Mikon hoitopäiväkirja

[Lynn]

til-r. Milos

[Miska]

Aloita tästä
Torstai, 30.7.2015

"... tässä on Mikon karsina ja se tarhailee kolmostarhassa Väiskin ja Artun kanssa. Tarhakartta löytyy ilmoitustaululta", vaalea ratsastuksenopettaja lopetti esittelykierroksensa. "Nyt Mikko on ukkolaitumella, joka sekin on kolmonen. Laitumet on merkitty siihen samaan karttaan."
"Jaa, juu, okei", sanoin minä välkkynä. Selostus oli ollut aika kattava.
"Jos sulle tulee mitä vaan kysyttävää, nykäise ihmeessä hihasta", Lynn hymyili vielä ystävällisesti.
"Joo, mä kysyn jos - jos tulee jotain", vakuutin päätäni nyökytellen.
Sitten mä jäin yksin. Tästäkö tää homma nyt sitten lähti käyntiin? Alkuopastus oli skrollattu läpi ja oli aika aloittaa peli. Tässä tapauksessa se aloittaminen tarkoitti hevosen hakemista laitumelta ja, jos siis vaan saisin sen jollain ilveellä kiinni isosta ruokabaarista, harjaamista.

Musta oli tainnut tulla tallin täysivaltainen jäsen sinä hetkenä, kun mä olin sattunut kysymään, mitenkä täällä oikein toimi koko hoitajasysteemi. Elokuussa musta tulisi vakituinen tuntiratsastajakin, kun säännölliset viikkotunnit jälleen alkaisivat. Olin käynyt loppukeväästä ja pitkin kesää jo kokeilutunneilla ja yhdellä maastovaelluksellakin, ja niiden perusteella olin päättänyt jääväni tänne. Talli, hevoset ja ihan erityisesti maastot olivat vaikuttaneet tosi kivoilta.

Mallaspurossa oli kieltämättä tyyliä. Tallirakennus saattoi olla vanha, mutta mä arvasin kyllä, että täällä oli vasta muutaman vuoden sisällä tehty remppaa. Täällä asiat oli vähän enempi vimpan päälle kuin mun aiemmalla ratsastuskoululla, joka nykyään oli bai tö vei ihan vaan yksäritalli - siksi mä siis olin nyt täällä enkä siellä. Sielläkin oli ollut siistiä, mutta talli oli koostunut useasta erillisestä rakennuksesta, joista isoimmassa asui yheksän heppaa ja muissa sitten vähemmän. Täällä kaikki hevoset asuivat yhdessä isossa tallissa. Ainakin olisi helpompaa löytää oma tuntiheppansa, kun ei tarvitsisi koluta montaa pikkutallia läpi.

En jotenkin saanut aikaiseksi lähteä hakemaan Mikkoa laitumelta. Seisoin riimunnaru kädessä ilmoitustaulun edessä ja mietin, miten naurettavaa olisi, jos mä kartasta huolimatta eksyisin jonnekin skutsiin enkä löytäisi hevosta ensinkään.

Ehkä mun ajatukset näkyi kasvoilta, tai sitten ohi kävelleellä tummatukkaisella naisihmisellä oli jokin maaginen yliaisti, jolla se vaistosi tämmöisiä juttuja. Se vilkaisi mua, sitten mun kädessä olevaa riimunnarua ja taas mua - ja pysähtyi huvittuneen näköisenä.
"Ootko sä menossa hakemaan jotain hevosta sisään?" tyttö kysyi vinkeästi virnistäen.
"Joo. Aattelin hakea Mikon ja harjata sen", sanoin ja yritin näyttää siltä, että olin ihan oikeasti ollut menossakin johonkin enkä vain juurtunut aloilleni.
"Sepäs sattui! Mä menen kanssa hakemaan mun hevosta, se on samalla laitumella. Mennään samaa matkaa, niin saadaan ongittua elukat samalla portinavaamisvaivalla", tyyppi ehdotti ja mä nyökkäsin ja lähdin seuraamaan sitä. "Mä olen muuten Scarlett. Mulla on täällä Mango- ja Karisma-nimiset hevoset."
Oho, vau - kaksi omaa heppaa, siis, ajattelin.
"Kiva tutustua", sanoin ja virnistin. "Scarletthan se oli? Niin joo, ja mä oon Miska. Oon vasta alottamassa Mikon hoitamisen. Oon mä ollut täällä tunneilla kuitenkin aiemminkin."

Siitä juttu lähti luistamaan, ja sitä riitti, kunnes saavuimme laitumelle ja jouduimme erkanemaan hakeaksemme omat saaliimme vähän eri puolilta syömään levittäytynyttä hevoslaumaa.

Olin aika helpottunut, kun Mikko ei yrittänytkään tehdä mitään sellaista typerää, kuin luikkia karkuun. Se ei edes nostanut päätään heinikosta ennen kuin olin kiinnittänyt narun sen riimuun ja maiskautin sille sen merkiksi, että nyt mentäisiin. Nykäisin narusta kevyesti, jolloin Mikko kohotti päänsä haikean näköisenä ja lähti seuraamaan mua portille päin, missä hevosensa lähempää pyydystänyt Scarlett jo odotti. Sen hevonen oli kirjava. Aika hauskan näköinen veikko, tuumasin, ja johdatin Mikon sen perään.

Päivä oli ihan mukava. Harjailin Mikon kaikessa rauhassa ja kun mulla oli sen jälkeen vielä hyvin aikaa, lähdin huvikseni taluttelemaan sitä tallin tiluksille. Oli kiva katsella vähän ympärilleen. Kauas en uskaltanut mennä, kun en oikein tiedä, minne asti sain hevosen kanssa poistua. Tutkailin sitten vaan paikkoja ja tulin sille kannalle, että saattaisin oikeastaan viihtyä Mallaspurossa oikein hyvinkin.