain kaikki remmit suitsissa kiristettyä. Talutin ruunan maneesiin, kääntäen tämän kaartoon keskelle kenttää. Kukaan ei tällä hetkellä ollut maneesissa, joten saimme työskennellä rauhassa. Kiristin satulavyötä pari reikää, ja säädin jalustimet sopivan pituisiksi mulle. Laitoin jalkani jalustimeen ja nousin Bundyn selkään.

Jännitti hiukan, kun napautin ruunan liikkeelle. Bundy asteli laiskasti uraa pitkin, omiin jalkoihinsa kompastellen. Hymyilin ja kuuntelin hiljaa kun kaviot koskettivat hiekkaa. Ruuna asteli nätisti. Parin käyntikierroksen jälkeen nostin ohjat tuntumalle, ja napautin orin hiukan enemmän liikkeelle. Ruuna nosti ravin. Tämä ravasi kauniisti, sain jopa ruunan tuntumallekin. Ehkei tämä ollut Bundyn juttu, mutta kyllä se tältä sujui oikein hyvin.

Napautin ulkopohkeeni kiinni satulaan, jolloin Bundy alkoi tassutella vinosti maneesin toiseen päätyyn. Jatkoimme toiseen suuntaan, ja hidastin ruunan käyntiin. Tämä pärskähti ja jatkoi kävelemistään.
- Ai, täällä olikin joku, vaaleatukkainen poika sanoi, talutellessaan varustettua hevosta sisään maneesiin. - Mä oon Jonne, ei kai me häiritä jos me tullaan tänne vähän ratsastelemaan?
- Ei tietenkään. Kiva tutustuu, mä oon Jeccu.
Bundy pysähtyi kokonaan ja katseli uutta vierasta. Jonne talutti tummanpunarautiasta hevosta sisään maneesiin. Hän käänsi sen kaartoon keskelle kenttää, ja alkoi sählätä satulan kanssa.

Käänsin Bundyn voltille, ja nostin ravin juuri kun käänsin Bundyn. Ruuna ei sitä kovin helposti ymmärtänyt, joten nosti kömpelönä ravin jälkikäteen. Hymyilin ja taputin ruunaa suorituksesta. Kokeilin tätä vielä pari kertaa, ja jo pian Bundy ymmärsi tahtoni.

Tunti kaikenlaisia väännöksiä maneesissa sujui hyvin. Käänsin Bundyn kaartoon, irrotin jalkani jalustimista ja taputtelin ruunaa.
- Hyvä poika, sanoin tälle ja hyppäsin alas selästä.
Jonne työskenteli edelleen ratsukkonsa kanssa. Avasin satulavyötä pari reikää, ja nostin jalustimet. Talutin Bundyn tallia kohti. Ruuna tassutteli hiljaa perässäni, pärskähteli aina välillä. Hymyilin, ja aloin riisua pojalta varusteita tallissa.

Otettuani varusteet pois Bundylta, vein ne varustehuoneeseen. Sitä ennen kuitenkin suljin karsinanoven ja laitoin hevoselle riimun päälle. Kun varusteet olivat varustehuoneessa omalla paikallaan, nappasin otteen Bundyn riimusta ja talutin orin tarhaan.

- Heippa Bundyseni, sanoin ruunalle ja annoin tälle suukon turvalle.
Käänsin Bundyn turvan kohti tarhan porttia, ja riisuin ruunalta riimun. Astelin ulos tarhasta takaisin talliin. Laitoin riimun paikalleen, ja menin hakemaan laukkuni lokerosta. Hymyilin ja lähdin astelemaan takaisin kotia kohti. Ihana, ihana, ihana tallipäivä.

Jeccu & Bundy - 4hm

[Jeccu]

Sarjakuva

Phihi, inspas tehä sarjis. :> Toi on sitten mun eka sarjis, enkä jaksanu tehä mitään linjoja sille. Tekstikin näkyy ainakin tällä koneella tosi huonosti, enkä sitten halunnu "pilata" tota värjäämällä. Nimittäin värjääminen ei mun kannalta onnistu ollenkaan. Kuitenkin, tulipahan sarjis tehtyä. :>

Jeccu & Bundy - 5HM

Hihi, uljas ja rohkea Bundy! Hauska idea. Onneksi meillä tallilaisilla on Bundyn kaltainen ritarillinen suojelija palveluksessamme. Eipä ole muuten hiirtä enää näkynyt, joko se säikähti niin, että juoksi hyvin kauas, tai sitten jompi kumpi meidän kissoistamme ehti pyydystää sen. Daniel ja Santeri, ilkeitä kun ovat, naureskelisivat kyllä tälle kissajutulle ja toteaisivat, ettei se hiirenpyydystäjä voinut olla ainakaan Manu. Se on kuulemma liian laiska ja lihava siihen touhuun... Hmph, sanon minä! Manu on ihan mahtikatti! - Lynn

[Jeccu]

Runosuoni löytyy multakin

No on se nyt kummallista,
kun kaikki on niin tunnollista.
Sun luonas en mä pelkää,
vähän vaan koskee selkää.

Sun kanssa ollessa,
kaikki on niin nollassa.
Mikään ei haittaa,
enkä mä tiedä mitään mikä rimmaa sanalla haittaa.

Jeccu & Bundy - 6HM