roope
Uusi kävijä
Posts: 8 
|
Post by roope on Jan 21, 2017 17:35:50 GMT 2
|
|
roope
Uusi kävijä
Posts: 8
|
Post by roope on Jan 21, 2017 23:40:33 GMT 2
Here we come! #1
"Voi vitsi Roope", isoveljeni nauroi, kun tulin entisestä tallista hevosen ja miljoonan laatikon kanssa.
"Elä naura, vaan tule apuun", sanoin irvistäen ja annoin laatikot veljelleni. Itse vein steppailevan Surun traileriin. Ruunalla oli taas vauhti päällä.
Kun ruuna oli trailerissa hyvin laitoin lastaussillan kiinni ja matka uudelle talli pystyi alkamaan.
"Roope, ootko kuullut jutusta nimeltä aikataulu?" isoveljeni vitsaili. Oli niin minun tapaistani olla aina myöhässä. Muutotkin tapahtui aina keskellä yötä.
"Mihin mä semmosta, riittää kun tiedän onko yö vai päivä", nauroin takaisin.
"Et tiedä kyllä sitäkään", isoveli totesi.
Koko matka tallille meni ihan hyvin, jos muutamaa uutta lommoja trailerissa ei laskettu.
Pian jo kaarsimme ihanan tallin parkkikselle. Siellä ei ollut kuin yksi auto ja yksi väsyneen näköinen mies. Tunnistin tuon Danieliksi. Olin puhunut hänen kanssaan jo puhelimessa aikaisemmin.
"Teillä on kyl omaperäiset muutoaikataulut", mies sanoi naurahtaen heti, kun pääsin ulos isoveljen autosta.
"Me ollaan omaperäisiä", sanoin naurahtaen ja menin trailerin luo.
"Voisiko avata lastaussillan kun annan merkin?" kysyn Danielilta.
Mies nyökkäsi ja meni trailerin perään. Itse menin sisään trailerin pikkuovesta.
"Mitä poika?" puhuin ruunalle traikussa ja menin sisään. Ruuna tuhahti mielenosoituksellisesti ja pamautti jalalla trailerin lattiaa.
"Joo o mennään mennään", sanoin pyöräytttäen silmiäni. Annoin sitten merkin Danielille, joka avasi trailerin lastaussillan. Suru tuli nätisti ulos traikusta. Pää ylhäällä ruuna katseli uutta kotiaan.
"Tämmönen mörrimöykky", totesin.
"Minkä rotunen se siis oli?" Daniel kysyi.
"Siis se on suokki, mutta värivirheellinen", kerroin.
Kun olimme löpisseet aikamme lähdin viemään Surua karsinaansa, jossa sitä odotti iltaheinät. Karsinassa ruuna kävi heti ruokien kimppuun ja minä otin kuljetuskamat nopeasti pois.
Sitten menin hakemaan Surun kamat isoveljen auton takakontista. Nostin sieltä miljoona pahvilaatikkoa joiden kanssa lähdin hoippumaan tallia kohti (tai no puolet kasasin Danielille).
Tallissa vein Surun kamat paikoilleen satulahuoneeseen. Asettelin kaikki viimeisen päälle. Kyllä siinä silmä lepäsi.
Kun kaikki oli kunnossa lähdin Lynnin toimistoon. Siellä minua odottikin jo melko väsyneen näköinen nainen.
"Päivää mä oon Roope ja tulin Surun kaa tänne äsken", esittäydyin ja kättelin Lynniä.
"Joo, mä oon Lynn, käy toki istumaan", Lynn sanoi ja viittasi siniselle nojatuolille. Istuin siihen ja jäin katsomaan pöydän takana istuvaa Lynniä.
"Eli paperi asiat", Lynn sanoi mietteissään ja alkoi penkomaan papereitaan. Samalla nainen mutisi jotain, josta en saanut selvää. Kai jotain mitä millekin paperille pitäisi tehdä. Vihdoin nainen löysi oikeat paperit.
"Nimi tohon, tohon ja tohon", Lynn sanoi ja antoi minulle kynän. Nopeasti sutaisin nimmarini niihin ja nimmarin viereen laitoin vielä selvennyksen, jos joku ei saisi käsialastani selvää.
"Sä varmaan tiiä jo perusasiat?" Lynn kysyi. Nyökkäsin.
"Okei ja siis loput me ollaankin puhuttu puhelimessa, nyt vain sitten nukkumaan kotiin ja nähdään pian taas", Lynn sanoi ja nousi ylös pöytänsä takaa.
Kävelin ulos toimistosta. Kävin moikkaamassa vielä Surua ja sitten lähdin parkkipaikkaa kohti. Parkkipaikalla odotti isoveljen auto. Kömmin väsyneenä pelkääjänpaikalle ja suljin oven. Tämä paikka vaikutti todella kivalta ja minä sekä Surur tulisimme varmasti viihtymään täällä, ajattelin, kun isoveljen punainen auto kaarsi pois tallin pihalta.
|
|
roope
Uusi kävijä
Posts: 8
|
Post by roope on Jan 22, 2017 17:52:11 GMT 2
Tutustutaan #2
Kävelin sisään talliin sininen tallireppu olalla rennosti kiikkuen. Kävelin suoraan Surun karsinalle. Katselin viereisissä karsinoissa olevia hevosia. Oli yksi ihana kantavana oleva tamma sekä ihana pikku poni. Lopulta tulin Surun karsinalle. Ruuna ei näköjään ollut karsinassa, joten otin riimunnarun karsinan koukusta ja heitin repun karsinan oven viereen ja lähdin ulos.
Ulkona katselin eri tarhoja pitkään etsien Surua, sillä ruuna oli aina jossain takakulmassa.
Lopulta löysin Surun tarhan ja pujahdin sinne. Vihelsin Surulle, joka lähti tulemaan pää korkealla reippaasti ravaten. Ruunalla oli taas meno päällä.
"Bruut!" huusin ruunalle ja levitin käteni, jotta suokki herra ei olisi ravannut ylitseni. Suru pysähtyi metrin päähän minusta ja laski päänsä.
"No moi poika", sanoin iloisesti ja napsautin riimunnarun ruunan riimuun kiinni. Sitten talutin Surun ulos tarhasta ja lähdimme tallia kohti.
Tallissa laitoin Surun käytävälle kiinni, sillä ei harjaamisesta muuten tulisi mitään. Nopeasti kävin hakemassa harjakorin satulahuoneesta ja samalla otin satulan, suitset ja suojat mukaan, sillä tänään mentäisiin esteitä.
"Tänään mennään esteitä", puhuin Surulle ja laskin kamat karsinan viereen. Otin harjakorista normisuan ja aloin harjaamaan Surua läpi sillä. Suru seisoi alahuuli lerppuen ja nautti harjauksesta täysin siemauksin. Kun herra oli harjattu puhtaaksi selvitin harjan ja hännän sekä otin vielä kaviot. Lopuksi taputin ruunan mustaa kaulaa. Kyllä se oli vaan komea. Rakastin ruunan väriä, vaikka se olikin värivirheellinen. Ruunan harja ja häntä oli kellertävän ruskeat ja karva oli mustaa. Eli aivan bueno!
Seuraavaksi aloin laittamaan kamoja. Ensin lämmitin hiukan kuolaimia käsissäni ja tarjosin ne sitten Surulle. Sitten vedin niskahihnan korvien taakse ja aloin kiristelemään remmejä. Kun suitset oli laitettu asettelin satulahuovan ja satulan ruunan selkään. Sitten kiristin hiukan satulavyötä. Lopulta siirryin suojiin. Laitoin siniset suojat paikoilleen ja sitten Suru oli valmis.
Lopuksi asettelin vielä kypäräni päähän ja laitoin ratsastushanskat käteen. Sitten irroitin narut Surun suitsissa ja otin ohjat kaulalta. Sitten matka maneesin sai alkaa.
Maneesista tuli juuri ulos pieni ruskeahiuksinen pikku tyttö poninsa kanssa.
"Moi!" tyttö tervehti reippaasti.
"Terve", sanoin naurahtaen. Tyttö hymyili kuin Naantalin aurinko.
"Mä oon Linnea ja tää on Roki ja mä menin äsken esteitä!" tyttö kertoi innostuneena.
"Oi, mä oon Roope ja tää on Suru ja me ollaan menossa hyppii esteitä", kerroin.
"Esteet on parhaita!" Linnea hihkui ja jatkoi hyppien matkaansa. Naurahtaen talutin Surun sisään maneesiin ja suljin manesin ovet perässä.
Talutin Surun kaartoon. Huomasin sivusilmällä kuinka ruunan korvat nousivat pystyyn innostuneena. Jätin ruunan siihen ja menin raahaamaan esteitä. Kentällä oli 3 estettä Linnean jäljiltä. Päätin siirtää niitä hiukan ja nostin niitä. Sen lisäksi raahasin maneesiin 2 estettä lisää.
Sen jälkeen menin Surun luo, kiristin satulavyön ja ponnistin selkään. Selässä paransin asentoani hiukan ja sitten annoin pienet pohkeet ruunalle, joka lähti välittömästi reippaaseen käyntiin. Annoin Surulle pitkäkt ohjat. Kävelimme molempiin suuntiin alkukäynnit ja kun olimme menneet noin 10min annoin ravi pohkeet. Suru ravasi isolla askeleella ja todella reippaasti. Jouduin tekemään melkein kokoajan puolipidätteitä, jotta ruuna ei olisi kiihdyttänyt liikaa. Kun olimme menneet pari kierrosta aloin tahdittamana ravia. Siitä ei selvästikään Suru pitänyt. Ruuna painoi päänsä alas ja vääntyisi ihme asentoihin. Ruuna yritti jopa kiihdyttää vauhtia. Lopulta päätin lopettaa pienen koulu kokeilumme, mutta ensi kerralla veisin sen loppuun, niin pian tämäkin vauhtihirmu vetäisi upeaa tahditettua ravi.
Parin laukka kierroksen jälkeen aloitin hyppismisen. Vedin päädyssä pienen raviympyrän, jonka jälkeen nostin laukan. Laukkasimme 50cm pystyä kohti. Suru kiihdytti aivan liikaa ja minulla riitti hommaa ruunan pidättelemisessä. Hyppy oli korkea ja ilmava, tosin vauhti oli aivan liian kova. Seuraavalla kerralla meni paremmin. Toistimme pystyn pari kertaa ja siirryimme sitten kohden esteen sarjalle. Esnimmäinen oli 70cm ja toinen 80cm. Lähdimme jälleen päädyssä laukkaamaan. Suru lähti taas laukkaamaan liian lujaa, mutta tein paljon pidätteitä ja sain kuin sainkin ruunan tulemaan hyvässä vauhdissa keskelle estettä ja hyppy oli hyvä. Seuraavakin hyppy meni hyvin. Tosin alastulo oli hiukan liian töksähtävä. Toistimme sitten esteen pari kertaa. Niiden jälkeen hyppäsimme vielä 90cm ja 100cm yksisteen.
Kun kaikki esteet oli hypätty läpi päätimme ottaa ne vielä ratana. Aloitimme päädystä. Siirryimme laukkaan. Ohjasin Surun 50cm pystylle. Reilujen pidätteiden ansiosta se onnistui helposti ja Suru hyppäsi korkealla ilmavaralla. Seuraavan oli 90cm este. Se meni hyvin, jos hiukan liian kovaa vauhtia ei lasketa. Sen jälkeen ohjasin ruunan sarjalle. Molemmat esteet Suru hyppäsi varmasti. Lopuksi ohjasin vielä 100cm pystylle. Tein paljon pidätteitä ennen sitä, mutta ruuna tuli kuitenkin liian lujaa esteelle. Hetken jo luulin että se oli siinä, että pian olisin hiekassa, mutta ruuna hyppäsi kuin ihmeen kaupalla yli ja minä kiikuin vielä selässä.
Iloisesi taputin ruunan kaulaa ja siirryimme loppukäynteihin.
Lopulta siirsin Surun kaartoon. Taputin ruunan hikistä kaulaa iloisesti ja laskeuduin alas. Olin todella iloinen. Olin hankkinut hyvän hevosen, jossa oli selvästi potentiaalia esteille! Ruuna oli siis ollut minulla vasta pari viikkoa.
"Se meni tosi kivasti", kuulin Lynnin äänen katsomosta. En ollutkaan huomannut naisen tulleen sinne.
"Joo, tosin kaasua on välillä vähän liika", sanoin naurahtaen.
"No se on vaan pikku vika", Lynn sanoi huolettomasti. Puhuin vielä Lynnin kanssa samalla kuin raahasin esteet pois. Nainen opasti miten kannattaisi treenata.
Lopulta lähdimme tallia kohti. Tallissa riisuin varusteet Surulta ja kävin pesemässä sen pesupaikalla, sillä ruuna oli hikoillut. Karsinassa laitoin ruunalle fleeceloimen ja heitin ruokakippoon ruisleivän palan. Sitten hyvästelin Surun.
Kun olin lähdössä näin naisen sen kantavan tamman karsinassa.
"Moi", sanoin hänelle ja menin karsinalle.
"Ihana hevonen", sanoin.
"Ai kiitos, mä oon Piki", nainen esitteli itsensä.
"Mä oon Roope", sanoin iloisesti. Siinä sitten puhuimme hetken ja lopulta lähdin ulos. Ulkona menin parkkipaikalle, jossa moponi odotti. Laitoin kypärän päähän ja lähdin kotia kohti.
|
|
roope
Uusi kävijä
Posts: 8
|
Post by roope on Feb 18, 2017 11:12:38 GMT 2
Energiaa?! #3
Kaarroin tallin pihaan mustalla moottoripyörälläni. Pihassa pysäytin pyörän ja hyppäsin alas satulasta. Nostin mustan kypärän päästäni. Alta paljastui hymyilevät kasvot ja pörröinen tukka. Haroin hiuksiani hiukan ja yritin saada eri suuntiin sojottavat hiukset jotenkin järjestykseen. Kun hiukset oli hyvin lähdin tallia kohti. Päätin käydä ensin tauko tilassa ennen kuin lähdin hakemaan mustaa ruunaa.
Avasin taukotilan suuren raskaan puu oven ja astuin sisään.
"Daniel mä sanoin että sun piti korjata se traileri", kuului Lynnin ääni.
"Sori, mul on ollut vähän muuta ajateltavaa kuin traileri", Daniel puolustautui. Päätin mennä vain hiljaa omalle kaapilleni. Avasin kaappini narisevan oven ja heitin kypärän sinne. Sen tilalle otin ratsastuskypärän, ratsastussaappaat ja -hanskat. Nopeasti vedin saappaat jalkaan ja vähin äänin lähdin takaisin talliin ja jätin Lynnin sekä Danielin tauko tilaan.
Talli oli hiljainen. Kaikki hevoset oli ulkona ja ensimmäiset tunnit alkaisi klo.12, joten tallilla ei ollut vielä tuntilaisia. Myöskään yksäreiden omistajia ei näkynyt, olihan kello vasta pian 10 ja oli lauantai aamu. Yhdestä karsinasta kuului kolinaa. Sen ovessa ollut harjapakki oli pudonnut. Päätin siivota sen vaikka se ei ollutkaan minun vikani. Nostelin harjat yksi kerrallaan koriin. Kun se oli valmis lähdin ulos.
Ulkona kävelin kädet taskussa tarhoja kohti. Näin jo kaukaa mustan ruunani, joka ravasi häntä ylhäällä. Sillä oli selvästi energiaa.
"Se siitä este treenistä", mutisin ja menin tarhan portille. Olin huomannut, että Surulla oli kolme energiatasoa. Silloin kun ruunalla oli vain vähän energiaa pystyi menemään ehkä jopa koulu mitä ruuna vihasi, kun sillä oli ihan normi päivä pystyi sillä menemään esteitä (vaikka silloinkin sai tehdä kunnolla pidätteitä) ja kun sillä oli paljon energiaa niin ainut mitä pystyi tehdä oli mennä maastoon. Sillä silloin ruunaa ei kiinnostanut silloin kuunnella yhtään. se halusi vain mennä.
"Suruuuuu!" huusin portilta ja pujahdin sisään tarhaan sininen riimu selän takana. Ruuna laukkasi täysiä vielä kierroksen tarhassa ja tuli sitten minun luokseni. Suru steppaili levottomana.
"Joo o, rauhoitu", tokaisin pyörivälle ruunalle ja samaan aikaan väistelin kavioita. Nopeasti avasin tarhan portin ja lähdin taluttamaan Surua talliin. Ruuna yritti rynniä, mutta onneksi olin tajunnut jo aluksi laittaa riimun turvan ympärille ja sain Surun hallittua.
Talutin ruunan käytävälle. Kivilattia kopisi Surun kavioiden alla. Laitoin ruunan kiinni molemmilta puolilta käytävälle. Sitten lähdin hakemaan Surun kamoja satulahuoneesta. Satulahuoneesta otin mukaan Surun sinisen harjapakin, sinisen satulahuovan, siniset suojat, satulan ja suitset. Sitten palasin ruunan luo, Tuo oli selvästi hiukan rauhoittunut ja lopettanut steppailun.
"No niin, eiköhän laiteta sut valmiiksi", puhelin hevoselle ja aloin samalla harjaaman tuota ihan normi sualla. Suru hörisi, kun harjasin tuota vatsan alta. Suru venytti kaulaansa. Se rakasti, kun sen vatsan alta harjattiin.
Pian olin saanut koko hevosen harjattua ja surun musta karva kiilsi. Seuraavaksi varustin ruunan.
Noin vartin päästä seisoimme pihalla.Oli hiukan pakkasta, mutta aurinko paistoi silti. Oli täydellinen ilma!
"Bruuut", rauhoittelin ruunaa ja laitoin ohjat kaulalle. sen jälkeen ponnistin selkään. Selässä kiristin vielä vähän satulavyötä ja mittasin jalustimet. Kun kaikki oli laitettu annoin pärskyvälle ruunalle luvan läähteä.
Suru lähti reippaaseen käyntiin. jouduin aina välillä tekemään pari pidätettä, jotta käynti ei muuttuisi raviksi. Ohjasin innokkaan suokin maastopolulle, joka lähti tallin takaa. Rentouduin hiukan selässä, kun pääsimme metsään. Metsässä oli ihanan rauhallista. Aurinko paistoi puiden välistä ja lumihanki kimalsi. pari heinää puski ohuen lumen läpi. Puista putoili vesipisaroita ja metsässä raikui lintujen laulu ja tippuvien vesipisaroiden ääni. Se oli ihanaa. Ainut, joka pilasi tunnelman oli riehuva Suru. ruuna veti päätä eteen ja yritti ryöstää.
"Suru!" karjahdin ja sain ruunan hiukan rahoittumaan.
Kun olimme kävelleet alkukäynnit pienellä metsäpolulla saavuimme suurelle hiekkatielle. Annoin ruunalle ravipohkeet ja Suru lähti ravaamaan pitkää ja lennokasta ravia hiekkatien reunaa pitkin. Surun ravia oli helppo keventää, sillä se oli niin isoa. Nautin siitä vauhdin hurmasta. Surun harja hulmusi kasvoilleni, mutta en välittänyt. Tuuli hulmusi löysissä verkkarin lahkeissani. Lopulta hiljensimme käyntiin. Suru puhalsi ulos ja venytti kaulaansa. Annoin ruunalle pitkät ohjat. Myötäilin rennosti käyntiin. Suru pärskähti. Pieni pakkanen nipisteli hiukan poskiani ja nenää. Suru käveli rennosti hiekkatien reunaa.
Kun olimme kävelleet hetken pitkin hiekkatietä tulimme suurelle aavalle alueelle. Meidän ympärillämme oli paljon peltoja. Suru reipastui heti, kun ohjasin ruunan viereiselle sänkipellolle, jota peitti pieni lumikerros. Kumarruin ruunan kaulalle.
"Nyt mennään", kuiskasin ruunan korvaan. Sitten nousin ylös ja nostin laukan. Suru lähti laukkaan. Tuuli osui kasvoihini, mutta se ei haitannut. Hymyilin kuin Naantalin aurinko. Suru laukkasi täysiä läpi pellon. Hiukan ennen kuin pelto loppui hiljensin ravin kautta käynnin. hymyni ylettyi varmasti korvasta korvaan. Niin iloinen olin, kun ohjasin ruunani pois pellolta metsä polulle. Kaikki oli niin hyvin. Minulla oli oma hevonen, hiihtoloma alkoi ja oli täydellinen sää.
Hymyillen lähdimme takaisin tallia kohti. Tämä oli täydellistä. Tästä tulisi niin hyvä päivä!
|
|
roope
Uusi kävijä
Posts: 8
|
Post by roope on Feb 20, 2017 21:42:20 GMT 2
Yökyöpelit #4
Kello näytti 20.05, kun talutin mustaa suokkiani kohti maneesia. Tallin piha oli aivan tyhjä. Vain pari kentän lamppua valaisi pimeää iltaa. Pari pikkulintua lehahti lentoon, kun avasin maneesin suuren oven. Tarkastin ensin, että maneesi oli tyhjä ja päästin sitten surun vapaaksi.
"Hopaa", sanoin ja häädin ruunan sisään ja jäin itse laittamaan ovea kiinni.
Suru juoksi onnessaan kaviouralla. Olin opettanut ruunan menemään "hopaa" käskystä juoksemaan maneesiin. Onnekseni ruuna oli fiksu (tosin välillä sitä ei kiinnostanut ollenkaan minun käskyni). Suru juoksi ympäri maneesia. Seoli hyvä tapa kuluttaa ruunasta enimmät energiat, jotta ei ratsastaminen ollut aivan mahdotonta. Kun suokki ruunani juoksi aloin itse kasaamaan esteitä maneesin pehmeään hiekkaan.
Pian olin valmis ja kävin pyydystämässä ruunan kiinni. Talutin Surun kentän keskelle ja kiristin satulavyön sekä otin jalustimet pois satulan päältä. Sitten laitoin itselleni kypärän ja ratsastushanskat ja ponnistin selkään. Suru seisoi piretänä korvat höröllä hiukan steppaillen. Selässä korjasin asentoani ja annoin sitten innokkaalle Surulle luvan lähteä kiertämään uraa. Ruuna käveli pitkin joustavin askelin pitkin uraa. Myötäilin rennosti Surun käyntiin.
Kun olimme kävelleet tarpeeksi nostin ravin Surun ravi oli ehkä ruunan paras askellaji. Kevensin. Hymy nousi huulille, kun ravasimme voltteja ja pääty-ympyröitä. Lopulta otimme vielä pari laukka kierrosta. Sitten otimme pienet välikäynnit.
Välikäyntien jälkeen oli aika alkaa hyppimään. Lyhyessä päädyssä otin pääty-ympyrän, jolla nostin laukan ja sitten ohjasin Surun kohti 50cm estettä. surusta kyllä vaistosi sen, että ruuna kuumeni. Ruuna kiihdytti jatkuvasti laukkaa ja tulimme esteelle todella kovaa. Suru ponnisti suuren hypyn ja ennen kuin ehdin tehdä mitään oli hyppy jo ohi ja hiljensin ruunan ravin kautta käyntiin. Kaikki meni aivan liian nopeasti. Pyöräytin todella kuumetunutta ruunaa pari kertaa voltilla saadakseni tuon rauhoittumaan.
Kun ruuna oli rauhoittunut tarpeeksi aloitin alusta. Nostin laukan pääty-ympyrällä ja ohjasin sitten ruunan estettä kohti. Suru alkoi kuumua, mutta jo ajoissa aloin tekemään pidätteitä. Niiden ansiosta tultiin esteelle ihan hyvin, tosin hiukan vielä liian lujaa. Hyppy meni hyvin.
Toistimme esteen pari kertaa ja sitten siirryimme seuraaviin esteisiin.
Seuraavana oli kaksi 70cm pystyä. Ne menivät ihan hyvin, tosin Suru kävi edelleen melko kuumana. Lopuksi vielä hyppäsimme 90cm pystyn. Se ei mennyt yhtään hyvin. Puomi putosi ja syy siihen oli aivan liian kova vauhti. Ystäväni olivat pari kertaa kysyneet, että enkö minä pelkää? Aina olin vastannut ei. Vasta nyt aloin miettimään, että tuossahan oisi voinut tapahtua vaikka mitä muutakin, kuin vain puomin putoaminen. En tiedä oliko nämä mietteet vain väsymystä, mutta työnsin pian ajatukset vaan pois mielestäni ja ohjasin Surun takaisin alkuun.
Hengitin syvään ja annoin Surulle avut. Ohjasin pärskivän ruunan estettä kohti. Annoin reilusti pidätteitä ja lopulta este meni hyvin.
Kun olimme hypänneet esteen viimeisen kerran teimme vielä loppu käynnti ja sitten ohjasin Surun kaartoon. Pudottauduin hikisen ruunan selästä. Taputin suokin mustaa kaulaa ja lähdin taluttamaan tuota ulos maneesista.
Ulkona missä yö oli jo käärinyt tallin pihan huntuunsa tajusin sen. Löysin vastauksen siihen miksi en pelkää. Se oli rakkaus tähän lajin, rakkaus hevosiin ja rakkaus tähän ruunaan. Laitoin käteni Surun kaulalle.
"Sä oot paras ruunaseni", sanoin Surulle, joka höristeli korviaan. Hymyillen kävelin lämmintä valoa hehkuvaan talliin, toiseen kotiini.
|
|
roope
Uusi kävijä
Posts: 8
|
Post by roope on Mar 30, 2017 18:20:01 GMT 2
I hate you I love you #5"Perskutin hevonen lopeta se pyöriminen!" karjaisin täysiä säikäyttäen samalla pari nuorta tuntilaista. Tytöt katsoivat minua hetken ihmeissään ja luikkivat sitten pois. Suru taas oli jo toipunut alku säikähdyksestä ja yritti parhaansa mukaan heilua ja pyöriä, vaikka olikin käytävällä kiinni. "Kirottu hevonen, miks mä ostin sut", mumisen vihaisesti. Olin aivan punainen naamasta ja korvista tuprusi melkein savua. Niin ärtynyt olin. Suru vain tuntui nauttivan ärtymyksestäni. Ruuna steppasi ja hyöri ja pyöri. Mahtoi näyttää koomiselta, kun minä yritin parhaani mukaan harjata ruunaa ja väistellä steppaavia kavioita. Noin tunnin päästä oli koko hevonen hoidettu. Olin saanut jopa varusteet taisteltua ruunan päälle. Lynnkin tuli jo sisään. "Onnistuithan sä", Lynn naurahti ja näytti peukkua. Nyökkäsin vain uupuneena. Hikikarpalot olivat kirvonneet jo otsalle ja ruskea tukkani oli aivan sotkussa. Uudet tallivaatteetkin näyttivät jo vähintään 10 vuotta vanhoilta. "Nyt Piru mennään", sanoin ja irrotin riimunnarut, tuon suitsista. Otin suitset pois tuon kaulalta ja lähdin taluttamaan Surua maneesia kohti. Tänään olisi vuorossa kevyttä estetreeniä. Talutin Surun maneesiin. Siellä asetin ruunan kaartoon. Kentällä oli muutama este jo valmiiksi. Minun piti vain nostaa ne 40cm 70cm. Kun oli nostanut esteet kiristin Surun satulavyön ja kiipesin selkään. Suru vaikutti melko vauhkolta ja energiseltä, kun kannoin vähän pohkeita ja ohjasin ruunan kaviouralle. Jouduin tekemään paljon pidätteitä. Kävelimme ensin pari kierrosta ja aloimme sitten tekemään voltteja ja kiemurauria. Ne menivät ihan hyvin, kunhan muistin tehdä pidätteitä. Teimme niiden lisäksi pääty-ympyröitä ja ravasimme hetken. Kun olimme lämmitelleet tarpeeksi vedimme vielä pari kierrosta laukkaa. Sitten aloitimme esteet. Ensin vuorossa oli aivan normaali pysty. Nostimme pääty-ympyrällä ravin kautta laukan ja ohjasin Surun kohti estettä. Ruuna laukkasi aivan liian lujaa esteelle ja ponnisti sen yli korkealla ilmavaralla. Alastulo oli sulava, mutta melkein törmäsimme päätyseinään vauhtia hiljentäessä. Onneksi sain pysäytettyä Surun juuri ennen seinää. Huokaisin helpotuksesta. Suru oli hyvä hyppääjä. Ruuna osasi loistavan hyppytekniikan, mutta vauhti oli aivan liian kova. Seuraavalla kierroksella tein paljon pidätteitä ja se meni hiukan paremmin. Jäimme hetkeksi työstämään tuota estettä ja teimme välissä vähän tempon muutoksia ja yritin saada Surun enemmän kuulolle ja hiljentämään hiukan vauhtia. Kun Suru oli paremmin kuulolla ja hiukan rauhoittunut vedimme vielä ristikon ja toisen pystyn. Nuo menivät ihan hyvin. Lopuksi vielä menimme esteet ratana. Aloitimme tuttuun tapaan pääty-ympyrältä. Nostimme siinä laukan ja ohjasin Surun ekalle pystylle. Suru tuli esteelle hyvin ja hyppäsi sen erinomaisesti. Esteen jälkeen teimme tiukan kaarrkoksen ja ohjasin ruunan seuraavalle ristikolle. Sille Suru tuli liian lujaa, mutta hyppy meni ihan hyvin. Ennen viimeistä pystyä, joka oli 90cm tein paljon pidätteitä, saadakseni Surun vauhdin taas hallintaan. Viimeinen hyppy meni loistavasti. "Vuhuu!" iloitsin ja tuuletin, kun ohjasin Surun laukkaamaan kaviouralle. Se oli ollut hyvä rata. Iloisena taputin ruunan mustaa kaulaa. "Sometimes i hate you and sometimes i love you", naurahdin. Lopuksi jäimme vielä tekemään loppuverkat maneesiin. Tänään oli kyllä mennyt tosi hyvin 
|
|
|
|
Post by ifezoyuazyab on Jun 19, 2019 15:06:43 GMT 2
|
|
|
|
Post by abuviwe on Jun 19, 2019 17:10:27 GMT 2
|
|
|
|
Post by eritetifos on Jul 17, 2019 3:56:14 GMT 2
|
|
|
|
Post by obunuzebovuit on Jul 18, 2019 2:58:15 GMT 2
|
|
|
|
Post by udaqabubohuf on Jul 19, 2019 8:29:52 GMT 2
|
|
|
|
Post by enusapodu on Jul 19, 2019 20:30:12 GMT 2
|
|
|
|
Post by awirocawuhade on Jul 20, 2019 23:33:55 GMT 2
|
|
|
|
Post by inauwapevu on Jul 21, 2019 1:56:58 GMT 2
|
|
|
|
Post by kiboetase on Jul 21, 2019 9:59:08 GMT 2
|
|
