|
Post by Lynn on Nov 13, 2013 19:26:52 GMT 2
Perjantaina 20. päivä joulukuuta on aika paketoida Mallaspuron syyskausi vauhdikkaan hankirallittelun merkeissä. Tarkoitus on mennä nietosten peittämille pelloille päästelemään täyttä laukkaa pöllyävän lumen keskellä. Hankirallia vetämään ja valvomaan lähtevät Lynn Veera-tammallaan, Daniel Zinkalla ja armeijan harmaista lomilla oleva Santeri jollakin liikenevällä hevosella. Osallistu ilmoittautumalla tähän viestiketjuun. Hoitajilla on etuoikeus valita omat hoitsunsa ratsuiksi ralleihin. Tapahtuma on avoin ihan kaikille halukkaille ja maksaminen on vapaaehtoista. Tämän vapaaehtoisen maksun 31.12. mennessä suorittaneiden kesken pidetään kuitenkin arvonta, jonka palkintona on tilauspiirros. Arvonta suoritetaan tammikuun ensimmäisen viikon aikana. Maksuksi käy tarina (min. kaksi kappaletta pitkä), piirros tai sarjakuva. Tapahtumaan voi ottaa osaa myös muualla asuvan hevosen kanssa; siinä tapauksessa on osallistumisen mukaan liitettävä hevosen osoite. Hoitajat & yksityishevosten omistajat: Hankirallin suorittaminen on ensimmäisen hoitajacup-osakilpailun cup-tehtävä. Osallistumalla tähän tapahtumaan ja maksamalla a) 31.12. mennessä hoitaja / yksityisen omistaja on mukana arvonnassa JA saa yhden nimen hoitajacupin ensimmäisen osakilpailun arvontaan tai b) 15.1.2013 mennessä hoitaja / yksityisen omistaja saa yhden nimen hoitajacupin ensimmäisen osakilpailun arvontaan. OsallistujatLynn - Veera Daniel - Zinka Santeri - Basalt Victoria - GinaEve - Melvin Julia - Netta June - Blingi okIina - Saga Satu - Väiski okMila - Kings Calinka okPöpi - Diamonds For You okSussu - Domen's LineEmmi - BuddercupJazzumi - HoodlumheartScarlett - Mango Madness okJuliette - Felicia v.d. WillingtonHanne - Gripnir frá Adel okWolf - Fiktion Tuisku okfarga - Zero Pain Solo okTAPAHTUMAKUVAUSAika on koittanut hauskanpidon; pian kyytiä saavat nietokset ja hanget. Oi kun kypärän alle saisi tungettua lämpimän pipon ja kotiinhan voikin suosiolla unohtaa kanget. Nyt mennään eikä meinata, jätetään taakse valot tallin. Toivotaan, ettei satulasta keikata, kun aloitamme vauhdikkaan hankirallin. Naurua, hymyä, pöllyävää lunta, nyt liehuvat hännät ja hulmuavat harjat. Maisema niin kaunis, onko tämä unta? Hevosille ja poneille omat sarjat - ja kohta selviävät voittajat, porukan nopeimmat, rohkeimmat ja upeimmat. Isolla porukalla tallin pihasta lähdettiin ja sama määrä saapui takaisinkin. Suuremmilta kommelluksilta siis vältyttiin, vaikka vauhtia piisasi - poneilla varsinkin! Kenties voimme ensi vuonna tämän toistaa, olihan tämä hurjan hauskaa. Osallistujien kasvoilla hymy loistaa, kun muistellaan yhteistä hankilaukkaa. ARVONNASSA MUKANAMila Pöpi Farga Wolf Hanne June Satu Scarlett ARVONNAN TULOKSET1. Mila2. Hanne 3. Pöpi 4. June 5. Farga 6. Wolf 7. Scarlett 8. Satu Ohjeet voittajalleOta yhteys minuun sähköpostitse (jammiska@gmail.com) tai tämän foorumin kautta henkilökohtaisella viestillä. Kerro, mitä haluat minun piirtävän: kohde, tausta, vuodenaika, säätila - kaiken voi määritellä tai toki voit antaa vapaat kädet. Kuva voi olla esim. hevoskuva (pää, rakenne, liike - you name it), ihmiskuva, tilakuva tai kartta... Toteutan kuvan melko rennolla otteella, joko linellisenä tai rentona speed paintingina. Pidän mallikuvista, sillä niiden kautta on helppo saada jonkin sortin kuva siitä, mitä tilaaja hakee ja haluaa. Sanallisten ohjeiden kanssa on ehkä isompi riski mennä metsään. Koetan saada tilauspiirroksen valmiiksi tammi-helmikuun aikana.
|
|
|
Post by Lynn on Dec 21, 2013 19:43:27 GMT 2
Mm... sitä vielä, että mihis maksu suoritetaan? Eikö sitä lue missään, vai olenko vain liian tyhmä? ;D Maksu suoritetaan tähän viestiketjuun. Tapahtuman kuvaus onkin nyt tullut, joten maksuja voi alkaa laittaa tänne vaikka heti!
|
|
|
Post by Mila11936 on Dec 21, 2013 21:04:25 GMT 2
Linka ihmetteli ympärillään pörräävää erilaista hevosjoukkiota mihin se oli kotona Kivihaassa tottunut. Oli jos jonkinmoista kauramahaa omistajineen ja hoitajineen. Olimme tulleet Mallaspuroon laukkailemaan pellolle. Eihän meille enää ne kotitallin pellot riittäneet, oli pakko päästä ”avartamaan maisemaa” ja kun olin Lynnin ilmoitukseen hankiralleista netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt, olin melkein samantein ilmoittanut minut ja Linkan mukaan revittelemään pellolle. Pelto, jossa nämä ns. rallit vedetttiin ei sijainnut kovin kaukana tallista. Siinä matkalla kuitenkin tuli hyvin verryteltyä hevoset ja Linkalla tuntui varsinkin sitä energiaa riittävän jo alkumatkasta. – Äläs nyt vielä, kohta pääset revittelemään, mutisin mustalle tammalleni kun se yritti linkamaiseen tapaansa ryöstää laukkaan maastopolulla. Ei Linka ainoa ollut, jolla näytti virtaa olevan. Muutamat pruut ja kirosanat kajahtelivat aina välillä meidän hevosletkassamme, kun tarvoimme eteenpäin kohti tallia. – Olemme perillä! Lynn huuteli jonon kärjestä. – Muistakaa se maalaisjärki! Ei mennä liian lähelle toista ja jos joku tippuu niin hidastakaa ettei tule ruumiita. Ensin menee ponit ja sitten hevoset. Linka melkein ampaisi ponien matkaan kun pienet ja vähän isommatkin ponit lähtivät ratsastajineen revittelemään pitkin peltoa. Onneksi tamman menohaluja hieman hillitsi vieressä flirttaileva ruunikonkirjava puoliveriori. Ratsastin Linkan kuitenkin kauemmas komistuksesta ennen kuin kaksikon välillä liiaksikin rupeaisi kipinöimään.
Kun poneista oli voittaja selvillä, oli meidän hevosten vuoro. Linka ampaisi matkaan tuulispään tavoin, mutta koska tamma keskittyi lähinnä takapään nakkeluun, ei me kärkijoukossa ”maaliin” tultu. Mutta ei se haitannut! Pääasia, että kivaa oli enkä päätynyt kyntämään lumista peltoa ruhollani, vaan pysyin pukittelevan tammani selässä takiaisen tavoin. Joillakin ratsuilla tuntui olevan vielä energiaa, joten saimme Lynniltä luvan käydä muuten vain laukkailemassa pellolla ennen kuin oli aika lähteä tallia kohti…
|
|
|
Post by Popi on Dec 21, 2013 21:53:27 GMT 2
Kirpeä pakkanen paukutteli poskissani seisoessani punaisiin puetun Dianan kanssa Mallaspuron tallipihalla. Ympärillä olevista ratsukoista muutaman tunnistin, enimmäkseen samoista kisoista tai vastaavista. Olihan siellä Milakin komean Kalinkansa kanssa, Mila piti Vaahterapolun ratsastuskoulua, jossa kävin Dianan kanssa satunnaisesti valmennuksissa. Tamman vihreä satulahuopa oli vaihdettu aamulla, esijoululahjana oli ruunikko saanut minulta uuden vaatekerran. Se tarkoitti punaista satulahuopaa, punaisia suojia, punaisia lampaankarvapehmusteita, ja punaisia korvahuppuja. Diana hienona leidinä oli tästä kovin innoissaan, ja parasta aikaa keikaroi steppaamalla hevosystävilleen. Vaikka tamman mammamaha alkoi kasvaa uhkaavasti, riitti rouvassa silti tarpeeksi ruutia kunnon hankilaukoille. Jos se nyt ylipäätänsä suostuisi nostamaan sen laukan.. phuufh.
Laukkailupellolla oli jo tuntuva lumikerros, ja tämä kylmä ainessosa sai Dianan yhä hullummalle tuulelle. Tamma oli kovasti jo lähdössä ravailemaan, kun muut vasta asettuivat lähtöasemiinsa. Kipakka rouva räjähtikin hienoon (ja täysin aiheettomaan) ravurinraviinsa heti kun sai pohkeet kylkiinsä, ja laukan nostamisessa kestikin taas oman aikansa. Mutta onneksi neidin vauhdilla pysyttelimme muun porukan mukana ravivauhdissakin, ja nostihan se Diana lopulta laukankin. Laukalla pääsimme maaliin, eikä neito sentään heittänyt minua lumihankeen, niinkuin olin kuvitellut. Ihan mukava päivä siis tämäkin.
|
|
|
Post by farga on Dec 29, 2013 22:54:36 GMT 2
Nopalla oli selkeästi liikaa energiaa kun odottelimme kirpakassa pakkasessa vuoroamme. Se sinkoili joka suuntaan ja pyöritteli päätään. Joka puolella oli suorastaan hemaisevia tammoja, joiden kanssa orini olisi mielellään tehnyt lähempääkin tuttavuutta.
Ruunikkoni kieppui kuin väkkärä kun ponit ampaisivat laukkaan. Sain ihan tosissani pidätellä sitä jottei se olisi ampaissut niiden perään. Kun tuli hevosten aika lähteä, Noppa ampaisi laukkaan kuin raketti. Hetken ori oli täysin kuuromykkäsokea kaikille pidätteille, rallatteli vain menemään porukan mukana. Olin aivan varma, että hankilaukkareissumme muuttuisi Nopan omaksi soolojuoksuksi sen ampaistessa väärään suuntaan, mutta kuuliaisesti ori hidasti muidenkin hidastaessa. Maaliin pääsimme ehjänä, ja ori oli selkeästi rauhallisempi kuin lähdössä.
|
|
|
Post by Wolf on Dec 29, 2013 23:11:12 GMT 2
Tuiskun kanssa oltiin päätetty (tai siis minä olin päättänyt) että osallistuttaisiin Mallaspurossa järjestettäviin hankilaukkoihin. Ikävä kyllä vähäisen lumimäärän vuoksi (tai ainakin niin oletin ennen kuin pääsin Mallaspuroon) hankilaukat vaihtuivat ennemminkin kuralaukoiksi, mutta ei sillä niin väliä! Ylipäätään pääseminen Mallaspuroon oli lievästi sanottuna hieman hankalahkoa, sillä Tuisku ei meinannut millään haluta traileriin. Taas yksi niitä päiviä... Välillä ihan oikeasti mietin, että Tuisku on varmaan nainen ja silläkin on menkka-ajat.
Mukavien kommelluksien jälkeen Tuisku kuitenkin saatiin vihdoin traileriin ja Mallaspuroon päästiin sen suuremmitta kommelluksitta. Oltiinkin viimeiset mattimyöhäiset paikalla, muut jo odottivat kärsimättöminä, että päästäisiin lähtemään. Tai no, oikeasti parilla oli vielä hevoset satuloimatta ja Farga, joka oli jo oman hevosensa saanut laitettua kuntoon, auttoi meitä tuon hullun orin kanssa. Tai siis, ei se hullu ole, vähän ylivirkeä vain. Ehkä niitä kauroja tuli edellisiltana liikaa iltaruuan sekaan?
Joka tapauksessa Tuisku saatiin Fargan avulla suht nopeasti laitettua valmiiksi hankilaukkoja varten ja kun sitten kaikki loputkin myönsivät olevansa valmiita, lähdettiin porukalla kohti niitä suuria ja mahtavia hankia joita oletettavasti olisi, kun luntakin oli satanut niin hurjasti. Eli toisinsanoen maasta voisi löytyä kolme kuralammikkoa, jos sitäkään. Sain kuitenkin hämmästyä suuresti, sillä lopulta pellolle päästyämme siellä suorastaan tuprusi lunta ympäriinsä. En tiedä, oliko tämä joku luontoäidin keksimä pila vai oliko alueelle käytetty jonkinlaisia lumentekokoneita, mutta hankilaukoissa kyllä saatiin nauttia ihan täydestä sydämestä! Kaikilla oli varmasti hurjan hauskaa, kuten minullakin ja toivottavasti myös Tuiskulla. Poika innostui ihan suunnattomasti hangessa laukkaamisesta eikä millään olisi halunnut lähteä takaisin tallille. Tosin siinä vaiheessa Tuisku olikin (luojan kiitos, sanoo allekirjoittanut!) sen verran väsynyt, ettei jaksanut enää temppuilla, vaan kotiin lähdettäessä asteli kiltisti traileriin toisin kuin tulomatkalla...
|
|
|
Post by Hanne on Dec 30, 2013 15:08:36 GMT 2
Mallaspuron tallipihalla seisoskeli monenkirjava joukko poneja ja hevosia ratsastajineen. Siitä olikin aikaa kun olin ollut näin suuressa tapahtumassa mukana jossain muualla kuin kilpailuissa. Tunnistin porukasta vain Jazzumin, joka oli hiljattain ollut mukana Jukolan vaellusretkellä. Gripnir ei väenpaljoudesta juuri välittänyt, lukuunottamatta isoa mustaa friisiläistammaa, joka tuntui kiehtovan sitä liiaksikin. Onneksi jonoon järjestäytyessämme jäimme issikkaorini kanssa reilusti tamman taakse kahden ruunan väliin, eikä ori alkanut pitää mitään showta.
Jännitys kipristeli vatsanpohjassa siirtyessämme läheiselle pellolle. Iloitsin jo valmiiksi tulevasta irrotteluhetkestä ja olin varma että Gripnirkin nauttisi. Pellolle oli jonkin verran matkaa, joten ehdimme saada hevoset lähes verryteltyä matkalla. Pellolla otettiin vielä jonossa ravia kierros pellon ympäri, jotta kaikki olivat varmasti valmiita laukkaspurttiin.
Pellolle saapuessamme huusi Lynn edestä nopeat ohjeet. Ruumita ei saanut tulla ja toisten päälle ei ratsastettu. Ensimmäisenä hurjaan spurttiin lähtisivät ponit ja perässä sitten hevoset. Järjestäydyimme Gripnirin kanssa orin koon puolesta ponien sekaan ja ei aikaakaan kun lähtökäsky jo annettiin. Musta islanninhevonen tuntui kasvavan kokoa laukatessaan muiden rinnalla, niin suuria askelia se harppoi lumihangessa. Edellä menevä jykevähkö eestinhevosruuna pöllytti lunta naamaani, enkä nähnyt juuri mitään osan aikaa matkasta. Jossain vaiheessa tunsin Gripnirin kiihdyttävän ja huomasin sen lähtevän ohittamaan eestinhevosta. Emme kuitenkaan ehtineet sen enempää kisata, kun pellon reuna jo tuli vastaan. Takanamme lähestyivät jo hevoset hurjaa laukkaa kohti meitä ja poniporukkaa johtanut Lynn kehotti meitä varmuuden vuoksi siirtymään pois edestä.
Ponit kävivät kuumana ja kun hevoset saapuivat pellon toiseen päähän, saivat levottomimmat mennä vielä pellon ympäri laukkaa kierroksen. Gripnir ei tuntunut mitenkään käsistälähtevältä, mutta liityin kuitenkin vielä laukkaporukkaan mukaan. Puolivälissä ori tippui laukalta passille ja sain nauttia pätkän vapaata liitopassia. Kun kaikki olivat saaneet päästellä kylliksi, lähti iloinen letka takaisin tallia kohti nauraen ja jakaen kokemuksiaan peltoralleista.
|
|
June
Uusi kävijä
Posts: 7
|
Post by June on Dec 30, 2013 16:36:38 GMT 2
Blingi oli superinnoissaan ja Junellakin oli hauskaa!
|
|
satu
Uusi kävijä
Posts: 9
|
Post by satu on Dec 30, 2013 22:18:06 GMT 2
Yritin pidätellä alla heiluvaa ruunaa. Muutama ratsastaja ei ollut vielä päässyt ratsunsa selkään, joten joutuisimme odottamaan vielä hetken. Väiski ei millään tahtonut pysyä paikallaan. Viimeaikojen kylmä ilma oli näköjään ladannut ruunaan runsaasti energiaa. Katselin ympärilleni. Äkkiä kuulin, kun Lynnin äänen. -Kaikki näyttää olevan valmista! Lähdetään!
Hieman järkyttyneenä koitin pitää Väiskiä käynnissä vielä hetken. Suurinosa hevosista oli innoissaan, mutta Väiski taisi kuulua niiden joukkoon, jotka olivat aivan supertäpinöissään. Oranssit pintelimme olivat jo muuttuneet valkoisiksi, kun kaikki pöllyävä irtolumi oli niihin takertunut. Kuuntelin tarkasti Lynnin selkeät ohjeet. -Vielä hetki, kuiskin Väiskille, joka tuntui kohta räjähtävän käsiin. Ja vihdoin. Vihdoin kuulin iloisen huudon, joka nostatti ratsukot reippaaseen laukkaan. Huomasin pian itsekin laukkaavani muiden mukana pitkässä letkassa. Nauroin energiselle Väiskille hymy korvissa - olihan se hauskaa! Upeat maisemat kruunasivat tapahtuman, ja talliystävät hevosineen. Väiskikin pääsi kuluttamaan turhat energiat pois, joka teki ruunalle hyvää.
Köpöttelimme jonossa takaisin Mallaspuroa kohti. Kaikki, niin hevoset kuin ratsastajatkin olivat uupuneita reippaasta peltorallista, mutta innoissaan kaikki rupattelivat kokemuksestaan. -Oli tämä kyllä kivaa, huokaisin syvään ja taputin Väiskiä tyytyväisenä kaulalle.
|
|
Scarlett
Talliporukan jäsen
©JassuL.
Posts: 81
|
Post by Scarlett on Dec 31, 2013 23:58:52 GMT 2
Kevyt kosketus hankiralliin
Tänään olimme olleet Mangon kanssa Mallaspuron Hankirallissa, vaikka sitä lunta ei ollutkaan tullut mitenkään erityisen paljon. Muutama tuttu oli siihen myös osallistunut muiden tuiki tuntemattomien kanssa, joten porukkaa riitti yllinkyllin. Mädilläkin meinasi hermot reistailla kauniiden tammojen ja kovan menon takia. Olin laittanut herralle korvahupun, jotta se rauhoittuisi hieman, koska juttelua niin ihmisten kuin hevosten suista kuului aika kova älämölö.
Ori oli suorastaan liitänyt innosta laukkapätkillä ja myös muut hevoset eivät mistään laiskimmasta päästä olleet. Parikymmentä hevosta oli nauttinut tästä tapahtumasta. Tälläinen olisi ollut kiva uutenavuotenakin, mutta menihän se nyt kun tunnelmaa ei kuitenkaan puuttunut. Muutaman kerran olin itse jopa pelännyt tippuvani selästä kun kirjava yritti innoissaan ohittaa muut ratsukot, mutta hyvin kuitenkin pysyimme friisiläistamma Linkan ja hänen ratsastajansa perässä ilman kummempia temppuiluita.
Raviosuuksilla ori steppaili ilmavasti odottaen lupaa mennä kovempaa. Maisemat olivat kauniita, mutta matka oli ohitse liian nopeasti. Energiaa oltiin kulutettu ja muutamiin ihmisiin tutustuttu iloisin mielin, jonka jälkeen palattiin tallille tyytyväisinä käynnissä. Tällä hetkellä oli hyvä että oma hevonen asui Mallaspurossa niin ei tarvinnut lähteä kuskaamaan sitä väsyneenä pois. Näin oli juuri hyvä ja vein kirjavan sisälle riisuttavaksi..
|
|
|
Post by Lynn on Jan 1, 2014 18:03:58 GMT 2
Arvonnan tulokset arvottu!
|
|