Alku kaiken kauniin
21.10.2011
Lehdet lentelivät vasten auton tuulilasia. Radiossa soi jokin uusi hittibiisi, jota en vielä ollut koskaan kuullutkaan. Maisemat vilisivät ohitse. Koko viikon oli tihkuttanut vettä, joinakin päivinä rankemmin kuin muulloin. Tie oli märkä ja näin pellon reunalla pienen porotokan. Katsoin syrjäsilmällä isääni, joka keskittyi ajamiseen. Käänsin katseeni taaksepäin nähdäkseni automme perässä roikkuvan hevostrailerin. Sen sisällä hevoseni Bruno varmasti mietti, mihin häntä nyt oikein viedään. Hymyilin itsekseni ja jännitykseni kasvoi koko ajan suuremmaksi kun lähestyimme uutta kotitalliamme, Mallaspuroa.
Pian kaarsimmekin pihamaalle. Näin tarhoja hevosineen ja rakennukset. Isäni parkkeerasi auton ja aloimme purkaa tavaroitamme. Isä siirtyi päästämään Brunon ulos trailerista. Itse kävin sillä välin viemässä orin tarvikkeet sisälle talliin. Tallissa kuulin uusia, mutta innokkaita hirnahduksia. Hevosten päitä ilmestyi karsinoiden oville kurkkimaan minua. Tervehdin hevosia ja jatkoin matkaani. Pian löysinkin tavaroille paikan. Olin juuri poistumassa tallista kun kuulin takaani äänen.
"Hei, ootko sä yks niistä uusista?" Käännyin ympäri ja näin kuinka vaalea nuori nainen lähestyi minua.
"Joo, oon Emertus, mut sano vaan Eme tai Em." Sanoin ja hymyilin ystävällisesti ojentaen samalla kättä tervehtiäkseni. Tyttö tarttui käteeni ja kätteli reippaasti.
"Moi mä oon Lynn. Ootkos tavannu viel tallin isäntäperhettä?" Hän kysyi iloisena.
"Öö en oo." Sanoin epävarmasti ja katsoin Lynniä ehkä hiukan nolonakin.
"No seuraa mua." Hän sanoi ja tein työtä käskettyä. Ulkona huikkasin isälleni, että tulisin ihan kohta auttamaan Brunon kanssa. Kuljimme kohti päätaloa. Pian seisoinkin pirtissä edessäni tallin omistajat. Juttelimme hetken aikaa, kunnes muistin isäni ja Brunon.
"Oli mukava tutustua ja uskon, et tulemme törmäämään tääl vielä monta kertaa." Sanoin nauraen ja hyvästelin heidät.
Isäni odotteli jo kärsimättömänä Brunon kanssa.
"Missä sä oikein luurasit? Ihme, että Bruno on jaksanu olla näinkin kärsivällinen." Hän sanoi tomerana samalla kun tartuin Brunon riimunnaruun.
"Anteeksi, kävin vaan nopsaa tutustumassa tallin ihmisasukkaisiin." Sanoin leikkisästi.
"Hmm, kaipa minäki voin kävästä heihin tutustumassa ja juomassa vaikka kahvikupposen." Isäni sanoi ja lähti kävelemään taloa kohti. Itse talutin Brunon tallia kohti.
"Hmm.. minneköhän mun pitää sut viiä." Mietin, mutta onneksi minun ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä näin tutun pellavapään lähestyvän minua.
"Unohin sanoa, et mihin voit ratsusi viedä. Tätä tietä." Lynnin johdattelemana sain Brunon uuteen karsinaansa.
"On se kyl komea poika!" Lynn sanoi ja rapsutteli oriin turpaa. Bruno nuuhki innoissaan uuden muukalaisen kättä. Jutustelimme siinä niitä näitä, kunnes Lynnin piti palata takaisin tallitöihin. Jäin vielä hetkeksi Brunon seuraksi ja tarkistin, että orilla olisi kaikki tarvittava yötä varten.
"Noniin, meikä lähtee nytte. Öitä!" Sanoin ja annoin tummanruunikolle pienen suukon turvalle. Tämän jälkeen tapasimme isän kanssa ulkona auton luona ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Autossa mietin uusia hevosia, ihmisiä ja tulevia tapahtumia. Odotan jo innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Emertus & Bruno 1HM