Fiia
Uusi kävijä
Posts: 3
|
Post by Fiia on Feb 7, 2017 14:27:40 GMT 2
|
|
Fiia
Uusi kävijä
Posts: 3
|
Post by Fiia on Feb 7, 2017 14:28:10 GMT 2
tiistai 7.2.2017
Aamulla olin herännyt hiukset pystyssä ja silmät ristissä ja ollut hetken täydellisen epätietoinen siitä, oliko mulla oikeasti ylläpitohevonen Mallaspurossa vai oliko kaikki ollut vain jotain hassua unta.
Hetkeä myöhemmin tajunta palasi uniajasta nykyaikaan ja muistin kaiken: matkan Kasperin kanssa Terälään, papereiden allekirjoittamisen, Chilin lastaamisen, paluun sen uudelle kotitallille. Sinne, heinäkasan ääreen, olin tamman jättänyt ja siellä se varmasti olisi vieläkin.
Silti mun oli vaikea uskoa tilannetta todeksi, ennen kuin ajelin hiljaisia teitä Mallaspuroon ja näin hevosen ihka elävänä jälleen. Tummanpunaiseen toppaloimeen kääritty Chili käyskenteli tarhassaan kiireettömän oloisena. Se oli liki valkoiseen harjaan takertuneista purunpalasista päätellen kotiutunut hyvin ja vaikutti elämäänsä tyytyväiseltä. Mä katselin sitä aidalta ja olin omaankin elämääni aika kovin tyytyväinen.
Eihän se mun oma vielä ollut, mutta voisi kevään tullen ollakin. Ja kuin omaani mä sitä toistaiseksikin sain ja aioin pitää.
Otin Chilin sisään, harjasin sen voikon karvan puhtaaksi, kiinnitin suojat jokaiseen neljään siroon jalkaan ja suitsin tamman. Chili ei ollut mikään maailman ystävällisin hevonen maasta käsin, pikemminkin vähän tuittupäinen ja selvästi valmis kokeilemaan, pystyisikö se pelottelemaan mut pois sen karsinasta. Mitenkään ilkeä se ei kuitenkaan ollut, ei purrut tai yrittänyt potkia, mutta vähän emältään perittyä tulisuutta siinä oli. Ja piti ollakin, olihan sen nimi Chili.
Kävin juoksuttamassa tamman maneesissa, jossa me saatiin olla ihan ylhäisessä yksinäisyydessämme. Chilillä oli edelleen mun silmään älyttömän hienot liikkeet, ja vaikka se kaipasikin vielä lisää voimaa erityisesti takaosaansa, se liikkui letkeällä pitkällä askeleella selän läpi ja tuntui olevan hyvässä tasapainossa molempiin suuntiin. Suoraan sanottuna mä olisin saman tien halunnut kiivetä tamman satulaan, mutta maltoin mieleni. Ehtisin hyvin ratsastamaan sen huomennakin, ja ylihuomenna, ja vaikka kuutena päivänä seuraavalla viikolla. Lauantaina meillä olisikin jo Danielin ensimmäinen kouluvalmennus, jossa varmasti saataisiin tärkeitä vinkkejä jatkoa ajatellen.
En muistanut, milloin viimeksi olisin ollut näin motivoitunut treenaamaan minkään hevosen kanssa. Hyvä etten heti talliin palattuamme alkanut selata lähialueen tallien kisakalentereita – väliäkö sillä, että mä olin istunut Chilin selässä tasan kahdesti eikä me ratsukkona oltaisi kisavalmiita vielä pitkään aikaan.
Mutta unelmoida, haaveilla ja suunnitellahan aina sai.
|
|
|
|
Post by cosugaxap on Apr 27, 2019 23:51:45 GMT 2
|
|
|
|
Post by ubofaoc on Apr 28, 2019 1:36:17 GMT 2
|
|
