Yllätyksellinen tallipäiväHipsin hiljaa tallipihalle. Muutamia koululaisiani poikia hengaa tallipihalla Santerin kanssa. Pyörähdän kiireesti talliin, en halunnut tavata nyt ketään tuttua enkä tuntematonta poikaa mutta ei.
-Moi Jutta mitäs sä, Miko, luokkalaiseni moikkasi, käännähdän ärsyynytyneenä.
-Moi ihan ookoo, huokaan ja yritän jo livistää.
-Tuutko meiän koulun discoon tiistaina, poika kysyy.
-Joo kai, mumisen ja käännähdän taas.
Tälläkertaa onnistun livistämään ja reippaasti. Miko oli ihan OK, mutta talli on pyhitetty hevosille ja poneille ja kavereille, ei heppapoikasuhteille. Piitu norkoilee karsinassaan kuolleen näköisenä.
-Piituu, huikkaan tammalle ja avaan karsinan oven auki.
Piitu avaa silmänsä ja suoristaa sitten jalkansa, tämä nousee ylös hitaasti.
-Jutta huomasitko et Piitulla alkaa pian alkeistunti, Lynn pysähtyy tamman karsinan eteen.
-No enpä huomannu mut mul ei oo mitään kiirettä joten kyl mä voin tulla auttelemaan vaik talutuksessa, hymyilen Lynnille.
Tyttö nyökkää ja lähtee pois. Pian Piitun karsinan eteen ilmaantuukin pieni, noin seitsemän vuotias tyttö. Hymyilen tytölle ja tämä hymyilee ujosti takaisin.
-Ratsastatko sä Piitulla, sanon saparopäiselle tytölle mahdollisimman ystävällisellä äänelläni.
-Joo, tyttö sanoo ujosti.
-Mä voin auttaa sua varusteiden laitossa ja harjauksessa, tuo Piitu makoili just äsken sen karsinassa ja onki aikamoisessa purussa, hymyilen tytölle ja ojennan tälle harjan.
Tämä ottaa harjan ja hiipii varovaisesti kiinni sitomani Piitun luo. Piitu mulkaisee tyttöä väsyneesti mutta ei vaivaudu mihinkään muuhun. Tyttö käsittelee Piitua hyvin, joskin hieman peläten mahdollisia puru, tai potku yrityksiä.
-Piitu on tosi kiltti rouva, sitä ei tarvitse pelätä, sanon tytölle.
Astelen reippaasti satulahuoneeseen ja nappaan Piitun varusteet matkaan. Palatessani tyttö on jo toisen puolen harjannut, ja arvioi nyt uskaltaisiko mennä Piitun kaulan ali vaiko ei. Lopulta tämä uskaltaa ja luikahtaa reippaasti tamman kaulan ali. Puhdistan kiireesti rouvan kaviot ja nostin sitten satulan selkään.
-Alatteko olla valmiina, Lynn huutelee jo ovelta.
-Juu pian enää suitsia pitää, huikkaan kiireesti kiristäessäni satulavyötä.
Nappaan suitset kiireesti käteeni ja asettelen ne paikalleen. Sitten nappaan ohjat Piitun kaulalta ja ojennan ne tytölle.
-Tarviitsä jakkaran, kysyn ujolta pikkutytöltä maneesissa.
-Joo kiitos, tyttö melkein kuiskaa.
Haen sinisen muovijakkaran ja asettelen sen satulan kohdalle. Kiristän vielä vähän satulavyötä. Sitten autan pikkutytön vielä selkään. Kliksautan riimun-narun kiinni kuolaimeen. Kävelen rauhallisesti Piitun vierellä. Tyttö huojuu Piitun selässä hurjasti.
-Noniin, tervetuloa tänne tunnille taas, tänään me vähän kokeillaan ravailla ja keventää ja te kaikki varmasti pärjäätte hyvin, Lynn astelee maneesin keskelle.
Hetken käveltyämme nostamme ravin. Tyttö pamauttaa kumisaappaillaan kerran oikein kunnolla, ja Piitu nostaa aika hitaan mutta pikkutytölle selvästi sopivan ravin. Lynn kertoo iten ravissa kevennetään ja tyttö oppiikin suht mukavasti.
-Jutta Linda pärjää varmaan Piitun kanssa jo ilman taluttajaa joten sun ei tarvii enään taluttaa, Lynn sanoo noin puolivälissä tuntia.
Nyökkään ja vilkutan Piitulle ja Lindaksi kutsutulle tytölle. Piitun karsina on huonossa kunnossa joten päätän siivota sen ennen tunnin loppua. Kipitän kiireesti tallille. Ennen kuin ehdin luikahtaa sisään ovella minua kuitenkin vastassa on Miko. Tämä heilauttaa minulle kättään rennosti.
-Moi taas, sanon pojalle ja hymyilen.
-Moi...haluisitsä tulla mun kaa sinne discoon sitte ens tiistaina, poika kysyy ja punastuu.
-Hmm joo käy tuutko hakemaan mua meiltä vai, kysyn pojalta ja yritän pysyä rentona.
-Juu vaikka, poika hymyilee ja lähtee sitten.
Olen kuulevinani nurkan takaa muutamia onnittelu ääniä muiden poikien suista. Hymy nousee pakostikkin kasvoilleni.
Tallissa Piitun karsinan viereen ilmestyy Keikki.
-Moi Jutta kiva nähä täälläki, tyttö moikkaa pirteästi.
-Ai moi kiva nähä tuttuja täälläki, hymyilen tytölle.
-Nii onhan meitä seppeleläisiä täällä aikas paljon, tyttö sanoo.
Nyökkään kiireesti ja jatkan sitten karsinan jynssäämistä. Kello oli jo vartin vaille ja aikaa ei kovin paljon enään ollut. Lopulta jokainen lantakikkare oli kottikärryssä, ja kärrään lannat lantalaan. Kun homma on valmis, tunti onkin juuri loppunut ja Lindaksi kutsuttu pikkutyttö taluttaa Piitua talliin.
-Moikka oliko kiva tunti, kysyn tytöltä.
-Joo, mä laukkasin Piitulla, tyttö sanoo ja hymyilee ujosti.
-Aijaa oli varmaan kivaa, hymyilen.
Tyttö nyökkää ja kertoo vielä haluavansa ratsastaa Piitulla useamminkin. Riisumme Piitun yhdessä varusteista. Rupattelemme tasaisesti eikä ahdistavia hiljaiuuksia tule paljon. Lopulta Lindan äiti saapuu paikalle noutamaan tytön. Tämä moikkaa minua ja Piitua ja painuu sitten ulos tallista. Vien vielä Piitun tavarat satulahuoneeseen ja lähden sitten kotiin.
Kökkelö loppu ja silleen mutta joo 2HM Jutta ja Piitu!
Siellä täällä näkyi pieniä näppisvirheitä ja pilkkuja puuttui pari, mutta pääsääntöisesti oikein kivaa tekstiä. Hieno alku hoitotaipaleelle!
