Orange Wood's M!lkshaken ratsutusvihko

[Lynn]

Hevonen: Orange Wood's M!lkshake
Omistaja: Katariina
Tavoitteet: Viedä hevosta eteenpäin Helppo C -tasolta kohti helppoa A:ta.
Sisältö: Kolme päiväkirjamerkintää ja kaksi kuvaa
Palkka: 50 KERJ / KRJ -kisaa Seppeleen Sysiyöllä

[Lynn]

Päiväkirjamerkintä 1

Helppo ja mutkaton Sissi oli hevonen, jonka selkään jaksoi nousta pitkän päivän jälkeenkin. Ratsastuskoulun lauantaitunnit oli juuri saatu päätökseen, kun Lynn kantoi varusteet värikkään ratsutusasiakkaan karsinalle. Pari uteliasta junnutuntilaista vielä norkoili tallissa ja tuli innokkaan näköisinä nuohoamaan Sissin karsinalle.
"Se on niin söpö! Tuleeko se tunneille ikinä?" Ninni kyseli.
"Sissi ei ole meidän hevonen", Lynn muistutti. "Se on Danilla ratsutettavana, eikä ne hevoset tule tunneille."
"Harmi. Saadaanko me jäädä katsomaan kun sä ratsastat sillä?" Ninnin ystävä Krisse pyysi toiveikkaana.
"Saatte te", Lynn lupasi. "Talli on kuitenkin vielä auki yksityistenomistajille. Ette te ketään maneesin katsomossa häiritse."

Danielkin saapasteli paikalle juuri sopivasti, kun Lynn talutti pikkutamman karsinastaan. Täytyi ihailla miehen tarmoa. Daniel oli töissä kuutena päivänä viikossa ja tietysti ratsailla seitsemännenkin. Nyt mies oli ollut Ruskamäellä pitämässä valmennuspäivää ja kotona valmentaminen tavallaan jatkui. Sissi oli pääasiassa Lynnin ratsastettavana, sillä tamma oli melkoisen pieni miltei 180-senttisen miehen ratsastettavaksi. Daniel kuitenkin valvoi treenit ja suunnitteli Sissin ohjelman, jolloin Lynnin tehtäväksi jäi vain ratsastaa ohjeiden mukaan. Oman puolison kanssa työskentelyssä oli puolensa ja puolensa, mutta se Lynnin täytyi myöntää, että hän nautti opettavaisista ratsastuskerroista.

"Tuun maneesiin, kun ootte kerenneet kävellä", Daniel ilmoitti. "Mun on pakko käydä ensin toimistolla."
Lynn sen kuin nyökkäsi ja talutti mukavan ratsunsa ulos tallista.

Sissi oli lunki ja tyyni ratsu. Se ei ollutkaan tallin muiden ratsutettavien kaltainen nuori ja vihreä keltanokka, vaan jo kokenut western-ratsu. Sissi oli niitä hevosia, joiden kanssa yhteistyö tuntui ensimmäisestä kerrasta alkaen kivuttomalta. Sissi ei juuri kysellyt ja änkyröinyt, vaan meni juuri sinne minne haluttiin. Se, mikä tamman kanssa vaati kaikkein eniten työtä, oli sen sysääminen pois mukavuusalueelta. Sissi ei ollut sillä tavalla laiska, etteikö se olisi liikkunut minnekään, mutta kropan käyttäminen oikealla tavalla vaikeampaa kouluratsastusta ajatellen oli sille vielä kummallista. Helppoa A:takin ajatellen sitä pitäisi ratsastaa tehokkaammalle takaosalle ja saada pikkuhiljaa ryhtiä menoon.

Lynn ei ollut kouluratsastaja samalla tavalla kuin puolisonsa, mutta lukuisia tuntihevosia läpiratsastamalla sitä oppi kyllä väkisinkin tunnustelemaan, kuinka saada hevonen kuin hevonen avuille ja toimimaan. Kun läsnä oli vielä Danielin tarkka silmäpari ja tietotaito, Lynn uskoi, että Sissinkin kanssa edettäisiin kiitettävän hyvässä tahdissa kohti tavoitteita. Hevonen oli nöyrä ja yhteistyöhaluinen. Sille piti vain rakentaa ratsunkuntoa.

Krisse ja Ninni rupattelivat katsomossa niin kauan kunnes Daniel saapui paikalle. Nuoret tytöt vieraskoreilivat, Lynn pisti merkille. Hänen ei tarvinnut, ja se jos mikä oli etu valmennustilanteessa. Hän saattoi koska tahansa vaatia lisäohjeita tai tarkempaa selitystä - tai ilmaista, jos oli eri mieltä jostakin. Harvemmin hänen kylläkään tarvitsi olla.

Yhdessä keskustellen ja suunnitellen he saisivat kyllä Sissistä parhaat puolet esiin. Onneksi muutosta ei myöskään tarvinnut tehdä yhdessä yössä. Hevoset ottivat oman aikansa, ja sitä heillä oli.

[Lynn]

Kuva 1



Sissi pääsi Lynnin kipparoimana ratsastuskoulun oppilaille järjestettyihin koulurataharjoituksiin kokeilemaan K.N. Specialia. Tamma käyttäytyi fiksusti. Numeroarvostelua ei ollut käytössä, mutta Sissi sai sanallisena yleisarvosanana tyydyttävä+, joka vastaa pisteskaalassa kutosta. Kehuja sateli tamman yhteistyöhaluisuudesta ja tasaisuudesta.

[Lynn]

Päiväkirjamerkintä 2

Oli Danielin vuoro ratsastaa Sissillä. Mies oli ratsastanut hevosta kutakuinkin viikoittain sen ratsutusdiilin aikana, mutta piti tärkeänä, että enimmän osan ajasta sitä ratsasti häntä kevyempi ratsastaja. Sissi oli kuitenkin aivan hevoskoon alarajoilla ja vielä nuori ja erilaiseen työskentelyyn tottunut. Täysivoimainen kouluratsastustreeni vaati siltä melko paljon. Piti valita, mitä ja kuinka paljon hevoselta milloinkin halusi, kun se oli vielä keskeneräinen.

Sissi oli virkeällä päällä, sillä toissa päivänä se oli saanut hypätä Lynnin kanssa mukavia pikkutehtäviä ja eilen tytöt olivat vieneet Sissin ja Sheilan maastoon mukanaan tallin yksityishevosten omistajien kuopus, Linnea, poneineen. Tytöillä Daniel tarkoitti Kerstiä ja Lynniä.

Sissin kohdalla virkeys ei ilmennyt pöllöilynä eikä nahoista ulos hyppimisenä. Oman hevosensa Zetan kanssa Daniel joutui pohtimaan kahdesti, antoiko tammalle enempää kuin yhden kevyen päivän peräkkäin, sillä tallin diiva kyllä niin sanotusti lahosi käsiin ihan eri tavalla kuin lauhkeammat lajitoverinsa.

Daniel palasi oman murheenkryyni-kuningattarensa pähkäilemisestä tähän hetkeen, kun oli aika ottaa ohjaa tuntumalle ja ruveta ratsastamaan. Sissi oli oikeastaan hyvinkin otollisella tuulella tänään, Daniel huomasi hyvin nopeasti. Hän antoi pienen tamman vertyä matalana. Ehkä siinä, miten mielellään se hakeutui matalaan muotoon, näkyi tamman westenratusta. Daniel ei voinut väittää ymmärtävänsä lännenratsastuspuuhista kovinkaan paljoa, mutta ainakin Sissi pysyi helposti rennon ja tyytyväisen oloisena.

Värikäs tamma oli hereillä ja kuulolla. Se liikkui letkeästi ja rennosti, eikä sitä tarvinnut juuri patistella eteen. Danielista tuntui, että tänään kaikista Sissin ratsutuskerroista hänen oli kaikkein helpoin ohjata energia haluamaansa käyttöön. Sitä energiaa kun ei tarvinnut ensin maanitella esiin. Jokin muukin asia Sississä oli muuttunut joulukuun puolivälin jälkeen. Se oli tasaisempi kyljistään ja kaulastaan. Tuntui kuin Sissistä olisi rauennut jokin joustoa estävä tai hankaloittava lukko.

Daniel ei ollut hymyilevä mies, mutta sen ratsastuksen aikana ja päätteeksi hän oli edes vähän vähemmän ilmeetön kuin tavallisesti. Kun Sissi esitti molempiin suuntiin tasaiset väistöt, joissa tahti ja lennokkuus (siinä määrin kuin hevosella oli lennokkuutta tarjota) säilyivät, Daniel oli siihen tyytyväinen. Ja kun hän sai aikaiseksi kaksi erityisen hyvää ja pontevaa raviinsiirtymistä, joiden jälkeen ravissa tuntui mukavaa joustoa sen muutaman metrin ajan, mitä Daniel ravia pyysi, hän nyökkäsi itsekseen.

Sissistä ei tulisi vaikeiden luokkien rusettipeliä, mutta se saattoi tulla hyvinratsastetuksi ja miellyttäväksi harrasteratsuksi, joka riittäisi erinomaisesti sille tasolle johon sen toivottiin yltävän. Siksi se oli Danielin mielestä hevonen paikallaan. Oikea hevonen oikealla omistajalla oli ihan yhtä ihailtava asia kuin palkintojenjaossa paistatteleva Grand Prix -hevonen. Loppujen lopuksi valtaosa ratsastajista ei tähdännyt maailman huipulle korkeimmalla tasolla. Suurimmalle osalle tärkeintä oli mukava, palkitseva ja miellyttävä tapa harrastaa. Sitä voitiin hyvin toteuttaa juuri Sissin kaltaisten hevosten kanssa.

[Lynn]

Kuva 2


Perhepalaveri. Sissi ja Lynn kävelevät välikäyntejä, kun Daniel ja Takku aloittelevat hommia maasta kävelyttäen. Samalla Lynn saa täsmäohjeita Sissin ratsastukseen - ja vaihdetaan päivän kuulumiset. Kahden hevosihmisen ruokakunta ei aina kokoonnu samaan paikkaan muuten kuin nukkumaan...

Sissi edistyy lupaavaa vauhtia ja on pian valmis palaamaan kotiin.