Varsapäiväkirja

[Lynn]

Mallaspuron kevätvarsat 2011
Regina s. 9.10.2011
Sacred Scripture (Sacrament x Karina) s. 8.2.2012
Unky Malt (Punctate Big Dog x In Your Industrial) s. 11.2.2012
Juhla-Humu (R.K. Rosteri x Seppeleen Humuliini) s. 13.3.2012

[Lynn]

Santeri kertoo:

H-hetki lähestyy... tai ehkä sittenkin hetket lähestyvät. Kaikki on valmista ja nyt sitä sitten vaan odotellaan, että paksut tammat putkauttavat jälkikasvunsa ihmisten ilmoille. Piitu on siirretty metsätallin varsomiskarsinaan ja Muli on vaihtanut paikkaa Indin kanssa. Lynniksen pilkullinen ralliponi on osoittanut viihtyvänsä päätallin hälinässä, mutta serkkutypykkä kyllä odottaa jo sitä hetkeä, kun ponin saa siirtää takaisin rauhallisempaan metsätalliin. Kaheli ponitamma kun tuntuu käyvän vähän kierroksilla tämän maisemanmuutoksen takia, ja erityisesti sen ympärillä pörräävän ihmislauman takia. Kaikki tallin pikkutytöt tuntuvat nuohoavan päätallin takaosissa, onhan siellä sentään söpö pilkkuponi patsastelemassa ja oikein kerjäämässä niiden huomiota.

Mun oma suosikkirouvani, Piirto siis tietysti, pärjäilee vallan hyvin omassa pihaboksissaan. Vaikka Piirron ja sen bestiksen, Teresian, lukaali sijaitseekin vilkkaaksi usein kuvitellulla paikalla pihan laidalla, on pihaboksit kuitenkin oikeastaan hyvinkin rauhallinen paikka. Eeliksen aikaan riitti, että Piirron karsinan ovessa oli häiritsemättömyyspyynnöllä varustettu lappu, ja niin riittää varmasti nyttenkin. Sitä paitsi tamma nyt tuskin olisi ilahtunut, jos se olisi kiskaistu jonnekin omasta tutusta karsinastaan ja tutun ja turvallisen Teresia-bestiksensä naapurista.

Mä olen aikeissa viedä pienen, pyöreän Piirtoni pienelle ja leppoisalle kävelylenkille. Harjailen siis rouvaa kevyesti ennen kuin talutan sen metsään. Piirto liikkuu mielellään eikä iso maha hidasta sen menoa saati vähennä suomenhepan pirteyttä.
"Olet sä aika tyyppi", hymähdän hevoselle, enkä mieti, mitä kaverit sanoisivat, jos kuulisivat kuinka mä höpöttelen konille - en mä koskaan mieti.
Mitäpä mä turhaan miettisin. Tykkään hevosista ja sillä sipuli, enkä mä näe siinä mitään epämiehekästä. Sitä paitsi olisipa hauska nähdä se tyyppi, jonka onnistuisi olla tykästymättä hevosiin, jos sen pitäisi asua Mallaspurossa edes parinkin viikon ajan. Kun niitä hevosia on ympärillä, niihin tykästyy - ei kukaan jaksa kovin kauaa murjottaa ja olla se ainoa hevosihmisten keskelle eksynyt kiiski, joka ei pidä hevosista.

Me käydään Pirpanan kanssa kävelemässä lyhyt lenkki, minkä jälkeen mä päästän sen takaisin tarhaan muiden mahankasvattajatammojen ja "kummitäti"-Teresian seuraan. Öisin tammat ovat sisällä siinä missä muutkin hevoset, mutta ulkoiluhan tekee niille ihan hyvää vaan, joten päivisin ne saavat olla ihan taivasalla. Jään toviksi seurailemaan niiden touhuiluja ja nauttimaan auringosta. Sitten on aika palata sisään ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä joutua kyselyiden ristituuleen: kaikki tahtovat tietää, miten Piirto käyttäytyi lenkillä ja joko sillä on vahatapit ja entäs Piirto, jolla ne jo on huomattu ja miten on Mulin laita.

Varsat ovat kyllä varma keino saada aikaiseksi hulabaloo hevostallilla. Kun H-hetki lähestyy, ihmiset käyvät kärsimättömiksi ja huolehtivat, että meneehän kaikki varmasti hyvin... ja annas kun varsat syntyvät! Sitten sitä vasta hälistäänkin. Mitähän hevoset mahtavat tuumia moisesta jatkuvasta ihmettelystä ja huolehtimisesta...? Mene ja tiedä.

Kunhan vaan saattelevat maailmaan terveet varsat ja mieluiten ilman kummempia hankaluuksia.

[Lynn]

Aikku kertoo:

Ensimmäinen varsa on täällä! Suosikkitammamammani, omistuksessani jo pitkään ollut Piitu, seisoo karsinassaan vieressään potra orivarsa. Varsominen sujui oikein hienosti, ja reipas tulokas kohosi jaloilleenkin muutamien haparoivien ja kaatumiseen päättyneiden yritysten jälkeen. Hurmaava pikkuori sulatti sydämeni jo ihan ensimmäisellä silmäyksellä, enkä totisesti ole ainoa, joka on siihen jo nyt aivan lääpällään! Kersti ja Lynn ovat kumpainenkin korviaan myöten ihastuneita tähän tomeraan pikkukaveriin, ja jopa talon miesväki on orin pauloissa.

Pikku orivarsaa kutsutaan Juksuksi. Aika näyttää, mitä siitä vielä tulee, mutta komea se on jo nyt.

ori Juksaus Pii, "Juksu"
synt. 29. huhtikuuta 2011
Jeskamandeera x Fn Millimetsän Pii

[Lynn]

Olli kertoo:

Siinä se on. Pienen pieni, vaalea nyytti. Ja jalkaa sillä riittää, kun se tempoilee päästäkseen seisaalleen. Sitkeä pieni tammavarsa, ja terveen oloinen. Emäkin voi hyvin, enkä usko, että minun tarvitsisi enää päivystää paikalla - voisin hyvin liittyä päärakennuksessa Piirtoa ja sen pientä, läsipäistä tytärtä kameran kautta seurailevien joukkoon kahvikupin kera. Ei minulla silti ole minkäänlaista kiirettä. Mikään ei rauhoita eläinlääkärin mieltä niin kuin terveen emän ja varsan ensihetkien seuraaminen pitkän yön jälkeen.

Varsa keräilee voimia ylösnousuyritykseen. Se kohottautuu äitinsä kannustamana ylös olkipatjalta, mutta jalat eivät vielä kanna. Niin se horjahtaa takaisin makuulle. Sinnikkäästi pieni tamma kuitenkin yrittää yhä uudestaan ja uudestaan, ja niin se vain seisoo. Hieman huterin jaloin, mutta se seisoo. Ja ottaa askeleen. Kellahtaa kumoon, yrittää uudelleen. Hymyilen hiljaa itsekseni seuratessani varsan päättäväisyyttä ja periksiantamattomuutta.

Pian minä jätän kaksikon kahdestaan. Kävelen tallipihan poikki aamuisten auringonsäteiden kurkistellessa ohuen pilvipeitteen lomasta. Sisällä päärakennuksen keittiössä odottaa väsynyttä mutta onnellista porukkaa.

"Ota, faija, kahvia", Daniel haukottelee ja ojentaa minulle kahvikupin.
"Kiitos", sanon, enkä voi olla hymyilemättä salaa itsekseni, kun poika istahtaa rennosti Lynnin viereen ja koskettaa tytön kättä.
Voi noita. Olen aikojen saatossa saanut tavata useampiakin poikani tyttöystävistä, ja Lynnin hymyillessä Danielille voin vain tuumata, että onko tässä nyt sitten Se Oikea? Niin minä olen kyllä tainnut ajatella jokaisen miniäehdokkaan kohdalla. Eihän miehellä ole minun iässäni enää oikein muutakaan tekemistä, kuin odotella saavansa kutsun jälkikasvunsa häihin ja uutisia tulevista lapsenlapsista. Heh. Vitsi vitsinä. Mikäs kiire tässä muka vielä olisi.

"Miten varsa ja Piirto voi?" Aikku tahtoo tietää, ja minä naurahdan.
"Hyvin ne voi, kumpikin", vakuutan. "Pikkuinen tamma on todella ihastuttava tyyppi, nätti ja sinnikäs."
"Odottakaas, kun Kersti näkee sen", naurahtaa keittiöön hiukset pörrössä ja unisen näköisenä laahustanut Santeri. "Se on jo ihan sekaisin Juksun takia, ja nyt sitten tuli vielä tää toinenkin heti tähän perään ja vielä tammavarsa! Ja tommonen blondi tääkin kaiken lisäks. Kaikkihan nyt blondeista tykkää..."
Santeri vilkaisee velmusti Danielia, joka ottaa pikkuvelipuolensa kiusoittelun tyynesti vastaan.
"Totta kai tykkää."

tamma Piirron Mysliina, "Liina"
synt. 30. huhtikuuta 2011
VIP MVA Fn Rosoreuna KTK-II x PP MVA Pii-Piirto

[Lynn]

Daniel kertoo:

Meillä piti olla treffit. Meidän piti mennä ihan vaan leffaan ja sit mun luo (mun kämppis ja velipuoli Juha oli luvannut mennä kaverinsa luo) tekemään ruokaa ja syömään ja sitten katsoa lätkää, tarkotus oli viettää kiva ja rento ilta. Jotenkin siinä sitten vaan kävikin niin, että viimeinen vekara valitsi syntymäajankohdakseen sen parhaan mahdollisen hetken. Me odoteltiin Mallaspurossa Aikkua ja Ilpoa saapuvaksi, koska sopimus on ollut se, että tilalla olisi koko ajan joku tilan asukkaista tai henkilökunnasta pitämässä varsaansa yhä vain pihtaavaa Muulia ja pieniä jälkeläisiään hoivaavia Piirtoa ja Piitua. Siinä me sitten istuttiin keittiössä ja vilkuiltiin välillä läppäriä, jonka näytölle välittyi livekuvaa metsätallista.

"Missä ne viipyy?" mutisin hiljaa itsekseni ja sain osakseni rauhoittelevan katseen ja pienen hymyn.
"Rauhotu, kyllä me ehditään siihen leffaan. Aikku ja Ilpo tulee kyllä ihan kohta, ja..." Lynnin ääni hiipui pikkuhiljaa kuulumattomiin, kun hän katseli läppärin näyttöä. "... ja me ehditään. Kyllähän sä ymmärrät, että meiän tarttee olla tässä. Aattele, jos Muli alkaisi varsoa, eikä kukaan tietäisi mitään, ja sitten jokin menisikin vikaan."
"Mä tiiän", huokaisin. "Mutta ei tässä kuitenkaan mitään tapahdu."

Jotenkin mä tiesin jo niin sanoessani, että kyllä siinä jossain vaiheessa jotain tapahtuisi. Kyllä me jonkun aikaa siinä ehdittiin mun lausahduksen oleskella, mutta sitten me tajuttiin, että joo, kyllä tässä nyt sittenkin jotain tapahtuu.
"Hei... musta tuntuu, että se syntyy", Lynn vinkaisi yhtäkkiä, enkä mä voinut olla nauramatta - no huhhuh! - mutta Lynn tarkentaa vakavana: "Se varsa. Muli varsoo! Soita isälles, musta tuntuu, että Muli saattaa vaikka tarvita apua. Ja mä en osaa auttaa sitä."

Mä tein kuten käskettiin, enkä tuntenut olevani lainkaan tossun alla. Nyt oli tosi kyseessä. Eipä sillä, että mä muutenkaan tossun olisin koskaan ollut, meidän suhde on ihan tasapainoinen ja -puolinen. Mä soitin isälle ja se saapui sitten paikalle melkein samaan aikaan kuin Aikku ja Ilpokin. Paikalla oli siis nyt jo porukkaa ja minä ja Lynn oltaisiin periaatteessa voitu lähteä leffaan, mutta arvatkaa vaan lähdettiinkö? Ei todellakaan. Eikä mua haitannut - tässä tilanteessa mä en tosiaankaan ollut lähdössä minnekään. Pitihän sitä uusi tulokas päästä toivottamaan tervetulleeksi.


Uusi tulokas on osoittanut odottamisen arvoiseksi tapaukseksi. Pieni, sitkeä tammavarsa ei päässyt aloittelemaan elämäänsä aivan täysin ongelmitta, mutta faijan avustuksella Muli selvisi oikein hienosti. Siinä vaiheessa kun minä ja Lynn jo todettiin, että ei me mihinkään leffaan tänään ehdittäisi, oli varsa jaloillaan ja nyt se on jo tomerasti ottanut ensiaskeleensa ja ehtinyt täyttämään pienen masunsa.

"Se on niin ihana", Lynn huokaisee ihastuneena, kun me lopulta irtaannutaan Mallaspurosta päämääränä kauppa ja sitten kämppä.
"Sä varmaan menet Mallaspuroon yöksi päästäksesi ihastelemaan varsaa heti aamulla?" kysyn kiusoitellen.
"Höps", blondi naurahtaa. "Eei, kyllä mä ehdin ihastelemaan sitä ihanuutta kylliksi, vaikken heti aamulla sen kimppuun pääsisikään hyökkäämään. Sitä ja Juksua ja Liinaa. Ajatella... siinä meillä on kolme ihanaa varsaa."

Niinpä, ajatella. Kolme ihanaa ja tervettä suomenhevosvarsaa.

tamma Riemuliini, "Riepu"
synt. 4. toukokuuta 2011
VIP MVA Fn Rosoreuna KTK-II x Seppeleen Humuliini

[Lynn]

Tutustu kevätvarsoihin!

[Lynn]

Kersti kertoo:

Varsa on ihana. Se on täydellinen. En voi olla huokaisematta syvään silkasta ihastuksesta, kun mä katselen pientä varsaa, joka täyttää pikkuruisen masunsa. Kun se on kylläinen, se hoippuu mieleiseensä kohtaan suuressa varsomiskarsinassa ja kellahtaa oljille makaamaan. Suuri Karina katselee varsaansa rakastavan äidin silmin, ja tiedän, ettei minulla olisi mitään asiaa mennä lähemmäs sen silmäterää. Korppu osaa olla vähän pelottava, ja vauvaansa se kyllä suhtautuu erittäin suojelevasti. Varsaan. Ihanaan, pieneen varsaan.

"Eikö se ole kaunis?" kuulen Lynnin äänen.
"On - se on aivan ihana!"
Tyttö on tullut hoitamaan poniaan. Indi on mun mielestäni aina Lynnin poni, vaikka puolet siitä kuuluukin nyt Aikulle ja Ilpolle. Vaikka siitä tulee tuntiponi. Käännyn vielä vilkaisemaan varsaa, josta tuskin tulee tuntiponia sen sukujuurilla. Se varmaan ostettaisiin kovaan hintaan, jos sen omistajat sen myisivät - ja taitavatpa myydäkin. En ole varma. Täytyy kysyä Lynniltä.
"Mitä tolle varsalle tapahtuu?"
"Ai Korpun?"
"No se on mun käsittääkseni ainoa varsa täällä tällä hetkellä."
"Jaa, juu... niinhän se on. Mitäpä sille, se taitaa mennä Mialle", vaaleaverikkö hymähtää ja silittää vieressään seisovaa pilkullista ponia.
"Ahaa, no, hyvä ettei se lähde sen kauemmas", hymyilen.
"Sanos muuta. Tommonen kullannuppu..."

hann-t Regina
synt. 9. lokakuuta 2011
VIR MVA Ch Tropic Thunder KTK-III x Karina

[Lynn]

Mammat paisuu
Matias kertoo:

"On sillä mahaa", kommentoin Korppu-tamman tilaa Santerille, joka nyökkää ja jättää suuren, äksyn hevosen karsinaansa. Mä en ole koskaan oikein pitänyt tästä kyseisestä hevosesta, Korpusta. Hevosihminen en ole muutenkaan, mutta iso hevonen on aina niin kiukkuisen oloinen. Mua ei hävetä yhtään sanoa, että mä vähän jopa pelkään sitä. En oikein ymmärrä, mitä Säne näkee Karinassa - kaveri on ihan lääpällään hevoseen! Hyppykyvystä se puhuu, mutta hitto, mitä hienoa on hevosessa, joka puree ihmiseltaä vaikka käden irti? Vaikka se miten osaisikin hypellä esteitä.

"Niin tällä on ja niin on Indilläkin... ja kohta Mulilla", Santeri luettelee ja virnistää. "Meistä alkaa tolla todellinen varsomo! Varsoja pukkaa melkosta vauhtia."
"Niin", sanon. En mä oikein tiedä, mitä muutakaan sanoa. "Koska sä sitten pääset ratsastamaan tolla? Korpulla."
"Menee siihen vielä jonkun aikaa", Santeri sanoo lyhyesti, tietäen, ettei mua oikeastaan mahdottomasti kiinnosta hevosjutut. Kunhan kohteliaisuuttani kysyin, ja koska tallilla ollessa tuntuu aina siltä, että pitää puhua hevosista.

Lynn astelee talliin pilkullinen dalmatialaisponi mukanaan. No joo, mahaa on silläkin. Ponilla, ei sentään Lynnillä.
"Hei, Maaza!" Lynn heläyttää.
"Heipä hei, Lynzä", tervehdin takaisin. "Koskas teitsin vauva sitten syntyy?"
"Meitsin mikä? Jaa, niin, Indin varsa. Voi, helmikuussahan se. Pian."
"Samoihin aikoihin kuin Korpun", Santtu sanoo. "Ja Muli varsaa odotellaankin pidempään, se varsoo vasta keväämmällä. Phuh, kyllä tulee riittämään varsavilskettä."

[Lynn]

Hopeapoju
8. helmikuuta 2012, Iisa kertoo:

Karinan varsa oli mitä upeimman näköinen ilmestys. Kyllä kävi tuuri sen ulkonäön suhteen: hopeanmusta, suurimerkkinen komistus. Jopa minun teki suuresti mieli vain jäädä katselemaan komeaa orivarsaa haaveilevaisena ja unohtaa ratsastustunnit ja kaikki muu. Se oli upea, terve varsa. Korppu oli kuulemma suoriutunut neljännestä varsomisestaan ongelmitta. Nyt se tarkkaili minua silmä kovana. Sellainen emä Korppu oli: se ei päästänyt ihan ketä tahansa lähellekään varsaansa ja tarkkaili kaikkea, mitä ympärillä tapahtui.

"Hieno, eikö?" kysyi Lynn, jonka en ollut edes huomannut olevan Indin karsinassa. "Pikku Skip."
"Skip?"
"Joo. Siitä olis kuulemma tullut Sacrina, jos se olisi ollut tamma, mutta nyt se on sitten pyhä kirjoitus."
"Niin kuin Sacred Scripture? Mä muistan, kun me pyöriteltiin noita Aikun ja Mian kanssa", naurahdin. "Toivottavasti tästä rääpäleestä tulee oikeasti jotain muutakin kuin komean värinen ja hienot merkit omistava kopukka. Olisi se hienoa, jos siitä kasvaisi joku huippuori."
"Tietysti siitä kasvaa, kun se on meidän kasvatti", Lynn sanoi ja näin hänen silmissään sen ihan tietynlaisen pilkkeen. "Mitä sä oikein höpäjät? Se on taatusti maailmanennätyshevonen ja planeetan suosituin ja kallein jalostusori, kun tuosta kasvaa..."
"Ja yhtään vähempään ei ole tyytyminen. Kuulitko, kakara? Muistatkin kasvaa oikein hienoksi", virnuilin pienelle orinalulle, joka tuskin tiesi mitään mistään maailmanennätyksistä tai jalostuspiireissä liikkuvasta rahasta.

fwb-o Sacred Scripture
s. 8.2.2012, hopeanmusta
i. Sacrament - e. Karina

[Lynn]

Lynn kertoo:
Indin pieni tammavarsa on sekoittanut mun pakkani totaalisesti. Se on niin ihana, etten voi olla miettimättä sitä! Sillä on syystäkin erityisasema mielessäni - onhan se kuitenkin mun ensimmäinen oman tamman varsa. Skip on upea pikkuori ja sen henkeäsalpaava väritys tekee siitä hienon katseltavan, mutta mä olen - puolueellisesti, tietysti - Indin varsan suuri ihailija.

Pienelle tammavarsalle ei ole vielä kukaan keksinyt nimeä, joka sille täysin sopisi. Pitää jatkaa miettimistä. Se ei jää mun eikä Aikuin ja Ilpon omistukseen, vaan on jo varattu hyvään kotiin. Haikailen sen perään jo nyt, vaikkei se vielä lähdekään minnekään pitkään aikaan!

Indistä on kuoriutunut supermamma varsalleen. Enpä olisi oikeastaan koskaan uskonut näkeväni Indin luimistelevan tallissa ihmiselle, mutta annas, kun Olli yritti tutkia varsaa. Eläinlääkäri ei selvästikään ollut Indin mielestä oikeutettu tulemaan Hänen Majesteettinsa pienokaisen luo. Lopulta inkkariponi vakuuttui siitä, ettei tässä nyt kukaan ollut sen varsaa ryöväämässä. Indi tuntuu jo todenneen, että no huoh, ihailkaa nyt sitten. Sen naama ei enää mene vänkyrälle, kun joku erehtyy katsomaan karsinan oven yli. Tietysti me pidetään huoli siitä, että se saa olla rauhassa ipanansa kanssa, mutta saa se mun mielestäni tottua siihenkin, että ihmiset käsittelee sitä ja sen varsaa.

Varsasta tulee vielä hieno. Ainakin se on kyllä jo nyt kieputtanut mut pikkusormensa ympärille... mutta on kai mulla oikeuskin olla siitä ylpeä!