Teresian hoitopäiväkirja

[Lynn]

. . .

[Keikki]

17.03.2010 Tallintuoksuisia hetkiä - juonetonta tekstiä.

Puhkuen kiskoin jalkaani suuret ja kömpelöt talvisaappaat ja kaulaankin kääräisin paksun huivin. Luoja oli suonut tällekkin aamulle tuiskuttavan lumimyräkän - eikä se ottanut loppuakseen. Oli siis varauduttava kunnollisiin talvikeleihin, mikäli toivoi pysyvänsä kuivana ja lämpimänä.

Vaivaalloisesti ahtauduin ovesta ulos ja otin maata kohti leijailevat lumihiutaleet vastaan silmät kiinni. Työnsin vielä kielenikin ulos saadakseni kunnollisen efektin. Pehmeästi yksittäinen hiutale laskeutui kielelleni ja suli heti pois. Suljin suuni ja lähdin tallustamaan kohti Mallaspuron tilaa. Tallin toiminta oli vasta aluillaan, mutta oli hykerryttävän hauskaa olla siinä osallisena - varsinkin Teresian hoitajan pestissä. Tallityttö Lynn oli minulle myös tuttu, mistä olin tietysti hyvilläni, sillä yksinään oli aika ankeaa olla.

Lumi narisi ja narskui kenkieni alla, enkä saanut pidätettyä muutamaa aikaansaamattomille auraajille kohdistettua kirousta. Oli hengästyttävää ja masentavan raskasta rämpiä lumikinoksissa, minkä lisäksi kenkäni olivat, kuten olettaa saattoi, täynnä lunta.

Vihdoin Mallaspuron keltaisen ja punaisen sävyiset tallirakennukset pilkottivat puiden lomasta. Sankka lumikerros peitti näkyvyyttä, muttei niin paljoa, ettenkö eteeni olisi nähnyt. Olisin juossut, jos olisin siihen kyennyt, mutta nyt tyydyin vain ripeämpään kävelytahtiin. Pian saavutin pihan, jonka keskelle pysähdyin. Joku herrasmies harjasi huterien tikkaiden päässä lunta pois maneesin katolta, toinen nuorempi miehenalku, varsin hyvännäköinen, jos saan kommentoida, aurasi tallin edustaa. Mielessäni kiitin tilan hyvää palvelua ja asiakkaista huolehtimista, muutamissa muissa paikoissa olivat maneesitkin jo romahtaneet. Heilautin kättäni tervehdykseksi kummallekkin ja jatkoin sitten matkaa kohti pihattoa, jossa Teresia majaili.

Boksista löysin hoitohevoseni lisäksi Lynnin, joka harjaili tammaa keskittyneesti. Pujahdin karsinaan mumisten jotain epämääräistä, rutistin Lynniä vaivihkaa, ja vasta sitten käännyin Teresiaa kohti. Hevonen pälyili kahiseviä vaatteitani epäluuloisesti ja kavahti heti taakepäin, kun yritin tarjota kättäni nuuhkaistavaksi. Lynnin huulilta karkasi huvittunut tyrskähdys, jonka vuoksi mulkaisin tätä nyrpeästi. Astuin ulos karsinasta, riisuin toppatakkini ja astelin sitten takaisin karsinaan, päälläni ainoastaan villapaita. Se ei ollut lämpimin vaihtoehto, mutta se ei ainakaan kahissut tai pitänyt muutakan epäilyttävää meteliä. Tällä kertaa aloitus sujui paremmin, mutta Teresia ei edelleenkään päästänyt minua kosketusetäisyydelle. Käännyin ja katselin mukamas maisemia - tai siis katselinhan minä, mutta vain sivusilmällä, sillä keskityin ihan johonkin muuhun. Kuten olin olettanut, muutaman tovin kuluttua tunsin olallani kevyen painalluksen. Teresia oli, kuten sen lajille oli ominaista, erittäin utelias, varautuneisuudestaan huolimatta.

En uskaltanut liikahtaakkaan, pidin katseeni lujasti kenkieni kärjissä ja annoin tamman nuuhkia minua. Hetken kuluttua tummanruunikko kyllästyi, peruutti takaisin alkuperäiselle paikalleen ja alkoi mutustella heiniään. Se ei kuitenkaan tohtinut rentoutua, vaan piti korvansa hörössä ja tarkkaili minua valppaana.

Käännyin rupattelemaan Lynnin kanssa, eikä Teresia tuntunut pistävän erityisesti pahakseen, vaikkei se vieläkään tuntenut itseään kotoisaksi. Pidin tammaan etäisyyttä ja annoin Lynnin harjata sitä - riitti, että se tottuisi läsnäolooni.

Myöhemmin, kun Teresia oli Lynnin harjaamana ja loimittamana viety hetkeksi tarhailemaan, ryhdyin putsaamaan karsinaa. Hyvästä hoidosta puhui jo valmiiksi siisti karsina, noukin talikollani kottikärryihin karsinan ainoat kikkareet ja vähän likaisia puruja. Boksin pohjalle jäi reilusti ylimääräisiä puruja, jotka kasasin karsinan keskelle. Tamma saisi ne itse levittää, näin välttyisimme niiden kasaantuvan reunoille liian nopeasti. Iisaksi esittäytynyt ratsastuksenopettaja ohjeisti minut heinien äärelle. Kaappasin sylillisen tuoreentuoksuista heinää ja suuntasin takaisin Teresian pilttuulle, jonne ne tyhjensin. Sienen kanssa kuurasin vielä ruoka- ja juomakupit ja siistin boksin eteen jääneet harjat, jotka vein sen jälkeen Lynnin opastuksella paikoilleen.

Ohjeiden mukaisesti mittasin Teresian rehut valmiiksi ja puhelias Aikku kävi varmistamassa niiden olevan kunnossa, minkä jälkeen saatoin rauhallisin mielin kipata ne Teresian ruokakuppiin.

Kaiken tämän jälkeen tunsin itseni niin tomeraksi, että ryhdyinpä vielä puunaamaan Teresian varusteita. Hommassa ei mennyt kauaa, olivathan ne jo valmiiksi hyvässä kunnossa.

Raukeana lösähdin sohvalle, kaivoin esiin termospullon ja hörpin hajamielisesti kuumaa juomaa. Iltapäivä oli mennyt nopeasti ja tuntui hyvältä keskittyä kerrankin vain käytännön hommiin. Tunsin oloni oikein kylläiseksi, joten kun vielä jaksoin, nousin ja tarjouduin putsaamaan muutaman ylimääräisen karsinan.

Keikki ja Teresia, ensimmäinen hoitomerkintä

---

Mukava ensimmäinen hoitomerkintä! Mittaa on eikä teksti siitä huolimatta junnaa paikallaan eikä ole raskasta luettavaa. Kielenkäyttö on letkeää ja sujuvaa, eikä tallitunnelmaa voi olla aistimatta. Teresian luonnekin on tuotu hienosti esille. Kivaa, että myös Iisa, Aikku ja nämä kaksi toimeliasta miehekettäkin pääsivät mukaan kuvaan. Lupaava alku hoitotaipaleelle, ei muuta kuin teretulemast Mallaspuro ja sitä rataa.
- Lynn

[Keikki]

20.03.2010

" Tallilla! " Raapustin lyijykynänpätkällä vanhalle kauppakuitille, läpsäisin lapun keskelle keittiön pöytää ja rynnistin eteiseen. Lämpötilat olivat kohonneet niin korkeiksi, että vedin päälleni vain ohuemman trenssi-tyyppisen takkini ja vedin hiukset hutaistulle ponnarille. Jalat työnsin vanhoihin tennareihin, jonka jälkeen nappasin laukkuni ja astelin ovesta ulos.

Kauhukseni bussi huristeli ohitseni juuri ennen pysäkkiä. Pistin juoksuksi ja ehdin läähättäen ja puuskuttaen kyytiin. Bussikuski mulkaisi minua kovin kiukustuneena, enkä malttanut olla mulkaisematta takaisin. Sepäs vasta taisi häntä ilahduttaa. Kiitin kuitenkin lipusta kauniisti ja marssin istumaan tyhjälle penkille.

Hätääntyneenä painoin bussin nappia. Olimme juuri ajaneet pysäkkini ohitse, enkä tiennyt kuinka pitkä matka olisi, ennen seuraavaa pysäkkiä. Matka tuntui jatkuvan ikuisuuksiin, mutta vihdoin kuski pysäytti ja saatoin astella ulos. Mokomakin kiusankappale oli varmaan mennyt tahallaan yhden pysäkin ohitse. Kiukkuisesti talsin loskaisella tiellä vailla ajantajua, olisin pian varmaankin perillä.

Vihdoin saavuin Mallaspuron pihalle, vaivaiset puoli tuntia myöhässä. Pyrähdin viimeiset metrit kohti pihabokseja. Kummallista, ettei teresian pää jo pilkottanut sen boksista. Kurkkasin karsinaan, mutta hevonen ei ollut siellä. Piirto katseli minua uteliaasti, joten astelin sen luo. Kaappasin sen suuren pään käsieni väliin ja katselin sen lempeisiin, suuriin suklaasilmiin.

" Kerroppas mulle, kaunokainen, että missäs sun ystävätär on? " Mutisin puolimietteissäni. Tamma hörähti hellästi ja työnsi päänsä kainalooni. Ajatuksissani rapsuttelin sitä.
" Oot sä kyllä aika ihana. "
Samassa tunsin takkini helmassa nykäisyn.
" Hei, senkin hassu hevonen! " Parahdin ja naureskellen työnsin tamman pois.
Samassa kuulin karsinan nurkasta tyrskähdyksen. Kauhuissani katsahdin ääntä kohti, ja tunsin, kuinka veri kohosi poskilleni. Nurkassa istui sama poika, joka oli viime käynnilläni aurannut tallialueen pihaa.

Käännähdin pois ja toivoin hartaasti, että nuori mies katoaisi. Kääntyessäni takaisin naamani helotus oli ehkä vähän laantunut, mutta niska kuumotti vielä. Nuorukainen ei ollut kadonnut. Ujosti katselin tätä ja huomasin tämän käsissä puupalikan - tai odotas, tuo poikahan juuri kaivrsi siitä jotakin puukollaan. Pujahdin karsinaan ja kyykistyin tämän vierelle.
" Näytä! " Pyysin, ja vastausta odottamatta nappasin palan käteeni. Suljin silmäni ja silittelin palikkaa, koettaen arvata, että mitä se esitti. En pystynyt siihen, joten avasin silmäni. En vieläkään ymmärtänyt. Palikka kiehtoi minua silti, olin aina halunnut oppia kaivertamaan. Kummastuneena tutkailin puuta.
" Se on väärin päin. " Poika vihjasi. Nolostuneena hymyillen käänsin palikan ja katsoin uudestaan. En käsittänyt.
" Ei vaan näin. " Vaaleahko miehenalku käänsi palaa ja saatoin nähdä siinä tiettyjä muotoja.
" Tuleeko tästä hevonen? " Kysyin uteliaana.
" Joo, mutta aloitin sen vasta. Siksi se on vielä vähän muodoton, eikä kovin tunnistettava. " Sanoi, kuin lohduttaakseen. Olin aika säälittävä, kun en ollut sitä heti ymmärtänyt. Hevonenhan se oli, aivan selkeästi.
" Sä oot tosi taitava. " Myönsin.
" Ja sä oot tosi huvittava tyyppi. " Naureskeli poika. Virnistin vienosti ja nousin seisomaan. Piirto töytäisi minua leikkisästi ja horjahdin. Pian löysin itseni heinäkasasta. Suljin silmäni ja nousin, toivoen, ettei tuo ollut juuri tapahtunut.

Sujahdin pois karsinasta ja katsahdin nopeasti poikaa. Hymyilin varovaisesti, suljin karsinan oven ja livahdin ulos. Sitten muistin. Teresian olinpaikasta minulla ei vieläkään ollut hajuakaan.

" Etsitkö sä muuten aluksi Teresiaa? " Poika kurkisti boksista.
Irvistäen nyökkäsin.
" Lynn ratsastaa sillä maneesissa, mutta tulee varmaan pian. " Tämä jatkoi.
" Aa joo okei. Meenkin varmaan sit, öö, hakeen noita, öö, varusteita. " Änkytin ja huidoin kohti tallia, olin aivan hämilläni.
" Ne on tuolla varusteboksissa. " Nuorukainen viittoi kohti perimmäistä boksia, jonka Lynnkin oli minulle viimeksi esitellyt.
" Mm joo, tiedän. " Nauroin hermostuneesti. Epätoivoisena istahdin boksin eteen ja painoin pään käsiini.

" Onko kaikki kunnossa? " Kysyi poika, kummastuneena. Tilanne oli niin outo, että purskahdin nauruun. Vedet valui silmistä ja vatsa vääntyi ihan kippuralle.
" Ööö. " Henkäisi tuo toinen hämillän, jolloin tajusin sulkea suuni.

Onnekseni Lynn saapui juuri tuolloin, joten nousin pikaisesti ja ryntäsin tätä vastaan. Sekavasta mielentilastani huolimatta tajusin hidastaa vauhtiani, ettei Teresia säikähtäisi. Keskittyneesti, suu mutrulla, lähestyin tammaa ja tyttöä mahdollisimman epäuhkaavasti. Siirryin huomaamattomasti tamman toiselle puolelle ja kävelin sen vierellä. Huomasin, kuinka se vahti jokaista liikettäni.

Kun saavuimme pojan lähettyville, huomasin tämän oudoksuvan katseen niskassani.

" Santeri katsoo sua kuin jotain alienia. " Lynn myhäili vierelläni.
" Täh? Siis ketä? " Kummastuin. " Onks mun hiukset tosi oudosti? "
Samassa mulla välähti ja tajusin.
" Onks Santeri toi vaalee poika? " Kysyin.
" Joo. " Nyökkäsi Lynn. " Ja sun hiukset on yhtä hullut kuin yleensä. Teitkö sä jotain tosi kummallista? "
Nyökkäsin ja siirryin riisumaan tamman satulaa mietteissäni. Teresia oli niin heiniensä lumoissa, ettei tajunnut vieraita käsiäni, jotka tottumuksesta riisuivat ensiksi sen satulan, sitten harjasivat sen ja lopuksi Lynnin avustamana loimittivat. Tehtyämme kaiken tämän, tamma nuokkui jo ja silitin varovaisesti sen silkkistä kaulaa.

" Mun täytyy jatkossakin hoitaa sitä, kun sä oot tehnyt ensiksi kunnon treenin ja kun sillä on aimo annos tuoretta heinää! " Hymähdin Lynnille, kun viimein istuskelimme yhdessä sohvalla.
" Mitä sä siis teit? "Kysyi tyttö.
" Häh? " Ja taas tajusin.
" No kun mä en aluks nähnyt sitä.. " Alkoi pidemmänpuoleinen tarinani illan tapahtumista.

Keikki & Teresia, toinen hoitomerkintä

/ Oho, Santerillapa menoa! Olin jo aloittanut ton tarinan, joten päätin nyt sen kuitenkin tänne pistää tuosta Dinan tarinasta huolimatta : D

[Keikki]

21.03.2010



Teresia vauhkoili tarhassaan, kun yritin sitä epätoivoisena ottaa kiinni.

Keikki & Teresia, kolmas hoitomerkintä

/ Sori, huono laatu. Kameralla otettu, koitin vähän muokkailla gimpillä, but you can only do so much.

[Lynn]

Syksy saapuu sateiden mukana

Syksy on alkanut kolkutella Mallaspuronkin nurkkia. Aimie ja Aleksandra joutuivat sadekuuron yllättämiksi hakiessaan Teresiaa ja Ronjaa tarhasta, ja joutuivat kiiruhtamaan juoksujalkaa tallin suojiin.

[Jade]

Tutustumista 13.10.2010

Heti koulusta päästyäni kiirehdin polkypyörälleni, ja lähdin ajamaan kohti Mallaspuron tallia. Miksi minä sinne olin menossa? No, olin käynyt tässä vähän aikaa sitten katselemassa tallia, ja päättänyt vihdoin hakea ensimmäistä omaa hoitohevosta. Ja niinhän siinä sitten kävi että sain eilen viestin, jossa kerrottiin minun päässeen hoitajaksi lämminveritamma Teresialle. Arvatkaapa hämmästyinkö kun luin viestiä! En saanut melkein unta kun odotin että pääsisin huomenna tallille, ja tänään ei koulussa meinannut mikään sujua kun olin niin innoissani päästessäni tamman hoitajaksi.

Nyt olin kuitenkin pihassa ja jätin pyöräni telineeseen, jonka jälkeen lähdin kävelemään tallille päin. Ulkona oli paljon hevosia tarhoissa, mutta niiden hoitajat olivat juuri hakemassa niitä talliin, varmaankin tunnille menoa varten. Avasin tallin oven ja ajattelin etsiän ensiksi käsiini Lynnin. Löysinkin hänet pian varustehuoneesta.
- moi, öö... tuota mä oon Jade tulin hoitamaan Teresiaa, sanoin hieman jännittyneesti.
- hei vain, mun nimi on Lynn, ja omistan tän Mallapuron tallin. Kiva kun pääsit jo näin pian hoitelemaan Teresiaa. Se onkin nyt kantavana, mutta kai te jotain muutakin mukavaa keksitte kuin ratsastelua, hän vastasi. - varmasti! Ajattelin nyt hieman harjailla sitä ja käydä ehkä pienellä talutusretkellä, vastasin hymyillen.

Nappasin hyllyltä mukaan teresian harjapakin ja lähdin kohti pihattobokseja, jossa se asusti. Laskin harjat terassille, ja kurkistin tamman karsinaan. Se torkkui silmät puoliummessa. Avasin varovasti karsinan oven, ja maiskautin tammalle. Se käänsi laiskasti päänsä minua päin, mutta ei muuten hievahtanutkaan. Otin taskusta palan porkkanaa, ja ojensin käteni tammaa päin. Teresia käännähti ympäri, napaten herkun varovaisesti kämmeneltäni. Astuin askeleen lähemmäs ja aioin silittää tamman päätä, mutta se kiskaisikin sen taivaisiin, luimistaen korviaan. No, kai meistä vielä ystävät tulee, ajattelin napatessani riimun karsinan ulkopuolelta ja pujottaessani sen tamman päähän. Sujautin narun metallirinkulaan, ja tein vielä vetosolmun.

Otn pakista kaviokoukun ja nojasin varovasti tamman etujalkaan. Se nosti jalan, ja minä kaavin mudan pois kavioista. Puhdistin vielä muut kaviot, jotka se nosti suht helposti. Seuraavaksi päätin pyöritellä Teresian mutaisia karvoja hieman kumisualla. Tamma rentoutui hieronnasta, ja sain hieman likaakin irroiteltua. Vaihdoin harjan juuriharjaan ja harjasin reippaasti irtokarvat pois tamman turkista. Harjasin sillä vielä teresian hännän sileäksi ja mutapaakut pois. Katsahdin välillä tallipihalle, jossa tuntilaiset taluttivat heppoja maneesiin. Otin käteeni pehmeänharjan jolla harjasin aika pitkään sen turkkia, myös jalat. Teresian karva rupesi jo kiiltämään puhtaudesta, joten vaihdoin käteeni harjakamman. Tamma seisoi kiltisti paikallaan kun selvitin sen takkuista harjaa.
Otin vielä pesusienen harjakorista, jolla pyyhin tamman silmistä pois rähmät.
Se alkoi jo kyllästyä, eikä pitänyt siitä kun puhdistin sen silmiä ja naamaa.
Puhdistin myös sen kaviot kavioharjalla, koska ne olivat aivan mudan peitossa. Nappasin korista vielä pyyhkeen, jonka kostutin vedellä, ja pyyhin sillä koko hevosesta pois viimeisimmätkin pölyhiukkaset.

no onpas tamma nyt hienona! Lynn huudahti minulle kun talutin tammaa kohti metsäpolkua riimunnaru kädessäni. - no harjasin sen oikein kunnolla, naurahdin ja jatkoin: - me käydään pienellä metsä kävelyllä jos sopii? katsoin kysyvästi lynniä. - juu, sopiihan se! Jätä se vaikka tarhaan kun tulette tallille, mutta laita sitten loimi selkään. nyökkäsin, ja lähdimme kävelemään teresian kanssa hiekkapolulle, noin kilometrin mittaiselle lenkille. Tamma käveli reippaasti vierelläni, mutta ei yrittäny tryöstäytyä minnekkään käsistäni. Välillä se seisahtui, ja nuuhki viileää syksyistä ilmaa, tai nappasi heinätukon maasta. Taputin iloisena tamman kaulaa. Se hörähti ja painoi päänsä olkapäälleni. Hymyilin, koska olin iloinen saadessani juuri Teresian hoitohevosekseni.

Palatessamme tallille poskeni olivat aivan punaiset, olihan lämpätila vain pari astetta nollan yläpuolella. Talutin tamman karsinaan ja suljin sen. Otin harjapakin boksin edestä ja lähdin viemään sitä varuste huoneeseen. Laitoin harjat hyllylle, ja nappasin mukaani loimen, ja kipaisin takaisin Teresian karsinalle. heitin loimen sen selkään, ja kiinnitin vyöt. Sitten laitoin riimut tamman päähän, ja lähdin taluttamaan sitä tarhoille. Samaan aikaan muita heppoja tuotiin maneesista pois tunnilta, ja teresia rupesi hirnumaan niiden perään kun ne hävisivät talliin. Avasin tarhan portin, taputin tammaa ja sanoin :- tuun varmaan ensviikolla taas hoitelemaan sua. Päästin hepan irti, ja suljin portin. Huomasin kellon olevan jo paljon, joten lähdin kävelemään pyörälleni päin. Avasin lukon, ja lähdin kotiinpäin. Odotin jo kovasti seuraavaa hoitokertaa!


p.s. Kun Teresia nyt saa sen varsan, niin täytyykö minun osallistua sen hoitoon milläkään tavalla? Ja kuinka pian saisin sitten koittaa ratsastaa tammalla? Ja ylipäätään kuinka raskaasti saan tammaa varsomisen jälkeen liikuttaa? ( talutella, juoksuttaa tai ratsastaa kevyesti. ) tiedätkö vielä mikä on varsan kohtalo, aiotko myydä sen vai pitää tallilla? Ei haittaa jos et halua kertoa, olen vain niin utelias. Ja, p.p.s. Toivottavasti tämä kelpasi tutustumistarinaksi tamman kanssa. =)

Jade & Teresia 1HM


Hei vaan, ja tervetuloa Mallaspuron hoitajakaartiin.

Korjailenpa heti alkuun tällaisen epäkohdan:
- hei vain, mun nimi on Lynn, ja omistan tän Mallapuron tallin.
Itse asiassa Lynnihän ei ole tallinomistaja, vaan omistajan sisarentytär, joka tekee tilalla tallitytön/mestarin hommia. Tilan siis omistaa Lynnin eno Ilpo yhdessä nykyisen vaimonsa Aikun kanssa.

Käytät monipuolista kieltä, mutta olehan tarkkana isojen alkukirjainten kanssa! Repliikeille on tärkeä antaa oma rivinsä, kuten olet alussa tehnytkin, mutta lopussa se on ilmeisesti päässyt unohtumaan. Tarinassa oli mukavan leppoisa ja iloinen meininki: sitä lukiessa tuntui todella siltä, että olet ilahtunut kovasti päästessäsi Teresian hoitajaksi! Tulee iloinen mieli itsellekin

Teresian varsa tosiaan syntyy jo ensi viikolla. Tamma on astutettu ravioriilla, ja juoksijaa kaavaillaan varsastakin. Varsa ei tule jäämään Mallaspuroon asumaan, vaan muuttaa vieroituksen jälkeen muualle. Teresiaa saa alkaa liikuttaa kevyesti melko pian, mutta varovasti, ja alkuun niin, että varsa on mukana touhussa. Kunhan varsa selviää yksin ratsastuksen ajan, voi Teresian kanssa ratsastella rauhallisesti jo ilman mukana hyppivää pikku vieteripupuakin Teresian kuntoa aletaan sitten jälleen kohennella pikkuhiljaa. Varsa vieroitetaan marraskuun puolella, ja tällöin Teresia alkaa olla jo melko normaalissa ratsastuskäytössä.

- Lynn

[Jade]

18.10.2010 pika siivous

- Tuu sitten hakemaan parin tunnin päästä. Sanoin äitille, ja laitoin auton oven kiinni. Lähdin tallustelemaan teresian karsinan luo. Avasin oven, ja menin silittelemään tammaa. Nappasin riimun karsinan ulkopuolelta, ja sujautin sen hepan päähän. Kiinnitin siihen vielä riimunnarun, ja lähdin taluttamaan teresiaa kohti tarhaa. Avasin portin ja irroitin riimun. Teresia lähti löntystelemään kohti tarhan toista päätyä. Kun olin saanut hepan tarhaan hain tallista kottikärryt ja talikon ja suunnistin puhdistamaan teresian karsinaa. Noukin talikolla pois kaikki lannat ja märät purut. Puhkin hikisenä, ja mätin lantaa kärryihin, joka täyttyi uhkaavasti. Jätin talikon karsinalle ja lähdin viemään kärryjä lantalaan. Hain samalla puruja kasasta, ja otin lapion mukaani. Palasin takaisin karsinalle, ja laitoin puruja kohtiin, joissa näkyi pahasti lattia. Sen jälkeen vein kottarit ja muut välineet talliin. Otin tallista mukaani pesusienen, ja lähdin puhdistamaan teresian ruoka-astiaa. Kuurasin sen puhtaaksi kauran jyvistä ja muista rehujen rippeistä. Hain Teresialle vielä kasan heinää, koska se ei ollut vielä syönyt päiväheiniään. Otin vielä sen vesiämpärin mukaani, ja kaadoin vanhat vedet tallin taakse. Laskin uutta puhdasta vettä ämpäriin, ja kannoin sen takaisin tamman karsinalle, joka näytti siivouksen jälkeen todella puhtaalta ja viihtyisältä. Päätin vielä puhdistaa hoitsuni varusteet. Vaikka sillä ei oltu ratsasteltu vähään aikaan, ajattelin että ne olisilti hyvä huoltaa. Puhdistin satulan satulasaippualla, ja harjasin satulavyöstä ja -huovasta juuriharjalla karvat pois. Vein satulan takaisin, ja otin suitset käteeni. Kävin pesemässä kuolaimista lian pois, ja pesin nekin saippualla, sekä kuivasin rätillä. Päätin vielä puhdistaa harjat hilseestä ja karvoista.Hain karsinalta riimun ja riimunnarun, ja lähdin hakemaan Teresiaa tarhasta. Se antoi ottaa itsensä kiltisti kiinni, ja talutin sen ripeästi karsinaan syömään. Otin harjapakista pehmeänharjan, ja harjasin tamman tarkasti läpikotaisin. Tarkistin myös sen kaviot, ja selvitin harjan ja hännän. Silittelin hetken aikaa Teresian kiiltävää karvaa, ennenkuin äiti tuli hakemaan minua kotiin.


Joo... ei oo kauheen pitkä tai hyvä tarina, mutta tuli into päästä tallille jotain hauskaa puuhastelemaan =D
Jade & Teresia 2HM

[Jade]

26.10.2010 talvi tulee pian...

Avasin puisen oven ja astuin sisään teresian boksiin. Se nosti päätän huomatessaan minun saapuvan. Menin hepan luo ja kiedoin käteni tamman kaulan ympärille.
- sori et en oo ehtiny käydä kattomassa sua, sanoin hoitsulleni joka hamuili taskussani olevaa porkkanaa. Otin sen taskustani ja ojensin teresialle, joka rouskutteli namin tyytyväisenä, ja tökkäsi minua päällään saadakseen lisää herkkuja.
- ei makeaa mahan täydeltä, naurahdin ja silitin hellästi sen päätä. Otin korista pehmeän harjan ja aloin harjata tammaa pitkin, vahvoin vedoin. Se laittoi silmät kiinni ja näytti nauttivan harjauksesta täysin siemauksin.

poistuin uhkaavasti pölystä täyttyvästä karsinasta. Otin harjapakista kaviokoukun ja puhdistin kaviot, jotka teresia nosti oikein hyvin. Otin karsinan ulkopuolelta loimen ja asetin sen tamman selkään. Kiinnitin loimivyöt ja otin riimun karsinan ulkopuolelta. Pujotin sen tamman päähän, ja kiinnitin riimunnarun lukon riimuun. Talutin hepan hämärälle talli pihalle, ja suljin karsinan oven. Lähdin taluttamaan sitä kohti pientä hiekkatietä. kävelimme katuvalojen loisteessa. Ympärillä sateli lunta, joka peitti määtä vähitellen. Hengityksemme huurusivat koleassa syyilmassa. Puut olivat pudottaneet lehtensä. talvi oli tulossa, ja olin onnellinen . Teresia seurasi kiltisti, kun kävelimme takaisin kohti tallia.

Vein sen karsinaan, ja lähdin hakemaan sille tallista iltaheiniä. Siellä lynn ja muut tallilaiset & hoitajat jakelivat heiniä hepoille. Puhelin muutaman sanan lynnin kanssa ja kaappasin kottareista kourallisen heiniä mukaani, ja lähdin kiikuttamaan niitä karsinalle. Avasin oven, ja heitin heinät sisään. Otin sen vesiämpärin, ja kävin täyttämässä sen vesihanan alla. Kävin vielä hyvästelemässä teresian ennen kotiin lähtöäni. Lupasin tulla hoitamaan sen huomenna, sillä lähtisimme torstaina matkalle, ja pääsisin vasta maanantaina seuraavan kerran tallille. Lähdin lampsimaan kotiin lumisateen saattelemana.

Tälläinen pikahoito taas tällä kertaa =)
Jade & teresia 3HM

[Jade]

27.10.2010 Apua, se karkaa!

Olin ottanut kaverini Essin mukaan tallille katsomaan Teresiaa, kun tämä oli niin kovasti halunnut nähdä sen.
-voi että kun se on söpö! Essi huudahti kurkatessaan karsinan oven yli.
- niinhän se on, haluaisitkoettä harjaisimme sen vaikka ulkona harjauspuomilla, kun on näin hieno ilma? Vastasin iloisesti hymyillen kaverilleni.
- joo! Essi vastasi, ja otti harjapakin maasta, karsinan edestä. Minä menin laittamaan Teresialle riimut päähän ja talutin sen puomille. Otin pakista juuriharjan, ja aloin harjata tamman ruskeaa karvaa. Essi otti pakista pääharjan, ja puhdisti hepan päätä huolellisesti. Puhdistin teresian kaviot, ja selvitin hännän ja harjan.

Kun tamma alkoi näyttää jo puhtaammalta, ehdotin kaverilleni pientä lenkkiä lähimaastossa. Essi ilahtui kovasti, ja kysyi saisiko taluttaa sitä hieman.
- juu, kyllähän se käy, mutta talutan sen vain pois tallipihasta, niin annan riimunnarun sitten sinulle.
Lähdimme kävelemään rauhassa metsätielle. Pian olimme jo aika kaukana, joten annoin talutus vuoron Essille. Tamma kulki rauhallisesti vierellämme. Olimme jo noin puolen kilometrin päässä tallipihasta, kun pusikossa rasahti lujaa, ja Teresia riuhtaisi itsensä säikähtäneenä irti kaverini käsistä. Essi kaatui rähmälleen tielle, ja tamma pinkoi pakoon minkä jaloistaan pääsi!
- voi ei, meidän täytyy saada se kiinni! Huusin hätääntyneesti. Se ei saisi juosta noin varsa mahassaan. Lähdimme hölkkäämään Teresian perässä.

Vasta tallipihassa Teresia pysähtyi ja katseli pelästyneesti ympärilleen. Nappasi nopesti riimusta kiinni. Huh, Onneksi kukaan ei nähnyt tätä! Huohotimme vielä laittaessamme teresialle loimea päälle, ja päästäessämme sen tarhaan. Lähdimme putsaamaan tamman karsinaa hetken levähdettyämme. Se oli aika likainen, mutta nopeasti saimme sen kahdestaan siivotuksi. Haimme vielä puruja karsinanpohjan pehmikkeeksi, ja pesasimme ruokakipot.

- on tämä hevosen hoitaminen rankkaa, mutta kivaa puuhaa! Essi naurahti. Virnistin takaisin viedessäni talikkoa ja muita välineitä paikoilleen. Jäimme katselemaan hetkeksi alkeistuntia kentän laidalle. Ratsastajat hoputtivat poneja reippaaseen raviin, ja me naureskelimme Löpön hassulle ravaamistyylille. Minua ei harmittanut lainkaan, vaikka en vielä saanutkaan ratsastaa Teresialla. Oli mukavaa hoidella sitä ja tutustua siihen kaikessa rauhassa. Ennen lähtöämme kävin vielä taputtelemassa Teresiaa tarhassa, ja sanoin että tulen taas ensiviikolla, kun olisimme tulleet matkalta. Sitten hyppäsimme autoon ja lähdimme äitini kyydillä meille syömään.

Jade & Teresia 4HM

[Jade]

30.10.2010 Kurainen hevonen ( joo otsikko... XD )

Jälleen kerran saavuin mallaspuron tallille hoitamaan Teresiaa. Pihaan päästyäni kävelin suoraan tamman boksille, mutta heppa olikin tarhassa, joten nappasin riimut karsinan edestä ja lähdin hakemaan Teresiaa. Avasin portin ja muuta minun ei tarvinnutkaan tehdä, sillä tamma tunki päänsä heti syliini. Silitin sitä hellästi, ja pujotin riimut sen päähän. Talutin sen boksiin ja otin repustani vihreän tiimun, jossa oli karvapehmusteet niskassa ja turvassa.
- Katos tyttö, mitä ostin sulle matkalta, sanoin hellästi Teresialle, ja näytin uutta riimua sille. Tamma käveli lähemmäs minua, nuuhkaisi uutta esinettä, ja nappasi hampailla kiinni siitä.
- Hei, Ei kaikki oo syötävää mikä on vihreää!! huusin Teresialle naurua pidätellen. Se kavahti taaksepäin säikähtäneenä, ja muljautti vihaisesti silmiään. - anteeksi neiti, rauhoittelin hätääntynyttä tammaa. Se pörähti kyllästyneenä, kun vaihdoin riimun sille, ja talutin sen talliin.

Kinnitin Teresian molemmiltä puolilta pesariin kiinni ja laitoin vesiletkun päälle.otin nurkasta vielä harjan, ja aloin suihkuttaa tamman etusia, jotka olivat aivan kurassa, koska se oli pyörinyt selvästi tarhan mutaisimmassa kohdassa. Pesin niitä huolellisesti lämpimällä vedellä, ja irroittelin mutaa harjaamalla samalla pehmeälläharjalla. Pian muta näytti jo lähtevän, joten otin pyyhkeen, ja aloin kuivata jalkoja huolellisesti. Samassa Lynn käveli pesarin ohi:
- kiva riimu Teresialla. Ihme ettei varsa ole vielä syntynyt. Hätkähdin kuulessani puhetta, sillä en ollut nähnyt kenenkään saapuneen. Hymyilin kuitenkin iloisesti, ja vastasin:
- Kiitti, ostin sen matkalta, Vastasin ripeästi ja ihmettelin samalla mielessäni ettei varsa ollut todella vielä syntynyt. Otin vielä pakista kaviokoukun, ja puhdistin hoitsuni kaviot, ennenkuin irroitin sen, ja talutin tallipihalle.

Teresia oli innoissaan lähdössä maastoon, mutta häkeltyi, kun ohjasinkin sen meheville ruohotupsuille. Se hyökkäsi mielellään ruohon kimppuun, ja minä harjasin sitä samalla, sen syödessä kesän viimeisiä meheviä tuohokasoja. Tamman karva näytti todella silkkiseltä heleässä auringonpaisteessa. Pian lopetin harjauksen, ja vein teresian kentälle. Kävelytin sitä muutaman kierroksen kentän ympäri, ja talutin sen jälkeen Teresian omaan boksiinsa. Taputtelin sitä hetken, ennenkuin pistin sille loimen, ja lähdin kotia kohti.

Jade & Teresia 5HM


( Anteeks ku mun kaikki hoidot on tällästä harjailua ja taluttelua, mutta mitäs muutakaan, kun odottaa varsan syntymää että pääsis kunnolla tammaa liikuttamaan =D )


Kas vain, vihdoinkin mulla on tovi aikaa hoitotarinoiden kommentoimiseen! Teresia varsoi eilen kauniin piirtopäisen ruunikkotammavarsan, joka on nyt nimetti Riarosaksi. Teresia on kovin tarkka varsansa perään, eikä päästä ihan jokaista paijailemaan silmäteräänsä. Kaksikon annetaan nyt olla rauhassa sisällä. Pikku-Riia on oikea kaunotar: se on kuin äitinsä pienoiskoossa. Pikkuneiti on varsin säpäkän oloinen hevosenalku - hitusen ujo, mutta varsin eloisa ja vauhdikas tapaus silti.

Hoitotaipaleesi tuntuu saaneen mukavan alun. On hienoa saada nähdä, että tulet Teresian kanssa noin hyvin toimeen! Tamma mammalomailee vielä tovin, mutta sitä aletaan pikkuhiljaa taas liikutella. Varsa seuraa alkuun mukana ratsastaessa, kunnes pärjää omillaan. Nyt on tärkeää, että kaksikko saa olla rauhassa suuremmilta hälinöiltä. Parin päivän päästä Teresia ja Riia pääsevät tarhailemaan ensimmäistä kertaa - se onkin jännä päivä pienelle varsalle!
- Lynn

[Jade]

8.11.2010 Pitkästä aikaa tallilla

Siitä oli yli viikko, kun olin viimeksi käynyt mallaspurossa hoitamassa Teresiaa. Minulla oli sitä niin kova ikävä, että heitin koulukirjat nurkkaan heti koulusta kotiin päästyäni, ja lähdin polkemaan tallille. Ulkona oli kylmä, olihan lämpömittari pakkasen puolella. Olin onnellinen että puin lämpimästi päälle, koska pyöräillessä kävi kova viima.pian saavuin pihaan ja jätin pyöräni telineeseen. Piha oli autio, muita hoitajia tai ihmisiä ei näkynyt missään. Kävelin Teresian boksille, ja hämmästyin suuresti:
- Olin unohtanu kokonaan et oot saanu varsan, ompa se suloinen!
Pieni Ria katsoi minua terävillä silmillään, ja piiloutui sitten emänsä taakse. Naurahdin hieman hupsulle varsalle, ja lähdin hakemaan tallista harjapakkia. Nappasin mukaani myös hieman heinää Teresialle, ja kiiruhdin sitten takaisin karsinalle.

Avasin varovasti karsinan oven, ja astuin sisään. Ria tuli varovasti lähemmäs nuuskimaan minua. Silitin varovasti sen silkkistä kaulaa. Huomasin, kuinka Teresia tutki tarkasti jokaista liikettäni.Otin heinäkasan karsinan edestä ja laskin sen karsinan pohjalle. Teresia rupesi syömään innokkaasti heiniään. Otin pakista harjan, ja rupesin harjaamaan tammaa. Se oli aika pölyssä, joten jouduin vähän väliä käydä puhdistamassa harjan piikki sukaa vasten. Otin pakista kaviokoukun ja menin puhdistamaan Teresian kavioita. Jouduin hetken aikaa tappelemaan sen kanssa, kun jalat eivät meinanneet millään nousta maasta. Sain kumminkin kaviot puhdistettua, ja hepan harjattua. Hain tallista loimen, ja puin sen teresian päälle. Laitoin myös varsalle loimen, vaikka eiväthän hepat varmaan kauan aikaa ulkona olisikaan.

laitoin molemmille riimut päähän, ja kiinnitin riimunnarut niihin.lähdin taluttamaan heppoja tarhaan päin. Matka sujui aika hyvin, lukuun ottamatta säikkymisiä, innostumisia ja punaista taluttajaa, jonka päässä keittää varsan riehuminen. Päästin tamman ja varsan tarhailemaan, ja lähdin itse puhdistamaan teresian karsinaa. Se oli aika likainen, joten sain huhkia oikein kunnolla talikon kanssa. Pian kaikki lannat olivat kärryssä, ja lähdin kiikuttamaan niitä lantalaan päin, kippasin kärryt sinne, ja lähdin hakemaan uutta purua karsinan pehmikkeeksi. Kun kaksikon asuinpaikka näytti siistiltä, rupesin kuuraamaan ruokakippoja. Se hoituikin nopeasti, sillä ne olivat aika puhtaita. Kävin täyttämässä seuraavaksi vesiastian, ja lähdin sitten hakemaan teresiaa ja riaa tarhasta. Kun olin saanut ne turvallisesti talliin ja loimet riisuttua, avasin pyörän lukon, ja lähdin kotiin päin.

Jade & Teresia ja Ria 6HM

[Jade]

10.11.2010 hauska tallipäivä

En olisi mitenkään jaksanut lähteä enää tallille rankan koulupäivän ja läksyjen jälkeen, mutta pakottauduin nousemaan ylös penkiltä, ja lähtemään ulos. Tallustin laiskasti eteiseen, ja nappasin huokaisten takkini naulasta. Astuin ovesta ulos, ja lähdin kävelemään tallille. En viitsinyt lähteä pyörällä, koska oli niin liukasta, tiet aivan jään ja loskan peitossa. Pian saavuin tallille ja menin heti hakemaan Teresialle päiväheinät, sillä se ei ollut vielä saanut niitä. Kun olin saanut heinäkasan karsinaan, lähdin hakemaan tammaa ja varsaa tarhasta. Ria pomppikuin pieni kaniini ympäriinsä, teresian yritellessä rauhoitella pienokaistaan. Nauroin hieman hupsulle varsalle, ja avasin varovasti tarhan portin. teresia antoi ihmeen kiltisti kiinni. Pujotin riimut sen päähän ja kiinnitin riimunnarun huolellisesti riimuun kiinni. Ria pomppelehti iloisena edellämme, kun talutin Teresiaa talliin. Voi tuota nuorien hevosten elämäniloa! Mietin iloisesti hymyillen Rian touhuille ja ilakoimiselle.

Karsinaan päästyämme sidoin Teresian kiinni, ja lähdin hakemaan tallista harjapakkia. Palattuani otin pakista harjan ja rupesin harjaamaan tammaa. Se rouskutteli tyytyväisesti heiniään, ja Ria tutki karsinan jokaisen nurkan mahdollisten mörköjen varalta. Kun Teresia oli puhdas, otin kaviokoukun ja puhdistin hepan kaviot. Se nosti etukaviot kiltisti vastaan vänkäämättä, mutta takakavioissa oli hieman ongelmia, koska tamma ei suostunut nostamaan niitä aluksi. Päätin vielä selvittää Teresian harjan, sillä se oli aika sotkussa. Setvin myös hännän, ja innoistuin tekemään harjaankin pienet letit. Otin vielä kuvan nätistä hepasta ja sen varsasta, ja lähetin sen kaverilleni. Sen jälkeen irroitin Teresian hoitorinkulasta, ja talutin sen maneesiin, varsa perässään. Maneesissa päästin hepan irti.

Teresia löntysti laiskasti maneesia ympäri, mutta Ria loikki sinne suntänne pukitellen villisti. Välillä se tönäisi äitiään, joka ei todellakaan pitänyt varsan riehumisesta. Teresia luimi äkäisesti varsalle, ja muljautteli silmiään. Pian se kuitenkin leppyi, ja leikki hieman varsan kanssa laukaten täysiä ympäri maneesia. Tamma kuitenkin väsyi jo kierroksen jälkeen, ja tuli kerjäämään minulta herkkuja. Annoin sille pienen omenanpalan, ja silitin sen päätä hellästi. Pian Riakin väsyi, ja tuli sekin luokseni. Rapsuttelin sitäkin tovin, ennenkuin lähdin viemään heppoja takaisin karsinaan.karsinassa laitoin Teresialle loimen ja katsoin puhelimeeni saapunutta viestiä. Se oli isältäni, hän käski minut kotiin syömään. Hyvästelin Teresian ja varsan, sekä suljin karsinan. Lähdin kävelemään iloisesti kotiinpäin. Jotenkin kaikki väsymys aina poistui Teresian seurassa. Se olikin maailman ihanin ja tärkein hoitoheppani. Tai oikeastaan ainut sellainen.

Jade <3 Teresia ja Ria 7HM

[Jade]

12.11.2010 Ilta hoito

Kävin kurkkaamassa vielä illalla, miten hepat voivat. Otin sitten tälläisen kuvankin samalla muistoksi minusta, Teresiasta ja Riasta. pahoittelen huonoa laatua, kameralla otin kuvan. En osaa linkittää kuvaa, siksi se näkyy niin isona. Huomasin vasta nyt kuvan tänne laitettuani, että Rialta puuttuu tuo piirto päästä, mutta toivottavasti tuo ei nyt maailmaa kaada. =D

Jade & Teresia ja Ria 8HM

Attachments:

[Jade]

13.11.2010 pikku-Rian paha päivä

pyöräilin iloisesti tallille. Minulla ei ollut kamalasti aikaa olla tallilla tänään, mutta ehtisin silti harjata hepan ja ehkä vähän talutellakkin sitä. Kuuntelin kännykästäni musaa pyöräillessäni tallille. Saavuin tallin pihaan, ja jätin pyöräni nojailemaan seinää vasten. Lähdin hakemaan tallilta Teresian harjoja. Palasin pian tamman karsinalle harjat mukanani ja aloin harjata heppaa. Yhtäkkiä tunsin rajun nykäyksen hihassani. Joku nyki hihaani.
- Ria, lopeta, irti! Huusin varsalle, joka riepotteli uuden hupparini hihaa hullunlailla.
Ria hirnahti ilkikurisesti. No, eihän tuo kai niin kamalasti haittaa, ajattelin hieman lepyttyäni, joten aloin putsata Teresian mutaisia kavioita. Ei aikaakan kun karsinan ovesta kuului kamala jysäys. Katsoin äkäisenä Riaa. Se vintiö oli ottanut harjakorista harjan hapmaidensa väliin, ja viskeli niitä nyt villisti ympäri karsinaa. Toruin Riaa jälleen ja keräsin harjat karsinasta, sekä siirsin pakin karsinan ulkopuolelle. Harjasin vielä Teresian pään ja selvitin harjan ja hännän hoitosuihkeella. Ria yritti taas ärsyttää minua näykkimällä, mutta yritin olla kiinnittämättä siihen minkäänlaista huomiota.

Lähdin viemään heppoja tarhaan. Pistin molemmille tammoille riimut päähän, ja avasin karsinan oven. Ulkona oli aurinkoinen sää. Heti ulos päästyämme Ria lähti juoksemaan. Otteeni lipesi sen riimunnarusta, ja kaaduin maahan mahalleni. Yhtään ajattelematta päästin irti Teresiasta, ja lähdin juoksemaan karjuen Rian perään. Tämä oli viimeinen pisara! Hermoni menivät riekaleiksi, ja juoksin naama punaisena varsan perässä, joka pysähtyi hetkeksi. Nappasin nopeasti sen riimusta kiinni, ja lähdin kiikuttamaan ponia tarhaan, riimusta kiskoen. Kun olin saanut varsan aitojen sisälle, hain Teresian tallipihalta, joka vieläkin seisoi samassa kohtaa, kun olin sen viimeeksi jättänyt.
- Sinä sentään olet järkevä, etkä tuolla lailla ryntäile, sanoin, ja silitin hoitsuni kaulaa. Sitten talutin sen tarhaan, ja suljin portin huolella. Päätin lähteä siivoamaan heppojen boksia, ja siinä menikin puolisen tuntia, koska se oli aika likainen. Vihdoin sain karsinan siivotuksi, ja menin oleskeluhuoneen limsa-automaatille. Ostin sieltä coca-cola pullon, ja join sen hetkessä tyhjäksi. Söin vielä voileivän sohvalla, ja lähdin sitten talliin.

Tallissa oli monia hoitajia. Käytävällä oli melkoinen puheen sorina, kun kävelin varustehuoneeseen. Otin hyllyltä teresian harjat, ja puhdistin ne hilseestä. Sen jälkeen autoin hieman aloittelijoita laittamaan heppoja tunnille, ja lähdin sen jälkeen hakemaan teresiaa ja riaa tarhasta. Nappasin boksin koukusta riimut, ja lähdin tarhoille päin. molemmat hepat antoivat hyvin kiinni, ja annoin niille herkkupalat. Talutin ne talliin, ja hyvästelin molemmat. Sitten nappasin pyöräni tallin seinustalta, ja lähdin kotiin.

Jade & Teresia ja Ria 9HM


Joo... En tiiä mikä täs tarinas oli ideana, kuhan kirjottelin =).

[Jade]

15.11.2010 Pääkuva Teresiasta

Jade & Teresia 10HM


Ens kerralla tulee sitten pidempi tarina.

Vautsi, hieno kuva! Muistuttaa muuten asetelmaltaan vähän mun Riialle maalaamaani pääkuvaa, joka tosin odottelee skannausta... *ysk* Pitäisipä jossain vaiheessa muistaa käydä skannailemassa... - Lynn

Attachments: