Post by inna on Sept 20, 2015 22:22:05 GMT 2
1. Millaisessa mielentilassa hevosesi oli tunnin alussa, ennen minkään tehtävän tekemistä?
Hazel oli jännittynyt ja epävakaa. Se ei oikein tahtonut pitää oudosta paikasta tai vieraista hevosista ympärillä.
2. Entä miten Elsan hyvä päivä vaikutti opettamiseen. Meinasiko opetus lipsua välillä jopa liian helpoksi, vai pitikö opettaja tiukkaa linjaa sinusta yllä?
Opetus ei kyllä lipsunut hyvästä päivästä huolimatta. Elsa oli tarkka jokaisen pienen asian suhteen, johon olin vain tyytyväinen. Sen avulla sain edes vähän kontaktia Hazeliin tunnin aikana.
3. Kaikki hevoset saatiin tunnin aikana rennoksi, mutta veikö se oman hevosesi kohdalla hyvinkin kauan?
Meni kauan. Vasta viimeisillä hyppelöillä Hazel tuntui edes jokseenkin rennolta ja sain tammaa omaan hallintaan.
4. Meinasiko sinulla mennä hermot kertaakaan?
En puhuisi hermojen menettämisestä, mutta turhautumisesta kyllä. Turhautumiseni varjostui hevoseen ja siksi rentoutuminen oli melkein mahdoton tehtävä kummallekaan.
5. Molempien tuntien aikana ukkonen jyrähteli pariin kertaan. Mitä hevosesi reagoi siihen ja joutuiko Elsa jopa auttamaan sinua hevosesi rauhoittamisessa?
Ukkosen jyrähtelyllä oli tietysti jo valmiiksi hermostuneeseen Hazeliin huonoja vaikutuksia. Parit takasille nousemiset ja spurtit tuottivatkin sen tuloksen, että tipahdin alas. Onneksi takaisin selkään päästyäni ukkonen jo loppui.
6. Ratsastajia oli hankalin saada rennoksi, mikä sinun rentoutumistasi vaikeutti?
Hevosen levottomuus ja samalla myös oma jännittyneisyys. Taitaa kuitenkin ratsastajassa että hevosessa olla samaa, kun jännittävät uusia tilanteita ja paikkoja. Myöskin laji, jonka kanssa olen Hazelin kanssa meillä on ongelmia jännitti reilusti, vaikka mitään sen suurempia emme hyppineet.
"Tunti ei ollut Innalle ja hänen hevoselleen tänään tosiaankaan helpoimmasta päästä, sillä syksyinen sää koetteli uuden asian lisäksi vähän kaikkien hermoja. Varsinkin alussa Hazel tuntui vilkuilevan kaikkia esteitä ja muita hevosia. Sainkin kehottaa monesti Innaa tekemään hevosellaan paljon puolipidätteitä ja vaikka juttelemaan sille, että se kuuntelisi ratsastajaa, eikä kaikkea muuta ympärillä. Käskin Innaa tarkkailemaan paljon Hazelin korvien asentoa, sillä jos ne osoittivat ihan mihin suuntaan tahansa kuin taakse, se tarkoitti, ettei se odottanut ratsastajaa, eli ei kuunnellut apuja kunnolla. Koko ajan piti siis työstää tammaa, eikä jättää sille askeltakaan itse mietittäväksi. Rentoutumiseen meni aika kauan, sillä esteet saivat selvästi Hazelin jännityneeksi (toki siihen lisäksi ukkonen ja kaikki muut ympärillä). Sen takia olikin tärkeää, että Inna keskittyi täysin ratsuunsa ja päinvastoin. Kun homma alkoi näyttämään helpolta, Inna unhohti selvästi ratsastaa hevostaan tarpeeksi jämäkästi, joten ukkosen jyrähtäessä se säikähti kunnolla, hypäten pystyyn. Se tehosi herätteenä varsinkin ratsastajalle ja pian onnistuimme yhdessä saamaan Hazelin rentona esteiden yli. Välillä Hazel meinasi vähän kaahottaa laukassa esteitä päin, mutta napakan istunnan, pohkeiden ja rentouden harjoittelun ansiosta ratsukko sai varsin monta hyvää hyppyä aikaiseksi. Hienoa! Kehottaisin jatkossa ratsastelemaan enemmänkin pieniä esteitä, sillä Hazel tuntui selvästi innostuvan, vaikka tunnin alussa se vain kiihtyi niistä. Pääasiana vain piti muistaa, ettei estettä ylitetty ennen kuin hevosella oli rento mieli. Kouluratsastajana Innalla on muuten asiat hyvin hallussa, mutta välillä pitäisi muistaa keskittyä vaikka vain hengittämiseen, sillä loppujen lopuksi esteidenkään ylittäminen ei ole mitään rakettitiedettä. Esteratsastushan on kouluratsastusta esteiden välissä, joten kun hypyt menevät rennosti, niin ei mitään ongelmaa."
Hazel oli jännittynyt ja epävakaa. Se ei oikein tahtonut pitää oudosta paikasta tai vieraista hevosista ympärillä.
2. Entä miten Elsan hyvä päivä vaikutti opettamiseen. Meinasiko opetus lipsua välillä jopa liian helpoksi, vai pitikö opettaja tiukkaa linjaa sinusta yllä?
Opetus ei kyllä lipsunut hyvästä päivästä huolimatta. Elsa oli tarkka jokaisen pienen asian suhteen, johon olin vain tyytyväinen. Sen avulla sain edes vähän kontaktia Hazeliin tunnin aikana.
3. Kaikki hevoset saatiin tunnin aikana rennoksi, mutta veikö se oman hevosesi kohdalla hyvinkin kauan?
Meni kauan. Vasta viimeisillä hyppelöillä Hazel tuntui edes jokseenkin rennolta ja sain tammaa omaan hallintaan.
4. Meinasiko sinulla mennä hermot kertaakaan?
En puhuisi hermojen menettämisestä, mutta turhautumisesta kyllä. Turhautumiseni varjostui hevoseen ja siksi rentoutuminen oli melkein mahdoton tehtävä kummallekaan.
5. Molempien tuntien aikana ukkonen jyrähteli pariin kertaan. Mitä hevosesi reagoi siihen ja joutuiko Elsa jopa auttamaan sinua hevosesi rauhoittamisessa?
Ukkosen jyrähtelyllä oli tietysti jo valmiiksi hermostuneeseen Hazeliin huonoja vaikutuksia. Parit takasille nousemiset ja spurtit tuottivatkin sen tuloksen, että tipahdin alas. Onneksi takaisin selkään päästyäni ukkonen jo loppui.
6. Ratsastajia oli hankalin saada rennoksi, mikä sinun rentoutumistasi vaikeutti?
Hevosen levottomuus ja samalla myös oma jännittyneisyys. Taitaa kuitenkin ratsastajassa että hevosessa olla samaa, kun jännittävät uusia tilanteita ja paikkoja. Myöskin laji, jonka kanssa olen Hazelin kanssa meillä on ongelmia jännitti reilusti, vaikka mitään sen suurempia emme hyppineet.
"Tunti ei ollut Innalle ja hänen hevoselleen tänään tosiaankaan helpoimmasta päästä, sillä syksyinen sää koetteli uuden asian lisäksi vähän kaikkien hermoja. Varsinkin alussa Hazel tuntui vilkuilevan kaikkia esteitä ja muita hevosia. Sainkin kehottaa monesti Innaa tekemään hevosellaan paljon puolipidätteitä ja vaikka juttelemaan sille, että se kuuntelisi ratsastajaa, eikä kaikkea muuta ympärillä. Käskin Innaa tarkkailemaan paljon Hazelin korvien asentoa, sillä jos ne osoittivat ihan mihin suuntaan tahansa kuin taakse, se tarkoitti, ettei se odottanut ratsastajaa, eli ei kuunnellut apuja kunnolla. Koko ajan piti siis työstää tammaa, eikä jättää sille askeltakaan itse mietittäväksi. Rentoutumiseen meni aika kauan, sillä esteet saivat selvästi Hazelin jännityneeksi (toki siihen lisäksi ukkonen ja kaikki muut ympärillä). Sen takia olikin tärkeää, että Inna keskittyi täysin ratsuunsa ja päinvastoin. Kun homma alkoi näyttämään helpolta, Inna unhohti selvästi ratsastaa hevostaan tarpeeksi jämäkästi, joten ukkosen jyrähtäessä se säikähti kunnolla, hypäten pystyyn. Se tehosi herätteenä varsinkin ratsastajalle ja pian onnistuimme yhdessä saamaan Hazelin rentona esteiden yli. Välillä Hazel meinasi vähän kaahottaa laukassa esteitä päin, mutta napakan istunnan, pohkeiden ja rentouden harjoittelun ansiosta ratsukko sai varsin monta hyvää hyppyä aikaiseksi. Hienoa! Kehottaisin jatkossa ratsastelemaan enemmänkin pieniä esteitä, sillä Hazel tuntui selvästi innostuvan, vaikka tunnin alussa se vain kiihtyi niistä. Pääasiana vain piti muistaa, ettei estettä ylitetty ennen kuin hevosella oli rento mieli. Kouluratsastajana Innalla on muuten asiat hyvin hallussa, mutta välillä pitäisi muistaa keskittyä vaikka vain hengittämiseen, sillä loppujen lopuksi esteidenkään ylittäminen ei ole mitään rakettitiedettä. Esteratsastushan on kouluratsastusta esteiden välissä, joten kun hypyt menevät rennosti, niin ei mitään ongelmaa."