Jonne
Talliporukan jäsen
Posts: 67
|
Post by Jonne on Jan 30, 2011 19:32:14 GMT 2
Vikellys- ja temppukurssi [/size] 5.-6.2[/font][/center] Lauantain tarina: VALMIS, tsekkaa viestit topasta!Sunnuntain tarina: DONE, sori tuli vähän etuajassa, mut en huomenna oikeen ehdi :--)Ilmoittautuneet: Sera - Bright AthósKate - Diggory (toiselta foorumilta) Meeba - Blingi Lynn - Indi jade - Teresia Cimilla - Jere winone - Tiara Prinsessa (toiselta foorumilta) (Jonne poukkoilee Renne-hevosellaan) ei huolta, meillä osataan antaa ensiapua..Kun kurssi on hoidettu, tänne tulee tarina tapahtumien kulusta. Ehkäpä myös kuvia ;) Ja jokainen saa tietty mukaansa diplomin, joka todistaa, että olet suorittanut kurssin :--)
|
|
|
Post by Lynn on Jan 30, 2011 20:57:50 GMT 2
Pellava- ja reikäpäät tulevat mukaan kanssa, tekee Indille hyvää saada jotakin uutta ja jännää mietittävää.
(ja siis Indi on reikäpää. Lynnille se pellavapään rooli...)
|
|
Jonne
Talliporukan jäsen
Posts: 67
|
Post by Jonne on Jan 31, 2011 15:55:08 GMT 2
Allright ;D Hmm, voisin tässä ruveta jo tuumailemaan päivämäärää. En uskalla luvata vielä ensi viikonlopuksi, mutta sitä seuraavalle eli 12.-13.2? Olkaa kuitenkin armollisia, koulu ja harrastukset vie aikaa IRLissä, joten voi venähtää.. Mutta yritän ainakin! :) Kuvia voin pistää jälkijunassa jos niitä ryhdyn tekemään.
|
|
|
Post by Lynn on Jan 31, 2011 16:39:43 GMT 2
12.-13.2. ei käy, silloin on näillä näkymin toinen kurssi, ja mielellään ei tosiaan kahta kurssia päällekäin
|
|
Jonne
Talliporukan jäsen
Posts: 67
|
Post by Jonne on Jan 31, 2011 16:46:50 GMT 2
Hmm, kappas vain. Ja ilmeisesti se kestää pe-su.. Meinasin ehdottaa pe-la, mutta menisi sekin vähän päällekkäin. Eiköhän sitä jo tänä viikonloppuna voisi sitten pitää.
Mietein tässä, että on ihan hyvän kokoinen ryhmä - ei tarvihe olla kymmentä, tulee jäätävä homma :D Pystyy sitten keskittymään yksilöön paremmin. Joten enköhän pistä ilmoittautumista jo poies, ja ala valmistautua viikonlopun kurssiin.. :p
|
|
Jonne
Talliporukan jäsen
Posts: 67
|
Post by Jonne on Feb 4, 2011 23:53:24 GMT 2
5.2. 2011 LAVVANTAI Ähhh anteeksi kun tuli pitkästi kerrottua, mutta oli paljon asiaa! :D Tungin noita kappalejakoja, että olis helpompilukuisampaa..Mikäs sen parempaa, kuin viettää aikaansa heti aamupäivästä kurssilaisia käskyttäen! Mä olin saapunut paikalle hivenen myöhässä, taskut pullollaan naksuttimia ja pää täynnä katalia juonia. Tallissa me käytiin nopea esittelykierros, jotta mä tietäisin vähän millaisia hevoset olivat ja mitä ratsastajat olivat tottuneet tekemään, ja sen sellaista. Sitten me käytiin yhtä matkaa maneesille. Raukkaparat luulivat saavansa pehmeän laskun, mutta mäpä päräytin maneesin kisakansliasta soimaan Eye Of The Tigeriä. Se aiheutti muutamissa hilpeyttä, joka ilmeni hihittelynä, mutta mä löin käteni yhteen virnuillen, saadakseni huomion itteeni. "Nonni, ja sit juostaan! Tai te juoksette", mä virnistin ja sain osakseni kummeksuvia katseita. "Tiettekste, silleen kinttua toisen eteen.." Mä saisin vielä kiduttajan maineen. No, joka tapauksessa, tytöt lähtivät juoksemaan ympäri maneesia, hevoset perässään. Varusteiksi oli laitettu ainoastaan riimu ja naru. Pikkuhiljaa kurssilaisten posket alkoivat punottaa ja hengityksen kuuli, mutta alkulämmittely oli tärkeää. Samalla hevosetkin lönköttelivät vähän. "Saa laulaa mukana.." mä naureskelin kiusallani, ja muutama mulkaisi mua siinä juostessaan. Hih hi.
"Okei joo riittää. Hyvä! Alotellaan ensin tälläin vaatimattomammin, huomenna perehdytään vikellykseen paremmin. Ekaks mennään salamatkustusta", mä selitin, mutta itse "salamatkustus" ei tainnut sanoa mitään. Mä kehotin kaikkia nousemaan ratsaille (tosin jouduin punttaamaan muutaman, esimerkiksi Blingi oli melkoisen pitkäkoipinen otus), ja ohjana oli vain yksi riimunnaru. Winone yritti säätää siitä tavallisia ohjia pujottamalla toisenkin pään riimusta, ja muut seurasivat perässä, mutta mä ennätin väliin. "Eiei! Mennään yhellä ohjalla. Nyt ku salamatkustetaan, teidän tehtävä on.. ei mikään. Te vaan roikutte kyydissä, mut päätätte vauhtia sen verran, et liikutaan käynnissä. Jos hevonen jännittyy, teki jännitytte, jos se on rento, ni teki ootte, ja silleensä. Puuttukaa vasta jos on joku vaaratilanne tulossa, mut siis ennakoikaa", mä sepustin ja läimäyttelin jälleen käsiä yhteen tehtävän aloituksen merkkinä. Salamatkustus oli hyvä tapa tutustua hevoseen ja sen mielenliikkeisiin, ja ennen pitkää alkoi ajatella vähän sen tavalla. Kunhan homma ei riistäytyisi ihan eläimelliseksi.
Mä seurailin menoa maneesin laidalta: Tiitu pärräsi itsepäisenä Diggoryn kannoilla (onneksi ori ei noteerannut juurikaan shettispalloa perässään), Jere asteli ryhdikkäänä siellä täällä, yrittäen jatkuvasti mennä turhan lähelle muita hevosia, Teresian luimutessa itsekseen toisella puolella maneesia. Atte oli vähän samalla asialla kuin Jere, kovasti muiden hevosten (eritoten tammojen) perään, ja vauhti meinasi kiihtyä vähän väliä. Indi ja Blingi olivat varsin hyvää pataa keskenään ja tepsuttelivat muiden jäljessä, kuin juoruten toisilleen. Tässä näki myös laumakäyttäytymisen: hevoset pyrkivät kokoon, eivätkä liikkuneet mielellään yksin. Mitä nyt Teresiaa ei kiinnostanut muiden seura pätkän vertaa. "Hyvin menee. Seuraava tehtävä: teidän pitää pujotella näitten tötsien välistä, maneesin päästä päähän. Lopussa joka toinen kääntyy oikeelle ja joka toinen vasemmalle, ni ei tuu mitään possujunia. Tässä ny testataan teidän ketteryyttä, koska teillähän on vaan yks ohja per puoli. Teil on nyt hetki aikaa pähkäillä, et miten sen saa vaihdettua nopeesti ja helposti puolelta toiselle", mä selitin, hieman havainnollistaen kun siinä tötsien välissä toikkaroitsin. Kuolaimilla ja ohjilla tämä olisi helppo nakki, mutta kääntyminen piti tosiaan suorittaa nopeasti pujotellessa. Ohjan vaihto toiselle puolelle sitäkin nopeammin! Hetken mä seurailin, kun kurssilaiset yrittivät pähkäillä parasta tapaa tehdä homma. Yhtäkkiä jostain kuului älähdys, ja pälyiltyäni mä tajusin, että se oli Cimilla. Se oli pudottanut narun vahingossa kokonaan käsistään, ja nyt Jere poukkoili kutakuinkin vapaana ja välillä naruun jaloillaan takertuen. Vähän ruuna ehti jo hätääntyä, kiihdytteli vauhtiaan ja mulkoili ympärilleen, mutta mä ehdein tarraamaan riimunnaruun ajoissa. Hetken selviteltyäni sain kuin saikin ohjaussysteemin takaisin Cimillan käteen. "Ei sen pahempaa", mä rauhoittelin tyttöä joka näytti hieman epävarmalta.
"Okei, sit jatkuu! Pujotelkaa eka vaikka reippaassa käynnissä, ja sit ravissa. Hurjapäät voi koittaa laukassa, mut älkää jyrätkö ketään.. Vähintään seinät pitää pysyy kasassa, ettei Aikku ja Ilpo suutu.." Kurssilaiset pitivät välimatkat kunnialla, sillä tähän ei tosiaan kaivattua törmäileviä kauramoottoreita. Ensimmäisenä tuli Kate Diggoryn kanssa. Oriilla oli kova vauhti, joten Katella tuli aina tötteröiden välissä kova kiire vaihtaa ohjan puolta. Lopussa Diggory ehti oikaista, kun naru jäi tökkimään sen korvien väliin. "Päästä narua löysemälle, ni sen heilauttaminen on helpompaa. Muuten tosi jees!" Sitten Cimilla ja Jere. Ruuna oli alkanut päästä makuun mukaan, ja innostuksissaan otti liiankin ryhdikkäitä askelia.. "Nojaa Cimilla vähän taaksepäin, ni pysyt siellä paremmin ku Jere loikkii niin korkeelle. Vaihda kanssa tota narun puolta aikasemmin, nyt se pääsee melkeen oikasemaan. Ohjaat kyllä painolla sen verran hyvin et se kyllä tottelee", mä opastin ja kehuin siinä samalla. Seuraava pari uunista ulos! Sera ja Atte lähestyivät tötsiä vauhdilla, Atte harppoi melkoista haipakkaa. "Pistä Attea kulkemaan vähän sivuttain, ni se ei pääse pinkomaan niin lujaa. Jos tuntuu vaikeelta pujotella samalla, ni koita rauhotella sitä ensin". Sera päätti kuitenkin sinnitellä tötsät, ja onnistuihan se pienellä säätämisellä. Seuraavaksi koikkelehti Blingi, Meeba selässään. Blingin matkaavoittavat askeleet tuottivat siinä mielessä ongelmia, ettei sitä voinut kamalasti hidastaa tai matkanteko tyssäisi. "Kierrä noi tötsät oikeen kaukaa, tee vähän tiukempia kulmia ni saat samalla vähän tilaa ja aikaa Blingin askelille. Vaikka se ei oo ihan tottunu riimuratsastukseen, ni koita saada se rennoks kaulasta", mä selostin. Vaaleanharmaa meni pujottelun kunnialla, kaatamatta yhtäkään tötteröä. Muutamaa kyllä hipaisi melkoisen läheltä. Sitten tulivat Lynn ja Indi. Vähän samaa säätöä, kuin Atellakin.. "Aseta Indiä kans vähän enemmän liikettä vastaan, ni se ei harpo niin lujaa. Voit vähän heilutella narua sen pärstän eessä, jos se vaikka luulis juoksevansa jotain vastaan", mä yritin, mutta Indi näytti vähät välittävän, vaikka juoksisi läpi seinästä. Mikäs siinä, saataisi sopiva hevosen ja ratsastajanmuotoinen ovi.. Jadella ja Teresialla sujui itse asiassa melko moitteettomasti! "Precís! Hyvä tempo, ehkä vois pikkasen hoputtaa mut hyvin menee. Ku vanhat tekijät", mä kehaisin itsekseni virnuillen. Tosin Teresia taisi ärsyyntyä siihen narun ainaiseen kieputteluun, ja heitti vähän päätään nokkavana. Ei sillä ollut onneksi paljon sanottavaa. Lopuksi tulivat vielä Winone ja Tiitu. Ah, shetlanninponit. Tiitu otti heti tilaisuuden irti, ja alkoi tikittää sivuaskelia aina, kun Winone oli vaihtamassa narua toiselle puolelle. Melkoista jumppaamistahan se oli! "Kunnon pohje, älä säästele! Sun pitää käännellä sitä narua salamana! Eye of the tiger!" mä kannustin ja kaikki muutkin yltyi ölisemään, kun Winone taisteli. Voitonhuutoja raikui, kun Tiitu väsähti lopulta ja suostui kohtaloonsa. "Jes, hyvä! Ottakaa vielä pari kertaa ja lisäilkää vauhtia ku siltä tuntuu. Huomenna on sit habat kipeenä tosta narun pyörittelystä.. Huomenna ette mahdu oviaukoista ku sivuttain, ku on niin jäätävä muskeli!" mä räkätin ja taisin samalla häiritä muiden keskittymiskykyä.. Vielä oli pakko murjaista: "Lopettakaa se este- ja koulukisoissa ramppaaminen, mä ilmotan teijät kehonrakennuskisaan!"
Me koitettiin vielä pientä esterataa yhdellä ohjalla. Homma alkoi tosiaan luonnistua porukalta paremmin kuin odotin! Itse asiassa esteillä kääntyily oli helpompaa, sillä kun heposet loikkasivat, ehti narun kääntää sopivasti samalla. Tosin melkoisia liippauksia nähtiin useampaan otteeseen: Jade ja Kate meinasivat tosissaan tippua hevosten innostuessa, mutta pitäytyivät kyydissä kynsin hampain kuin naarastiikerit. Yhden ohjan rääkin jälkeen mä annoin kaikille luvan levähtää hetken, ja yleisön pyynnöstä pistin NRJ:n taustalle soimaan. Kohta meillä oli kehonrakentajaratsastajakuro, sillä tytöt yltyy aina jostain kumman syystä lauleskelemaan. Ei sillä, ettenkö itse harrastaisi samaa, mutta siitä ei puhuta. RAISE YOUR GLASS kaikui koko maneesin täydeltä, mutta hepat olivat jo niin puhki etteivät jaksaneet korvaansa lotkauttaa. Sillä välin kun kurssilaiset höntsäsivät, mä kävin hakemassa Rennen tarhasta. Se oli väliaikasesti tuotu Mallaspuroon mallihevoseksi temppuja varten, sillä sen kanssa mä olin työskennellyt eniten. Mä päätin leikkiä sankaria, prinssiä valkeine ratsuineen (no, liinakkoineen), ja hyppäsin maneesin kulmalla elikon selkään. Sillä ei ollut varusteita, mutta asiasta oltiin keskustelu useaan otteeseen orin kanssa.. Nykyisin se kulki sinne minne mä pyysin, mutta oli juu tultu koettua retuuttamiset ympäri tallipihaa. Silloin tällöin, vieläkin, mä jouduin hetkeksi Tarzanin ja Spidermanin virkaan ja roikuin harjassa kaikin voimin, mutta onneksi harvemmin. "Nyt, hyvät leidit, me aloitetaan älytön tempputreenaus!" mä ilmoitin ovelta ja sieltä täältä kuului iloista hihkuntaa. Mä tulin sentään alas, eihän mulla ollut edes kypärää. Hyi hyi, huono esimerkki. "Onks kukaan koittanu naksutinkoulutusta tai ees kuullu siitä?" Muutama oli kokeillut, ja kaikki oli edes kuulleet. Mä jaoin kaikille naksuttimet: hupaisat, pienet laatikot, joista painamalla kuului NAKS-ääni. Yllättävää esineeltä jonka nimi on "naksutin". Niiden periaate oli yksinkertainen: ensin opetetaan hevoselle, että se on mukava ääni (NAKS - herkku - NAKS - herkku, ja niin päin pois), ja sitten sen avulla voi opettaa temppuja palkitsemalla oikein. Mä pidin lyhyen oppimäärän siitä, miten hevonen oppii. Palkinto piti tulla kahdessa sekunnissa, tai muuten ne eivät ymmärtäisi, mihin palkka liittyi. Sitten mä iskin keskelle maneesia ämpärin, joka oli täynnä porkkanoita pilkottuina. Eihän hevosia saisi namittaa kädestä, mutta tämä oli erikoistapaus..
Hevonen ei opi aivan heti naksutinta, mutta sinne päin. Eikä siitä olisi ainakaan mitään haittaa. "Periaatteessa me voidaan opettaa näille mitä vaan, mutta alotetaan helpoista. Näitä pitää treenata kotonakin tosi paljon, että taito pysyy yllä. Otetaan ekaks kumarrus.." Ensiksi aattelin näyttää, mitä tarkoitin. Mä asetuin vastapäätä Renneä, ja otin katsekontaktin. Sitten mä kumarsin itse suurieleisesti ja sanoin "TEIDÄN KORKEUTENNE" (hieno käsky, eikö totta?), ja kas kummaa, Renne ojensi hieman toista jalkaansa eteen, nojasi etukenoon ja pisti päänsä alas. Me saatiin raikuvat aplodit ja naurut päälle, olihan se hieman koomisen näköistä.. Heti Rennen kumarruttua kuului NAKS, ja ori näytti heti saaneelta.. siis, tyytyväiseltä. Ja koska me oltiin armottomia showmiehiä, piti kai näyttää muitakin perustemppuja! "Päivää", mä sanoin painokkaasti ja Renne kohotti toista etujalkaansa morjestaen. "Okeis, ottakaa kaikki taskut täyteen porkkanoita!" mä komensin, ja hevosia sai pitää kyllä kaksin käsin poissa ämpärin lähettyviltä. "Ottakaa yksi pala, ja ujuttakaa se hevosen etujalkojen välistä.. Naksutin valmiina ja porkkana kans, muistakaa ensin naksaus ja sitte palkinto! Aluksi palkataan jo siitä, et pää on jalkojen tuntumassa". Oli kyllä hauskan näköistä, kun hevoset kurottelivat mahansa alle ja kurssilaiset kyykisteli keskittyneen näköisenä. Ahneena pikku ponina Tiitu pääsi heti jutun juoneen kiinni.. Ei sillä, hevosissa paljastui se sisäinen ahmatti (alias "Pikku Nälkä"), ja mä tajusin että mullahan oli osaavia oppilaita! "Sitte otetaan mukaan käsky, eli vaikka KUMARRA tai jotain. Painottakaa ärrää ja muita konsonantteja, hevoset oppii niistä paremmin", mä opastin ja katselin haltioituneena, kun Indi suoritti tempun jo melkein vain pyytämällä. Atte näytti kiihtyvän entisestään herkuista, ja mä kehotin Seraa antamaan namin vain joka toisella kerralla, tai vähemmän. Atte oli onneksi nopea oppimaan, ja tunnisti jo naksauksen kivaksi. Blingi, varsinaisena mietiskelijänä, pohti pohtimistaan, pitäisikö pää laittaa alas tietyssä kulmassa vai heittäytyäkö tuntemattoman virran vietäväksi.. Diggory oli kuulemma jo aiemmin tutustunut naksuttimeen, joten temppu alkoi luonnistua vähitellen pelkällä käskyllä. Ensi kerralla se ei välttämättä kävisi niin helpolla, ellei sitä treenattaisi vähän väliä. Hevoset oppivat nopeasti, mutta niillä ei satu olemaan norsun muistia.
Lauantaipäivä alkoi olla pikkuhiljaa pulkassa, ja vähitellen siirryttiin tallin puolelle laittamaan hevosia iltakuntoon. Hassua miten päivä oli mennyt nopeasti! Mä kuljin edeltä aittaan, pirteänä kuin peipponen, perässäni lauma väsähtäneitä talliorj.. eh, kurssilaisia. Iltasella me alettiin kuitenkin vielä pelata Monopolia, mikä oli sinänsä huono idea: peli kesti monta tuntia, ja itse kutakin alkoi väsyttää.. Hetki, olitko just mun tontilla? Liikutit mun pelinappulaa.. Mä olin kenkä.. Eikun hetki, missä se laiva on? Ja missä mun rahat? Tajuttiinhan me raahautua viimein nukkumaan, peli jäi kyllä ratkaisematta. Nopat hävisivät mystisesti johonkin, joten oli aika poistua näyttämöltä..Psst, saa kommentoida! Mikä oli kivaa, mikä ei, mitä olisi saanut olla enemmän ja niin eespäin. Tämäntyyppistä oli hieman hankalampaa kirjoittaa, kuin esim. normi valmennusta, ja yritin huomioida kaikkia :D
|
|
Jonne
Talliporukan jäsen
Posts: 67
|
Post by Jonne on Feb 5, 2011 16:08:34 GMT 2
6.2. 2011 SÖNDAG Sunnuntai aloiteltiin tällä kertaa ilman hevosia, paitsi että mulla oli Renne liinassa. "Tänään kattellaan tota vikellystä paremmin. Alotetaan selkäänhypyllä, ja sit tietty alashypyllä. Haluisko joku juoksuttaa tätä ni näytän mallia?" mä selitin lyhyesti ja ytimekkäästi, tarjoten liinaa muille. Meeba tarttui siihen, mutta ennen kuin pistettiin Renne liikkeelle, mä sepustin vielä vähän. "Otetaan ekaks käynnissä, sit ravissa, ja sit laukassa. Ku juoksette siinä hevosen vierellä tai ootte tulossa vähän takavasemmalta, ni älkää ny harppoko hullun lailla, mut pysytelkää siinä lavan tuntumassa tai vähän taaempana. Kattokaa kans ettette jää alle. Ku meinaatte hypätä selkään, ni laittakaa kädet hevosen selän matalimpaan kohtaan. Ei sään päälle, ei lautasille vaan suurin piirtein tähän keskelle". Mä näytin siinä välissä, mihin kohtaan kannatti tukeutua jos halusi hypätä ylös. "Älkää roikkuko tuhottoman kauan tässä asennossa, vaan ottakaa ihan muutama askel vielä vauhtia ja ponnistakaa sit. Ei mitään pikkupomppuja, vaan kunnon tiikeriloikka. Tää on oikeesti helpompaa vauhdista.." Mä hyppäsin Rennen selkään vielä kun se oli paikoillaan, mikä vaati paljon enemmän voimaa kuin vaikka ravissa tai laukassa. Siinä hevonen vähän kuin itse heilautti ihmisen selkään. "Eikä kannata jännätä, hyvin se menee!" Sitten Renne lähti kulkemaan käynnissä liinan päässä. Mä höntsäilin kevyesti sen vieressä, sopivalla vauhdilla, laitoin kädet sen selälle ja hyppäsin. Helppoa ku heinänteko! Sitten tuli muiden vuoro. Ensimmäisenä vuorossa oli Kate, varmasti tottuneena gymkhanaan. Selkään hyppääminen sujui kuin lasten leikki, samaten Lynniltä, joka oli myös tehnyt samantyyppisiä juttuja. Mä vaihdoin itseni juoksuttamaan Renneä, jotta Meebakin pääsisi kokeilemaan. Pienestä paineesta huolimatta Meeba hyppäsi selkään hyvin, tosin loppuun päin piti vähän kiivetä. Seralla sujui myös moitteettomasti, mutta hypyssä paljastui samalla tytön huikeat käsivoimat. Kaipa siitä Aten pidättelystä oli jotain fyysistäkin hyötyä.. Jadellakaan ei ollut mitään ongelmaa, mokoma gaselli. Cimillaa mä jouduin patistamaan lisäämään vauhtia rohkeasti, ja parin emminnän jälkeen tyttö pääsi hyppäämään. Hyvinhän se sujui. Sitten oli vielä Winone, joka joutui arvioimaan ponnistusvoiman pari kertaa uudelleen - Tiitu taisi olla hieman eri kokoluokkaa, kuin Renne.. Mä näytin vielä mallia ravissa ja laukassa, niissä oli hieman eri tekniikka ja vauhdinotto kuin käynnissä, mutta kaikki suoriutuivat silti kunnialla. Se oli kuulemma hauskaa kaiken lisäksi, paitsi että pää meni sekaisin jatkuvasta ympyrän pyörimisestä. "Hyvähyvä.. Otetaan toi alashyppy sit. Se on paljon helpompaa, periaatteessa, mut se alastulo pitää suunnitella oikein", mä selitin virnistellen. Vaikka hyppäisikin vauhdista jaloilleen, kroppa jatkoi liikettä vielä ja siitä jatkettiin yleensä selälleen tai rähmälleen.. Nyt mä otin Rennen ihan vaan talutukseen, ja kukin sai vuorollaan ensin hypätä paikoiltaan otuksen selkään, ja tiputtautua pois käynnissä. Me pidettiin sama järjestys, joten Kate aloitti. Pää taisi olla vielä sen verran pyörällä, että vaikka mentiinkin käynnissä, tyylipuhdasta laskua ei tullut. Mutta saatiinpahan makeat naurut, katsellessa muiden horjahteluita maneesin hiekkaan. Lynn tuli ensin vakuuttavan näköisesti alas, mutta loikkikin muutaman askeleen taaksepäin. Kulma, jossa jalat kohtasivat maan, oli oikeasti tosi vaikea alastulon kannalta. Meeba jäi jaloilleen, mutta nilkat taisivat kärsiä töksähtävästä maahan pamahtamisesta. Pitäisi löytää se kultainen keskitie! Sera niiasi alastullessaan vähän, mikä pelasti nilkat, mutta Rennen maha tuli tielle, ja Sera muksahti taaksepäin. Hih hii.. Jade teki nappisuorituksen, ja sai hurjat aplodit taiteillessaan edelleen kahdella jalalla hypättyään alas. Nyt kun taktiikka oli selvillä, Cimilla ja Winone ottivat mallia ja tekivät puhtaan suorituksen kummatkin. Me otettiin monta uutta kierrosta, ja kun kaikki pääsivät hienosti alas käynnissä, siirryttiin raviin. Laukkaakin yritettiin, mutta sitten mä en taas tahtonut pysyä vauhdissa mukana! "Hyvä, hyvä! Nyt te voitte mennä pistään koninne kuntoon. Pistäkää suitset mut ei satulaa", mä ohjeistin. Siinä odotellessani vaihdoin myös Rennelle suitset. Pikkuhiljaa maneesille alkoi taas valua porukkaa, tällä kertaa hevoset mukanaan. "Oolrait sitte. Kaikki tuimat tädit sanoo, ettei hevosten kanssa sais pelleillä, mut unohtakaapa ne jutut nyt hetkeks.. Nyt harjotellaan seisaaltaan ratsastusta!" mä leiskautin ja virnistin koko kalustolla. Joko se olin minä tai aihe, jota me opeteltaisiin, joka oli herättänyt muissa kauhun tunteita. "Ihan iisisti vaan, ei se oo vaikeeta. Alotetaan helpoista. Hienosti ootte pärjänny tähänki asti", valoin hieman uskoa ja hoputin kaikki sitten ratsaille. "Ookkei. Ekaksi, menkää polvillenne. Ettikää se oikee kohta, missä pysytte ja varokaa ettette paina hevosen selkärankaa polvilla". Mä tein saman malliksi, ja sehän luonnistui kaikilta helposti. "Sit seuraavaan, jos on vankka olo. Nouskaa seisomaan! Kattokaa taas vähän mihin jalkanne pistätte, ettei hevosille tuu epämukava olo. Ai juu, ottakaa kengät pois.." "Entä jos me tiputaan?" joku uikahti, ja mä virnistin kiduttajamaisesti. "Sit voi sattua. Mut yhtä lailla se tuntuu, ku lentää rähmälleen asvaltilla vaikka ei olis sen korkeemmalla ku oma pituus!" Vitsi kun mä olin hyvä lohduttamaan, kjeh kjeh.. No, joka tapauksessa, alkoi kova yritys. Välillä korkean paikan kammo iski ja oli palattava takaisin polville. Hitaasti mutta varmasti alettiin nousta suorille jaloille, hevosten katsoessa menoa kummastuneena. "Ne ketkä uskaltaa, voi seistä yhellä jalalla", mä houkuttelin ja menin kukko-asentoon: toinen polvi ylhäällä ja kädet sivuilla, ja itse asiassa mulla oli varma olo. Piti vain etsiä kiintopiste, mihin kohdistaa katseensa ja tasapaino pysyi itsestään. MUKS. Lynn tippui Indin selästä, mutta ilmeestä päätellen ei käynyt pahasti: alkuhämmennyksen jälkeen kuului epämääräistä hihitystä maneesin lattialta, mutta se ei ilmeisesti riittänyt. Indi oli kavahtanut hieman sivuun, mistä seurasi dominoreaktio: seuraava kavahti, seuraava ja sitä seuraava.. Lopulta me kaikki maattiin hiekassa, pöllähtäneinä ja kelaten, mitä juuri tapahtui. Ainoastaan Winone oli onnistunut tiputtautumaan istualleen ennen, kuin Tiitu oli ehtinyt ottaa sivuaskelia. "Mitä te siellä hiekassa kömmitte?" meille virnuiltiin shettiksen selästä, ja tunnelma oli aika koominen. Kaikki pääsivät kuin pääsivätkin uudelleen selkiin seisomaan, ja aloitettiin uusi vaihe: otettaisiin kuvioon käyntiä. "Kumartukaa vähän, että yletytte ohjiin ja saatte sopivan tasapainopisteen. Hevosella se on sään kohdalla, yrittäkää tähdätä painoa suurin piirtein siihen kohtaan", mä neuvoin ja kurottelin ohjia käsiini. Seralla, Meeballa ja Cimillalla oli alkuun hieman vaikeuksia hevosten askelien vuoksi, ne eivät olleet helpoimpia pysyä kyydissä. Tytöt löysivät kuitenkin sopivan rytmin, ja he sinnittelivät hyvin kyydissä. Ilmeistä näki, että homma kävi vatsalihasten ja reisien päälle.. Mutta kuten mä sanoin, kurssin jälkeen koko köörin voisi listata kehonrakennuskilpailuun! Katella ja Lynnillä oli taas turhan innokkaat menopelit, jotka vähän hämmästelivät oudosti jakautunutta painoa, mutta homma sujui kuitenkin edelleen suhteellisen nätisti. Jade ja Winone vielä haeskelivat omaa ja hevosen painopistettä, mutta löytyihän se lopulta. Käynti oli siitä pirullinen askellaji, että sai tehdä töitä omilla muskeleillaan pysyäkseen sopivassa asennossa. "Nonnis. Ku ootte valmiita ni lisäilkää vauhtia oman mielen mukaan, menkää mun puolesta vaikka laukkaa mut älkää jyrätkö toisianne! Jos tuntuu huteralta, ni tiputtautukaa istumaan tehkää vaikka laskuvarjohyppy". Sitten maneesi täyttyi epämääräisistä maiskutusäänistä, ja mäkin yllyin lisäämään Rennelle vauhtia. Se oli oikeastaan aika hauska tunne, kun hevonen homppi ja piti itse seisoksia kyydissä. Samassa Aikku ilmestyi maneesille, remahtaen raikuvaan nauruun. "Ootte te aika epeleitä! Älkää rikkoko luitanne", naikkonen naureskeli ja meidän keskittymiskyky oli mitä oli. Meeban, Seran ja Jaden tehtyä niin sanottu pakkolasku maneesin tutuksi tulleeseen hiekkaan, mä sain idean. "Kokeillaanpa sitä alashyppyä käytännössä. Än, yy, tee.. NYT!" mä kiekaisin, ja heittäydyin alas edes jotenkin järkevästi. Tumps tumps, kuului, kun vielä selässä olleet kurssilaiset hyppäsivät alas kuin kiireen kaupalla. Hevosetkin pysyivät hanskassa, mitä nyt Jere ja Blingi olivat vähän omilla teillään.. Lopuksi me vaihdettiin vielä hevosia. Se tapahtui arvonnalla, ja uusi järjestely oli tällainen: Atte sai kannettavakseen Lynnin, Diggory taas Jaden, Winone pääsi Blingin selkään, Kate sai kokeilla Indiä mä pääsin Teresian kyytiin. Jerellä meni Meeba, Tiitulla Cimilla ja Rennellä Sera. Uusilla tuttavuuksillamme me päätettiin pelata raippahippaa, mikä ei ollut ehkä niin hyvä ajatus: loppujen lopuksi hevoset sinkoilivat sinne tänne kuin päättömät kanat, ja oli työn takana saada ne takaisin rauhalliseen tilaansa. "Otetaan tähän loppuun vaik venyttelyt, ommm.." Siinä me sitten vääntyiltiin hevosten selissä kaikkiin ilmansuuntiin, ratkikatkipuhkipoikki maneesissa rehkimisen jälkeen. Lopulta me raaskittiin vielä palauttaa hevoset oikeille omistajilleen, ja mentiin talliin hoitamaan uskolliset menopelimme. Tiitu ja Diggory pakattiin trailerikuntoon, mutta muut pääsivät tarhaan nauttimaan loppupäivästä, joka oli aurinkoinen ja luminen.Noin, sellainen kurssi :) Koitan väsätä niitä diplomeita tässä lähiaikoina :--D
|
|