Hyppelin iloisena kohti naapurimme pikkuruista tallia ja lauleskelin mennessäni. Tallin oven avatessani hoilasin juuri täyttä kurkkua kertosäettä, kun totesin tallinomistaja Kalevin olevan jo paikalla. Lauluni lakkasi kuin seinään ja jäin hölmistyneenä ovensuuhun seisomaan pitäen yhä molemmilla käsillä ovia auki.
"Ovi kiinni, ettei tule kylmää ilmaa sisään." murahti jo parhaat päivänsä nähnyt vanhaherra ja vilkaisi suuntaani. Päästin nopeasti ovista irti ja valahdin kauniin tomaatin väriseksi tajutessani, että mies oli kuullut lähes koko esitykseni. Hän kuitenkin keskittyi jo tiiviisti putsaamaan suomentamma Särön kavioita. Ehkä hän ei ollut kuullut...
"Hienon soolon muuten vetäisit", Kalevi totesi nauraen partaansa. Helahdin vielä kirkkaamman punaiseksi ja painuin nopeasti satulahuoneen turviin.
Pian kuitenkin palasin talliin kantaen kaiken maailman kuljetusloimia ja -suojia, sekä tietenkin hienointa riimua ja showshinea. Pitäähän uudessa paikassa näyttää tyylikkäältä. Kalevi näytti onneksi jo unohtaneen pienoisen kömmähdykseni, tai sitten kaverilla oli äärettömän hyvä pokka.
Harjattuani ja kiillotettuani Aten perinpohjaisesti lähetin Kalevin hakemaan traileria talon takaa ja lisäämään sinne puruja ja heinää, sun muuta tarpeellista. Itse pakkailin vielä viimeisiä tavaroita ja pyörin ympäriinsä varmana siitä, että olin unohtanut jotain. Lopulta kuitenkin sain omaisuuteni jotakuinkin kokoon ja heitin tavarat vanhan Mersun takakonttiin, jonka perässä killui vanha ja kurttuinen kuljetuskoppi.
Palasin takaisin talliin ja hyvästelin suloisen tallikissa Tikrun ja kaksi pörröistä shetlanninponia. Nappasin vielä kauralaarin vierestä pari porkkanaa ja kävin hakemassa Aten karsinastaan ja talutin sen pihalle.
Tapansa mukaan herra härdelli pyöri ympärilläni kuin mikäkin viipperä, kunnes huomasi ajautuneensa pienen ja nitisevän kopperoisen suuaukolle. Pian Atte kuitenkin huomasi kärryn perällä odottavan heinäkeon ja pinollisen porkkanoita. Hetken harkittuaan se otti pikkuruisen askeleen kohti lastaussiltaa ja venytti kaulaansa toivoen ylettyvänsä kaukana häämöttäviin herkkuihin. Venyteltyään tarpeeksi ori päätti alistua jälleen kohtaloonsa ja käveli nätisti koppiin. Köytin orin nopeasti kiinni, ennen kuin se tulisi katumapäälle ja peruuttaisi takaisin ulkoilmaan. Taputin Attea vielä kerran ja ihastelin kauniin sinistä kuljetusloimea, ennen kuin suljin oven ja annoin käskyn nostaa lastaussilta ylös. Vihdoin olimme valmiita.
"Seuraavasta oikealle. Eikun ei, vasta sitä seuraavasta, ja vasemmalle. Eijeijei! Ei sinne pihaan, kun oikeallehan minä käskin kääntyä."Taitavana kartanlukijana ohjeistin meidät helposti pienehkölle ratsastuskoululle, jota epäilimme Mallaspuroksi. Olin hädin tuskin pysyä housuissani, kun Kalevi teki kauniin ympyrän tallin pihassa ja parkkeerasi auton perä tallia kohden. Loikkasin ulos tunkkaisesta Mersusta, mutten missään nimessä rynnännyt -tallillahan aina kuuluu kävellä sivistyneen rauhallisesti - trailerin ovelle, enkä tietenkään sählännyt puolta minuuttia kahvan kanssa todeten lopulta, että sitä kuuluikin vääntää ylöspäin. Kun olin vihdoin ratkaissut tämän erittäin paljon loogista päättelykykyä vaativan ongelman, sain oven auki ja vastaani pöllähti pilvellinen lämmintä höyryä, joka kieli siitä, että joku oli unohtanut avata ikkunan. Hups.
Avasin nopeasti oven ammolleen ja pyysin Kalevia avaamaan takaluukun, jotta kukaan ei ehtisi huomata hevoseni majailleen matkan ajan höyrysaunassa, mutta tietenkin tallin ovelle oli kerääntynyt pienoinen katsomo tirkistelemään uutta asukasta. Mitenkäs muuten.
Kapusin trailerin sisälle hevoseni seuraksi ja lahjoin sitä jälleen kerran porkkanoilla samalla, kun Kalevi avasi lastaussiltaa. Porkkanoiden loputtua irrotin orin nopeasti kiinnitysköydestä ja uudelleenpyydystin sen riimunnaruun, ennen kuin herra aloittaisi tammoille konsertoinnin.
Kalevi vapautti meidät lopullisesti avaamalla takapuomin ja peruutimme vauhdikkaasti lastaussiltaa alas Aten pään kääntyillessä puolelta toiselle maisemia tähystäessä. Heti saatuaan jalkansa tukevasti maan kamaralle Atte kohotti päänsä korkeuksiin ja ilmoitti erittäin kovaäänisesti saapuneensa paikalle ja haastavansa (lähes) jokaisen vastaan tulevan miespuolisen kilpailijakandidaatin kaksintaisteluun tilan herruudesta puolenyön koitteessa.
Vilkaisin tallin suuntaan ja totesin erään keski-ikäisen naisen harppovan määrätietoisesti meitä kohti. Nainen esittäytyi Aikuksi, rapsutti hetken yli-innokasta oriani ja johdatti meidät Aten tulevaan poikamiesboksiin, johon jätimme herran heiniään mussuttamaan ja lähdimme itse katselemaan paikkoja ja hevosia. Kierrettyämme koko höskän moneen kertaan ympäri Aikku liukeni paikalta ja jäin tunkemaan tavaroitani kaappiin ja rahtaamaan Aten varusteita satulahuoneen ja kaappien väliä koittaen päättää mitä mihinkin tunkisin. Kuljetettuani ylimääräisiä jalustimia ja varaharjoja useampaan otteeseen paikasta toiseen, päädyin vain tunkemaan kaiken kaapin perälle ja miettimään asiaa myöhemmin.
Kiersin vielä hetken tarhoilla katselemassa hevosia ja opettelemassa paikkoja, kunnes Kalevi ilmoitti että ellen lähtisi heti, saisin kävellä, sillä hän halusi totta kai päästä ajoissa majoittautumaan telkkarin ääreen raveja katsomaan. Annoin siis hevoselleni aikaisen hyvänyönpusun, valaisin vielä aamutallintekijää Aten ruokinnasta ja loimituksesta, kipusin vanhaan Mersuun ja katselin taustapeilistä kauniin tallialueen katoamista mutkan taa.
"Ei! Ei siihen suuntaan, emme me sieltä tulleet! Pysähdy! No niin. Peruuta tuohon edelliseen risteykseen..."Hienoa, että löysitte perille (ja toivottavasti pääsitte sitten kotiinkin asti)! Olette kumpainenkin, sinä ja Atte, lämpimästi tervetulleita Mallaspuron tallipoppooseen. Hienosti taival alkoikin, pitkällä, huumorilla maustetulla ja hyvin kerrotulla tarinalla. Toivottavasti te molemmat viihdytte Mallaspurossa, eivätkä keskiyön herruustaistelut ylly aivan liian rajuiksi - Lynn