Kaaoksen hoitopäiväkirja

[Lynn]

. . .

[Lynn]

Sunnuntai 21. maaliskuuta - Katastrofaalinen Kaaos
Lynn kertoo:

Viikonloppu on mennyt vauhdikkaissa merkeissä. Väkeä on ollut kuin pipoa, mikä on oikeastaan todella hyvä asia. Onhan se omituista, kun on tottunut hiljaiseen Mallaspuroon... mutta kyllä se eläväinen ja tapahtumarikas Mallaspuro minun mieleeni on, ei sen puoleen. Viikonloppu on kuitenkin kerryttänyt myös mustelmia, kiitos Kaaoksen, jota Daniel on pikkuhiljaa alkanut kutsua Räähkäksi ja Kauhikseksi. Kauhukakara, todellakin. En minä kadu sitä, että ostin ruunan, mutta joskus toivoisin näkeväni jonkinlaista edistystä meidän kahden suhteessa. Siis minun ja Kaaoksen. Ei minusta ja Kaaoksesta voi puhua "meinä", siihen olemme vielä aivan liian riitaisia. Eilen poni kiskoi minua ensin pitkin pihaa, kun hain sitä tarhasta; satuloidessa se talloi varpaille, näykkäisi ja ehti jopa yrittää liiskata minua seinään; ja ratsastamisesta ei meinannut tulla yhtään mitään. Ruuna vei minua kuin maansiirtokone kivenmurikkaa.

Nyt olen päättänyt kääntää uuden sivun yhteisessä vihkossamme - tästä lähtien Kaaos ei vie enkä minä vikise, vaan me teemme yhteistyötä. Me.

Maiskautan ruunalle ja heilautan juoksutuspiiskaa. Ruunan jokaisesta eleestä, pienimmästäkin ilmeenpoikasesta huomaa, että se ei kunnioita minua tai pyyntöjäni ollenkaan. Tunnen rajun nykäisyn liinassa, mutten anna poninkutaleen horjuttaa itseäni. Maiskautan uudestaan, ja yhtäkkiä huomaankin ruunan sinkoavan hullunkiilto silmissään ja ennen kaikkea täysin hallitsemattomana eteenpäin sivuloikkien saattelemana.
"Hooo, prrrr, raaaauha Pöööötkö..." hidastan ponin tahtia.
Se ei kuuntele. Puren hammastani ja yritän rauhoittua. Kyllä tämä tästä. Kyllä Kaaos tästä...

Juoksutusepisodi on täydellinen katastrofi, eikä mieleni juolahdakaan enää nousta satulaan sitten, kun poni on hieman rauhoittunut. Ei se ole rauhoittunut, huomaan katsellessani ponin ilkikurista olemista, ei se ole rauhoittunut vaikka se nyt totteleekin. Annan ponin kävellä ja hetken päästä pysäytän sen ja kumarrun tutkimaan ruunan jalkoja. Tälläkään kertaa Kaaos ei voi vastustaa kiusausta - se kääntää päätään, luimistaa korviaan ja nipin napin väistän sen terävät hampaat.
"Täytyykö sun aina?" kysyn siltä turhautuneelta. "Oikeasti."
Tuntuu kuin koko kaksi kuukautta Kaaoksen kanssa olisi ollut täysin turhaa. Mitään edistystä ei ole tapahtunut.

Tappiomielialan vallassa talutan ruunan pois maneesista. Napsuttelen maneesin mennessäni pimeäksi ja kiskon jäykän liukuoven kiinni ja lukkoon saakka. Ilta on tuonut jo hämäränhuntuaan pihamaan ylle, ja Kaaos tiirailee jännittyneenä ympärilleen.
"Ei täällä mitään säikyttävää ole, ja sä tiedät sen varsin hyvin", hymisen ponille ja rapsuttelen ruunan harjantyveä.
Kumma kyllä Kaaos ei saa päähänsä tehdä mitään tyhmää, joten saan huoletta taluttaa sen kentän poikki. Pihassa Siiri marssii ohitseni ja vilkaisee minua nenänvarttaan pitkin - jostain syystä tyttö ei ole koskaan pitänyt minusta. Santtu naureskelee, että Siiri on mustasukkainen, kun satun asumaan samassa talossa tytön poikaystävän kanssa. Ajatus on naurettava, mutta järkeenkäypä, sillä tyttö todella on mustasukkaista sorttia. Siis enhän minä häntä tunne... mutta sellaisen kuvan olen tytöstä saanut. Tervehdin Siiriä iloisesti saamatta sen kummempaa vastausta, ja jatkaessani matkaa huomaan Danielin seisovan tallin edessä tupakkaa poltellen.
"Tallilla ei hei saa polttaa", huomautan miehelle.
"Niin niin", Daniel hymähtää. "Meidän järjestyksenvalvoja."
Danielin äänensävy saa minut punehtumaan, ja pysäytän Kaaoksen miehen kohdalle.
"Jonkun on pakko valvoa järjestystäkin", naurahdan. "Oliko kivat treffit? Ettekö te ollu jossain kaupungilla?"
"Mmm, ihan jees", Dani virnistää vinosti. "Täällä alkaa tulla kylmä, mä menen sisään. Ai niin, mutsi käski sanoa että sun ah-niin-ahkera serkkupoikas hoitaa tänään iltatallin, ilmotatko sä sille?"
"No riippuu missä Santtu on", sanon.
"Eiköhän se ole tallissa Matiaksen kanssa", Daniel vastaa olkiaan kohauttaen.
Mies väläyttää minulle viimeisen virneensä ja marssii rivakasti päärakennuksen suuntaan. Minä maiskautan Kaaoksen liikkeelle ja vien sen pesuboksiin.

"No niin", hymyilen Kaaokselle tarttuessani letkuun. "Sun jalat tartteis huuhdella."
"Hei pellavapää!" kuulen Matiaksen iloisen tervehdyksen. "Kylmäätkö sä sen ponin jalkoja? Voinko mä auttaa?"
Käännyn hämmästyneenä katsomaan Milan isoveljeä, joka sattuu olemaan myös koulukaverini ja lähtökohtaisesti Santerin ja Danielin yhteinen kaveri ja vieläpä naapuritilan asukkaitakin. Kyllähän poikaa usein talleilla näkyy, mutta että hän auttaisi minua kylmäämään Kaaoksen jalkoja?
"Öh, no apu kelpaa... Jos sä voisit vähän pidellä sitä, mutta varot sitten niin se ei pääse purasemaan sua", vastaan pojan kysymykseen.
Matias väläyttää minulle sädehtivän hymyn.
"Mistä sä muuten siihen tupsahdit? Hei! Onko Santtu missä? Sille pitää kertoa että se -"
"Tekee iltatallin, me kuultiin", Matias keskeyttää. "Me oltiin satulahuoneessa. Se on jo hakemassa heiniä. Tossahan pitää painaa peukalolla vähän letkun suuta, eikö?"
"Joo, niin pitää, muuten-"
"Vesi tulee liian kovalla paineella", Matias keskeyttää jälleen ja näyttää ylpeältä tietäessään jotakin niinkin tärkeää.
"Vau, sustahan on tullut todellinen asiantuntija", virnistän.
"Njoo... Santtu selitti vähän", Matias myöntää.
"Ai Santtu", hymähdän.

Välillemme lankeaa hiljaisuus, ja minä mietin omiani. Kaaos alkaa liikehtiä levottomana ja kelloa vilkaistessani huomaan, että huuhtelu alkaa jo riittää. Suljen hanan ja irroitan ponin kiinnityksestä. Matias seuraa perässäni suuliin, enkä malta olla miettimättä, että miksi ihmeessä. Poika vaikuttaa hieman kiusaantuneelta, ja lopulta hän saa kakistettua asiansa ulos samalla kun hoidan Kaaoksen yökuntoon.
"Tota, Lynn", poika aloittaa kädet syvälle farkuntaskuihin tungettuina. "Lähtisitkö sä mun kanssa joku päivä kahville tai jotain?"
Katson poikaa yllättyneenä ja samassa tunnen paniikin kohottavan päätään. Pyytääkö Matias minua ihan tosissaan ulos, treffeille? En tiedä mitä sanoa... en halua olla töykeä, mutten oikeastaan halua... Matias huomaa epäröintini ja kiiruhtaa sanomaan:
"Niin siis, voidaan mennä ihan vaan kavereina..."
"No hmm, jos katotaan sitä joku toinen kerta, mulla on vähän... kiireitä", sanon ja yritän hymyillä pahoittelevasti.
"Ai... Okei", Matias sanoo, enkä voi olla tuntematta omantunnon pistelevän sisimpääni huomatessani, kuinka poika pettyy.
"Mut kai mä joskus", yritän vielä pelastaa tilannetta.
"Joo, katotaan sitä joskus. Mun pitää mennä, kun alkaa olla jo aika myöhä", Matias sanoo jokseenkin synkkänä.

Poika laahustaa ulos suulista ja minä jään katsomaan hänen peräänsä neuvottomana. En mä halunnut loukata, sanon toiselle mielessäni... mutta täysin turhaahan se on, kun ei toinen kuitenkaan kuule.

[Lynn]

6. huhtikuuta - Hurjan hirveä vuonohevonen

Lynn ratsasteli Kaaoksella maneesin päädyssä, kun väliaidan toisella puolella oli käynnissä viiden ratsukon koulutunti. Välillä vuonoruuna kulki ihan mukavasti, muttei kuitenkaan malttanut vastustaa kiusausta hieman uhitella, kun Teresia laukkasi ratsastajineen ohi.

Lynn&Jassu-yhteistyötä - Jassulle kiitokset kuvan värittämisestä.

[Lynn]

Torstai 20. toukokuuta - Daniel ojentaa auttavan kätensä
Lynn kertoo:

Huoh, tupla-huoh ja tripla-huoh. En voi olla tuntematta pientä ärtymystä katsellessani Kaaoksen vilkkuvia takakavioita ja katoavaa huiskuhäntää. Siellä se taas menee, jo kolmatta kertaa se päästi minut aivan lähelle ja pinkaisi sitten karkuun. Löpö ja Tito ovat ryhmittäytyneet tarhan perälle ja tilan uusin asukas, pikkuori Basse, seurailee tilannetta hieman kauempaa. Kaaos luimistaa mustanvoikolle vuotiaalle lähestyessään sitä, mutta suurempaa nahinaa ei kaksikon välille synny. Basse tyytyy irvistämään takaisin ja köpöttelemään katsomaan minua lähempää - minä, omituinen kaksijalkainen olento, olen sen mielestä jotakin erittäin kiinnostavaa.

"Tulitko sä mua katsomaan vai ilkutko sä että millainen luuseri mä olen kun en edes omaa poniani saa kiinni?" kysyn ponilta, enkä voi olla hymyilemättä. "Niin, kyllä se Räähkä osaa olla luupää. Et haluaisi käskeä sitä hevosenkielellä tulemaan tänne? Mua se ei kuuntele, mutta mä en osaakaan hirnua tai mitään. No jaha, mene sinäkin nyt sitten siitä."

Bassen mielenkiinto minua kohtaan on lopahtanut, ja se on kääntänyt minulle selkänsä. Poni marssii Löpön ja tämän aasikaverin luokse, kun taas Kaaos on asettunut seisomaan vähän matkan päähän muista tarhakavereistaan. Vuonohevonen mulkoilee minua paksun otsaharjansa takaa, ja katsellessani sen nuhjuista olemusta ja repsottavaa pystyharjaa lisään mielessäni mukana kuljettamalleni tehtävälistalle uuden kohdan: siisti Kaaoksen harja ja pese koko poni heti kun ehdit. Mitähän siitäkin tulee, hirmuinen operaatio aivan varmasti.

Tämänhetkinen operaatio, Villin Ponin Metsästys, ei edisty sekään tällä vauhdilla. Maanittelen, yritän lahjoa, kiristää ja uhkailla, ja lopulta saan luupääni vangittua. Talutan (lue: kiskon) sen suuliin ja lukitsen ponin karsinan oven huolella ennen kuin poistun hakemaan Kaaoksen harjoja ja varusteita. Palatessani näen Kaaoksen seisovan karsinan peränurkassa kärttyisänä ja huonotuulisena, kuten aina. Huokaisen jälleen kerran syvään. Tästä ei taida tulla mitään, tänäänkään.



Vajaata tuntia myöhemmin raahaan halutonta Kaaosta perässäni ja tervehdin ohikävelevää Cimillaa sekä Rokiaan talliin taluttavaa Reegaa. Me taidamme mennä Kaaoksen kanssa maneesiin, päätän, sillä minua ei pahemmin innosta ratsastaa pässinpäälläni yleisön edessä. Kaaoksen tuntien se kuitenkin pitäisi minua pilkkanaan keksimällä ties mitä huvitusta katsojille. Leipää ja sirkushuvejaa, tai ainakin lentoa ja sirkushuveja - sirkus Kaaoslynnlandia, tule ja ihastu!

Kaaos tekee jälleen elämän hankalaksi, mutta tällään itseni satulaan, vaikka tiedänkin ettei se tällä tappiomielialalla tule olemaan hyvä idea. Pian huomaankin ponin vievän ja minun vikisevän, ja kömpiessäni jo toistamiseen samaisen ratsastuskerran aikana ylös maneesin pohjilta hiekkaa suustani sylkien annan mieleni laskeutua vapaasti miinusasteikolle.

"Toi teidän meno on aika mielenkiintoista", kuulen jonkun sanovan ja mielialani kohtaa absoluuttisen nollapisteensä, kun käännyn katsomaan katsomossa rennosti löhöävää Danielia.
"No eikö olekin? Mitä h**vettiä sä siellä teet, eikö sun pitänyt olla katsomassa sitä matsia?" kysyn hyisesti, sillä yleisö tässä nyt oli viimeinen asia, jota kaipasin - etenkin sarkastinen sellainen.
"Se loppui jo, meni rankkarikisaan asti. Suomi hävisi, tiputtiin hitto pois mitalikamppailuista, pois koko turnauksesta!"
"Jaa jaa, sepä ikävää. Mä luulen että minä ja Kaaoskin ollaan tiputtu pois Sopusointuisin Ratsukko -turnauksesta", tuhahdan harmistuneena katsellessani maneesin puolivälistä minun suuntaani ilkikurisesti kuikuilevaa poniani. "Et mitenkään haluaisi auttaa mua sen kiinnisaamisessa?"
"No johan toki, jos mun apuni kelpaa."

Saamme kuin saammekin Kaaoksen kiinni ja Daniel pitää ponista kiinni, kun minä nousen satulaan. Lähden reippaasti ratsastamaan ponia uran suuntaan ja napautan sen raviin, mutta Kaaosta ei (yllättäen) jaksa innostaa koko touhu sitten säilykepurkin vertaa. Se ravaa tahmeasti, korvat luimussa ja häntäänsä huiskien, ja raipannäpäytykseen saan vastaukseksi pienen protestipukin. Ratsastan, jumppaan, väännän ja käännän, ja huomaan yllätykseni Kaaoksen muuttuvan pehmeämpään suuntaan... kunnes se räjähtää käsiin.

Jokaikinen Kaaoksen jaloista kohoaa korkeuksiin, ponin pää painuu syvälle etujalkojen väliin ja huiman "kiaaaaauuu"-huudon saattelemana paiskaudun jälleen maahan. Kaaos jatkaa menoaan pukittaen ja vinkaisten hyvästiksi ja minä jään etsimään hengityskykyäni uudestaan. Henki ei vain kulje, ja huomaan Danielin juosseen luokseni. Ryhdistäydyn ja nousen istumaan.

"Hae-se-pirun-poni", murahdan Danielille, joka tekee työtä käskettyä ilmeisesti uskaltamatta kyseenalaistaa käskyjäni.

Daniel ja Kaaos palaavat luokseni ja minä istun yhä hiekassa.

"Kuule hei", Daniel sanoo yllättäen, kun olen nousemassa seisomaan. "Saisinko mä kokeilla tätä? Mä tiedän, mä olen sille liian pitkä ja painava, mutta mä voisin kokeilla mennä sillä hetken aikaa. Ei se siihen hajoa."

Mietin hetken ja kohautan olkiani.
"No sen kun. Ja ei, ei ilman kypärää - odota siinä, mä haen sulle tuolta katsomon puolelta, siellä on varmasti joku sopiva."



"Se voi sitten olla oikea pirulainen", varoitan hetkeä myöhemmin.
"Mä tiedän", Dani vakuuttaa huolettomasti ja keikauttaa itsensä Kaaoksen satulaan.
"Sä et tiedä, sä voit vaan kuvitella", ennustan synkeänä ja väistyn syrjään, kun Santerin velipuoli kehottaa ponini liikkeelle.

Kaaos tottelee melko mukisematta, mutta on, tyypilliseen tapaansa, hyvin nihkeä ja laiskanpuoleinen. Tummaverinen nuori mies näyttää pitkältä pikkuponin selässä jalat lähestulkoon Kaaoksen polvissa huljuen, mutta istuu yhtä kaikki ryhdikkäänä satulassa. Alan miettiä, milloin olen viimeksi nähnyt Danielin ratsailla, ja tajuan että ilmeisesti en koskaan (ellei lasketa sitä kertaa, kun hän opetti Matiasta ja päätyi lopulta näyttämään tälle mallia, kun tämä ei ymmärtänyt ohjeistusta). Kaaos on nyrpeä, hetkisen kuluttua huomaan tuntevani kateudenpistoksia toisen ratsastusta kohtaan.

Daniel saa Kaaoksen tottelemaan pyyntöjänsä muutaman napakan muistutuksen jälkeen, ja lannistun ajatellessani, että minulta ei mokoma ole enää vähään aikaan onnistunut. Kaaos on päässyt niskan päälle minun kanssani, mutta Daniel ei sitä salli - ja katsellessani toisen ratsastusta en voi muuta kuin toivoa, että minäkin saan joskus otettua itseäni niskasta kiinni Kaaoksen suhteen.

Daniel kehottaa Kaaoksen siirtymään takaisin käyntiin ja aivoni alkavat raksuttaa ja muodostaa ajatusta... joka saattaisi toimiakin. Silmiäni siristellen uppoudun miettimään muuatta toista tallin hevosista, joka saattaisi kaivata Danielin kaltaista ratsastajaa. Aivan. Kun Daniel seuraavan kerran ratsastaa käynnissä ohitseni, lähden kävelemään tämän rinnalla.

"Kuule Daniel, mitäs sanoisit? Voisitkohan sä kokeilla Arttua joku päivä?" livautan kysymyksen ja säestän sitä viekkaalla hymyllä. "Se toimii koko ajan ihan hyvin, vähän ailahtelevasti joskus mutta hyvin kuitenkin, mutta mulla - ja oikeastaan muillakin paitsi Solinalla, joka puolestaan ei pääse kovin usein tänne kun on niin pitkä matka - on pieniä ongelmia sen kanssa. Mä, Aikku ja Iisa ei vaan mitenkään tunnuta saavan siihen ihan semmosta kontaktia kuin pitäisi, eikä se meinaa rauhoittua riittävästi, että se saataisiin tuntikäyttöönkin joskus. Iisa veti sillä yhden sennumaaston ja sanoi, että se oli melkoista menoa."

"Ja sä haluaisit mun kokeilevan sitä...?" Daniel varmistaa.
"Niin. Mä luulen, että sä voisit saada siihen sen jonkinlaisen otteen, mikä meiltä muilta jää puuttumaan. Sä ratsastit Kaaosta hyvin - liian, mä olen kateellinen - ja mä luulen... että se voisi toimia."
"No kai sitä pitää kokeilla", Dani päättää hetken mietittyään. "Milloin?"
"No ihan milloin sä ehdit", sanon.

"Haluatko sä nyt ponisi takaisin?" Daniel tajuaa istuvansa yhä Kaaoksen selässä, pysäyttää vuonohevosen ja heilauttaa itsensä alas.
"Joo, kiitos, ja kiitos kun näytit että se voi toimia", hymyilen silitellessäni Kaaoksen kaulaa, ennen kuin nousen vielä itse ratsaille. "Mä meinasin jo menettää uskoni sen kanssa."
"Ei kannata, kyllä siitä voi poni vielä tulla. Mä voin joskus jeesiä, jos tuntuu siltä että tarttette apua, ja mä luulen että voisi tehdä hyvää jos pistäisit Iisan kattomaan teidän menoa joskus", Daniel ehdottaa ja nyökkään vakavana.
"Mä pistän korvan taakse tarjouksen ja ehdotuksen", lupaan ja lähden ravailemaan loppuraveja Kaaoksen kanssa samalla kun Daniel poistuu maneesista.

Kyllä siitä voi poni vielä tulla, pohdiskelen mielessäni antaessani Kaaokselle pitkät ohjat ja taputellessani sen kaulaa kaksin käsin. Vai niin tuumasi Daniel. Kyllähän minäkin oikeastaan olen aina uskonut siihen, että Kaaoksesta voisi tulla vaikka mitä. Kysymys kuuluukin: miten?

[Lynn]

Sunnuntai 25. heinäkuuta - Kuulumisia kisakentiltä

Seuraa pienimuotoinen kurkistus kisaratsukko Lynn & Ikaroksen kilpailukalenteriin - olemme ehtineet osallistumaan kaksiin tarinakoulukilpailuihin. Taso on molemmissa ollut helppo cee (Kaaoksen kanssa kun ei sen vaativampiin karkeloihin uskalleta lähteä) ja näin meillä on mennyt:

---

Kuuramaan hevostila 10.05.2010 - sij. 1/5
Luokka 1. Helppo C
Luokan tarinan aihe on kunnialaukka, joka perustuu Kuuramaan kasvatin nimeen. Veitkö juuri sinä voiton kotiin? Miltä ihailevat katseet tuntuivat kentän laidalta teidän laukatessa voittoa?

Tarina:

Kunnialaukka! Sinivalkoinen ruusuke liehuu juhlavasti hevosen suitsissa ja hymy hipaisee ratsastajan suupieliä ujosti. Voi, miltä tuntuukaan laukata siinä kaikkien ihailtavana, alla kisapaikan kaunein hevonen ja yllä sinisenä kaartuva taivas, takana täydellinen helppo c- rata ja edessä maailmanmestaruuskilpailut, olympialaiset, Universumin Hienoin Kouluratsukko -koitokset...

Hevonenkin pärskii tyytyväisenä. Voi, kuinka upea hevonen se onkaan! Niin osaava, niin komea, niin mahtava! Paras kaikista!

... mutta harmi vain, ettei se ole minun. Ja harmi sinänsä sekin, että sen sijaan, että tuomari olisi antanut meillekin mahdollisuuden päästä parrasvaloihin, hän kirjoitti paperiin isoin, rumin kirjaimin "Poni soveltuisi parhaiten talutusratsuksi." Vilkaisen lihavaa ja harvinaisen yrmeää vuonohevosruunaani ja huokaisen syvään.

Meillä on vielä matkaa kunniakierroksille.

Mukaan tarttui hieno palkintoruusuke.

---

Virmaveden hevostila 05.06.2010 - sij. 1/1
Tällä kertaa annamme turinoitsijoille todella vapaat kädet - annamme jokaiseen luokkaan vain otsikot tarinoihin. Sisältö on siis vapaasti osallistujien keksittävissä. Toivomme näin saavamme hauskan kirjon tarinoita, joissa otsikkoa on sovellettu aivan eri tavoilla.

01: Helppo C
- "Ei voi olla totta!"

Tarina:

Danielista on aina ollut hauskaa lähteä mukaan kisamatkoille, vaikkei hän itse enää toviin olekaan ratsastanut tai muutoinkaan ollut tekemisissä hevosten kanssa. Hänestä on aina kutkuttavan huvittavaa seurata, kuinka ihmiset säntäilevät kolmipäisten kanojen tavoin ympäriinsä, hermoilevat, aiheuttavat kaaosta ja saavat hevosetkin pyörälle päästään.

Kisamatkoilla on erityisen hauska olla mukana silloin, kun Lynn ratsastaa. Sillä tytöllä on aivan harvinaisen yliviritetyt hermot ja meno voi olla melkoisen hervotonta, kun vaaleaverikkö pääsee vauhtiin - jos pääsee. Daniel, jonka omat kisahermot ovat aina olleet löysät kuin Kaaoksen satulavyö ponin viimeinkin päästäessä pullisteluilmat pois keuhkoistaan ja joka on aina ottanut lunkisti tilanteessa kuin tilanteessa, voi vain naureskella äitinsä uuden aviomiehen sukulaistytölle.

Nytkin Lynn tuntuu olevan huolissaan jostain.

”Mä en kuitenkaan, eihän me, Kaaos ei ikinä - me ei selvitä tästä! Okei, se on helppo cee, mutta ku Kaaos on Kaaos ja mä en usko että tästä tulee yhtään mitään, se tekee kuitenkin taas jotain, se tekee aina jotain! Me tullaan kuitenkin kouluaidoista läpi jos edes päästään niiden sisälle asti, me kaadetaan kaikki kirjaimet ja laukataan tuomarin yli ja mä putoan ja Kaaos kaatuu, niin tässä taas käy.”

Niinpä, tämän ponin kanssa Lynnillä on paljon huolenaiheita. Daniel ei oikein ymmärrä, mitä järkeä koko kapisen vuonohevosen kanssa on kilpailuihin ylipäätään lähteä. No, tuohan se totta kai hauskuutta kisapäiviin, kohauttaa yleisöä aivan varmasti.

”Lynn, kyllä se ihan hyvin menee”, Aikku rauhoittelee Lynniä. ”No niin, nouset selkään vaan ja suuntaat verryttelyalueelle, Daniel roikkuu vastaan niin pääset kyytiin ilman että roikut mahan alla.”

”Luuletko sä, että ne pärjää?” Daniel kysyy äidiltään, kun vaaleaverikkö ratsastajatyttö ohjaa luimistelevan ja nyrpeän poniruunansa verryttelykentälle.
Aikku naurahtaa hieman välttelevästi ja keskittyy näpräämään paidanhihaansa.
”No, katsotaan nyt mitä tästä tulee - voihan ne ihan hyvin pärjätäkin!” nainen heläyttää lopulta, ja molemmat huomaavat kyllä äänen tekopirteän soinnin. ”No jaa, suoraan sanoen - Kaaoksesta kun ei koskaan tiedä... Kyllähän Lynn osaisi, mutta toi elukka järjestää aina kaikennäköistä.”
”Se järjestää jo”, Daniel toteaa ja katselee verryttelyaluetta, jolla pieni, lihava hallakko juntturoi minkä kerkeää. ”Hah, se ei aio liikkua - no, nyt se lähti, se haluaa uhitella tolle suomenhevoselle! Räähkä on taas elementissään.”
”Daniel, älä kuulosta noin huvittuneelta”, Aikku näpäyttää pojalleen. ”Voi Lynn-parkaa.”

Verryttely on kammottavaa katseltavaa, ja Lynnin hermot ovat täysin riekaleina. Kaaos ei suostu liikkumaan, ja jos suostuu, vain takaperin, korvat luimussa ja kohti toista ratsukkoa. Aikku katselee menoa huolestuneena ja tuntee syvää myötätuntoa ruunan selässä riepoteltavaa tyttöä kohtaan, Daniel odottaa mielenkiinnolla itse suoritusta. Lynniä puolestaan ei innosta mennä radalle lainkaan, mutta pian radalle kutsutaan ratsukko Lynn ja Ikaros.

Pahaa aavisteleva Lynn ratsastaa ruunansa napakasti kouluaitojen sisäpuolelle ja tuntee sydämensä sykähtävän, kun ruuna ei pysähdykään aitojen kohdalle vaan suostuu menemään aitojen sisäpuolelle.

”Ei voi olla totta!” Daniel henkäisee katsomossa, kun ratsukon suoritus etenee. ”Mutsi, mutsi kato Räähkää! Mitä hittoa, sehän toimii oikeasti - mitä hittoa Lynn sille teki? Verkkahan oli karmea.”

”Huhuh, Kaaos päätti yllättää”, Aikku riemuitsee, kun ratsukko tekee hallitun pysähdyksen ja Lynn tervehtii tuomaria helpottuneesti hymyillen. ”Mennään onnittelemaan Lynniä ja sitten Kaaos pitää lämmitellä huolella. Täällä on aika kuuma.”

”Lynn taputtelee poninsa kaulaa kaksin käsiin ja nauraa iloisen helpottuneena, kun Aikku ja Daniel saapuvat onnittelemaan häntä.
”Mä en tajua! Se meni ihan älyhyvin, se ei ole koskaan mennyt näin hienosti. Mä en ymmärrä mitä tapahtui”, Lynn naureskelee. ”Ei tää voi olla totta.”

Tuomarin kommentti:

Hauska, oikeakielinen ja pirteä tarina, jossa otsikko kuvaa osuvasti ratsastajan fiiliksiä: eipä olisi lukijakaan uskonut, miten onnistuneen suorituksen ratsukko lopulta teki. Erityistä plussaa siitä, että vastoin tavallista ratsastajan näkökulmaa, osallistuja oli keksinyt kirjoittaa tarinan huoltojoukkojen kannalta. Hienoa!

---

Näin on siis meidän kilpailu-uramme lähtenyt käyntiin - hienolla voitolla kertakaikkisen huimassa viiden ratsukon kamppailussa ja, krhm, toisellakin voitolla... olkoonkin että osallistujia ei meidän lisäksemme ollut yhtäkään... No, ainakin Kaaos käyttäytyi kisoissa melko mallikkaasti! Tästä on hyvä jatkaa kisauraa.

- Lynn & Kaaos

[Lynn]

11. joulukuuta - Uteliaat tarhakaverukset



Jonas löysi tarhasta jotakin mielenkiintoista ja herätti myös Bassen ja Kaaoksen kiinnostuksen heiluttelemalla tuota tuulen mukana jostakin kulkeutuneeksi paperipussin palaseksi tunnistettua kummaa löytöään ympäriinsä. Paperi käytiin pyydystämässä pois uteliaan issikan hampaista siitä huolimatta, että Jonas itse olisi mieluusti leikkinyt sillä vielä tovin.

Klikkaamalla suurenee, pahoittelen, etten laiskuuttani ja photobucketin toimimattomuuteen nojaten jaksanut ladata nettiin kuvan kolmatta, päiväkirjakokoista versiota. Teen sen jahka photobucketin toiminta normalisoituu.

[nea]

Lynn, ethän ihmettele, jos minulta ei kuulu tarinoita vähään aikaan. Kone jolle olin aloittanut hoitotarinaa, päätti sanoa sopimuksensa irti, joten minun on joko odotettava, että kone saadaan korjattua tai tehtävä uusi tarina, lisäksi olen ensiviikon etelässä koneen ulottumattomissa, joten ethän potki minua pihalle. (:

[Kiira]

Vettä tuli kuin aisaa kun juoksin äkkiä pihamaalta sisään talliin. Loistava sää olla tallilla... Päästessäni sisään olin hetkisen aivan totaalisen pihalla. Täältäkö mun täytyisi nyt löytää jotakin? Havahduin kuullessani hevosen raastavan hampaitaan kalteriin ja näin ilkeästi luimivan vuonohevosen pitävän meteliä. Tietysti, siinähän komeili Kaaos, jonka hoitajaksi olin lupautunut. Kävelin karsinan oven luokse ja katselin ruunaa hetkisen. Mihin helkuttiin olen oikeen lupautunut, toihan kattoo mua kun tahtois syödä mut! Hyvä mielentila lähteä etsimään jotakuta joka vähän kertoisi tallin tavoista.
"Moi... Totaa, tiiättekö kuka täällä on töissä? Kun mun pitäis kai tolle Kaaokselle tehä jotakin ja oon uus nii en oikeestaa tiiä mitä.." sanoin parille sohvalla istuskelevalle tytölle.
Toinen, ulkonäöltään vähän nuorempi, mutta suunnilleen ikäiseni tyttö katseli hieman huvittuneena, mutta samalla arvioiden ja vähän jännittäen minua. Blondi tyttö nousi ylös ja esitteli itsensä:
"Ai, moi. Mä oon itseasiassa töissä, oon Lynn, toi on Meeba. Niin sähän olit siis Kiira? Juu, tota tota.. Voisin kohta mennä ratsastamaan Kaaosta, jos viittisit laittaa sitä kuntoon. Jos tuntuu turvallisemmalta, niin voit hyvin mennä laittaan sen tohon puomille", tyttö, siis Lynn, kertoi.
Hän lähti tallin ovea kohti ja seurasin tietysti perässä. Lynn avasi oven, jossa luki "varusteet" ja nappasi sieltä mukaansa narun.
"Mä voin vaikka tulla laittaan sen siihen puomille", Lynn sanoi ja meni rohkeasti Kaaoksen karsinalle.

Meeba oli siinä myös ja katseli, kuten minäkin hieman kauhistellen, kuinka Lynn hyvin sukkelasti ujutti riimun Kaaoksen päähän, ettei se ehtisi kääntyä pois.
"Tän kanssa saa olla tosi nopee, ettei se käänny, koska muuten saat helposti kengästä mahaan", Lynn selosti ja käski samalla minun ottaa harjoja mukaan.
Tein työtä käskettyä ja pidin hyvän etäisyyden ruunan takajalkoihin kävellessäni puomille.
"Eli tää tosiaan on maineensa veroinen?" kysyin kun ruuna oli kiinnitetty.
"No joo... Mutta kyllä sen kanssa pärjää. Sitä ei ees haittaa vaikka välillä suuttuiskin, kuhan ei millään lapiolla hakkaa", Lynn kertoi ja Meeba näytti hieman epäilevältä katsellessaan luimivaa Kaaosta.
"Ööm.. okei.. Mitä muuta mun täytyy tehä kun laittaa tää kuntoon?" kysyin Lynniltä.
"Putsata kamat ja eipä paljoa muuta. Kyllä sä nopeesti opit kaikki tavat täällä", Lynn rohkaisi ja lähti sitten matkoihinsa.
Meeba jäi vielä hetkeksi.
"Mä en ymmärrä minkä ihmeen takia sä haluat hoitaa tätä? Jos kerta tiiät sen maineen jo", Meeba ihmetteli ja piti hyvän etäisyyden ruunaan.
"En oikeen aina itekkään tiiä että miks tykkään tälläsistä.. Ei mun kärsivällisyys oo ikinä riittäny.. Mutta sitten kun huomaa ettei se oo enään nii vaikeeta, nii kai siitä sitte tulee sellanen että lisää vaan.. Tiiäkkö?" vastasin ja Meeba nyökkäsi, joskin samanaikaisesti hieman puisteli päätään.
"Vai niin, ja nyt sitten pitäisi tuokin harjata", sanoin ja otin kumisuan käteeni.

Heti ensimmäinen asia minkä sain tuta oli, että Kaaos vääntelehti takajalkojensa kanssa ilkeästi luimien, kun pyöritin sukaa sen kaulaa pitkin. Jatkoin sitkeästi harjaamista ja hetkeksi ruuna lopetti uhkailun, joskin korvat pysyivät luimussa tiukasti. Kun siirryin etujalan sukimiseen, sain melkein ponin polven naamaani, kun se nosti jalkansa ylös ja asetti sen huolella minun varpaideni päälle.
"Voi @"?!*!!! Nyt se jalka ylös siitä!" puhkin kun työnsin ruunaa kaikella voimalla.
Kaaos siirsi jalkansa, mutta samalla myös takajalat tulivat äkkiä lähemmäs. Nappasin ruunan etujalan kunnon otteeseen ja harjasin sen niin, että se oli ylhäällä. Kaaos vaikutti siltä kuin se räjähtäisi minä hetkenä hyvänsä, joten samantien kun jalka oli tarpeeksi puhdas, laskin sen alas. Pidin parin sekunnin hengitystauon ja jatkoin sitten selän harjauksella. Ruuna osoitti mieltään jälleen, kun harjasin mahan alta. Tällä kertaa tuoden ilkeästi luimivan päänsä ripakasti luokseni. Onneksi naru otti vastaan eikä Kaaos ehtinyt näykkäistä. Miten loistava alku...

Takajalkojen harjauksesta ei tullut yhtään mitään. Koska en ehdoin tahdoin halua saada ponin kavionjälkeä otsaani, päätin myös antaa asian olla, ja nopeasti kädellä rapsutin liat pois. Kavioita puhdistaessani harjasin myös takajalkoja ripeästi pölärillä. Kaaos ei kauheasti pitänyt tempauksestani, mutta ei myöskään saanut kiskottua jalkaansa irti otteestani. "Ähhähhää, siinähän kiskot! Tää on asia minkä oon oppinu harvinaisen hyvin!" höpötin ruunalle sen yrittäessä saada jalkansa alas. Selvitin vielä ruunan harjan ja nopeasti myös hännän. Jouduin olemaan hyvin tarkkana hännän kanssa, mutta näköjään Kaaoksen mielestä hännän kanssa touhuilu ei ollut läheskään yhtä paha, kuin ponin itsensä harjaaminen. Olin juuri alkamassa irrottaa ponia puomista, kun Lynn huudahti ovelta: "Älä irrota vielä, venaa hetki nii tuun siihen!" Lynn tuli paikalle ja otti harjaämpärin maasta käsiinsä. "Ota tiukasti sitten kiinni, ettei toi pääse karkuun. Mä voin viedä nää harjat. Kun saat sen karsinaan, nii pistä samantein kiinni ja hae kamat siihen ovelle. Mä voin laittaa sen vaikka kuntoon", Lynn kertoi. Irrotin Kaaoksen puomista ja ymmärsin heti miksi siitä piti ottaa tiukasti kiinni. Ruuna nimittäin samantien yritti kiskaista itsensä vapaaksi. Kun se ei onnistunut, tyytyi se luimimaan ja yritti myös näykkäistä. Voi hemmetti tän ponin kanssa, miksei se voi olla normaali?

Tallissa sidoin Kaaoksen samantien kiinni, kuten Lynn oli minua ohjeistanut. Menin varustehuoneeseen ja aloin haeskella ruunan varusteita, onnekseni löysin ne piakkoin ja palasin karsinalle. Lynn odottelikin jo kypärä päässä ja nappasi satulan itselleen. "Tääkin pitää suorittaa nopeesti, tai sut lytätään seinään", Lynn kertoi, avasi karsinan oven ja seuraavaksi satula oli jo vääntelehtivän ja luimivan ruunan selässä. "Oho, katos.. Okei, täytyy pitää mielessä", sanoin ja katselin kun Kaaos yritti parhaansa mukaan kostaa Lynnille tytön nopeat liikkeet. Laitoin ruunalle suitset päähän ja talutin sen kentälle samalla kun juttelin Lynnin kanssa kaikista ponin pahoista tavoista. Lynn nousi selkään samalla kun pidin toiselta puolelta vastaan. Päätin että on parempi jos vain pysyttelen poissa alta kun Lynn kiristää mahavyön, joten menin katselemaan kentän laidalle. Lynn ratsasteli Kaaosta hieman alle tunnin ja tuli selästä ripeästi aivan hikisenä ja kauan taistelleena. "Aaaarggghh!! Miks tän pitää olla näin ***** idiootti!" Lynn parkaisi ja ojensi ohjat minulle. "Mmmm.. Ei se niin pahalta näyttänyt", yritin rohkaista, mutta Lynn tyytyi kävelemään vaisusti talliin ja vei omat kamansa kaappiin.

Nappasin Kaaokselta ensin satulan pois ja sitten suitset. Vein kamat odottamaan putsausta ja menin takaisin rohkeasti vielä harjaamaan ruunan. Harmillisesti, se oli kääntynyt niin, että sen takajaloilla oli hyvin lyhyt matka ovelle, joten jouduin olemaan vielä nopeampi, kuin mitä olin kuvitellut. Otin riimun käteeni, avasin oven ja juoksin parilla askeleella ruunan pään luokse. Nappasin pään käteeni, tungin riimun epämääräisesti päähän ja käänsin ponin ympäri. "Huh, selvisin", totesin kun luimisteleva ruuna oli kunnolla kiinnitettynä. Harjasin koko ponin kauttaaltaan, ja se sujui jo vähän paremmin kuin ennen tuntia. Ehkäpä Kaaos väsyi tunnilla kuitenkin vähän, vaikkei hikiseksi tullutkaan. "Voit viiä sen tarhaan, koska ne saa ruuat seuraavan kerran vasta illalla, joten ei oo mitään syytä seisottaa sitä tallissa turhaan", Lynn sanoi kävellessään ohi ja katosi jo ennen kuin ehdin kysyä mihin tarhaan ponin oikein vien.

Talutin ruunan ulos tallista ja jäin sitten hetkeksi keskelle pihaa ihmettelemään mihinkä päin sitä sitten jatkaisi. "Hei anteeksi, mutta tiiätkö mihin tarhaan mä vien tän?" kysäisin vastaantulevalta tädiltä. "Ai, Kaaoshan se siinä. Ootko sä sen uusi hoitaja? Lynn puhui jostain sellaisesta.. Mä oon siis Aikku, ja joo se menee tonne missä tuo aasikin on", Aikuksi esittäytynyt nainen kertoo ja osoittaa tarhalle missä tosiaan näkyy aasi. "Okei, kiitos paljon. Oon tosiaan Kiira, tän uusi hoitaja..vaikka eipä tästä taida tulla mitään kun tää on meinannut jo purra, potkaista, talloa varpaille ja liiskata seinään tän päivän aikana", sanoin hieman naurahtaen ja Aikku vaan totesi että sellainen tämä poni on. No joo, niinhän se on. Heitin ponin tarhaan ja menin takaisin talliin, ajatus varusteiden putsauksesta mielessäni.

Hinkkasin satulaa ties kuinka kauan ja purin suitsetkin kokonaan paloiksi, enkä vain pyyhkäissyt niitä pinnalta, kuten sekä satulan että suitsien kanssa oli selkeästi jo jonkin aikaa tehty. Palautin varusteet puhtaina paikoilleen ja mietin vielä hetken mitä sitten tekisin. Soitin äidilleni, että voi tulla hakemaan ja menin sitten etsimään Lynnin vielä käsiini. "Mä lähen jo kohta, mutta oisko jotain mitä mun pitäis tehä? Putsasin kamat ja poni on toivottavasti oikeessa tarhassakin", sanoin tytölle, joka tuntui vieläkin olevan vähän tympääntynyt päivän ratsastukseensa. "Juu, no ei kauheesti oo mitään, katotaan sitte seuraavan kerran ku tuut että mitä kaikkee mä voin pistää sut tekemään", Lynn sanoi ja vilkutti kun nousin autoon ja äiti huristi pois pihasta.


Hieno, mittava aloitus hoitotaipaleellesi! Käytät sujuvaa ja helppolukuista kieltä ja jaottelet kappaleet sopivan kevyesti, mutta muistathan varata repliikeille omat rivinsä? Korjasin rivitykset kolmesta ensimmäisestä kappaleesta, jotta näet, mitä ajan takaa. Tämä helpottaa tarinan lukemista ja mukana pysymistä: on helpompi hahmottaa, kuka sanoo minkäkin vuorosanan, kun repliikit löytyvät omilta riveiltään. Se myös keventää hieman tekstiä, jolloin tekstiin jaksaa keskittyä paremmin.

Kaaos osaa toisinaan olla todella, todella rasittava. Nykyään se on kyllä jo rauhoittunut ja sillä on yhä useammin hyviä päiviä, ja jahka opit tuntemaan sen ja se oppii tuntemaan sut, yhteiselo kyllä helpottuu merkittävästi. Ei se oikeasti ole niin kamala kuin miltä se päällisin puolin joskus vaikuttaa - Kaaos osaa olla oikeasti tosi rakastettava ja lutuinen poni!

Toivotan onnea hoitotaipaleelle: toivon kovasti, että säkin pääset tutustumaan ponin mukavaan ja kultaiseen puoleen. Voi olla, että matkalla kohti sitä päivää, kun Kaaos näyttää iloista naamaa sun tullessa hoitamaan sitä, joudut kenties kokemaan kolhuja ja kiskomaan hiuksia päästäsi, kun poni on oikein mahdoton. Sinnikkyys kuitenkin palkitaan, ja kyllä ne "pahiksenkin" suojamuurit on läpäistävissä. Ei muuta kuin tsemppiä ja lykkyä tykö! - Lynn

[Kiira]

Tälläisissä merkeissä kului toinen hoitokertani Kaaoksen kanssa. Onneksi se ei nyt ollut kuitenkaan aivan yhtä vaikea kuin viimeksi, vaan tyytyi vain luimimaan ja kuten kuvasta näkyy, astui varpailleni (3 kertaa...) En jaksanut alkaa värittämään kuvaa, koska oon siinä aivan tuhottoman hidas. Harjasin ponin, pesin varusteet ja siivosin karsinan. Mitään erityistä ei siis tapahtunut tänään.


Hauska tilannekuva, jossa Kaaos näyttää aivan itseltään ja oma ilmeesi on erittäin onnistunut! Jep, tunnistan tilanteen - jostain syystä olen kohdannut sen itsekin muutamaan otteeseen... Vanha kunnon Kaaos se ei vain muutu. - Lynn

[Kiira]

Sää oli huono ja olin muutenkin vähän ärtynyt ja väsynyt tylsästä koulupäivästä. Loistava päivä mennä pitkästä aikaa moikkaamaan Kaaosta.. Tänään minulla ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä tallille kovin pitkäksi aikaa, joten tepastelin suoraan sisään talliin ja hain harjat valmiiksi käytävälle. Tietysti, Kaaosta ja Jonasta ei vielä oltu haettu sisälle syömään, joten Lynn tyrkkäsi minulle narun käteen ja käski ottaa Kaaoksen niin hän voi ottaa Jonaksen. Ennen kuin Lynn edes avasi porttia, hän käski minun laittaa naru Kaaoksen suuhun, vaikka hän meni edellä.
"Muuten se kuskaa sut karsinaan asti ja se ei sitten yhtään välitä vaikka pari luuta murtuisi matkalla", Lynn sanoi, joten katsoin parhaakseni totella. Kuten minua oli varoitettu, oli Kaaoksella kauhea kiire sisään syömään. Se ei kuitenkaan arvostanut suussa olevaa narua joka kiskoi täysillä, joten se pysyi lähestulkoon kiltisti kun vein sitä talliin.

Ruunan syötyä kävin nappaamassa sen käytävälle ja aloin harjata oikein kunnolla. Tunsin oloni suorastaan turvalliseksi, kun Kaaos oli kiinnitettynä kahdelta puolelta eikä päässyt liikkumaan sivusuunnassa kauhean paljoa. Päätin siis harjata oikein kunnolla myös kohdat, joiden harjaus aiheuttaa ruunassa yleensä reaktion, jota pelästyy kyllä kovempikin tyyppi.
"Jaahas, vai että ei sullakaan ole kovin hyvä päivä. No sittenhän me ollaan kohtalotovereita", sanoin ja ihan tahallani vedin sualla vielä kerran mahan alta. Kaaos vetäisi hieman herneet nenään, mutta yllättävää kyllä, rauhoittui myös pian kun vähän rapsuttelin sitä. Harjaus sujui melko hyvin, joskin jos olisin harjannut ruunaa karsinassa, olisin saattanut päästä hengestäni.
"Ehtisitkö laittamaan Kaaoksen kuntoon tunnin päästä? Kun mä ratsastan ensiksi Trullin, mutta voisin sitten ottaa tän", Lynn kyseli ohimennen.
"Ööm, en varmaan ehi, koska mun pitäis lähteä, tulin vaan vähän moikkaamaan", vastasin ja koitin näyttää vähän anteeksipyytävältä.
"Juu no ei mitään, se on kuitenki harjattu niin saan sen kyllä nopeesti laitettua", Lynn vastasi hymyillen ja lähti varmaankin hakemaan Trullia. Vein Kaaoksen takaisin karsinaan, rapsuttelin sitä vielä hetken, kun sillä ei kerta ollut mitään sitä vastaan. Lähdin tallilta hieman paremmalla tuulella, kun olin saanut edes hetkellisen onnistumisen Kaaoksen kanssa

[Kiira]

Anteeksi kun olen taas ollut näin epäaktiivinen, mutta en pysty oikein piirtämään, joten pitäisi turinoida.. Ei yhtään inspistä siihen. No joo, voin nopeasti kertoa tässä päivän tapahtumista. Kaaos oli erittäin rapainen kun hain sen tarhasta, joten päätin pestä koko ponin. Tästä herra oli aivan eri mieltä, joten vietimme pesukarsinassa noin tunnin.. Kaaos sai rauhassa kuivua lämpimässä tallissa ilman loimea ja söi samalla tyytyväisenä. Lynn oli niin puhkipoikki, ettei enään jaksanut ratsastaa Kaaosta, joten kävin vähän juoksuttamassa sitä ettei se jää aivan vapaapäivälle. Oli hassua miten tänään mikään ei oikein sujunut.. No vein Kaaoksen sitten takaisin tarhaan ja olin hieman kettuuntunut kun se meni samantien piehtaroimaan ja oli jälleen aivan karsean näköinen.. Kiitosta vaan poni..

[Lynn]

Hyvää alkavaa vuotta!


Kiira ja Kaaos lähtivät päivällä kävelyretkelle ilman satulaa ja pääsivät todistamaan muutamaa aikaista rakettia. Iloista vuotta 2012 Mallaspuron väelle!

[Kiira]

Hienon kuvan Lynn piirsi! Kaaostakaan ei raketit paljoa pelottanut Itse taas vähän luistan, ei millään ole aikaa ja jaksamusta kirjoittaa pitkiä tarinoita ja piirtämällä en ole mitään erikoisuuksia saanut aikaiseksi. Näimpä päätin antaa hoitokertomuksena tälläkertaa hieman erilaisen kuvan:



Kaaos oli lasten tunnilla vähän aikaa sitten ja käyttäytyi suorastaan loistokkaasti (ollakseen niinkin pirullinen poni kuin on).


Voi eeei, onpas jokseenkin tutun näkönen pystytukka tässä... Ihana! Ja hienoa, että Räähkäkin osaa välillä väläyttää kiltin talutusponin sädekehää. - Lynn

[Kiira]

Turinoin nyt vaikka onkin lomaa niin tällein nopsasti Kävin morjenstamassa Kaaosta varsin hyväntuulisena tänään päivemmällä. Aika oli hieman kortilla, mutta päätin harjaista otuksen ja laittaa sen Lynnille valmiiksi. Kokemus oli ehkä pahin tähänastisista! Kaaos oli aivan totaalisen hirveä. Aloitin harjauksen karsinassa, mutta jäätyäni kolmannen kerran puristuksiin ponin ja seinän väliin päätin mennä käytävälle. Siellä meinasin saada kenkää muutamaankin otteeseen ja oli melko hilkulla että uskalsin putsata yhdenkään jalan kaviota. Sain pari mustelmaa alaselkääni tämän riiviön hampaista. Mulla sitten vähän meni hermo ja toivon sydämestäni ettei kukaan nähnyt tätä.. Olin suutuspäissäni niin tajuttoman pikkutarkka herran käytöksestä, että varusteita laittaessani Kaaos taisi hieman alkaa pelätä minua. Huidoin kuin heikkopäinen aina kun Kaaos teki pienenkin liikkeen ja jos jokin potutti sitä, niin aloin kiusata sitä vielä enemmän kutittamalla sitä mahasta. Jollain ihmeen kumman tavalla kuitenkin, kun olin saanut ruunalle varusteet niskaan, vaikutti meidän välinen kemiamme tälläkertaa paremmalta kuin ikinä! Kaaos haisteli vähän kättäni ja oli korvat hörössä koko matkan maneesille. Lynn sai rauhassa kiristellä mahavyötä yms, ilman että Kaaos olisi purkanut vihaansa minuun. Lähdin tallilta erittäin hämmentyneenä, enkä voinut enää olla vihainenkaan ponille. Ehkä mun täytyis useammin olla samassa mielentilassa (HV!!!) Kaaoksen kanssa, niin meillä voisi alkaa synkata. No en tiedä, mutta kumma päivä oli tallilla.