Alaskan päiväkirja

[elisa]

Alaskan päivis

4-vuotias deliboz ori.
Väriltään mustankimo läsipää sukkajalka.
Treenaa ja kilpailee kenttäratsastusta omistajansa Elisan kanssa.
Hoitajaa vailla, jos kiinnostuit, ota yhteyttä Elisaan sähköpostilla.

Tästä päiväkirjasta voit lukea Aapon ja Elisan seikkailuista.

[elisa]

1 HM - Muutto uuteen talliin
Päivä alkoi jo hämärtää, kun me saavuttiin Aapon kanssa Mallaspuroon. Paikka näytti kertakaikkiaan ihanalta! Tallin sisältä loisti lämmin valo ja kentän hämärässä näytti työskentelevän muutama ratsukko. Lynn saapui meitä vastaan tallin pihalle, olinhan juuri hetkeä sitten soittanut hänelle.
"Moikka! Tervetuloa Mallaspuroon, toivottavasti matka meni hyvin." nainen sanoi iloisella äänellä.
"No moi. Juu kyllähän tuo matka sujui, vähän oli myös ruuhkaa mutta eipä tuo haitannut, lyhyt matka kun oli. Täällä on muuten hieman kylmä, voisi tuon oriin laittaa sisälle ja purkaa sitten kamat."
"Juu tehdään näin, Aapon paikka on suulissa Brunon vieressä.. tehän tunnettekin jo toisenne Emertuksen kanssa?" Lynn kysyi
"Joo.. ollaan vanhoja tuttuja " sanoin laskiessani Lynin avustuksella vaunun lastaussiltaa.

Hetkessä ori oli ulkona ja hetken haisteltuaan ilmaa, päästi se suuren "karjaisun", jota hieman säpsähdimme kumpikin. "Hassu ori", sanoin Aapolle ja lähdin viemään sitä talliin. Päästin oriin karsinaansa ja se huomasikin heti täyden heinäverkon - sitä ei pidellyt enää mikään, ruokaa oli saatava vaikka se koko matkan olikin saanut syödä. Itse menin hakemaan Aapon tavaroita Lynin tarjoutuessa avuksi. Veimme varusteet paikoilleen ja Lynin mennessä omille teilleen, kävin vielä tarkistamassa Aapon olevan okei. Emekin sattui tulemaan Brunon luokse samaan aikaan, joten pakostikin jäimme vaihtamaan kuulumiset, jonka jälkeen lähdin kotia päin.

[elisa]

2 HM - Pikainen käynti
Illalla kävin ihan nopeasti katsomassa, miten Aapo on pärjäillyt uudessa kodissaan. Tuttu karsinanaapuri, Bruno on ainakin tuonut turvaa. Aapolla näytti olevan kaikki kunnossa, mitä nyt loimi hieman vinossa, suoristin sen ja annoin pojalle muutaman porkkanan. Koska tallikin oli jo melko hiljainen ja iltatalli tehty, lähdin siitä pian kotiin.

[elisa]

Maastoestevalmennus, valmentajana Maru
Saavuin Mallaspuron kentälle juuri niihin aikoihin kun Elisa ja Aapo olivat verkanneet. Lähdettiin yhdessä tuumin tutkimaan Mallaspuron maastoesterataa. Aapo vaikutti pirteältä ja tuijotti korvat hörössä kohti menosuuntaa. Mallaspurosta ei ollutkaan pitkä matka siististä maastoradasta, joka koostui tukeista, taloksi naamioiduista esteistä ja muista erikoisesteistä. Ajattelin, että aluksi hypättäisiin yksittäisenä kaikki esteet läpi ja lopuksi jatkettaisiin rata kerran läpi. Aloitettiin tukista, johon Aapo lähestyi vauhdikkaassa laukassa, mistä ei tosin ollut haittaa sillä siitähän kenttäratsastuksessa oli kysekin - nopeudesta. Se ylitti tukin leikiten ja jatkoi hetken aikaa laukassa ennenkuin Elisa sai sen kiinni ja rauhoittumaan. Ratsastaja hymyssäsuin ja hevonen höristen jatkettiin pienelle punaiselle taloesteelle. Tähän Aapo tuli edelleen hieman vauhdikkaasti, mutta esteen jälkeen Elisa sai sen paljon nopeammin kiinni ja pystyttiin jatkamaan lähes suoraan mäkiesteelle, yksinkertaiseen puiseen esteeseen, joka piti hypätä ylämäkeen. Vauhti ei hiipunut tässäkään vaiheessa, Aapo kuitenkin lähti hyppyyn hieman aikaisin ja joutuikin tekemään aikamoisen loikan, että selviytyi ongelmitta esteen yli. Tasapaino Elisalla ei kuitenkaan heilahtanutkaan ja annoin hänelle tästä paljon plussaa. Toinen taloeste, erivärinen ja hieman korkeampi kuin edellinen, oli alamäkeen ja sille Aapo tuli taas vauhdikkaasti, mutta selviytyen ilman ongelmaa. Tänään hypättävistä esteistämme oli jäljellä vesieste ja isompi tukki. Ratamme ei ollut siis kovinkaan suuri, mutta minusta aivan riittävän hyvä harjoitus näin alkuun. Vesiesteelle tultiin loivassa alamäessä, puisen portin yli. Vedestä hypättiin suoraan porrasesteen yli ja ratsukko näytti nyt olevan todella elementissään. Aapo laukkasi vesiesteessä vesi roiskuen kohti porrasestettä ja ponkaisi sen yli ongelmitta. Porrasesteen jälkeen ori teki pienen ilopukin. Jatkettiin isommalle tukille, joka oli tasaisella maalla, eli aika helppo ja yksinkertainen este. Kun kaikki esteet oli käyty läpi, mentiin radan alkuun ja aloitettiin ratana hyppääminen. Seurasin rataa vesiesteen luota, jonka ympärille suurin osa esteistä sijoittuikin. Radalla Aapo kulki vauhdikkaasti, mutta Elisalla ei tuntunut sen suurempia ongelmia olevan mukana pysymisessä. Rata olikin nopeasti suoritettu, vesiesteellä ori taas päästeli höyryjään pärskien ja vettä roiskien. Viimeisen esteen jälkeen lähdettiin kävelemään yhdessä kohti kenttää, jossa loppuverkattiin ja tehtiin loppupalaute. Huomautin Elisalle, että hän voisi vielä rohkeammin pidättää Aapoa esteiden välissä, niin että ori vielä muistaisi että joku on vielä kyydissäkin. Itse hypyissä en huomannut erityistä huomautettavaa, ratsukko selviytyi maastoesteistä loistavasti ja oli loistava pari mielestäni tähän lajiin. Se oli selvästi heidän juttunsa.

Kentällä loppuverryttelyä ravissa. Aapo malttoi kuunnella Elisaa hyvin ja pian Aapo meni tasaisen pyöreästi ja tyytyväisesti pärskähdellen uralla. Lopuksi siirryttiin käyntiin ja Aapo sai pitkät ohjat, runsaat taputukset ja hyvät loppukäynnit.

[elisa]

Kouluvalmennus 30.10., valmentajana Kaneli
Elisa saapui Aapon kanssa Ivory Stablesiin heidän valmennustunnilleen. He tulivat vähän myöhässä, joten käskin Elisaa heittämään kamat nopeasti selkään ja kävelemään maneesiin. Maneesissa käskin heidän verkata itsenäisesti. Aapon ravi oli reipasta. Teitte joka kulmaan isot voltit, jotta ori joutuisi vähän taipumaan. Laukassa ei ollut mitään ongelmia. Alkuverryttelyn jälkeen käskin Elisaa antamaan pitkät ohjat Aapolle. Lyhyen käyntipätkä jälkeen Elisaa ottamaan ojat käteen ja tulemaan peilippädystä minua kohti käynnissä ja tekemään pohkeenväistöä uralle asti. Ensimmäisillä kerroilla asetit sitä vähän liikaa eikä ristiinastumista tapahtunut melkein ollenkaan, mutta seuraavalla kerralla meni jo paljon paremmin. Tämän jälkeen teimme saman ravissa ja se suijui ihan ok. Tämän jälkeen sait loppuverkata sen itsekseen.


Kouluvalmennus 31.10., valmentajana Kaneli
Saavuit jo toisen kerran Ivory Stablesiin Aapon kanssa. Tällä kertaa harjoittelisimme nostoja. Aapo ei ollut alkuravissa niin reipas kuin edellisellä kerralla, mutta se kuunteli apujasi ja vastasi niihin nopeasti. Ravin jälkeen verkkasit sen rauhassa. Nyt se puuttunut reippaus tulikin esiin. Se nosti hetkellisesti ristilaukan, mutta korjasit sen oikeilla avuilla. Laukassa käskin vaihdella aika usein suuntaa koko rata leikkaa ravin kautta ja tehdä silloin tällöin päätyihin isot ympyrät. Laukka pyöri mukavasti eteenpäin koko ajan. Raviin siirtyminen ehkä oli vähän hätäisesti tehty muutamana kertana, mutta nostot sujuivat hyvin. Sitten teidän piti tulla minua kohti laukassa, siirtyä kesken suoraa raviin ja säilyttää suoruus ja toisessa päässä nostaa taas uusi laukka. Kerran Aapo lähti kaartamaan oikealle, mutta pääasiassa tulitte suoraan. Tämän jälkeen saitte taas loppuverkata itsenäisesti.

[Jade]

1.11.2011

Hieman hermostuneena kävelin kohti Mallaspuroa. Olisi ensimmäinen kerta, kun menisin katsomaan Aapoa, siis Elisan omaa hevosta, jolle olin juuri päässyt hoitajaksi. Nopeutin kokoajan askeliani tallia lähestyessäni, niin innoissani olin orin tapaamisesta. Päästessäni perille, astuin sisälle talliin ja menin suoraan suuliin, jossa Aapo tietojeni mukaan asusti. Heppa ei kuitenkaan ollut karsinassa, eikä sen riimuja näkynyt missään. Missä ihmeessä ori mahtoi olla? Kuin vastaukseksi kysymykseeni Elisa talutti juuri Aapon sisään tallin ovesta. Ori pärskähteli innokkaasti ja katseli minua arvioiden. Moikkasin Elisan kanssa ja juttelimme hetken Aaposta ja sen hoidosta. Kuuntelin tarkkaan ohjeita ja sanoin lopuksi naurahtaen tekeväni asiat parhaani mukaan. Elisa hymyili ja sanoi, että oli lähdössä kohta ratsastamaan maneesiin ennenkuin tunnit alkaisivat. Sanoin voivani laittaa hänelle Aapon kuntoon jos se vain sopisi. Elisa ilahtui ideasta ja kertoi menevänsä hoitamaan vähän muita asioita sillä välin.

Tässä sitä nyt oltiin, Aapo ja minä. Henkäisin syvään ja avasin karsinan oven varovasti. Ori katsoi ihmeissään uuttaa ihmistä ja tökki minua turvallaan. Kyllästyttyään se käänsi päänsä pois pärskähti. Otin karsinan ulkopuolelta harjan ja aloin harjata Aapoa rauhallisesti. Aina välillä juttelin orille, että se tottuisi minuun mahdollisimman hyvin. Kun heppa näytti puhtaaltä, otin kaviokoukun karsinan ulkopuolelta. Etukavioita puhdistaessa kaikki meni hyvin, vaikka Aapo hieman tökkikin minua aluksi selästä. Takakaviot eivät ihan niin helposti nousseetkaan, mutta sain nekin silti puhdistettua. Taputin oria kaulalle ja suljin karsinan oven. Etsin Aapon suitset, satulan ja suojat satulahuoneesta ja palasin pian takaisin hepan luo. Laitoin suitset ja suojat maahan ja menin satula kädessäni takaisin karsinaan. Aapo katsoi ihmeisseen satulaa ja nappasi satulahuovasta hampaillaan kiinni laittaessani sitä orin selkään. Naurahdin ja vedin varovasti Aapoa toruen satulahuovan pois hepan otteesta.

Kun satula oli kunnolla selässä, oli vuorossa suitset. Aapo ei onneksi nostanut päätään taivaisiin, vaan otti kiltisti suitset päähänsä. Kiinnitin remmit sopivalle kireydelle ja nappasin lopuksi suojat käteeni. Laittaessani viimeistä suojaa orille jalkaan, Elisa saapuikin juuri sopivasti paikalle. Hän kiitti avusta ja lähti taluttamaan hevostaan maneesiin. Minä päätin aikani kuluksi siivota vaikkapa hoitsuni karsinan, joten aloin ahkerasti lapata kakkaa ja likaisia puruja kottareihin. Saatuani homman päätökseen, kippasin lannat lantalaan ja hain uutta puhdasta purua kottareihin. Levitettyäni sen karsinaan, vein tavarat paikoilleen ja lähdin maneesiin seuraamaan ratsukon työskentelyä. Elisa ja Aapo kulkivat uraa pitkin ravissa, tehden välillä voltteja ja tempon muutoksia. Ihaillen uppouduin haaveisiini katsoasseni tuota upeaa oria. Pian Elisa siirsi hevosensa käyntiin ja antoi sille pitkän ohjat. Hän pysäytti hevosensa ja laskeutui ratsailta. Elisa otti Aapolta satulan ja suojat pois ja pyysi minua taluttamaan loppukäynnit jotta hevonen jäähtyisi kunnolla, koska se oli aika hikinen. Tartuin orin ohjiin ja lähdin liikkeelle.

Kymmenen minuutin kuluttua tuntiratsastajat saapuivat maneesiin, joten talutin Aapon takisin talliin. Elisa oli jo laittanut hepalle ruuat valmiiksi tarhaan, joten otin orilta suitset pois ja laitoin sille riimun päähän. Otin myös karsinan ulkopuolelta ohuen talliloimen, jonka heitin hepan selkään. Kiinnitin narun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan hoitsuani tarhaan. Ori seurasi minua reippaasti ja lähti heti irti päästyään ravailemaan heinäkasalle. Suljin portin huolellisesti ja kävelin takaisin talliin. Pesin kuolaimet ja ristitin suitset kauniisti, sekä ripustin ne omalle paikalleen. Harjasin myös suojista ja satulahuovasta irtokarvat pois ja laitoin loputkin varusteet paikoilleen. Totesin olevani valmis tältä päivältä, joten päätin lähtä kotiin syömään äidin juuri valmistamaa päivällistä. Olin hyvin onnellinen uudesta ihanasta hoitsustani, jonka kanssa tulisin varmasti kokemaan vielä paljon yhdessä.

Jade ja Aapo 1hm, sori kun tuli nyt hieman tönkkö tarina, mutta i hope you like it .

[Jade]

Jade ja Aapo 2hm, Piirsin nyt tälläisen kuvan, rakenne ja väritys eivät ehkä ole ihan kohdallaan, mutta kyllä tämän kuvan piirtämiseen silti aikaa upposi : ). Harjailin ja taluttelin siis oria tänään ja otin siitä sitten kuvan ; D.

Attachments:

[elisa]

2HM vastaus Jadelle - Hieno kuva ja kiitos jälleen oriin puunaamisesta

---

Kylmä viima pudotti viimeisetkin lehdet puista astellessani jo melkein pimeään ja tyhjään talliin. Mia oli aikaisemmin tänään käynyt hoitamassa Aapon ja oli myös kävelyttänyt sitä. Itse ajattelin lähteä Aapon kanssa vielä ihan lyhyeksi ajaksi kentälle, sillä ulkona oli jo hyvin pimeää ja kylmä, mutta pohkeenväistöä oli harjoiteltava ihan vähän. Aapolle vain kamat ja viltti päälle ja menoksi.

Itse ratsastus sujui ihan hyvin, vaikka alkuverryttelyissä ori oli hieman säpsy tuulen ja pimeän takia. Pohkeenväistöt sujui kuitenkin ihan kohtuu hyvin, eikä me kauaa niitä viitsitty treenata, max 30 min koko "tunnin" pituus, kuskia kun alkoi väsyttää ja mitä sitä turhaa hevostaan näin myöhään enää kiusata.

Loppuverkkausten jälkeen vein ori talliin nukkumaan tai yökukkumaan mistä sitä tietää.. mutta minä itse lähdin kotiin takuuvarmasti nukkumaan.


Wow, mahtitunnelma saatu kuvaan luotua! - Lynn

[Jade]

14.11.2011

Saavuin tallille kuuden aikoihin illalla. Menin hakemaan aapon karsinalta sen riimut ja lähdin talsimaan mutaisia tarhoja kohti. Ori nökötti jo valmiina portilla, katsoen minua innoissaan kun älysi pääsevänsä pois tuolta koiranilmasta. Puin hepalle riimun ja lähdinkin taluttamaan sitä maneesiin. Aapo oli ihan hämillään ja teki heti stopin tajutessaan, ettei pääsisi talliin syömään. Kului suhteellisen pitkä tovi, ennen kuin pääsimme vihdoin sisälle maneesiin.

Päästin orin irti ja se alkoi nuuhkia minun taskuja herkkujen toivossa. Heilautin käsiäni nopeasti ilmassa, ja Aapo käännähti ja lähti laukkaamaan ympäri maneesia. Se kuitenkin hidasti heti käyntiin maneesin toisessa päässä, joten päätin vaihtaa orille kapsonin ja juoksuttaa sitä hieman. Nappasin maneesin seinällä olevasta koukusta kapsonin ja juoksutusliinan. Houkuttelin hepan luokseni porkkananpalan avulla ja puin kapsonin sille. Kiinnitin vielä juoksutusliinan kiinni kapsoniin ja ohjasin Aapon suurelle ympyrälle ympärilleni.

Juoksutin Aapoa molempiin suuntiin ravissa ja laukassa. Oikeassa kierroksessa ori vähän innostui pukittelemaan, sillä oli siis näemmä hieman energiaa! Heppa näytti vain piristyvän liikunnasta, joten päästin sen taas irti maneesiin ja menin rakentamaan muutaman 50cm korkuisen pystyn maneesin pitkälle sivulle. Ohjasin Aapon kohti esteitä juoksutusraipan avulla, ja ori hyppäsi esteet mahtavilla loikilla. Korotin ensimmäisen esteen 60cm okseriksi ja toisen 70cm pystyksi. Nyt heppa laukkasi jo hieman nopeammassa tempossa, koska esteet olivat korkeampia. Nämäkin tuntuivat vielä suhteellisen helpoilta Aapolle, joten tein esteistä vielä kaksi 80cm pystyä. Nämäkin selvittiin yli suurilla loikilla.

Lopuksi laskin ensimmäisen esteen puomiksi maahan, ja toisen nostin metrin pystyksi. Noniin, nyt sitten vielä tämä, ajattelin ja hoputin orin laukkaan. Se hyppäsi hieman kaukaa, joten siksi puomi putosi alas kannattimilta. Nostin sen takaisin paikoilleen ja yritin uudelleen. Nyt Aapo pääsi puhtaasti yli, joten palkitsin orin hienoista suorituksista muutamalla porkkanan palalla. Korjasin esteet pois ja vaihdoin Aapolle riimun päähän. Kiinnitin siihen vielä narun ja lähdimme pois maneesista.

Kello näytti jo puolta kahdeksaa, joten päätin viedä Aapon tarhaan syömään heiniään. Muutaman kierroksen talutettuani sitä pihalla, menin talliin ja kiinnitin orin kiinni käytävälle. Samassa Elisa ilmestyikin paikalle kyselemään kuulumisia. Juttelimme samalla kun puhdistimme Aapon kaviot ja laitoimme sille loimen. Talutin Orin vielä tarhaan, ennen kuin lähdin kotiin.

Jade ja Aapo 3HM