Post by Jonne on Apr 14, 2011 15:24:14 GMT 2
14. huhtikuuta 2011
Megyek az út!
[/color]Megyek az út!
Matkaan lähden, matkaan lähden.. Mä en vaan voinut olla kyräilemättä Vicky Rostin Menolippua, kun harjasin Vilmaa. Mulle oli sukeutunut yllättävä tilaisuus päästä UNKARIIN! Hevosten luvattu maa, tai oikeastaan hevostaidon mekka. Miksi, miten, milloin..? Hommahan oli vähän mutkikas. Mä olin ollut aktiivisesti mukana "toisinajattelijahevostelijoiden" toiminnassa, ja sitten oli tullut puhetta Unkarista. Jollakin oli suhteita johonkin, joka taas sai pienen porukan järkättyä ikään kuin työharjoitteluun eräälle tallille. Enhän mä Unkariin ollut jäämässä, vaan menossa yksinkertaisesti oppiin. Siellä oltiin suostuttu mielellään, sillä luonnollinen hevostaito oli vielä aika tuntematon käsite ympäri maailmaa, ja aina oli hyvä saada lisää "apostoleita". Ensimmäinen ongelma oli ollut raha: tyhjästä on paha nyhjäistä. Sen takia mun oli täytynyt raahautua isän luokse, joka oli lykännyt tuohta käteen. En mä muuten olisi mennyt mutta oli pakko! Meno-paluulippu oli jo hankittuna, muut jutut mä kustantaisin itse. Hieman arvellutti, paljonko mä joutuisin tekemään siellä hommia, mutta se oli sivuseikka. Mä melkein tärisin innosta, koska tää nyt oli vaan niin siistiä!
Mä laitoin Vilmalle satulan ja suitset, ja lähdin pikku kävelylenkille. Kevät oli tosiaan iskenyt mukavasti, lämmintä piisasi ja tiet olivat melkein lumettomat. Vilma huokaisi rentoutuneena ja tallusti eteenpäin, välillä vilkaisten toiveikkaana tienpenkkaa. Pian ruohonkorret alkaisivat kasvaa, ja sehän oli hevosille se kevään kohokohta. Millaistakohan Unkarissa oli.. Vähän kyllä jännitti, koska mä en tiennyt mitään koko maasta enkä osannut varsinkaan kieltä. Tallilla puhuttiin kuulemma myös englantia, mutta vain rajallisesti. Saisi nähdä mihin liemeen tässä vielä jouduttaisiin.
Tallilla mä jäin vielä harjailemaan Vilmaa pitkään ja hartaasti. Että tätä irtokarvan määrää!! Sai pitää suunsa tiukasti kiinni, ettei tulisi karvahammasharjakeliä. Harjaustuokion päätteeksi Vilma näytti oikein hyvältä, mä taas liikkuvalta karvakasalta, joka muistutti etäisesti ihmistä. Yyh. Kun mä olin viemässä puunattua ratsuani takaisin tarhaan, Lynn tuli vastaan. Me juteltiin niitä näitä, ja Lynn muun muuassa valitti, että joutuisi tekemään aamutallit sillä välin kun mä olin poissa. Heh heh.
"Kuin kauan sä oot siellä?"
"Lähen huomenna ja tuun keskiviikkona. Kyllä sä jaksat sen verran ahertaa.." mä kiusoittelin, vaikka eihän mulla periaatteessa ollut siihen varaa. Mä voisin joutua hommiin yhtä lailla, vaikka sitten Unkarissa.
"Joo-o! Jos siellä on joku ihana hevonen ni otat sen sitten mukaas. Mä voisin vaihtaa sen Kaaokseen, alkaa mennä hermot siihenki tihulaiseen pikkuhiljaa.." Lynn mutisi ja loi murhaavan katseen suuntaan, jossa Kaaos ulkoili. Eei, mä olin tullut tulokseen että ne oli ihan hyvä pari - mä en siis ollut ryhtymässä hevosvarkaaksi.
"Voin mä ainaki kortin lähettää, pidä sä vaan Kaaos." mä virnistin ja Lynn näytti kerta kaikkiaan tympääntyneeltä. Kevätmasennusta kenties? Anyways, mä kippasin Vilman tarhaan (jossa se piehtaroitsi kaiken vaivannäön hus pois), ja menin sitten talliin laittelemaan tavaroita kuntoon. Tarkoitus oli saada Vilman kamppeet helppoihin paikkoihin, josta ne löytäisi tyhmäkin, sillä välin kun mä olin pois. Meeba oli lupautunut tekemään tamman ruuat ja tulla tarkistamaan sen vointia. Tyttö itse ei oikein pitänyt ideasta, että mä olin lähdössä, mutta mua ei pidätellyt niin mikään..! Pitäisi painua kipin kapin pakkaamaan, ettei aamulla tulisi viime hetken paniikkia. Siitä oli jo kauan, kun mä olin viimeksi matkustanut minnekään pitkälle, ja jännitys kasvoi vähitellen. Aapuuva.. No, menisin vielä illaksi Meeban tykö, ja voisin unohtaa kaiken stressin.
Vicky Rosti on jumala.