Post by Veronica on Dec 17, 2010 21:22:53 GMT 2
PÄIVÄ TOISTEN JOUKOSSA
17.12.2010
Nakkasin riimunnarun olalle ja marssin ulos tallista kohdaten kylmän viiman ja lumipyryn.
"Ääh, inhoan talvea... kylmää ja pimeää..," mutisin samalla, kun yritin selvitä Ronjan tarhalle.
Tamma seisoi perse tuulta vasten ja mussutti heinää. Paksukarvaista islanninhevosneitiä ei
paljon lumimyräkkä haitannut, se pikemminkin nautti ilmasta. Kutsuin hennolla äänellä Ronjaa, joka nosti päänsä heinien seasta ja lähti tallustamaan minua kohti. Onneksi Ronski oli helppo saada tarhasta kiinni, toisinkuin Manki joka oli toista äärilaitaa Ronjan kanssa, mutta silti kummatkin olivat minulle yhtä rakkaita. Manki seisoi tuskaisen näköisenä portilla loimikasa niskassaan. Talutin Ronjan sisälle talliin ja lähdin hakemaan Manksun sisälle.
Manki halusi selvästikkin sisälle lämpimään ja antoin suosiolla kiinni. Ruunalla tuntui olevan kuitenkin energiaa ja se rimpuili riimussa, kuin parivuotias ori konsanaan, vaikka ruunalle olikin kertynyt ikää jo ihan kunnioitettavasti vuosien aikana.
"Manki, sulla on kaks vaihtoehtoa... joko sinä käyttäydyt ja pääset sisälle TAI joudut takaisin
tarhaan.." Ruuna rauhoittui hieman, mutta sillä oli edelleen valtavasti energiaa.
Kun kumpikin hevonen oli sisällä mietin kumman liikuttaisin ensin. Ronjalla oli ollut tänään vapaapäivä tunneista ja Brenna ei ollut varmaan tänään tulossa poniaan liikuttamaan, ainakin hällä tuntui olevan jotain muuta suunnitelmaa illalle...
Päätin aloittaa Mankista, joka oli, kuin duracellkani. Tein pikaharjauksen Mankille, putsasin kaviot ja nakkasin sille varusteet päälle ja olin valmis ratsastamaan. Talutin Mankin ulos karsinasta ja pidensin jalustimia. Ruuna pyöri ympyrää, mutta lopetti, kun ärähdin sille
ja nykäisin ohjista. Kapusin selkään ja mittasin jalustimet sekä kirsitin satulavyön ja annoin Mankin lähtä liikkeelle. Ajattelin mennä maneesiin ratsastelemaan vähän puomeja jotka olivat tämän päivän viimeisen tunnin jäljiltä. Joku pikkutyttö avasi minulle maneesin oven ja ratsastin sisään. Muutaman käyntikierroksen jälkeen pyysin Mankia siirtymään raviin. Ponia ei tarvinut kahta kertaa käskeä vaan se lähti rentoa, mutta reipasta ravia uraa pitkin.
Taivuttelin ja rauhoittelin ponia pienillä volteilla ja pikkuhiljaa Mankin askel piteni ja kaula alkoi taipua tiesin kyllä, että poni vielä huijasi minua ja yritti päästä vain helpolla ja huijasi kaulallaan. Kiristin ulkoohjaa ja käytin jalkoja. Taas poni vähän paransi, mutta se vieläkin yritti päästä helpolla. Muutaman kohtuullisen voltin jälkeen vaihdoin suuntaa.
Manki tiesi mitä siltä pyysin ja kokosi itseään. Se liihotteli uralla ja välillä se lyhensi askeltaan
ja annoin sen levähtää. Olin kateellinen Brennalle, kun hän sai Mankin kulkemaan huijaamatta ja Manki kuunteli häntä täysin. Minulla oli vielä matkaa siihen, mutta olin tyytyväinen kehitykseen mitä meillä oli tullut jo kohta kahden vuoden taipaleella.
Otin muutaman reippaan laukkakierroksen ennenkuin aloitimme työskentelyn puomeilla.
Puomit sujui alkuvaikeuksien jälkeen kivasti ja otin loppuravit. Manki oli hikinen, mutta tyytyväinen se pärskähti ja ravisteli päätään. Sen pahimmat energiat olivat hävinneet ja itsekin olin kiitettävän hikinen. Otin parikierrosta loppukäyntejä ja laskeuduin satulasta.
Laitoin Mankille kevyen villaloimen ja annoin sille iltaheinät ja ruoat. Menin rivakasti päätalliin ennenkuin iltatallintekijä ehtisi antamaan Ronskille iltamuonat.
Onneksi ehdin ennen, kuin poni sai ruoat ja pystyin lähtä ratsastamaan vielä tammuskan.
Otin Ronjan käytävälle ja harjasin sen nopeasti. Hain varusteet ja varustin ponin. Talutin ponin ulos ja nousin sen selkään. Se oli ensimmäinen kerta Ronjan selässä hoitajaurani aikana. Ratsastin maneesiin ja aloitin lämmittelemään tammaa. Ronja otti rauhallisen ja tasaisen ravin. Tein nopeat lämmittelyt ja aloitin laukkatyöskentelyn. Ronjalla oli lyhyt ja terävä laukka ja yritin saada sitä pyöreäksi ja pidemmäksi. Ensin tamma ei ymmärtänyt mitä siltä pyysin, mutta kierros kierrokselta sen laukka alkoi pehmentyä ja volteista tuli tasaisia ja pyöreitä. Siirsin Ronjan käyntiin ja kävelin muutaman kierroksen.
Puolentunnin päästä päätin lopettaa ja annoin Ronjalle pitkät ohjat ja ratsastin sen ulos maneesista. Varpaani olivat ihan kohmeiset ja Ronja oli hiestä märkä. Riisuin Ronjan ja laitoin sille karsinaan ruoat ja päästin tamman syömään ja itse vein varusteet paikoilleen, toivotin hyvät yöt Mankille ja Ronskille ja lähdin kotia kohti. Normaali tallipäivä oli taas takanapäin.
Veronica & Manki & Ronja
17.12.2010
Nakkasin riimunnarun olalle ja marssin ulos tallista kohdaten kylmän viiman ja lumipyryn.
"Ääh, inhoan talvea... kylmää ja pimeää..," mutisin samalla, kun yritin selvitä Ronjan tarhalle.
Tamma seisoi perse tuulta vasten ja mussutti heinää. Paksukarvaista islanninhevosneitiä ei
paljon lumimyräkkä haitannut, se pikemminkin nautti ilmasta. Kutsuin hennolla äänellä Ronjaa, joka nosti päänsä heinien seasta ja lähti tallustamaan minua kohti. Onneksi Ronski oli helppo saada tarhasta kiinni, toisinkuin Manki joka oli toista äärilaitaa Ronjan kanssa, mutta silti kummatkin olivat minulle yhtä rakkaita. Manki seisoi tuskaisen näköisenä portilla loimikasa niskassaan. Talutin Ronjan sisälle talliin ja lähdin hakemaan Manksun sisälle.
Manki halusi selvästikkin sisälle lämpimään ja antoin suosiolla kiinni. Ruunalla tuntui olevan kuitenkin energiaa ja se rimpuili riimussa, kuin parivuotias ori konsanaan, vaikka ruunalle olikin kertynyt ikää jo ihan kunnioitettavasti vuosien aikana.
"Manki, sulla on kaks vaihtoehtoa... joko sinä käyttäydyt ja pääset sisälle TAI joudut takaisin
tarhaan.." Ruuna rauhoittui hieman, mutta sillä oli edelleen valtavasti energiaa.
Kun kumpikin hevonen oli sisällä mietin kumman liikuttaisin ensin. Ronjalla oli ollut tänään vapaapäivä tunneista ja Brenna ei ollut varmaan tänään tulossa poniaan liikuttamaan, ainakin hällä tuntui olevan jotain muuta suunnitelmaa illalle...
Päätin aloittaa Mankista, joka oli, kuin duracellkani. Tein pikaharjauksen Mankille, putsasin kaviot ja nakkasin sille varusteet päälle ja olin valmis ratsastamaan. Talutin Mankin ulos karsinasta ja pidensin jalustimia. Ruuna pyöri ympyrää, mutta lopetti, kun ärähdin sille
ja nykäisin ohjista. Kapusin selkään ja mittasin jalustimet sekä kirsitin satulavyön ja annoin Mankin lähtä liikkeelle. Ajattelin mennä maneesiin ratsastelemaan vähän puomeja jotka olivat tämän päivän viimeisen tunnin jäljiltä. Joku pikkutyttö avasi minulle maneesin oven ja ratsastin sisään. Muutaman käyntikierroksen jälkeen pyysin Mankia siirtymään raviin. Ponia ei tarvinut kahta kertaa käskeä vaan se lähti rentoa, mutta reipasta ravia uraa pitkin.
Taivuttelin ja rauhoittelin ponia pienillä volteilla ja pikkuhiljaa Mankin askel piteni ja kaula alkoi taipua tiesin kyllä, että poni vielä huijasi minua ja yritti päästä vain helpolla ja huijasi kaulallaan. Kiristin ulkoohjaa ja käytin jalkoja. Taas poni vähän paransi, mutta se vieläkin yritti päästä helpolla. Muutaman kohtuullisen voltin jälkeen vaihdoin suuntaa.
Manki tiesi mitä siltä pyysin ja kokosi itseään. Se liihotteli uralla ja välillä se lyhensi askeltaan
ja annoin sen levähtää. Olin kateellinen Brennalle, kun hän sai Mankin kulkemaan huijaamatta ja Manki kuunteli häntä täysin. Minulla oli vielä matkaa siihen, mutta olin tyytyväinen kehitykseen mitä meillä oli tullut jo kohta kahden vuoden taipaleella.
Otin muutaman reippaan laukkakierroksen ennenkuin aloitimme työskentelyn puomeilla.
Puomit sujui alkuvaikeuksien jälkeen kivasti ja otin loppuravit. Manki oli hikinen, mutta tyytyväinen se pärskähti ja ravisteli päätään. Sen pahimmat energiat olivat hävinneet ja itsekin olin kiitettävän hikinen. Otin parikierrosta loppukäyntejä ja laskeuduin satulasta.
Laitoin Mankille kevyen villaloimen ja annoin sille iltaheinät ja ruoat. Menin rivakasti päätalliin ennenkuin iltatallintekijä ehtisi antamaan Ronskille iltamuonat.
Onneksi ehdin ennen, kuin poni sai ruoat ja pystyin lähtä ratsastamaan vielä tammuskan.
Otin Ronjan käytävälle ja harjasin sen nopeasti. Hain varusteet ja varustin ponin. Talutin ponin ulos ja nousin sen selkään. Se oli ensimmäinen kerta Ronjan selässä hoitajaurani aikana. Ratsastin maneesiin ja aloitin lämmittelemään tammaa. Ronja otti rauhallisen ja tasaisen ravin. Tein nopeat lämmittelyt ja aloitin laukkatyöskentelyn. Ronjalla oli lyhyt ja terävä laukka ja yritin saada sitä pyöreäksi ja pidemmäksi. Ensin tamma ei ymmärtänyt mitä siltä pyysin, mutta kierros kierrokselta sen laukka alkoi pehmentyä ja volteista tuli tasaisia ja pyöreitä. Siirsin Ronjan käyntiin ja kävelin muutaman kierroksen.
Puolentunnin päästä päätin lopettaa ja annoin Ronjalle pitkät ohjat ja ratsastin sen ulos maneesista. Varpaani olivat ihan kohmeiset ja Ronja oli hiestä märkä. Riisuin Ronjan ja laitoin sille karsinaan ruoat ja päästin tamman syömään ja itse vein varusteet paikoilleen, toivotin hyvät yöt Mankille ja Ronskille ja lähdin kotia kohti. Normaali tallipäivä oli taas takanapäin.
Veronica & Manki & Ronja