Nice To Meet You
Nousen tylsistyneenä ulos tummasta autosta, ja pamautan oven kovaa kiinni. JEE, KEVÄT! Lunta on maassa ja sulanutta sitä vielä enemmän, joten eipä voisi kevät paremmin alkaa. Silti tallilaisia näkyy yhtä paljon kuin keskitalvella, tuumin. Vesi lentää jalkojeni alta kun astelen kohti tallia. Siellä se mun uusi kauramoottori vartoo tolloa hoitajaansa... Tietääköhän se, minkälainen tunari karsinaan seuraavaksi astuu? Mulla on töitä, mutta ainahan Piirto sen voittaa- toivottavasti. Kaakit on pakkomielle.
Talliin päästyäni teen kaikkea mitä ei pitäisi- harhailen ympäri hevosten kotia ja moikkaan moneen kertaan kaikkia ohi kulkevia. Mun mieleen tulee Lynn, mutta ei se kai ole tallissa. Kyllä Lynnin tunnistaa. Kaikki menee ohi ja mun pää sekoilee. Vihdoin tuun tajuihini ja ajattelen hiljaa ääneen: "Mä oon ihan leija".
Uus hoitsu pelmahtaa pian eteen. Sydän pumppaa, mutta ilme on ihan peruslukemilla. Toiko on se Piirto? Mä kyllä luulin erilaiseks, mutta ihana ihana ihana, ei haittaa. Toivottavasti ehdin karsinaan vartin sisällä.
"Mä oon Kiki, sun uus hoitaja", selitän epäluuloiselle Piirrolle. Tamma vetäytyy karsinan nurkkaan. Siinä se seisoo ja ihmettelee- mikä hitsin vihreetakkinen olio on tohon tullut. Ootan, että hepo uskaltautuu ulos "piilostaan"ja hitusen lähemmäs. Piirto nuuhkii ja lopulta se seisoo eessä ja tuijottaa otsa melkein kiinni mun otsassa, että mitä oli asiaa.
"Joo, niin että mä oon se Kiki", toistan ja saan hevosen rauhallisemmaksi. Kävelen pari askelta taaksepäin ja ojennan käteni
kohti Piirron turpaa. Tamma pysyy paikallaa. Odotan. Ei mitään.
"Okei, mä en aio pakottaa, mutta en oo mikään pupupöksy", vastaan tammalle, joka kääntää päätään tylsän näköisesti. Laitan käteni hepan turvalle. Mut ei voi minkään jos poni pyytää.
Piirto ei hätkähdä, kun kosken sen kaulaa. Kiva kiva, uus hoitsu hyväksyy kosketuksen. Kun oon sitä silittänyt, se katsoo taas. Mitä muuta, punapää?
Haen harjan nopeasti ja tökkään sen Piirron eteen. Se ei ylläty. Okei, täytyy miettiä. Jos harjaan, poni voi karata. Jos en, se kyllästyy. Ehkä riimu olis hyvä idea?
No nyt. Riimu päässä heppa toljottaa kun lasken harjaa sen kaulaa pitkin. Karva pöllyää tehokkaasti ilmassa. Nice, you are best. Siirryn vartaloon. Eka kosketus ja puol tuntia meni.
Nyt toinen puoli. Jumala, miten hidasta. Harjaan ja harjaan. Kohta valmis. Toivottavasti nään Lynnin vielä tänään.
"Terve Kiki! Sä oot näköjään Piirron kanssa", Lynn sanoo kun nostan riimun niskahihnan pois.
"Ainahan sitä", vastaan ja menen Lynnin luo. Piirto seuraa vaistomaisesti perässä ja kihnuttaa päätään käsivarteeni. Sitten huomaan Lynnin takana tummatukkaisen pojan. Katson häntä ja Lynniä vuoron perään.
"Niin joo... Tässä on Daniel, mun poikakaveri. Daniel, tässä on Kiki, entinen Katin hoitaja, nykysin puunaa Piirtoa", Lynn ähkii. Daniel siirtyy Lynnin viereen ja katsoo minua ja Piirtoa.
"Moi!" sanon nopeasti välttääkseni kuolettavan hiljaisuuden.
"Moi!" Daniel vastaa. Katson sivusilmällä Piirtoa.
"Niin Lynn, onko sulla suunnitelmia täksi päiväksi kun ratsastus jää, vain?" kysyn.
"Kyllä sä voit mennä Piirrolla ihan vaikka heti, ei tarvii pitää taukoja. Voit sä kyllä jonkun muunkin ottaa, jos ei Piirrolla vielä huvita mennä", Daniel vastaa kysymykseeni.
Lynn kurkkaa Danielia, ja poika sanoo Lynnille jotain. Tyttö nyökkää. Poika katoaa nurkan taakse.
"Voithan sä ratsastaa, jos haluut..." Lynn sanoo.
"En mä tiedä, mut kyllämä Piirron ilman muuta otan jos meen", korjaan. Mun hoitsu Hörisee.
"Okei, jos ratsasta, mee maneesiin tai ulos. Voin tulla vahtimaan, ihan muuten vaan, maastoon voisin tulla kyllä ihan vaikka Mulilla."
"Mä voin mennä maneesissa, vähän aikaa vaan. Kyllähän sä voit tulla sinne ratsastamaan itekin", vastaan.
"Selkis, tuun Mulilla", Lynn sanoo. "Mennään vaikka viideltä". Äkkiä muistan, kuka on Muli. Seppeleen Humuliini! Se on mun himoratsuni, ja oon aina halunnut hoitaa sitä. Piirto Piirto, älä ole maassa, mä tykkään susta.
Kello on kolme. Kohta tunnille. Oon ehtinyt viedä Piirron ulos, ja kohta se palaa sieltä luokseni. Karsinaa mä vielä siivoilen. Heitän viimeisiä olkia kärryihin ja työnnän ne lantalaan. Hienoa.
Piirto tulee tarhan portille luokseni kun tajuaa pääsevänsä sisään. Kiinnitän pikaisesti riimunnarun ja käännän Piirron tarhasta. Se näprää hihaani. Talutan hepsun nopsasti talliin, suoraan karsinaan ja haen tupon heiniä sen eteen. Sitten harjaamaan.
Harjaan Piirtoa, ja se onkin iloisella päällä. Vedän kaviot vielä ja haen varusteet.
Nostan satulan selkään. Tammamamma Piirto seisoo siinä ja korskahtelee heinän loputtua. Höh, mä haluun enemmän. Naurahdan ja tiputan vyön pois satulan päältä. Koska huopa on okei, vetäisen mahavyön kiinni, melko löysälle, ja tempaisen suitset käsiini. Piirto katsoo epäluuloisena kun laitan ohjat kaulalle.
"Rauha, ei tässä mitään kummallisempaa tapahdu", sanon ja kerään hihnat pois kuolainten tieltä. Pidän kiinni muista hihnoista ja työnnän kuolaimet suuhun, Kylläpä kävi nopsasti. Jeejee, ridaamaan. Vedän otsa-ja niskahihnat paikalleen ja laitan turpa-ja leukahihnat kiinni. Sitten ollaan suhtkoht ready päivän treeniin. Pidän ohjista kiinni kun otan kypärän lattialta ja työnnän sen päähäni. Nyt se alkaa.
Talutan Piirtoa maneesille. On hiljaista, lukuunottamatta tarhassa olevia hevosia. Piirron kaverit hirnuvat niin että korvat menee tukkoon, ja Piirto vastaa toistuvasti. Pyydän Piirtoa nyt keskittymään "olennaiseen", siis ratsastukseen, ja vien sen huomaamatta ovelle. Avaan oven ja Piirto kavahtaa taaksepäin.
"Prr..." mutisen ja vien Piirron sisälle rakennukseen. Ovi jää auki, koska Lynn ja Muli näkyvät jo tulevan.
Kiristän satulavyötä, enkä huomaa, että Muli yrittää rynniä siinä tilassaan eteenpäin. Piirto on tyyni kuin taivaanranta, se "nukkuu". Taputan heppaa ja vedän jalustimet alas. Ne on vähän liian lyhkäset, joten pidennän suoraan pari reikää ja nousen satulaan.
Ylös alas ylös alas... Ramppaan saadakseni jalustimet samalle korkeudelle. Pian ne on hyvät. Nousen ylös ja otan ohjat käteen. Kannustan hevosen uralle.
Muli tulee pian myös tallustamaan ympäri kenttää. Lynn ratsastaa sitä kunnolla eteen, eikä se pysty tekemään muuta kuin totella. Että kun osaisi ite ratsastaa noin! Tarkistelen että Piirto on kuulolla ja otan ohjat tuntumalle. Sitten ravia. Piirto lähtee mukisematta ja ravaa pitkin askelin. Silitän kaulaa. Tamma ravistaa harjaansa ja jatkaa. Ravi sujuu hyvin.
Käännän Piirron kentän poikki ravissa. Pian toinen suunta on se oikea ja ravaamme samaa energistä ravia. Lynn tulee Mulilla perässä- Täh?? Hiljennän vauhtia ja mietin, mitä voisi seuraavaksi tehdä kun on lämmitelty. Nyt valaisi! Kahdeksikkoa!
"Lynn! Mä aikoisin mennä kahdeksikkoja", sanon taakseni.
"Selvä, me tullaan perässä", Lynn vastaa.
Nyökkään ja annan Piirrolle enemmän ohjia. Kyllä kai se käy. Piirto korskahtaa ja hidastaa raviaan. Pyydän sitä menemään ravia vielä hetken ennenkuin levähdetään.
Piirto kulkee allani kevyesti ja tottelee apuja kohtalaisen hyvin. Käännän sen kahdeksikolle ja pyrin säilyttämään tuntuman suuhun. Piirto onneksi kuuntelee käskyjäni ja liikkuu kahdeksikkoa. Se on vähän kankea, joten päätän taivuttaa sitä kahdeksikolla käynnissä kunnolla ennen ravia. Piirto taipuu entistä paremmin kun lähestymme uraa. Teen saman vielä kaksi kertaa ja huomaan, että Piirto muuttuu notkeaksi kuin kissa. Se on herkkä, mutta minun täytyy pitää varma olo selässä. Muli taipuu Lynnin kanssa hyvin, ja olen iloinen siitä että minun yhteistyöni Piirron kanssa onnistuu. We are the best!
"Hyvä", kuiskaan suomenhevoselle, joka kulkee allani venyen ravissa hyvin. Sen ravi on samanlaista kuin joillakin innokkailla ravureilla, mutta silti notkeampaa ja hallitumpaa. Käännän Piirron viimeiselle kahdeksikolle. Tunti on ollut yhtä nautintoa, ja Muli ei häiritse Piirtoa yhtään. Annan Piirrolle pitkät ohjat, sillä kohta laukataan. Samalla Lynn ratsastaa Mulilla rinnallemme, mutta säilyttää silti nahistelunestoetäisyyden.
"Huh! Teillä menee hienosti! Hyvää yhteistyötä", Lynn kehaisee.
"Kiitos... Sulla ja Mulilla menee kanssa upeesti. Huomasin, että Piirto alko loppua myöten taipua paljon paremmin", sanon hänelle ja taputan Piirtoa.
"Totta. Hyvä kun ratsastat sillä heti, se ei ole saanutkaan vähään aikaan paljoa liikuntaa. Kyllä Piirto tykkää", Lynn hymyilee.
"Voitais kohta mennä laukkaa? Mä ajattelin sitä ihan ympäri kenttää- systeemiä", kysyn Lynniltä.
"Ehdottomasti. Mä kaipaan kunnon laukkapätkiä", Lynn vahvistaa. Otan ohjia enemmän käteeni ja käännän Piirron toiselle puolelle kenttää. Nyt hyvät etäisyydet on tarpeen.
Piirto tajuaa pian että laukataan. Se kiihdyttelee valtavasti, ja mun täytyy pitää sitä käynnissä. Kun lopulta on sopiva aika laukata, mä suoristan selkäni ja pidän ohjat napakasti käsissä. Piirto tottelee heti, kun annan puolipidätteen ja pohjeavut. Se huristaa täysillä ympäri kenttää. Pidän hepsun hallinnassa ja tuntumalla, ja yritän estää vallattoman kiihdyttelyn.
"Prr, tyttö, mä en pysy selässä jos sä noin kiskot", rauhoitan. No, tietysti luulen että Piirto hidastaa, mutta sehän vaan jatkaa kovaa. Vedän ohjia tiukemmalle ja vihdoin viimein tämä hepsu hidastaa. Huh!
Mun hoitotaipalehan alko mukavasti! Ajattelen taputtaessani Piirtoa kaulalle. Se kävelee rennosti ympäri kenttää. Antaa pollejen hetki levätä ennen loppuveryttelyä? Piirto huokaisee syvään ja ravistaa harjaansa.
Muli ja Lynn kävelevät perässämme, joten katson parhaaksi nostaa ravin. Piirto on energinen, mutta rauhallinen ja kulkee nyt hyvin tuntumalla kiihdyttelemättä. Piirto saa kulkea kolme kiekkaa ravia ja sitten vaihetaan suuntaa keskihalkaisijan kautta. Piirto menee samaan malliin. Päästän sen sitten jatkamaan kävelyään, kun se on ravannut kolme kiekkaa siihenkin suuntaan. Annan pitkät ohjat.
Talutan Piirtoa kohti tallia. Se on hieman tylsistynyt. Vedän ponin karsinaan ja kiskaisen satulavyön auki. Sitten otan satulan pois. Piirto hätkähtää. Vedän vyön satulan päälle ja kiiruhdan viemään satulaa satulahuoneeseen.
(Jeps, otin varusteet väärässä järjestyksessä pois, mutta ei voi minkään.)
... Piirto hörähtää kun palaan. Se katsoo syyttävästi minua. Vedän ohjat kaulalta ja hymyilen. Samalla avaan remmit ja nostan suitset Piirron päästä. Se ravistelee vartalonsa ja pyörähtää nopeasti ympäri.
"Oot sä kyllä ihana..." huokaisen haikeasti ja kokoan suitsia käsiini. Piirto hieroo turpaansa käteeni.
"Hei hepo, mä pesen kuolaimet ja tuun sitten", sanon kun Piirto toljottaa karsinasta ulos lähtevää hahmoani. Toivottavasti nään Lynnin.
Toiveeni toteutuu pesupaikalla. Kun paketoin suitsia, Lynn tupsahtaa Mulin suitset käsissään luokseni.
"Moi!" sanon tytölle. Hän hymyilee.
"Moi! Sä ratsastit hienosti. Ainakin sulla on rento tyyli", Lynn sanoo.
"Ai, kiitos! Sä menit ihan uskomattoman upeesti. Onnea muuten kesävarsoista", vastaan.
"Kiitos", Lynn punastuu. Hän vie kuolaimet vesiämpäriin ja heiluttaa niitä siellä. Laitan omat suitseni käsivarrelleni ja huiskautan kättäni Lynnille. Sitten kipaisen laittamassa suitset telineeseen.
"Piirtoo...!!!" Huhuilen karsinalla. Tamma kääntää päänsä minua kohti ja yrittää saada karsinan oven auki. Autan pollea ja pian se seisoo edessäni ja kerjää rapsutuksia. Kuin robotti, rapsutan sitä ja toisella kädelläni otan harjan kopasta. Harjaan sillä Piirron selkää. Se nauttii.
Mulla menee kivasti. Piirto seisoo lepuuttaen takajalkaansa vierelläni kun harjaan sen päätä. Leukaperät, korvat, otsa... Toistan liikkeitä ja Piirto sulkee silmänsä. Harjaa...
Lopulta, kun harjaus on tehty, otan kaviokoukun ja nostan ensimmäisen vastaan tulevan jalan ylös. Kaivelen kaikista lian pois ja varon sädettä. Piakkoin Piirto on valmis.
Nyt on se aika, kun alkaa lähtöpaniikki. Tunti lähtöön. Kävelen Piitun karsinan eteen, jossa Lynn on.
"Voiko Piirron viedä ulos?" kysäisen ohimennen.
"No... En oikein tiedä, kun kohta jaetaan heinät", Lynn vastaa. Okei, nyt mä alan kurkkia kelloa.
"Ööö... Mä voin auttaa sua, kun Piirto on nyt valmis?" ehdotan.
"Se olis kivaa", Lynn innostuu ja siirtää kasvoiltaan vaalean hiussuortuvan. Hymyilen ja katson Lynniä. Hän nyökkää ja vetää minut mukaansa heinälää kohti.
Huh! Lähtö on nyt. Kipaisen Piirron karsinalla. Avaan oven ja halaan sitä.
"Voi Piirto! Mä oon kyllä tunteellinen ihminen, mutta kiitti tästä päivästä. Kohta tuun kyllä uudestaan, se on varma", sanon heiniään mutustavalle suomenhevoselle. Vedän käteni >Piirron kaulaa pitkin ja taputan sitä kerran. Sitten on menoaika. Heilutan sille ja suljen karsinan oven.
"Moi moi Piirto!"
Kävelen ulos tallista ja saan seuraani Lynnin.
"Nytkö sä meet?" se kysyy.
"Joo."
"No, heippa sitten, tuu uudestaan", Lynn sanoo.
"Tietysti tuun", vastaan. Pihaan kaartaa musta auto. Kävelen sen viereen, esittelen lyhyesti Lynnin ja menen sitten sisään. Vilkutan tytölle ikkunasta kun auto kääntyy tieltä ja alkaa huristaa kohti kotia.
Kiki&Piirto 1 HM
Siinä on, vihdoin viimein, valmis tarina. Pitkä on...
Hei waude, sähän aloitit sitten oikein mahtipitkällä pätkällä! Tosi kiva päästä lukemaan näin pitkää hoitotarinaa, joka on vielä ihastuttavan kevyesti jaksoteltu sopivan pituisiin kappaleisiin. Kappaleiden lyhyys keventää tekstin ilmettä ja tekee sen lukemisesta ja seuraamisesta helpompaa ja mielekkäämpää. Erityisesti pitkien tarinoiden kanssa on syytä olla tarkkana, ettei kirjoita kaikkea yhteen pötköön: huhhoi, silmiä alkaa muuten väsyttää kovasti!
Piirto on mukava tamma. Se osaa olla vähän hölmöliini, mutta ihana se on silti. Se merkitsee tallinväelle paljon: tallin ihkaensimmäinen kasvatti on koko poppoon ylpeydenaihe, ja erityisesti kasvattaja Aikku ja tämän miehen poika Santeri tykkäävät hummailla Piirron seurassa. Kivaa, että myös sä viihdyt sen kanssa. Yhteistyönne tuntuu saaneen hyvän alun, ja jään innolla seurailemaan, mitä tuleman pitää. - Lynn