Netan hoitopäiväkirja

[Lynn]

Unést Krása KNST, "Netta"
voikko kinskynhevostamma
hoitaja: Julia

[Julia]

Here we go again
07.11.2013

Mä hyppäsin bussista tooosi järkevän näkösesti, koska mä halusin välttää vesilätäkköön osumisen. Eipä sillä, jalassa mulla oli mustien kollareiden jatkeena violetit Hai-kumpparit, päällä fleece, softshell-takki, toppaliivi, tuubihuivi, pipo ja tumput. Bussipysäkistäkään mä en ollut sataprosenttisen varma. Mä olin nimittäin matkalla tallille, Mallaspuroon, tokaa kertaa täällä uudessa kunnassa. Ja vielä hoitamaan uutta hoitoelikkoa, kinskytamma Nettaa.

Pienen sähellyksen jälkeen mä löysin itseni lopulta tallille. Yksi isoimmista punaisista rakennuksista näytti houkuttelevalta jo hämärtyvässä illassa - näin baitövei mä vihaan syksyä ja talvea ihan suunnattomasti pimeyden takia - ikkunoista loistavine valoineen, joten mä reippailin tupsu keikkuen rakennuksen ovelle. Ylläripylläri, sepä ei ollutkaan maneesi, niinkuin te ehkä luulitte (tai sitten vaan mun joskus harvinaisen hämärä mielikuvitus olisi halunnut kirjoittaa niin), vaan lämmin ja kutsuva talli kirkkaine valoineen. Mä suunnistin kohti olohuonetta, josta kuului mukavaa puheensorinaa, ja pölähdin sisään.
"Ööööö, moi! Mä etin Lynniä, ja oon muuten Julia", kerroin muutamalle tytölle, jotka olohuoneessa hengailivat.
"Lynn pitää tunnit tänään, se on varmaan maneesissa", yksi tytöistä kertoi.
"Okei, kiitti, vi ses", mä hymyilin, käännyin ympäri ja ranskanletti olkapäälläni pomppien löysin kuin löysinkin tieni maneesiin.

Ratsukot kävelivät vasta alkukäyntejä. Menossa oli ilmeisesti jokin ei-niin-edistyneiden tunti, koska ratsastajat olivat melko pieniä ja hevoset näyttivät kohtuullisen lauhkeilta. Lyhyehkö vaalea naisihmiseliö pyöritteli parhaillaan puomeja ravipuomeiksi toiselle pitkälle sivulle.
"Moi!" se huikkasi nähdessään mut ovella.
"Moi, mä oon Julia", mä hymyilin ja ojensin käteni, johon blondi tarttui jämäkästi.
"Lynn. Ööm, Netta ulkoilee vielä, se on siellä Blingin kanssa. Lähdet tästä tallille päin ja vähän ennen tallia käännyt oikeelle, se perimmäinen tarha siellä. Voit vaikka vähän... Tutustua siihen", blondi kertoi pitäen tauon ennen kahta viimeistä sanaa. Mun mielestä se kuulosti vähän epäilyttävältä, mutta pitihän mun nyt uuteen hoitoeläimeen tutustua, perhana.

Kiitettyäni Lynniä mä lähdin liukastelemaan mutaisella polulla kohti Netan tarhaa. Muutaman kerran olin vähällä muksahtaa perseelleni, mutta ninja-seivaukset ovat mun alaa (not), joten selvisin hengissä tarhalle. Voikko tamma seisoi tummansinisen sadeloimensa suojissa kaverinsa, kimon täykkitamman kyljessä. Mä avasin portista alalangan ja pujahdin mutaiseen tarhaan, ja vaihteeksi olin vähällä lentää perseelleni. Hitaasti mä etenin tammoja kohti, mutta kun mä olin parin metrin päässä, molemmat pyrähtivät pierupukkilaukkaa ympäri tarhaa. Jaha, vai sellaista peliä, mä ajattelin hiljaa mielessäni ja etsin taskusta jotain rapisevaa - oho, siellä jopa oli, joku suklaapatukan kääre. Rapina sai molemmat tammat kiinnostumaan, ja mä ehdinkin juuri napata Netan riimusta kiinni, kun portilta huudettiin, että pidä Blingistäkin kiinni. Mä päättelin vikkelästi (lue: hitaammin kuin maailman pahin tollo), että Blingi oli se kimo täykki, ja nappasin senkin riimusta kiinni. Mua vähän lyhyempi brune saapasteli reippaasti paikalle ja pujotti riimunnarun Blingin leuan alta, ja mä sain taas itseni hereille ja nappasin Netan narun päähän.
"Mä oon June, hoidan tätä Blingiä", brune hymyili mulle ja lähti taluttamaan kimoa portille.
"Hä? Aa, mä oon Julia, ja mä hoidan Nettaa, Netta on siis tää", mä selitin älykkäästi ja lähdin Netan kanssa kaksikon perään. Voikko lähti vähän epäröiden mun perään, mutta me selvittiin talliin ilman mitään välikohtauksia. Muutama pysähdys ja leijailevien lehtien säpsyminen tapahtui, mutta mitään isompaa ei käynyt.

June tuuppasi Blingin pesukarsinaan, ja kun mä vilkuilin Netan jalkoja, mä totesin, että nekin olisi parasta pestä. Onneksi pesubokseja oli kaksi, joten mä talutin Netan toiseen karsinaan. Se vähän epäröi, mutta mä vain odottelin, että se saisi päätöksensä tehtyä, ja tamma astelikin mielellään pesupaikalle. Mä sidoin tamman toiselta puolelta kiinni ja heitin ketjunarun ja sadeloimen lattialle pesupaikkojen viereen odottamaan pääsyä muualle.

Kun mä olin suht helposti saanut Netan jalat pestyä ja kuivattua, mä talutin neidin karsinaansa ja ripustin loimen oveen kuivumaan. June harjaili Blingiä Mustin toisella puolen ja ohjeisti mut harjojen luo. Tästä se alkaisi, mun ja Netan taival.

Julia & Netta 1 HM


Tervetuloa syksyisen hämärän ystävien (not), hilpeän talliporukan ja lauhkeiden sekä vähemmän lauhkeidenkin kaviokkaiden sekaan vaan! Tästä se sitten lähtee, sun ja Netta-neitosen yhteinen polku. Olkoon se pitkä ja sisältäköön mieluusti mahdollisimman vähän rotkoja ja kippuraisia, ovelia juuria.

Netu on ihana hevonen oikeissa käsissä; pehmeäluontoinen herkkis kaipaa vakaata, reilua kohtelua ja turvallisuudentunnetta osakseen. Tulet epäilemättä huomaaman, että sen kanssa oikoteitä onneen ei ole, vaan kaikessa tulee toimia Netan mukaan ja antaa sille se aika, minkä se tarvitsee. Mikä luottavainen halipuudeli siitä voikaan sitten kuoriutua, kun asiat on tehty oikein! Netta on ihana hevonen, ihana kaunotar. Toivon mukaan nautit sen seurasta - ja Mallaspuron meiningistä myöskin!
- Lynn