Post by Lynn on Feb 5, 2017 14:24:10 GMT 2
Daniel valmentaa tallin yksityisratsukoita lauantaina 11. helmikuuta sileällä. Ryhmät kootaan siten, että niissä on 2-3 ratsukkoa. Ryhmiä tehdään tarpeeksi, että kaikki halukkaat mahtuvat. Valmennus on nimi listaan -tyylinen, mutta sen pohjalta saa ilman muuta tarinoida tai piirtää. Ilmoittaudu alle!
Ryhmä 1
Hannes & Kapris
Roope & Suru
Kaksi esteratsastajaa ja kouluvalmentaja. Siitä lähdettiin leipomaan kasaan päivän ensimmäistä valmennusta. Eikä se oikeasti ollut mikään huono lähtökohta, vaan aika antoisa kaikin puolin. Estehevostenkin kanssa hyvä perusratsastus oli kaiken a ja o, ja minulla oli sillä saralla aika paljon annettavaa ratsukoille. Itselleni taas teki hyvää päästä työskentelemään monipuolisesti erilaisten ratsastajien kanssa ja auttaa heitä saavuttamaan omia tavoitteitaan.
Roopen ja Surun kohdalla lähdettiin hakemaan hevosta ryhdikkäämmäksi siirtymisten avulla. Ruuna tahtoi paahtaa menemään etupainoisena ja lujaa, eikä sitä paljon kiinnostanut jäädä odottelemaan ratsastajan apuja. Vaadin Roopelta jämäkkää asennetta hevosen kanssa.
"Enkä tarkoita kovakouraisuutta ja väkisin vetämistä ja potkimista, vaan periksiantamattomuutta. Vähän niin kuin se olisi uhmaileva lapsi, joka ei tahdo syödä vihanneksiaan. Et saa sitä nielemään niitä tunkemalla suuhun", kuvailin ja mietin, että noh, tämä mielikuvahan lähti juuri tosi omituiseen suuntaan. "Sun tehtävä on ottaa muut vaihtoehdot pois. Tilanteesta ei pääse pois ennen kuin vihannekset on syöty - tässä tapauksessa, ennen kuin se hevonen todella lopettaa alta juoksemisen ja jää odottamaan sua."
Otin ratsukot ympärilleni neliölle työskentelemään käynnissä.
"Surun saa ihan pysäyttää ennen kulmaa. Neliön sivuille teet pienen eteenratsastuksen ja otat taas kiinni ennen kulmaa."
"Tekee Kapriksellekin hyvää aloittaa käynnissä", sanoin Hannekselle. "Se on jatkuvasti sen oloinen, että se kyselee mitämänytteenmitämänytteen. Eikä sen tarvitse hätäillä. Nyt ei prässätä sitä yhtään, vaan odotetaan, että se hoksaa, että nyt ihan oikeasti vain kävellään sun määräämässä tahdissa. Se alkaa vähitellen tuoda päätään tasaisemmin luotiviivaa kohti, ei heitä kuolaimen alle. Mä haluan, että ratsastat sen nenää vielä eteenpäin. Anna myös niskan laskeutua. Tosi pehmeään, vähän avoimeen muotoon. Sitä pitää voida muunnella. Ja nyt kun vähän hidastat käyntiä kulmaa kohti, säilytä sama muoto. Se taas painuu kulmassa niskasta nyökkyyn, korjaa jalalla sitä kohti kättä. Vaikka se asettuu ja taipuu kulmassa, sisäohja on niin pehmeä, ettei se vedä turpaa sisään ja taakse."
Otimme mukaan ravisiirtymisiä nyt pidemmällä suorakulmion muotoisella uralla. Siirsin puomit kulmiin auttamaan syvälle kulmaan ratsastamisessa. Kehotin ratsastajia keventämään ravipätkillä, vaikka ne olivat lyhyitä.
"Roope, kevennä pystympään. Se hevonen ei lakkaa painamasta ohjalle, jos nojaat ylävartalosi sen kaulan ylle ja käsi völjyää mukana."
"Hannes, hyvä, tahdikas ravi. Nyt valmistele siirtymä käyntiin ja tee se niin pehmeästi kuin osaat, jotta käynti saa liukua eteen heti ensi askeleesta lähtien... hyvä. Taputa."
Laukassa ratsastettiin yhä syvälle kulmiin ja molempien suorakulmion lyhyiden sivujen keskelle isot voltit, joilla hevosten tuli taipua ja sisäohjan pysyä pehmeällä tuntumalla.
"Jos vedätte sisäohjasta, sisätakajalka ei pääse rungon alle, ja te haluatte että sisätakajalka tulee mahdollisimman pitkälle alle ja ponnistaa sieltä vahvaa laukkaa. Asetusta ei saa säilyttää lukitsemalla sisäohjaa", painotin.
Suorakulmion pitkien sivujen keskelle lisättiin siirtyminen käyntiin.
"Ihan lyhyt pätkä käyntiä riittää, neljä askelta, mutta niiden askelten pitää olla hyviä. Ette edes ajattele uutta laukannostoa, ellei käynti ole puhdasta käyntiä. Jos saa esittää stereotypian niin nämä teidän estehevoset oikein odottaa vietereillä, milloin annatte luvan laukata, jos ne yhtään arvaa että aiotte laukata - ja teidän keho kertoo sen niille kyllä. Ette te tarvitse koko neljää askelta laukannoston valmistelemiseen. Käyttäkää aika käynnin ratsastamiseen. Puolipidätteen kautta laukkaan ilman ylimääräisiä kommervenkkejä."
"Loppujen lopuksi ratsastamisen pitäisi olla aika yksinkertaista", summasin valmennuksen lopuksi. "Mitä vähemmän tekee turhia juttuja, sitä paremmin saavuttaa ne asiat mitä oikeasti haluaa. Se onkin sitten mutkikas tie, että miten sellaiseen tarkkuuteen ja tehokkuuteen pääsee, ja se tie alkaa sitten taas alusta uuden hevosen kanssa. Mitä useamman hevosen kanssa sen tien käy alusta loppuun, sitä nopeammin oppii taas ratkomaan seuraavan kohdalla tulevat ongelmat."
"Että meillä on siitä typerä laji, että ei ratsastamaan opi kuin ratsastamalla, ja ratsastamalla mieluiten oikein. Kivaa, eikö?"
Ryhmä 2
Fiia & Chili
Aurora & Valour
Fiia oli löytänyt itselleen mitä sopivimman hevosen, mietin katsoessani Seppeleen ahkeran vakihoitajan ensimmäistä omaa ratsua. Tai, ylläpitohevonenhan se oli, mutta jos asiat sujuisivat, laitettaisiin uusi nimi omistajan paikalle. Lynn, joka oli hoitanut sekä Chilin emää että tietenkin isää, Senttiä, tietysti piti peukkuja pystyssä ja toivoi että voikko tamma jäisi mahdollisimman pitkäksi aikaa talliin. Blondi oli nytkin tullut maneesille ja hänellä oli, ehkä ratsastajien toiveesta, kamera mukanaan.
Valour oli Chiliä vuoden nuorempi, mutta kaiken kaikkiaan Chili oli kolme varsaa varsottuaan hieman vähemmän tehty. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut enää varsinaisesti lapsenkengissä. Valour ravasi reippaasti korvat vielä ympäriinsä pyörien ja huomio useammin ympäristössä kuin ratsastajassa. Chili sen sijaan näytti vähän jähmeältä ja innottomalta, ja Fiiaa taisi jännittää hieman.
"Aloitetaan oikeassa kierroksessa keskiympyrällä", sanoin. "Kevyessä ravissa haetaan tahdikasta perusravia ja lähdetään etsimään tasaista, hyvää tuntumaa, jolle hevosten on hyvä tulla."
"Aletaan ratsastaa pieniä temponmuutoksia. Kevennys muuttuu pienemmäksi ja hitaammaksi, kun haluatte ottaa hevosia vähän kiinni. Vielä ei tarvitse tuoda niitä niin pieneen raviin kuin pystytte, vaan ihan vain sen verran, että tunnette muutoksen. Kevennys kasvaa, ravi kasvaa. Jojotellaan isommalla ja pienemmällä ravilla."
Vähitellen siirryttiin tarkistamaan, oliko lavat hallinnassa. Kehotin ratsastajat vuoron perään siirtämään etuosaa ympyrän uralta pykälän ulos ja aavistuksen sisään.
"Ympyrän koko pysyy kuitenkin koko ajan samana!" muistutin painokkaasti. "Älkääkä tässäkään ahnehtiko: älkää tehkö liikaa. Hevosen tasapainon ja tahdin pitää säilyä koko ajan. Se, että hevonen menee tahmeaksi tai vastavuoroisesti kiirehtii, kertoo usein siitä, että se ei pysty säilyttämään tasapainoaan. Siinä kohti ei auta, että vaatii lisää taipumista tai vauhtia tai mitä nyt ikinä, vaan silloin ratsastetaan hevonen uudestaan tasapainoon ja yritetään uudestaan puhtaalta pöydältä."
Valourille oikea kierros oli vasenta helpompi. Oikealle sillä sai tehdä jyrkempiä taivutuksia ilman, että tahti kärsi, mutta vasemmalle se kävi silminnähden jännittyneeksi heti, kun siltä vaadittiin hitusenkaan vertaa liikaa. Aurora huomasi asian itsekin eikä tarvinnut kuin lyhyen korjausohjeen vahvistukseksi omalle havainnolleen.
Ympyrätyöskentelyn lisäksi tehtiin kolmikaarista kiemurauraa ensin ravissa ja sitten laukassa siten, että kaarten välillä vaihdettiin laukka käynnin kautta. Lopuksi kaarta laukattiin siten, että keskimmäisellä kaarella säilytettiin vastalaukka. Puolieroja näkyi tässäkin tehtävässä. Ehjiä kaaria saatiin kuitenkin aikaiseksi. Loppuraveissa oli varmasti hiki paitsi hevosilla, myös ratsastajilla.
"Ne näyttää niin rennoilta", kommentoi Lynn, joka otti vielä viimeiset kuvat tyytyväisistä loppuravailijoista, ennen kuin me siirryimme satuloimaan omia hevosia peltoreissua varten ja jätimme Auroran ja Fiian kävelemään loppukäyntejä omaan tahtiinsa.
Ryhmä 1
Hannes & Kapris
Roope & Suru
Kaksi esteratsastajaa ja kouluvalmentaja. Siitä lähdettiin leipomaan kasaan päivän ensimmäistä valmennusta. Eikä se oikeasti ollut mikään huono lähtökohta, vaan aika antoisa kaikin puolin. Estehevostenkin kanssa hyvä perusratsastus oli kaiken a ja o, ja minulla oli sillä saralla aika paljon annettavaa ratsukoille. Itselleni taas teki hyvää päästä työskentelemään monipuolisesti erilaisten ratsastajien kanssa ja auttaa heitä saavuttamaan omia tavoitteitaan.
Roopen ja Surun kohdalla lähdettiin hakemaan hevosta ryhdikkäämmäksi siirtymisten avulla. Ruuna tahtoi paahtaa menemään etupainoisena ja lujaa, eikä sitä paljon kiinnostanut jäädä odottelemaan ratsastajan apuja. Vaadin Roopelta jämäkkää asennetta hevosen kanssa.
"Enkä tarkoita kovakouraisuutta ja väkisin vetämistä ja potkimista, vaan periksiantamattomuutta. Vähän niin kuin se olisi uhmaileva lapsi, joka ei tahdo syödä vihanneksiaan. Et saa sitä nielemään niitä tunkemalla suuhun", kuvailin ja mietin, että noh, tämä mielikuvahan lähti juuri tosi omituiseen suuntaan. "Sun tehtävä on ottaa muut vaihtoehdot pois. Tilanteesta ei pääse pois ennen kuin vihannekset on syöty - tässä tapauksessa, ennen kuin se hevonen todella lopettaa alta juoksemisen ja jää odottamaan sua."
Otin ratsukot ympärilleni neliölle työskentelemään käynnissä.
"Surun saa ihan pysäyttää ennen kulmaa. Neliön sivuille teet pienen eteenratsastuksen ja otat taas kiinni ennen kulmaa."
"Tekee Kapriksellekin hyvää aloittaa käynnissä", sanoin Hannekselle. "Se on jatkuvasti sen oloinen, että se kyselee mitämänytteenmitämänytteen. Eikä sen tarvitse hätäillä. Nyt ei prässätä sitä yhtään, vaan odotetaan, että se hoksaa, että nyt ihan oikeasti vain kävellään sun määräämässä tahdissa. Se alkaa vähitellen tuoda päätään tasaisemmin luotiviivaa kohti, ei heitä kuolaimen alle. Mä haluan, että ratsastat sen nenää vielä eteenpäin. Anna myös niskan laskeutua. Tosi pehmeään, vähän avoimeen muotoon. Sitä pitää voida muunnella. Ja nyt kun vähän hidastat käyntiä kulmaa kohti, säilytä sama muoto. Se taas painuu kulmassa niskasta nyökkyyn, korjaa jalalla sitä kohti kättä. Vaikka se asettuu ja taipuu kulmassa, sisäohja on niin pehmeä, ettei se vedä turpaa sisään ja taakse."
Otimme mukaan ravisiirtymisiä nyt pidemmällä suorakulmion muotoisella uralla. Siirsin puomit kulmiin auttamaan syvälle kulmaan ratsastamisessa. Kehotin ratsastajia keventämään ravipätkillä, vaikka ne olivat lyhyitä.
"Roope, kevennä pystympään. Se hevonen ei lakkaa painamasta ohjalle, jos nojaat ylävartalosi sen kaulan ylle ja käsi völjyää mukana."
"Hannes, hyvä, tahdikas ravi. Nyt valmistele siirtymä käyntiin ja tee se niin pehmeästi kuin osaat, jotta käynti saa liukua eteen heti ensi askeleesta lähtien... hyvä. Taputa."
Laukassa ratsastettiin yhä syvälle kulmiin ja molempien suorakulmion lyhyiden sivujen keskelle isot voltit, joilla hevosten tuli taipua ja sisäohjan pysyä pehmeällä tuntumalla.
"Jos vedätte sisäohjasta, sisätakajalka ei pääse rungon alle, ja te haluatte että sisätakajalka tulee mahdollisimman pitkälle alle ja ponnistaa sieltä vahvaa laukkaa. Asetusta ei saa säilyttää lukitsemalla sisäohjaa", painotin.
Suorakulmion pitkien sivujen keskelle lisättiin siirtyminen käyntiin.
"Ihan lyhyt pätkä käyntiä riittää, neljä askelta, mutta niiden askelten pitää olla hyviä. Ette edes ajattele uutta laukannostoa, ellei käynti ole puhdasta käyntiä. Jos saa esittää stereotypian niin nämä teidän estehevoset oikein odottaa vietereillä, milloin annatte luvan laukata, jos ne yhtään arvaa että aiotte laukata - ja teidän keho kertoo sen niille kyllä. Ette te tarvitse koko neljää askelta laukannoston valmistelemiseen. Käyttäkää aika käynnin ratsastamiseen. Puolipidätteen kautta laukkaan ilman ylimääräisiä kommervenkkejä."
"Loppujen lopuksi ratsastamisen pitäisi olla aika yksinkertaista", summasin valmennuksen lopuksi. "Mitä vähemmän tekee turhia juttuja, sitä paremmin saavuttaa ne asiat mitä oikeasti haluaa. Se onkin sitten mutkikas tie, että miten sellaiseen tarkkuuteen ja tehokkuuteen pääsee, ja se tie alkaa sitten taas alusta uuden hevosen kanssa. Mitä useamman hevosen kanssa sen tien käy alusta loppuun, sitä nopeammin oppii taas ratkomaan seuraavan kohdalla tulevat ongelmat."
"Että meillä on siitä typerä laji, että ei ratsastamaan opi kuin ratsastamalla, ja ratsastamalla mieluiten oikein. Kivaa, eikö?"
Ryhmä 2
Fiia & Chili
Aurora & Valour
Fiia oli löytänyt itselleen mitä sopivimman hevosen, mietin katsoessani Seppeleen ahkeran vakihoitajan ensimmäistä omaa ratsua. Tai, ylläpitohevonenhan se oli, mutta jos asiat sujuisivat, laitettaisiin uusi nimi omistajan paikalle. Lynn, joka oli hoitanut sekä Chilin emää että tietenkin isää, Senttiä, tietysti piti peukkuja pystyssä ja toivoi että voikko tamma jäisi mahdollisimman pitkäksi aikaa talliin. Blondi oli nytkin tullut maneesille ja hänellä oli, ehkä ratsastajien toiveesta, kamera mukanaan.
Valour oli Chiliä vuoden nuorempi, mutta kaiken kaikkiaan Chili oli kolme varsaa varsottuaan hieman vähemmän tehty. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut enää varsinaisesti lapsenkengissä. Valour ravasi reippaasti korvat vielä ympäriinsä pyörien ja huomio useammin ympäristössä kuin ratsastajassa. Chili sen sijaan näytti vähän jähmeältä ja innottomalta, ja Fiiaa taisi jännittää hieman.
"Aloitetaan oikeassa kierroksessa keskiympyrällä", sanoin. "Kevyessä ravissa haetaan tahdikasta perusravia ja lähdetään etsimään tasaista, hyvää tuntumaa, jolle hevosten on hyvä tulla."
"Aletaan ratsastaa pieniä temponmuutoksia. Kevennys muuttuu pienemmäksi ja hitaammaksi, kun haluatte ottaa hevosia vähän kiinni. Vielä ei tarvitse tuoda niitä niin pieneen raviin kuin pystytte, vaan ihan vain sen verran, että tunnette muutoksen. Kevennys kasvaa, ravi kasvaa. Jojotellaan isommalla ja pienemmällä ravilla."
Vähitellen siirryttiin tarkistamaan, oliko lavat hallinnassa. Kehotin ratsastajat vuoron perään siirtämään etuosaa ympyrän uralta pykälän ulos ja aavistuksen sisään.
"Ympyrän koko pysyy kuitenkin koko ajan samana!" muistutin painokkaasti. "Älkääkä tässäkään ahnehtiko: älkää tehkö liikaa. Hevosen tasapainon ja tahdin pitää säilyä koko ajan. Se, että hevonen menee tahmeaksi tai vastavuoroisesti kiirehtii, kertoo usein siitä, että se ei pysty säilyttämään tasapainoaan. Siinä kohti ei auta, että vaatii lisää taipumista tai vauhtia tai mitä nyt ikinä, vaan silloin ratsastetaan hevonen uudestaan tasapainoon ja yritetään uudestaan puhtaalta pöydältä."
Valourille oikea kierros oli vasenta helpompi. Oikealle sillä sai tehdä jyrkempiä taivutuksia ilman, että tahti kärsi, mutta vasemmalle se kävi silminnähden jännittyneeksi heti, kun siltä vaadittiin hitusenkaan vertaa liikaa. Aurora huomasi asian itsekin eikä tarvinnut kuin lyhyen korjausohjeen vahvistukseksi omalle havainnolleen.
Ympyrätyöskentelyn lisäksi tehtiin kolmikaarista kiemurauraa ensin ravissa ja sitten laukassa siten, että kaarten välillä vaihdettiin laukka käynnin kautta. Lopuksi kaarta laukattiin siten, että keskimmäisellä kaarella säilytettiin vastalaukka. Puolieroja näkyi tässäkin tehtävässä. Ehjiä kaaria saatiin kuitenkin aikaiseksi. Loppuraveissa oli varmasti hiki paitsi hevosilla, myös ratsastajilla.
"Ne näyttää niin rennoilta", kommentoi Lynn, joka otti vielä viimeiset kuvat tyytyväisistä loppuravailijoista, ennen kuin me siirryimme satuloimaan omia hevosia peltoreissua varten ja jätimme Auroran ja Fiian kävelemään loppukäyntejä omaan tahtiinsa.