|
Post by Lynn on Nov 2, 2011 19:03:35 GMT 2
Juu, kaikkia maksuja saa tosiaan kirjoitella / piirrellä heti kun kerkeää! Tosin jos haluaa tehdä vapaamuotoisen maksunsa tunnista, joutuu odottelemaan sen aikaa, että saan tuntien rungot tehtyä. Kiitokset vauhdikkaasta kehystarinasta, Jade, hyvin sait tungettua kaikki sanat mukaan. Heh, mä tiedän, kaikilla ei kaikki sanat oo helppoja... mutta mikä tahansa on mahdollista! Oon mä miettinyt noi sentään niin, ettei ne aivan ylitsepääsemättömän supermahdottomia ole, tai niiden ei ainakaan pitäisi olla. Saattavat vaikuttaa siltä, mutta kyllä ne jotenkin saa loksahtamaan messiin.
|
|
Hewu
Uusi kävijä
I ♥ U Piitu.
Posts: 28
|
Post by Hewu on Nov 3, 2011 15:44:35 GMT 2
Kehystarina mukavasta lauantai aamusta:
"En jaksa nousta" Valitin Pepille
"En mäkään." Peppi valitti puolestaan Janicalle
"arvatkaa jaksanko mää." Janica valitti puolestaan eteenpäin.
Kyllä. Koko leiri sain tietää, että suurinpiirtein kaikkia väsytti. Mukavaa eikö? Laahustimme hiljaa aamupalalle. Koirat herättivät huomiota kaikissa.
"voi kun ne on söpöjä." Emertus kertoi.
Jeccu keskittyi selostamaan mitä koirat teki ja mitä eivät tehneet.
"Ja nyt se nuuhkii Jadea eiku nyt se menee tonne nyt se haistelee laittiaa..." Jeccu selosti.
Koko lattia oli ihan kuolassa. Koirat olivat innostuneet ehkä liikaa. Mehuakin sinne oli kaatunut. Pian Iisa tuli katsomaan lattiaa. Kaikk olivat hiljaa toisin sanoen kunnolla.
"No ohho. Täytyy kyllä myöntää, että täällä on aika sottaista. Kai te autatte minua siivoamaan lattia?" hän sanoi
Kukaan ei voinut kieltäytyä. Se olisi jo törkeää. Aamupalan syötyämme aloitimme moppaamaan lattiaa. Lattiamoppit heiluivat. Lattiassa oli hienoja kuolavanoja ja parinen mehutilkkakin sieltä löytyi.
"Siirrämmekö tunteja tunnilla vai haluatteko pitää kiirettä?" Iisa kysyi
Kukaan ei halunnut pitää mitään kiirettä. Tunteja siirrettiin tunnilla. Aamupala pöydässä ei siivoamisen jälkeen enää puhuttu. Kaikki olivat saaneet mittansa täyteen siivoamisesta.
"ei hän se niin kamalaa ollut." Iisa sanoi
Oikeastaan se oli kaksi kertaa kamalampaa. Iisa ei itse ollut tehnyt mitään muuta kuin vähän pyyhkinut ja heittäytynyt sitten tutkimaan tuntilistaa. Oikeastaan se oli oikein. Eihän Iisa ollut koiria villittänyt tai kaatanut mehua lattialle.
"siivositte hyvin nyt voitte menään valmistelemaan hepojanne." Iisa sanoi
"joo" koko konkkaronkka sanoi.
MUOKKAAN TARINAA PITEMMÄKSI JA PAREMMAKSI. jA PIIRRÄN KUVAN.
|
|
|
Post by Emertus on Nov 3, 2011 19:44:02 GMT 2
Kehystarina - Perjantai yö Iltapalan jälkeen mahani ei enää kurissut. Makoilin pedilläni kuunnellen muiden juttuja. Muistan iltapalapöydästä nappaamani rusinat ja alan mutustaa niitä pieneen makean nälkääni. Hiljaisuuden oli sanottu alkavan kello yksitoista, mutta olin aivan varma, ettemme tulisi tottelemaan moista käskyä. Ihan kuin pienenä. Kaverin luona yökyläillessäni höpötimme pitkään ja myöhään kaikesta mahdollisesta. Väsyneenä juttumme muuttuivat aina vain oudommiksi ja kikatus raikui aina kaverini vanhempien korviin. Ihme kyllä saimme monesti jatkaa jutusteluamme. Yhdyn muiden keskusteluun ja pian naureskelimme hauskoille jutuille, joita tuntui riittävän vaikka koko yöksi. Jossain vaiheessa aiheemme eksyi ammatinvalintakysymyksiin ja siitä, miksi kukainenkin haluaisi isona. Joku tahtoi ratsastuksenopettajaksi, joku tallin omistajaksi jne. Itse en ollut vielä täysin varma, mitä halusin. Pian puhuimme myös lapsuutemme unelma-ammatista. "Mä tahdoin olla prinsessa." "Oho mä kans! Se oli varmaa aika monen tytön unelma. "Ei ainakaa mun, mä tahoin astronautiks." "Mä taas haaveilin filmitähden urasta." Yhtäkkiä keskustelumme päättyi kun Aimie pomppasi ylös sängyltään ja katsoi meitä kauhuissaan. "Tuolla ulkona liikkuu joku!" Hän huudahti kuiskaen ja osoitti ulos. Me kaikki hiljennyimme ja jäimme kuuntelemaan. "Kuka siel voi olla? Hrr tää ei oo yhtää kivaa. Halloweenki oli vasta ni oon vielki hiukan säikkynä." Peppi kuiskaa hiljaa ja tarttuu minua kädestä. Itseänikin alkaa hiukan pelottaa. Mielikuvitukseni saattaa joskus ottaa minusta vallan. Samassa oveen koputetaan. Iso vingahdus pääsi meidän kaikkien suusta kun muukalainen tarttui oven kahvaan. Huokaisimme pian kaikki syvään helpotuksesta, sillä oven takaa paljastui tuttuja kasvoja, jotka kuuluivat Lynnille, Danielille ja Santerille. "Näytätte kaikki ihan haamun nähneiltä." Daniel naurahti ja me katselimme hiukan noloina toisiamme. "Ei saa tolleen säikytellä!" Jade tiuskaisi, mutta naurahti pian perään. "Noh lupaamme lähettää ensi kerralla oikeen kirjeen että tiiätte tulostamme." Santeri vitsaili ja sai meidät kaikki nauramaan ja rentoutumaan. "Joo mut siis asiamme oli se, että nyt kuulkaas lähetään pienelle yömaastolle. Jokainen ottaa oman leirihoitsunsa." Lynn sanoi pirteästi ja pienen alkuhämmennyksen laannuttua aloimme siirtyä ulos. Itse maastoilu sujui hyvin. Kuljimme rauhalliseen tahtiin ja ihastelimme yllemme kaartuvaa tähtitaivasta.
|
|
|
Post by Lynn on Nov 12, 2011 10:18:51 GMT 2
Muistuttelen, että kisaosallistumisten on ilmestyttävä mun pm-boksiin 15.11. mennessä! Tähän saakka vain yksi osallistuminen on löytänyt perille.
|
|
|
Post by Lynn on Nov 12, 2011 15:44:16 GMT 2
TUNNIT päivittelen pikkuhiljaa tähän viestiin1. tunti- leiriratsuihin tutustumista - perustyöskentelyä - sopivan laukan löytämistä - tilan ja etäisyyksien arvioimista - esteistunta, kevyt istunta HyppyjärjestyksiäA C B A A B C D2 D1 A C D1 D2 C B A B A C D2 D1 Näitä ja pätkiä näistä hypättiin tunnilla. A ristikko, B okseri, C tynnyri, D pysty-pysty. Ryhmä AJeccu - Ronja Pieni Ronja-issikka on varsin kiltti tapaus, mutta sitä täytyy todella ratsastaa, jos sen haluaa oikeasti työskentelevän, eikä vain hölköttelevän! Sen sait huomata, kun aloimme työstää laukkaa esteradalle sopivaksi. Ronjan peruslaukka tuppaa olemaan turhan tahmea oikealle esteradalle. Varo, ettet kumarru etunojaan esteen lähestyessä. Hewu - Ville Villeen olisi saanut pistää lisää vauhtia ja sitä voisi yleisesti ottaen ratsastaa hieman rohkeammin. Ville tarvitsee toisinaan ratsastajaltaan aika paljonkin apua ja rohkaisua radalla. Yhteistyössä oli hyviä pätkiä ja suuraplodit siitä, ettei tynnyrille tullut yhtäkään kieltoa, vaikka se ei tosiaan ole Villen paras ystävä! Emilia - Väiski Väiski on vauhtiveikko, ja sitä jää helposti pidättämään siinä pelossa, että se lähtee räpylästä. Tiukkaakin tiukempi ohjastuntuma onkin varmin tapa saada ruuna pikakiituroimaan - sen kanssa tulee muistaa pidättää ja hellittää. Kenties ruunan vauhti vähän yllätti ja sai sut jännittymään, mikä näkyi toisinaan epäröimisenä. Hyviä pätkiä oli ja loppua kohden te molemmat rentouduitte, mikä teki työskentelystä heti nautittavampaa molemmille. Aimie - Indi Tunnin toinen vauhtiponi löytyi sun altasi. Pilkkuponi oli mahdottoman innoissaan päästessään hyppäämään ja sen kanssa piti tehdä töitä, jotta se malttoi odottaa apuja ja toimintaa. Indi ei ole helpoimpia hyppyhevosia, se kuumuu ja innostuu ja sillä on tapana koikkelehtia. Pidä käsi rauhallisena ja huolehdi siitä, että katse kulkeutuu aina ajoissa sinne, minne ollaan menossa. Ryhmä BJanica - Piitu Piitu on mukava ratsu, joskin toisinaan hitusen raskas kädelle ja reaktioissaan hidas. Sitä piti vähän herkistellä, ennen kuin se alkoi reagoida apuihin nopeammin ja tällöin laukan säätely helpottui. Piituun olisi saanut loihtia vähän lisää energiaa, nyt se oli vähän kilpikonnana liikenteessä. Vaikka keskityt hevoseen, muista pitää katse menosuunnassa. Peppi - Blingi Blingi onkin hauska tuttavuus, jossa on omat haasteensa, mitä ratsastettavuuteen tulee. Blingillä on pitkä laukka-askel, jota ei ole järin helppo lähteä lyhentelemään tuosta noin vaan sormia napsauttamalla. Tällä tunnilla nähtiin useita raviintipahtamisia, mutta osoitit ihailtavaa periksiantamattomuutta, kun et antanut pienten hankaluuksien lannistaa itseäsi. Joukkoon mahtui useita hienoja hyppyjä ja teitä, mutta ajoittain Blingi pääsi valumaan kaarteissa ulos. Jade - Arttu Arttu kuuluu tallin herkkiskastiin, mutta on kyllä todella rauhoittunut ja järkevöitynyt aikojen saatossa. Se ei enää ylireagoi hipaisua vahvempiin apuihin, kuten se eräässä vaiheessa tapasi tehdä. Nyt sitä saa jo ratsastaa ihan rohkeasti - välillä tunnuit aristelevan ja ikään kuin odottavan, että mitähän tämä hevonen tekee, jos minä teen näin. Se tekee, mitä annat sen tehdä. Emertus - Bruno Allasi oli mulle edelleen vähän mysteerihevonen, Brunosta en juuri mitään tiennytkään etukäteen. Yhteistyönne on selvästi jo hyvällä tasolla ja Bruno on taitava estehevonen, jolle tunnin harjoitteissa oli kuitenkin omat haasteensa. Ori oli melko malttamaton koko tunnin ajan, ja jouduitkin käyttämään paljon energiaa siihen, että hevonen keskittyi tehtävään eikä johonkin ihan muuhun, kuten muihin maneesissaolijoihin. Huolellisuutta teiden ratsastamiseen, niin etäisyyksien katsominen helpottuu.
|
|
|
Post by claudia on Nov 17, 2011 15:33:12 GMT 2
La ilta: Rantasaunan kiuas on kuumana ja on aika mennä saunaan. Huimimmat uskaltautuvat uimaan marraskuiseen Oitinlampeen - hyrr! Saunan jälkeen käväistään iltapalalla ja hipsitään sitten jälleen aitalle Santerin, Danielin ja Lynnin liittyessä seuraan. Joku kaivaa korttipakan esille ja ehdottaa tottuutta ja tehtävää pokerin muodossa... häviäjää odottaa muiden esittämä kysymys tai laatima tehtävä! Tarinaan sisällytettävät sanat: viinirypäle, mustasukkainen, kuolonsyöjä.
Maksu - sori, myöhässä...
Istahdin kuumalle penkille saunan edustalla. Olin jäänyt hetkeksi puhelemaan Jaden kanssa. "Peppi ja Jade, sauna on jo lämmin!" kuului Emilian huuto ovelta. Nousimme ja lähdimme kohti saunaa. Kuumaa... Sauna höyrysi, kun otin päällysvaatteet pois. Alla olevat uimavaatteet antoivat kaikkien ymmärtää, että minä olin menossa uimaan. "Peppi aikoo lähteä rannalle, vai?" Emertus kysyi naurahtaen. "Jeps", mumisin ja katsoin jääkylmää lampea saunan ikkunasta. Hyi hitsi. Mua kuvottaa! Meinasin kiljua. Aimie, joka oli saanut leirihoitohevosekseen Indin, istui puhelemassa muiden kanssa. Itse istuin kotoisassa nurkassa ja kuuntelin toisella korvalla muiden juttuja. En ollut kertaakaan äänessä.
Jatkuu...
|
|
|
Post by Lynn on Nov 17, 2011 16:57:19 GMT 2
Lisäaikaa kisaosallistumisille tän viikon loppuun, 20.11.2011 asti. Sen jälkeen ratkon tulokset.
|
|
|
Post by claudia on Nov 18, 2011 19:36:27 GMT 2
Lisäaikaa kisaosallistumisille tän viikon loppuun, 20.11.2011 asti. Sen jälkeen ratkon tulokset. Siis, minä tyhmä en älynnyt. Pistänkö siis yksityispostia vai tähän topaan, ja mitä? Kirjoitanko jonkun tarinan kisasta vai? Ja tulenko kisaan Blingillä?
|
|
|
Post by Lynn on Nov 18, 2011 21:50:23 GMT 2
LEIRIKISA Tuotokset lähetetään Lynnille peeämmällä 15.11. mennessä. tullut lisäaikaa 20.11. asti
Kisat ratkaistaan tyyliarvostelulla. Arvovaltainen tuomarimme on Mia, joka on paitsi arvostettu henkilö esteratsastuksen parissa, myös melkoisen sanavalmis tantta nainen. Jokainen ratsastaja saa radastaan kirjallisen palautteen.
Leirikilpailun aiheena onkin tämä palaute. Mitä nasevaa Mia onkaan kirjoittanut sinun ja ratsusi paperiin? Jottei peli kävisi liian helpoksi, jatketaan sanalinjastolla. Tehtävänä on sisällyttää palautteen joukkoon sanat mandariini, pupujussikka, snorkkeli. Miten? Siinäpä vasta pulma... Hauskimman palautteen kirjoittaja palkitaan leirimestaruudella ja Mian estevalmennuksella.
- - - - - Lukutaidolla tästä ehkä olisi selvitty, tai sitten mun ohjeistus on tosi epäselvä. Leiki Miaa, joka on arvostelemassa sun suoritustasi ja kirjoittaa suorituksestasi tyyliarvostelun. Ujuta arvosteluun noi punatut sanat (saa taivuttaa, järjestys ei oo pakko olla sama) ja pyri olemaan hauska. Lähetä mulle yksityisviestillä.
|
|
|
Post by claudia on Nov 19, 2011 13:55:23 GMT 2
Jep jep, mutta siis, onko mun ratsuna Blingi?
|
|
|
Post by Lynn on Nov 19, 2011 14:04:19 GMT 2
Lainaus aloitusviestistä: "Leiriläiset saavat leirihoitsun, jonka kanssa osallistuvat tunneille ja lopussa käytävään kilpailuun".
|
|
|
Post by Lynn on Nov 22, 2011 18:12:49 GMT 2
Kisan tulokset tulevat aikaisintaan viikonloppuna, mulla käynnissä koululla arviointiviikot = tiivistä opiskelua ja kiirettä!
|
|
|
Post by Aimie on Nov 26, 2011 0:39:25 GMT 2
Kehystarina, lauantai-iltapäivä
Syötyämme kaikki mahamme täyteen ja ratsastettuamme aamun, olimme valmiita pienelle ruokalevolle. Yö oli vaihteeksi mennyt valvomiseksi, joten porukka jakaantui väsymyshysteriaa poteviin ja puoliunessa nuokahteleviin. Olimme lojuneet Jecun, Hewun ja Emilian kanssa leiriläisten aitassa miettien pitäisikö jaksaa avata Wii, kun ryhmä B:n jäsenet saapuivat syömästä. Tytöt istahtivat seuraamme, osa mietti päivätorkuille siirtymistä, mutta silloin (pahaksi onneksemme) Iisa ja Tuire saapuivat paikalle.
- Herätys, ylös ja ulos kaikki! Nyt alkaa iltaohjelma! Iisa huikkasi jopa ärsyttävän innokkaalla äänellä. - Mä olin just vetäytymässä unille... Jade mutisi. - Älkääs nyt. Tästä tulee vielä hauskaa, Tuire hymyili. - Teille on luvassa palkintokin! Se sai unihiekat rapisemaan kaikkien silmistä, ja seuraamaan pikajuoksua leirivetäjiämme Mallaspuron päärakennukseen. Siellä meidät istutettiin ruokapöydän ääreen. Jokaiselle oli lapulla merkattu oma paikkansa.
Odotimme jännittyneinä mitä kaksikko oli varallemme keksinyt. Mikä oli tämä tarkan järjestyksen syy? Samalla puolella pöytää minun kanssani istuivat Janica, Emilia ja Peppi, meitä vastapäätä Jeccu, Jade, Emertus ja Hewu. Iisa katsoi kaikkia salaperäisesti ja otti sitten selkänsä takaa kasan kortteja. Jostain syystä ensimmäinen ajatukseni oli "pokemon-kortteja!" Ehkei sentään. - Luvassa on perinteinen tietokisa! Palkinto odottaa teitä, mutta sitä ennen teidän täytyy selvittää parikymmentä haastavaa kysymystä. Kisa alkakoon!
Iisa ja Tuire lukivat vuorotellen "haastavia" kysymyksiään. Oikeastaan ne olivat täysin mahdottomia. Vaihtoehtoja ei ollut, ja kysymykset eivät liittyneet ollenkaan hevosiin, kuten olimme luulleet. Meidän joukkueemme sai ensimmäisen kysymyksen, ja päädyimme vain katselemaan toisiamme neuvottomina vastajoukkueen räkättäessä. Harmi vain, että seuraavalla kierroksella heiltä kysyttiin minä vuonna Superhessu oli ensimmäisen kerran ilmestynyt Aku Ankassa. Oli meidän vuoromme nauraa, kun tyttöjen naamat venähtivät. Superhessu-kysymyksestä huolimatta Jeccu, Jade, Hewu ja Emertus pääsivät niukasti voitolle kahdella kortilla meidän yhtämme vastaan. Jäljellä oli enää laskujeni mukaan hiukan alle puolet kysymyksistä, joten loppujen olisi parempi olla helppoja! Ellei sitten... - Leidit, tulkaas tänne. Mä keksin avaimen meidän voittoon, Janica suhahti meille. Tyttö vilautti meille tuliterää älypuhelinta, jonka avulla pääsimme parissa sekunnissa jokaisen koululaisen lempipaikkaan, Wikipediaan. Pari näpytystä, ja simsala bim - vastaus jokaiseen kysymykseen löytyi.
- Ja nyt viedään viimeistä! Tuire huudahti. - Kuinka paljon... Samassa kuului kopinaa ovelta ja Daniel porhalsi sisään keittiöön. Nuori mies katseli meitä kummastuneena, mutta oli taas tilanteen tasalla kun Tuire antoi herralle kunnian lukea viimeisen kysymyksen. - Eli siis: kuinka paljon rautakanki painaa ja kuinka pitkä se on? Ei tarvittu kuin pari napin painallusta, ja Peppi huudahti täysin oikean vastauksen tuomareille. Voitto oli meidän! Tuuletimme innoissamme, mutta pahaksi onneksi Janica tuuletti kännykkänsä kanssa. - Hei hei, mikäs sulla on kädessä? uusi tuomari Dani huudahti. - Eeeei mikään... Janica sanoi piilottaen puhelimensa hupparinsa taskuun. Dani harppoi tiivisti yhteen pakkautuneen joukkueemme luokse ja kaappasi puhelimen, jossa oli sopivasti Wikipedia auki. - Fuskaajille on aina rangaistus Mallaspurossa, oli sitten kysymys tietokilpailusta tai ilman satulaa keventämisestä, Dani virnisti ilkeästi. - Ton se keksi kyllä omasta päästään, Emilia tuhahti. - Oottakaa hetki, käyn hakemassa Santun ja Lunnin tänne. Tästä tulee hauskaa... siis meille kolmelle. Loppuillan pääsimmekin sitten tekemään perusteellisen hieronnan Danin sanojen mukaan "aina kovasti ahertaville hevosalan ammattilaisille", joiden lihakset huusivat hoosiannaa kuulemma useammin kuin arvasimme. Ilta menikin sitten kolmikon jumiutuneita lihaksia parannellessa omin kätösin. Valitettavasti kuritus ei vielä siihen loppunut, sillä lopun yön saimmekin sitten tehdä iltatallia. Iisa väitti kivenkovaan, että kello ei ollut edes yhdeksää kun raahauduimme takaisin aittaan vihdoin nukkumaan. Ainakin sain kerrankin nukahdettua aikaisin, mutta seuraavana päivänä omia lihaksia kolotti sen verran, että toivoin voivani skipata päivän ratsastukset alkuunsa. Tarinan kliseinen opetus: paha saa aina palkkansa, vaikka käyttäisi älypuhelinta.
|
|