Lellun hoitopäiväkirja

[Lynn]

Lovetta FIN "Lellu"
Shetlanninponi, tamma, sk. 90 cm
Hoitaja: Aada
Omille sivuille

Tuittupäinen ralliponi, jolta ei vauhti ihan hevillä lopu. Suuri sielu pienessä paketissa - ja rutkasti huumorintajua!

[Lynn]

14. maaliskuuta - Ralliponi

Lynn ratsasteli Lellulla kentän hangessa ja poni päätti painaa kaasua vähän omia aikojaan.

[Mila]

Lellulla ratsastelua sekä ujoja olentoja 21.3

Lellu-poni seisoskeli karsinassa ja hirnahteli ohi kulkeville ihmisille. Veronica käveli vierelläni kohti rivistön viimeistä karsinaa kantaen shetlanninponin satulaa, kun taas minulla oli kädessäni suitset. 18-vuotias Veronica oli selvästikin mielissään saadessaan olla tekemisissä entisen poninsa kanssa, olihan tamma kai ihan hyvä raviponi. Avasin karsinan oven ja Veronica laittoi ponin satulan telineeseen samalla kun varmisti ettei Lellu tappaisi minua. Mutta kaikki ei sujunut aivan Veronican, kuin minunkaan, suunnitelmien mukaan sillä Lellu luimisteli ja yritti hyökätä kimppuuni.
“Soo”, sanoin epävarmasti ja poni selvästi aisti sen sillä se läheni minua korvat niskassa.
“Lellu!” Veronica ärähti ja ilmestyi viereeni.
Lellu ei kumminkaan katsonut parhaakseen pelätä ex-omistajaansa vaan iski hampaansa naisen takkiin, tai no iski ja iski… pikemminkin näykkäisi Veronicaa.
Yhtäkkiä kuului murinaa, kun Veronican suomen lapinkoira ilmestyi omistajansa viereen ja katsoi vihaisesti Lellua. Se murisi selvästikin ponille, vihaisena siitä että se oli näykkäissyt sen omistajaa.
“Iita, rauhotu, se ei tapa mua”, Veronica rauhoitteli koiraansa. “Ja muuten toi on Lellu, sun kaveri. Muistatko?”
Koira katsahti omistajaansa ja sitten ponia joka sekin huomasi että he olivat vanhat tutut. Iita meni nuuskimaan shetlanninponia ja tammakin näytti olevan kovin kiinnostunut koirasta. Koiran ansiosta saimme Lellun kiinni ongelmitta, ja ei sen harjaaminenkaan niin vaikeaa ollut. Mutta kun siirryimme satulaan…
“Älä viitti pullistella!” huudahdimme Veronican kanssa yhtä aikaa.
Poni vain katsahti meihin hiukan vihaisena ja käänsi sitten katseensa Iitaan joka makasi sen vieressä tyytyväisenä. Veronica läppäisi Lovettan mahaa yrittäen saada sitä pienemmäksi. Itse katselin ympärilleni ja huomasin Santerin sekä veljeni seisovan pesukarsinalla Piirron kanssa.
“Moi Matias!” huikkasin veljelleni joka vastasi nyökkäämällä suuntaani ja otti sitten Santerin ojentaman vesiletkun käteensä.
Santeri alkoi selittämään Matiakselle jotain tiuhaan tahtiin ja Matias suihkutti vettä Piirron jalkoihin.
“Pidä sormeas vähän sen letkun suun päällä niin ettei vesi tuu nii kovaa”, kuulin Santun selittävän hiukan epämääräisesti.
Otin pari askelta vasemmalle niin että näkisin mitä veljeni puuhasi, ja sujuihan Piirron jalkojen kylmääminen ihan hyvin.
“Noniin, hyvä! Sit voit…” Santeri aloitti mutta keskeytti lauseen nähdessään Vilin omistajineen kävelevän sisään.
Brenna katsahti nopeasti pojan suuntaan mutta jatkoi reippaasti matkaansa eteenpäin, ohi pesuboksin Lellun karsinalle. Katsoin häntä vähän ihmetellen.
“Miks sä Viliä tänne talutat?” kysyin tytöltä.
“Ai, oho! Mun piti kylmätä tän jalat, ja mä kävelin ohi pesarin…” Brenna selitti nolona.
“Joo, sä pääset kyllä tähän”, Santeri ilmoitti kuunneltuaan keskustelumme.
“Kiva”, tyttö vastasi ujosti ja talutti varustetun ruunansa pesukarsinan eteen odottaen että Piirto lähtisi pois.
Naurahdin itsekseni: ei Brenna yleensä noin huolimaton ollut!
“Tää on nyt valmis! Meettekö te maneesissa vai kentällä?” Veronica kysäisi minulta joten käännyin tämän puoleen.
“Kentällä kai.”

Lynn maiskutti ja heilautti juoksutusraippaa yrittäen saada Lellua laukkaan minun istuessa ponin selässä. Lellun ratsukoulutus oli vielä vaiheessa joten sillä itsenäisestä ratsastamisella oli riskinsä, joten siksi Lynn juoksutti sitä liinassa. Sitä paitsi tein ratsastuskoululle palveluksen istuessani sen selässä sillä olin riittävän pieni istumaan satulassa ja ratsastamaan tammalla kun sitä koulutettiin.
“Laukka!” pellavapäinen hevostyttö määräsi mutta se ei näyttänyt auttavan.
Painoin pohkeeni tamman kylkiin ja yritin saada Lellun ymmärtämään että nyt ei ravattu, vaan laukattiin. Ensin se ei onnistunut mutta kun lopulta sain ulkopohkeeni hiukan taemmas kuin sisäpohkeeni Lovetta nosti laukan.
“Noin, hyvä, ylläpidä!” Lynn määräsi minun painaen pohkeitani tamman kylkiin.
Tyytyväisenä Lynn heilautti taas juoksutusraippaa ja katsoi reipasta menoamme. Aikku ja Daniel ilmestyivät kentän laidalle katselemaan Lellun laukkaamista.
“Hyvin menee!” Aikku huudahti ja katsoi minuun hymyillen.
Vastasin hymyyn ja yritin istua niin hienosti kuin osasin satulassa: nyrkit ylös, selkä suorana ja kyynärpäissä kulma.
“Tostahan tulee tosi hyvä tuntsari”, Daniel sanoi. “Hyvä ostos Lynn!”
Lynn leimahti punaiseksi.
“Kiitti, siihen mä tähtäsinki”, hän vastasi sitten.
Kentälle kerääntyi kohta isompikin lauma katselijoita ihailemaan Lellun menoa. Kuka olisi uskonut että Lovetta FIN:istä, entisestä raviponista, olisi laukkaamaan Mallaspuron kentällä sunnuntaina 21. maaliskuuta, kello seitsemältä?

♥: Mila

[Veronica]

7.6.2010 - Lellu-ponin koulutusta, Milan avustuksella

Yritin epätoivoisena metsästää pientä punaruskeaa, herasilmäistä, vaalea harjaista ponia tarhasta, mutta se onnistui joka kerta livahtamaan pakoon, ennenkuin sain otteen siitä. Naapuritilan tyttö Mila katseli huvittuneena aidalta ja kyseli välillä tarvitsisinko apua.
"Kyllä mä tän saan vielä täältä, ootahan vain..." sanoin samalla, kun rämmin mutaisessa tarhassa.
Mila naurahti, kun taas kerran Lellu pääsi livahtamaan juuri ennenkuin ehdin napata sen päitsistä kiinni.
"Okei okei, luovutan, hae ämpärin pohjallinen kauroja, ei tää muuten täältä ulos tuu," luovutin.

Mila tuli tarhoille pinkki ämpäri kädessään ja ravisteli sitten sitä niin, että kaurat jotka olivat ämpärissä rapisivat. Lellun huomio kiinnittyi ämpäriin ja vaivihkaa se lähti kävelemään portille, jossa Mila oli.
Nopeasti tyttö nappasi shetlantilaista päitsistä.
"Hyvä Mila!" huudahdin ja kävelin tytön luokse.
"Heh, harjataanko me se tossa ulkona harjauspuomilla?" Mila kysyi innoissaan.
"Mulle käy ainakin, mitäs Lellu on mieltä?" kysyin huvittuneena ponilta. Se tökkäsi turvalla minua ja lähti sitten kävelemään kiltisti Milan vierellä.
"Sun pitäs alkaa hoitamaan sitä," tokaisin Milalle.
"En mä, kun Löpö ja Titoki tarvitsee mun huomiota,"tyttö sanoi ja hymyili.
"No ainakin saat auttaa minua ja Lynniä sen kouluttamisessa," sanoin ja sidoin Lellun kiinni harjauspuomiin riimunnarusta.

Mila haki Lellun harjat ja aloimme yhteisvoimin harjata ponia, jonka paksu talvikarva oli vaihtunut hiljattain kiiltavään kesäkarvaan - tosin nyt se oli piehtaroinnin jäljiltä aivan pölyinen ja täynnä mutaläiskiä. Lellu vietti kesäisin yöt ulkona Piitun, Trullin ja Katin kanssa.
"Sä varmaan osaat puhdistaa kaviot ite, tää nostaa kiltisti ne?" kysyin Milalta, vaikka tiesinkin vastauksen.
"Mä haen tallista Lellun satulan, suitset, liinan ja ruoskan... siis juoksutusraipan," sanoin ja menin päätalliin sisälle.

Tallissa oli ihanan viileää, toisinkuin ulkona, jossa lämpöasteita oli ainakin 25. Menin varustehuoneeseen, jossa törmäsin Ronjan hoitajaan Sophieen.
"Moi," Sophie sanoi ja moikkasin takaisin. Tyttö putsasi Ronjan varusteita.
"Ratsastamaan menossa?" kysyin.
"Ei, kun ajankuluksi vain näitä putsailen," Sophie vastasi.
"Okei, mä oon menossa Lellua kouluttamaan, tosin laitan Milan selkään," sanoin aurinkoisesti hymyillen ja nappasin varusteet syliini, ja otin vielä pintelikorista pinkit pintelit mukaani ja lähdin harjauspuomille, jossa Mila ja Lellu jo odottelivatkin.
"Jos, vaikka juoksutan sitä eka varusteet päällä, niin saadan enimmät virrat siitä eka poissa, ettei se ala pukitteleen tai muuta temppuileen?" kysyin Milalta.
"Joo," tyttö vastasi reippaasti.

Mila laittoi pintelit Lellulle ja minä laitoin satulan ponille, Lellu pullisteli minkä kerkesi, mutta sain sen vyön kuitenkin kierälle.
"Sitten vielä suitset... Noniin Lellu aukasehan se suu nyt...!"
Kun sain Lellulle suitset päähän ja liinan kiinnitettyä lähdimme kentälle. Mila jäi laidalle laittamaan turvaliivia ja kypärään ja minä aloin juoksuttamaan Lellua.

Kun olin antanut Lellun kävellä hetken maiskautin, ja yritin saada sen epätoivoisesti raviin, kun poni ei totellut käskyä "ravi" suhautin raipalla ilmaa ja yhtäkkiä poniin tuli liikettä, se lähti ravaamaan ympyrällä hirmuista vauhtia ja rauhoittelin sitä puhumalla lempeästi.
"Prrr Lellu, prrr..." sanoin rauhoittavalla äänellä. Lellu siirtyi takaisin käyntiin ja siirsin sen kuitenkin takaisin raviin - joka oli nyt jo vähän hitaampi. Lellu ravasi rennosti ympyrällä ja päätin vaihtaa suuntaa.
"Lellu prrr..." rauhoittelin ponia ja se pysähtyi ja katsoi minuun korvat hörössä. Kävelin ponin luokse ja laitoin liinan kiinni toiseen kuolaimeen ja kävelin taas ympyrän keskelle ja maiskautin, Lellu lähti reippaaseen käyntiin ja kun sanoin jämäkästi "ravi" niin se siirtyi rentoon raviin.
"Tällä taitaa olla tänään hyvä päivä, kun tottelee näin hyvin!" huudahdin Milalle joka nyökytteli. Pyysin Milaa rakentamaan 'sokeripaloja' tolppina käyttäne pikku ristikon hieman etäämmälle.

Pyysin Lellua nostamaan vielä kumpaankin suuntaan laukat ja sitten oli Milan aika noustan ponin selkään. Lellu pyöri, kun yritin auttaa samalla tyttöä sen selkään.
"Nyt Lellu prkl pysyt paikallasi!" karjaisin ponille.
"Tarttetteko apua?" Lynn, joka oli ilmestynyt kentänlaidalle, kysyi.
"No jos sä viitsit pitää tätä vintiötä, kun laitan Milalle sopivat jalkkarit ja kiristän vyötä?"
Yhteisvoimin saimme jalustimet Milalle sopiviksi ja otin Lellun ja Milan pikkuympyrälle, edelleen pitäen Lellua liinassa.
"Kokoa ohjia, että saat tuntuman sinne Lellun suuhun, noin hyvä."
Lynn siirtyi kentälaidalle katsomaan touhuamme.
Maiskautin ja Lellu siirtyi raviin, Milan antaessa samalla vähän pohkeita.
"Se on herkkä suusta, joten yritä pitää sun kädet paikoilla ja istut rennosti satulassa, nojaa vielä enemmän taaksen, noin hyvä!" kannustin Milaa.

Milan ravattua aikansa Lellulla molempiin suuntiin kysyin, että laukkaisiko Mila Lellulla, tyttö nyökkäsi ja maiskutin ja Mila antoi laukkapohkeita, kun mitään ei tapahtunut ravi vain kiihtyi iuhkaisin kerran juoksutusraipalla ilmaa ja Lellu lähti pienen pukittelun jälkeen reippaaseen laukkaan. Mila hymyili varovasti selässä ja myötäili Lellun laukan liikettä lantiollaan. "Hyvä, otetaan uusi nosto, nyt pidä ohjat käsissä ja pidä se pohkeen ympärillä ettei se pääse lähtemään mihinkään pukkilaukkaan," kehotin Milaa. Lellu nosti nyt kiltisti laukan, ilman pukitteluja ja se saikin kunnon kehut Milalta.
"Laukkaatko vielä toiseen suuntaan ja kokeillaan sitte tota ristikkoa?" kysyin ja Mila vastasi myöntävästi.

Lellu laukkasi nätisti myös toiseen suuntaan ja siirryimme sitten hieman eteenpäin niin, että ympyrään kuului myös ristikko.
"Kävele sillä hetki pitkin ohjin, niin aletaan sitten vasta hyppäämään."
Lellu oli kehittynyt ratsuna paljon täällä Mallaspurossa, ei siitä enää uskonut edes, että se oli joskus ollut raviponi.

"Noniin, otahan ohjat käteen ja siirrä se raviin ja ohjaa se rauhallisessa ravissa tonne esteelle ja jos se ei hyppää eli siis kieltää tai menee ohi niin annat sen katsoa ja ihmetellä sitä estettä, ok?" neuvoin. Mila siirsi Lellun raviin ja pitelin edelleenkin ponia liinassa, sillä sokeripaloja tolppia käyttäen pystyi hyppäämään liinassakin. Kuten arvattavissa olikin Lellu kielsi ensimmäiseksi esteelle. Mila antoi ohjaa ja kehotti Lellua katsomaan estettä, kuten olin käskenyt.
"Nyt jos se kieltää toisen kerran niin et päästä sitä ohi annat pohkeita ja laitat sen, vaikka kävelemään siitä yli!"
Mila siirsi taas Lovetan raviin ja ohjasi sen ympyrällä suoraan estettä kohti Lellu hyppäsi kaukaa pitkän ja korkea loikan ettei vain osuisi esteeseen. "Hyvä kehu sitä oikein paljon!" huudahdin ja annoin Lellun kävellä kierroksen.

Hypyytin Lellua ja Milaa vielä kaksi kertaa esteen yli tähän kierrokseen ja annoin heidän sitten kävellä ja vaihdoimme suuntaa.
"Sä voit kokeilla tota estettä nyt laukasta, mutta varaudu siihen, että se saattaa loikata tosi ison loikan, sillähän ku ei oo juuri ollenkaan hypätty," muistutin Milaa.
"Juu, tästä tulee varmasti aivan huippu esteponi," Mila sanoi ja taputti Lellua.
"Okei nosta laukka ja sit esteelle."
Lellu nosti pukituksen kautta laukan ja se laukkasi hirmuista vauhtia esteelle. "Anna pohkeita, kun se näyttää siltä ettei se hyppää!" huudahdin Milalle, joka teki työtä käskettyä.
Lellu otti hieman tasapainottoman loikan esteelle ja kolautti puomiin. "Toi oli hyvä, sillä ei oo vielä kovin hyvä tasapaino, mutta on se silti jo ihan hyvää tahtia kehittymässä kunnon estetykiksi, tule vielä kerran laukassa toi este niin lopetellaan sitten niin ei ala käymään Lellulle liian tylsäksi," sanoin Milalle.
Lellu tuli kiltisti esteen ja otin sitten Lellun liinasta ja annoin Milan tehdä sillä itsenäisesti loppuverkat kentällä samalla, kun keräsin esteen pois.

Riisuimme Milan kanssa Lellun ja viilensimme hieman sen jalkoja ja se sai Milalta omenan lohkoja ja veimme sen sitten syömään päiväheiniä tarhaan. Kyllä siitä vielä poni tulisi!

Veronica & Lellu