Post by Lynn on Mar 14, 2010 17:45:57 GMT 2
Sunnuntaina 4. huhtikuuta järjestetään Mallaspuron ensimmäinen maastoretki. Parin tunnin mittainen maastovaellus on osa Mallaspuron avajaisviikonloppua. Retkeä johtaa tilan ratsastuksenopettaja Iisa, jonka ratsuna nähdään varma ja vakaa Piitu-tamma. Mukaan lähtee myös Lynn nuorella Teresia-tammalla.
Maastovaellus on avoin kaikille. Tunnille ilmoittauduttaessa sitoudutaan myös maksamaan tunti tarinalla tai tapahtumakuvalla. Ratsun tulee asua Mallaspurossa, eli mukaan voi tulla tilan tuntihevosilla. Yksityisten omistajat saavat myös lähteä mukaan omilla hevosillaan. Ilmoittautumisviestissä kannattaa mainita mielellään kaksikin hevostoivetta, sillä mikäli ykköstoivetta ei voida toteuttaa, pyritään sitten antamaan ratsuksi toinen toivehevonen.
Osallistumiset suoritetaan tähän topikiin jo torstaihin 1.4. mennessä, jotta ylläpidolle jää riittävästi aikaa julkaista tarina retken päivämäärään mennessä.
Järjestys:
Kärjessä Iisa - Piitu
Dina - Kati maksanut
Kasino - Bundy
hannes - Piirto maksanut
Lynn - Teresia
Aleksandra - Nero maksanut
Mila - Löpö maksanut
Veronica - Lellu maksanut
Leea - Trulli maksanut
Tunti on täynnä!
MAASTOREITTI
TUNTITARINA
Tallissa vallitsee suloinen hälinä, kun Iisa violetteine hiuksineen pelmahtaa paikalle tuntilista muassaan. Iisa vilkuttaa Lynnille, joka keskeyttää käytävänlakaisun ja vilkuttaa takaisin. Tyttö on lähdössä mukaan maastoretkelle Teresian kanssa, toisaalta, jotta Teresia saisi lisää kokemusta, toisaalta jotta joukon keskivälissä on joku niin sanotusti paikallinen siinä tapauksessa, että jono jostain syystä hajoaisi. Tallissaolijoiden huomio kiinnittyy Iisaan, joka kiinnittää listan nuppineuloilla ilmoitustaululle - ja kun Iisa väistyy syrjään, tytöt kipittävät katsomaan listaa.
"Jej, mä sain Katin", jo Iisallekin tutuksi tullut Katin hoitajatar Dina toteaa. "Kasino, sullon Bundy!"
"Piirto... ihanaa! Mut apua, millanen Piirto on?" Hannes ihmettelee.
"Ahhah, mä pidän perää", Leea naurahtaa.
"Ja se on vastuullinen tehtävä", Iisa sanoo silmäänsä iskien. "Jos Veronica tippuu tolta ex-poniltaan, saat huutaa jonon pysähdyksiin."
"Hei!" Veronica protestoi. "Mä mitään tipu, saattepa nähdä!"
Riuskaan tapaansa Iisa harjaa Piitun (joka on parhaassa karvanlähtövaiheessa) ja satuloi sen.
"Alkaako olla valmista?" Iisa huutelee tallissaolijoille.
"Ei vielä! Löpö, lopeta!" kuuluu Milan tomera komennus. "TITO! Älä syö Löpön ohjia!"
Aasikaksikko on taas vauhdissa, Iisa tuumaa. Kyllä, Löpö tuntuu toisinaan olevan vähintäänkin yhtä aasi kuin oikea aasiystävänsä Tito. Ne tuntuvat omaksuvan toisiltaan tapoja asuessaan samassa karsinassa. Pian kaikki päätallilaiset tuntuvat olevan valmiita, joten Iisa taluttaa Piitun pihalle ja muut seuraavat perässä. Myös pihaboksilaiset saapuvat kentälle kaartoon, ja piakkoin koko ryhmä on saatu järjestettyä hevosten selkiin.
"Okei, eli nyt ollaan valmiit lähtöön! Perussäännöt varmaan osaattekin, mutta kerrataan vielä sen verran, että muistatte että maastossa ei ohiteta toisia. Jos hevoset innostuu, voitte ratsastaa kiinni edellisen häntään, nää ei ihan hevillä potki, mutta pyritään pitämään kuitenki turvaväliä. Ei mitään hirveetä kaahotusta, otetaan varovasti kun kuitenkin hevosille aikalailla ekoja melko lumettomia maastoja talven jäljiltä ja niistä saattaa olla tosi jännää ja hauskaa päästä vähän metsiin ryömimään", Iisa painottaa ja ratsastajat nyökkäilevät.
"Ja otetaan ravia!"
Iisan ohje kiirii aina jonon päähän saakka, missä Leea joutuu pidättelemään Trullia, joka tahtoisi kovasti sännätä laukalle. Trullin karvainen bestis Lellu kiikuttaa entistä omistajaansa niin ikään ravin ja laukan sekaisessa askellajissa eteenpäin ja Löpö innostuu pukittamaan muutamaan otteeseen. Kaikeksi onneksi Milan onnistuu roikkua mukana vauhdissa, vaikka tyttö ehtiikin käymään hieman ponin kaulan päällä makaamassa. Aleksi - Aleksandra - sen sijaan saa nauttia kiltin Nero-ponin tasaisen reippaasta askelluksesta. Lynn pidättelee innokasta Teresiaa ja tuntee kiitollisuutta siitä, että edessä on Teresian talli- ja tarhakaveri Piirto, jota ei perässäroikkumiset pahemmin haittaa. Kati-tamma ravailee tyynesti Iisan ja Piitun perässä, ja Dina näyttää uppoutuneen omiin ajatuksiinsa.
Matka taittuu rauhaisaan tahtiin ja hevoset tuntuvat vauhdikkailta ja pirteiltä saadessaan maastoilla pitkästä aikaa kutakuinkin lumettomissa maisemissa. Vain porukan hienohelmat, Teresia ja Trulli, jaksavat aiheuttaa epäjärjestystä kuralammikoiden kohdalla kiertämällä ne mahdollisuuksien mukaan kaukaa.
"Hullu hevonen!" Iisa kuulee Lynnin puhisevan, kun Teresia huomaa, ettei pääse kiertämään lätäkköä ja loikkaa yli näyttävällä leiskautuksella.
Aleksandra nauraa, mutta nauru loppuu lyhyeen, kun Nerokin kieltäytyy astumasta veteen ennen kuin pitkän maanittelun jälkeen.
Matka jatkuu kutakuinkin kommelluksitta, ja Iisa esittelee lähiseutua. Innostusta porukassa herättää maininta Mallaspuron tulevista maastoesteistä.
"Voidaan käydä vähän kattomassa et mihin ne tulee, mutta ensin meillä olisi tässä tiedossa sellanen operaatio kuin puron ylittäminen", Iisa toteaa, kun ratsukot saapuvat puroa ylittävän sillan luo. "Jotkut hevoset ei ehkä tykkää tästä, mutta kaikki on ylittäneet tän sillan ennenkin ilman mitään ongelmia ja niin ne tekee nytkin. Antakaa niille aikaa ylittää toi silta, älkää hoputtako tai ne luulee että siinä on oikeasti jotain pelättävää. Ja mennään sitten!"
Kaikeksi onneksi koko retkue pääsee ylittämään sillan ilman sen kummempia sattumuksia, vaikka jonon toiseksiviimeisenä töpöttelevä Lellu kokeekin tarpeelliseksi sinkaista laukkaan sillan puolessa välissä. Löpö luimistaa mokomalle loikkijalle ja kiihdyttää itsekin raviin, mikä puolestaan saa Neron hermostumaan ja loikkaamaan eteenpäin. Tilanteessa on kaaoksen alkusointi, mutta onneksi Hannes saa Piirron pysymään rauhallisena, vaikka Teresiakin innostuu muiden säikkyilemisestä. Jono pysyy kasassa Piirron perässä, ja pian voidaan jälleen jatkaa ravissa pikku pätkä ennen maastoesteiden tulevaa paikkaa.
"Otetaan vähän laukkaa tässä, hallitusti ja rauhallisesti, ei kaasutteluja!" Iisa huikkaa ja siirtää Piitun tasaiseen, rauhalliseen laukkaan.
Tytöt seuraavat perässä ja hevoset pärskivät innoissaan. Mitään kiihdyttelyjä ei tule, vaan ratsukkolauma pysyy siististi jonossa. Pian Iisa komentaa ratsukot takaisin raviin ja pikkuhiljaa ravin kautta käyntiinkin saakka.
"Me aletaan nyt lähestyä sellaista paikkaa kuin Uhrikallio", Iisa kertoilee jonon kärjessä. "Uhrikallioon liittyy oma tarinansa. No niin, nyt nähdään jo ensimmäisiä vilauksia... Kuten kohta näätte, Uhrikallio on aika sileä ja laakea toiselta sivultaan, mutta nyt me lähestytään vähän jyrkempää puolta. Me aiotaan kiivetä tästä ylös. Jos me kierrettäisiin vähänkin vasemmalle, me nähtäisiin äkkijyrkkä seinämä, ja koska meidän tavoite on nyt selvitä hengissä tästä retkestä, me ei tulla käymään kovin lähellä sitä seinämää. Täällä voi käydä tutustumassa sitten jalan, mutta hevosten kanssa ei ainakaan ylhäällä mennä läheltäkään seinämää. Ratsastuspolku kyllä kiertää täällä alhaalla jonkun matkan päästä siitä jyrkästä, joten sen pääsee näkemään myös ratsailta."
Iisa pitää pienen tauon.
"Lähdetään kiipeämään, antakaa hevosille aikaa etsiä omat jalansijat. Kun päästään ylös, mä voisin vähän valottaa teille Uhrikallion tarinaa", hän lupaa vielä ja päästää Piitun kapuamaan polkua pitkin ylöspäin.
Nousu ottaa aikansa, sillä kallio on paikoin aavistuksen märkää ja hevoset etsivät varovasti vähemmän liukkaita jalansijoja. Kaikki suoriutuvat siitä kuitenkin kaatumatta, tippumatta ja mustelmitta. Kallion laella Iisa käskee ratsastajia tulemaan puolikaareen hänen ympärilleen ja virnistää tyytyväisenä nähdessään ratsastajien vaikuttuneet ilmeet. Paikka on hieno, sen Iisa tietää ja vaikka hän on käynyt Uhrikallioilla usein aiemminkin, ei sen jylhä kauneus lakkaa ihastuttamasta häntä.
"Kuinka moni tietää Uhrikallion tarinan entuudestaan?" Iisa kysyy, ja Lynn on ainoa tarinan tunteva ratsastaja. "No, nimestäkin voi päätellä, että ennen vanhaan täällä on uhrattu. Tänne paikalliset ihmiset ovat tuoneet uhrilahjojaan halutessaan lepytellä tai muuten vaan pitää jumalia hyvällä tuulella, ja kuten arvata saattaa, tämmösistä paikoistahan kiertää kaikenlaisia huhuja ja juttuja."
Iisa pitää tauon ja huomaa ratsastajien kuuntelevan tarkkaavaisina. Bundyn selässä istuva Kasino vilkuilee ympärilleen ja Dinakin katsahtaa taakseen kuin etsien merkkiä vanhasta uhripaikasta. Leeaa tuntuu puistattavan ja Hannes hymyilee vaivihkaa Trullin ratsastajalle. Veronicaa ei tunnu pelottavan, mutta Mila ja Aleksandra vilkaisevat toisiaan jännittyneen oloisina. Lynn istuu Teresian selässä ajatuksiinsa uppoutuneena ja silittelee tamman kaulaa hajamielisenä. Hevoset tuntuvat kuuntelevan ja pälyilevän ympäristöään, kuten ne tekevät aina Uhrikalliolla.
"Varmaan tunnetuin ja ehkä järkyttävin kertomus kertoo, kuinka erään talonpoikaisperheen tytärtä pidettiin hulluna ja noitana. Tytön isä oli neuvoton eikä tiennyt mitä tehdä - selväähän oli, ettei niinsanotusti hullua tytärtä saa ellei ole jollakin tavalla suututtanut jumalia. Niinpä heitä täytyi lepytellä", Iisa sanoo hieman päätään pyöritellen. "Kerrotaan että isä uhrasi oman tyttärensä säästääkseen perheensä kärsimyksiltä... mutta nämä nyt on vaan puheita. Voihan ne tietysti tottakin olla, mutta puheita ne vaan on, sanon minä."
"Ja lähdetään sitten laskeutumaan tota toista puolta pitkin alas, se on mukavan loiva rinne, mutta pitkä ja saattaa olla liukas. Annetaan hevosten taas etsiä omat jalansijansa", Iisa opastaa.
Kun ratsukkoryhmä kävelee hitaaseen tahtiin rinnettä alas, ratsastajat eivät voi vastustaa kiusausta katsella ympärilleen. Jos näkisi pienen merkinkin tarinan todenperäisyydestä... Jonon keskivaiheilla ratsastava Lynn osoittaa muille hieman luhistunutta kiviröykkiötä, jonka sanotaan toimineen uhrialttarina.
"Tai voi se olla vaan kivikasakin", Iisa huomauttaa, jotteivät tytöt ala nähdä mitään haamuja kallioilla.
Retkue suoriutuu alas kalliolta ja jatkaa matkaa reippaassa ravissa. Nyt Piirtokin on alkanut kerätä hieman kierroksia, mutta Hannes pitelee vauhdikasta suomenhevostammaa rauhallisena ja valittaa pian kipeytyviä käsiä.
"Kyllä se siitä rauhottuu, usko pois vaan", Iisa lupailee.
"Toivotaan", Hannes huokaisee ja taputtaa sitten ratsunsa kaulaa hymyillen. "Vauhtia riittää."
Porukka taivaltaa suuren metsän laitaa ja kevätlinnut sirkuttelevat laulujaan ilmoille. Taivas on hieman pilvessä, mutta pilvien lomasta kuikuilevat auringonsäteet kimmeltävät jäljellä olevan hangen suurikiteisellä pinnalla. Ratsujen kaviot tömähtelevät pehmeästi sammaleisella polulla ja jossain syvempänä metsässä vanha kuusipuu karistaa lunta oksiltaan. Lumen putoamisesta aiheutuva kahahdus saa hevoset hieman säpsähtämään, mutta sitten ne tuntuvat tuumaavan kuulleensa sen äänen aiemminkin - niin, se on kevään ääni.
"Okei, nyt me voidaan laukata vähäsen", Iisa huikkaa, kun ryhmä saapuu hyväpohjaiselle hiekkatielle. "Eikä edelleenkään mitään kiihdyttelyjä!"
Niine sanoineen violettitukkainen nainen antaa pirteän suomenhevosen keinahtaa laukkaan ja nousee itse hieman kevyeen istuntaan. Piitu pärskii tyytyväisenä ja kiihdyttää kokeeksi hieman vauhtia, mutta Iisa ei anna sen pinkoa oman mielensä mukaan, vaan pitää tamman hallinnassa. Taaempaa jonosta kantautuu heleä naurahdus ja Iisa hymyilee itsekseen. Kavioiden kumu hiekkatien pintaa vasten, tuulen lempeä suhina ja lintujen sirkutus luovat yhdessä varmasti maailman kauneimpiin kuuluvan äänimaailman.
"Kohta saavutaan Valapuron tilan maille, ja sitten ollaankin jo ihan lähellä Oitinjärveä", Iisa ilmoittaa, kun hevoset puhaltelevat pidemmällä ohjalla rauhallisessa käynnissä. "Nyt saadaan näköjään palailla kotia kohti aika reippaaseen tahtiin, että ehditään alta pois - ihan kun täällä alkaisi kohta sataa! Otetaan ohjat takasin kunnon tuntumalle ja lähdetään raviin!"
Maastoporukka kiertää Oitinjärven lounais- ja länsirantaa pitkin ja ohittaa Oitinkalliot. Alkaa tuulla, ja Iisa vilkuilee taivaalle toivoen, että sade alkaa vasta tallilla tai jättää kokonaan alkamatta. Onneksi matkaa on enää pari kilometriä.
Viimeinen puoli kilometriä kävellään hevosten puhallellessa tyytyväisinä pidemmällä ohjalla. Iisa ilahtuu nähdessään ensimmäiset vilahdukset Mallaspuron rakennuksista, mutta hän huokaisee helpotuksesta liian aikaisin. Porukka ehtii nippa nappa ratsastaa pihaan, kun alkaa sataa - ensin pieni pisara kerrallaan, sitten yhä useampia pieniä tippoja ja lopulta suuria vesipisaroita ryöpsähtää alas kuin saavista kaatamalla.
"Kiitos ja ratsailta!" Iisa karjuu sateen ylitse, kun kaikki ratsukot ovat kaarrossa.
Porukka kipittää tallin suojiin hoivaamaan hevosia, ja ulkona kevätsade pyyhkii maisemaa. Tätä vauhtia lumet häviävät ensi viikkoon mennessä, Iisa pohdiskelee taputtaessaan Piitua, joka seisoo tyytyväisenä karsinassaan Iisan riisuttua ratsultaan varusteet.
"Ja sitten on ne kurakelit..." nainen mumisee itsekseen poistuessaan tamman luota pesukarsinan suuntaan aikeinaan pestä kuolaimet, viedä varusteet paikoilleen ja hakea harjat.
Nyt ne kurakelit sitten todella alkavat.
Maastovaellus on avoin kaikille. Tunnille ilmoittauduttaessa sitoudutaan myös maksamaan tunti tarinalla tai tapahtumakuvalla. Ratsun tulee asua Mallaspurossa, eli mukaan voi tulla tilan tuntihevosilla. Yksityisten omistajat saavat myös lähteä mukaan omilla hevosillaan. Ilmoittautumisviestissä kannattaa mainita mielellään kaksikin hevostoivetta, sillä mikäli ykköstoivetta ei voida toteuttaa, pyritään sitten antamaan ratsuksi toinen toivehevonen.
Osallistumiset suoritetaan tähän topikiin jo torstaihin 1.4. mennessä, jotta ylläpidolle jää riittävästi aikaa julkaista tarina retken päivämäärään mennessä.
Järjestys:
Kärjessä Iisa - Piitu
Dina - Kati maksanut
Kasino - Bundy
hannes - Piirto maksanut
Lynn - Teresia
Aleksandra - Nero maksanut
Mila - Löpö maksanut
Veronica - Lellu maksanut
Leea - Trulli maksanut
Tunti on täynnä!
MAASTOREITTI
TUNTITARINA
Tallissa vallitsee suloinen hälinä, kun Iisa violetteine hiuksineen pelmahtaa paikalle tuntilista muassaan. Iisa vilkuttaa Lynnille, joka keskeyttää käytävänlakaisun ja vilkuttaa takaisin. Tyttö on lähdössä mukaan maastoretkelle Teresian kanssa, toisaalta, jotta Teresia saisi lisää kokemusta, toisaalta jotta joukon keskivälissä on joku niin sanotusti paikallinen siinä tapauksessa, että jono jostain syystä hajoaisi. Tallissaolijoiden huomio kiinnittyy Iisaan, joka kiinnittää listan nuppineuloilla ilmoitustaululle - ja kun Iisa väistyy syrjään, tytöt kipittävät katsomaan listaa.
"Jej, mä sain Katin", jo Iisallekin tutuksi tullut Katin hoitajatar Dina toteaa. "Kasino, sullon Bundy!"
"Piirto... ihanaa! Mut apua, millanen Piirto on?" Hannes ihmettelee.
"Ahhah, mä pidän perää", Leea naurahtaa.
"Ja se on vastuullinen tehtävä", Iisa sanoo silmäänsä iskien. "Jos Veronica tippuu tolta ex-poniltaan, saat huutaa jonon pysähdyksiin."
"Hei!" Veronica protestoi. "Mä mitään tipu, saattepa nähdä!"
Riuskaan tapaansa Iisa harjaa Piitun (joka on parhaassa karvanlähtövaiheessa) ja satuloi sen.
"Alkaako olla valmista?" Iisa huutelee tallissaolijoille.
"Ei vielä! Löpö, lopeta!" kuuluu Milan tomera komennus. "TITO! Älä syö Löpön ohjia!"
Aasikaksikko on taas vauhdissa, Iisa tuumaa. Kyllä, Löpö tuntuu toisinaan olevan vähintäänkin yhtä aasi kuin oikea aasiystävänsä Tito. Ne tuntuvat omaksuvan toisiltaan tapoja asuessaan samassa karsinassa. Pian kaikki päätallilaiset tuntuvat olevan valmiita, joten Iisa taluttaa Piitun pihalle ja muut seuraavat perässä. Myös pihaboksilaiset saapuvat kentälle kaartoon, ja piakkoin koko ryhmä on saatu järjestettyä hevosten selkiin.
"Okei, eli nyt ollaan valmiit lähtöön! Perussäännöt varmaan osaattekin, mutta kerrataan vielä sen verran, että muistatte että maastossa ei ohiteta toisia. Jos hevoset innostuu, voitte ratsastaa kiinni edellisen häntään, nää ei ihan hevillä potki, mutta pyritään pitämään kuitenki turvaväliä. Ei mitään hirveetä kaahotusta, otetaan varovasti kun kuitenkin hevosille aikalailla ekoja melko lumettomia maastoja talven jäljiltä ja niistä saattaa olla tosi jännää ja hauskaa päästä vähän metsiin ryömimään", Iisa painottaa ja ratsastajat nyökkäilevät.
"Ja otetaan ravia!"
Iisan ohje kiirii aina jonon päähän saakka, missä Leea joutuu pidättelemään Trullia, joka tahtoisi kovasti sännätä laukalle. Trullin karvainen bestis Lellu kiikuttaa entistä omistajaansa niin ikään ravin ja laukan sekaisessa askellajissa eteenpäin ja Löpö innostuu pukittamaan muutamaan otteeseen. Kaikeksi onneksi Milan onnistuu roikkua mukana vauhdissa, vaikka tyttö ehtiikin käymään hieman ponin kaulan päällä makaamassa. Aleksi - Aleksandra - sen sijaan saa nauttia kiltin Nero-ponin tasaisen reippaasta askelluksesta. Lynn pidättelee innokasta Teresiaa ja tuntee kiitollisuutta siitä, että edessä on Teresian talli- ja tarhakaveri Piirto, jota ei perässäroikkumiset pahemmin haittaa. Kati-tamma ravailee tyynesti Iisan ja Piitun perässä, ja Dina näyttää uppoutuneen omiin ajatuksiinsa.
Matka taittuu rauhaisaan tahtiin ja hevoset tuntuvat vauhdikkailta ja pirteiltä saadessaan maastoilla pitkästä aikaa kutakuinkin lumettomissa maisemissa. Vain porukan hienohelmat, Teresia ja Trulli, jaksavat aiheuttaa epäjärjestystä kuralammikoiden kohdalla kiertämällä ne mahdollisuuksien mukaan kaukaa.
"Hullu hevonen!" Iisa kuulee Lynnin puhisevan, kun Teresia huomaa, ettei pääse kiertämään lätäkköä ja loikkaa yli näyttävällä leiskautuksella.
Aleksandra nauraa, mutta nauru loppuu lyhyeen, kun Nerokin kieltäytyy astumasta veteen ennen kuin pitkän maanittelun jälkeen.
Matka jatkuu kutakuinkin kommelluksitta, ja Iisa esittelee lähiseutua. Innostusta porukassa herättää maininta Mallaspuron tulevista maastoesteistä.
"Voidaan käydä vähän kattomassa et mihin ne tulee, mutta ensin meillä olisi tässä tiedossa sellanen operaatio kuin puron ylittäminen", Iisa toteaa, kun ratsukot saapuvat puroa ylittävän sillan luo. "Jotkut hevoset ei ehkä tykkää tästä, mutta kaikki on ylittäneet tän sillan ennenkin ilman mitään ongelmia ja niin ne tekee nytkin. Antakaa niille aikaa ylittää toi silta, älkää hoputtako tai ne luulee että siinä on oikeasti jotain pelättävää. Ja mennään sitten!"
Kaikeksi onneksi koko retkue pääsee ylittämään sillan ilman sen kummempia sattumuksia, vaikka jonon toiseksiviimeisenä töpöttelevä Lellu kokeekin tarpeelliseksi sinkaista laukkaan sillan puolessa välissä. Löpö luimistaa mokomalle loikkijalle ja kiihdyttää itsekin raviin, mikä puolestaan saa Neron hermostumaan ja loikkaamaan eteenpäin. Tilanteessa on kaaoksen alkusointi, mutta onneksi Hannes saa Piirron pysymään rauhallisena, vaikka Teresiakin innostuu muiden säikkyilemisestä. Jono pysyy kasassa Piirron perässä, ja pian voidaan jälleen jatkaa ravissa pikku pätkä ennen maastoesteiden tulevaa paikkaa.
"Otetaan vähän laukkaa tässä, hallitusti ja rauhallisesti, ei kaasutteluja!" Iisa huikkaa ja siirtää Piitun tasaiseen, rauhalliseen laukkaan.
Tytöt seuraavat perässä ja hevoset pärskivät innoissaan. Mitään kiihdyttelyjä ei tule, vaan ratsukkolauma pysyy siististi jonossa. Pian Iisa komentaa ratsukot takaisin raviin ja pikkuhiljaa ravin kautta käyntiinkin saakka.
"Me aletaan nyt lähestyä sellaista paikkaa kuin Uhrikallio", Iisa kertoilee jonon kärjessä. "Uhrikallioon liittyy oma tarinansa. No niin, nyt nähdään jo ensimmäisiä vilauksia... Kuten kohta näätte, Uhrikallio on aika sileä ja laakea toiselta sivultaan, mutta nyt me lähestytään vähän jyrkempää puolta. Me aiotaan kiivetä tästä ylös. Jos me kierrettäisiin vähänkin vasemmalle, me nähtäisiin äkkijyrkkä seinämä, ja koska meidän tavoite on nyt selvitä hengissä tästä retkestä, me ei tulla käymään kovin lähellä sitä seinämää. Täällä voi käydä tutustumassa sitten jalan, mutta hevosten kanssa ei ainakaan ylhäällä mennä läheltäkään seinämää. Ratsastuspolku kyllä kiertää täällä alhaalla jonkun matkan päästä siitä jyrkästä, joten sen pääsee näkemään myös ratsailta."
Iisa pitää pienen tauon.
"Lähdetään kiipeämään, antakaa hevosille aikaa etsiä omat jalansijat. Kun päästään ylös, mä voisin vähän valottaa teille Uhrikallion tarinaa", hän lupaa vielä ja päästää Piitun kapuamaan polkua pitkin ylöspäin.
Nousu ottaa aikansa, sillä kallio on paikoin aavistuksen märkää ja hevoset etsivät varovasti vähemmän liukkaita jalansijoja. Kaikki suoriutuvat siitä kuitenkin kaatumatta, tippumatta ja mustelmitta. Kallion laella Iisa käskee ratsastajia tulemaan puolikaareen hänen ympärilleen ja virnistää tyytyväisenä nähdessään ratsastajien vaikuttuneet ilmeet. Paikka on hieno, sen Iisa tietää ja vaikka hän on käynyt Uhrikallioilla usein aiemminkin, ei sen jylhä kauneus lakkaa ihastuttamasta häntä.
"Kuinka moni tietää Uhrikallion tarinan entuudestaan?" Iisa kysyy, ja Lynn on ainoa tarinan tunteva ratsastaja. "No, nimestäkin voi päätellä, että ennen vanhaan täällä on uhrattu. Tänne paikalliset ihmiset ovat tuoneet uhrilahjojaan halutessaan lepytellä tai muuten vaan pitää jumalia hyvällä tuulella, ja kuten arvata saattaa, tämmösistä paikoistahan kiertää kaikenlaisia huhuja ja juttuja."
Iisa pitää tauon ja huomaa ratsastajien kuuntelevan tarkkaavaisina. Bundyn selässä istuva Kasino vilkuilee ympärilleen ja Dinakin katsahtaa taakseen kuin etsien merkkiä vanhasta uhripaikasta. Leeaa tuntuu puistattavan ja Hannes hymyilee vaivihkaa Trullin ratsastajalle. Veronicaa ei tunnu pelottavan, mutta Mila ja Aleksandra vilkaisevat toisiaan jännittyneen oloisina. Lynn istuu Teresian selässä ajatuksiinsa uppoutuneena ja silittelee tamman kaulaa hajamielisenä. Hevoset tuntuvat kuuntelevan ja pälyilevän ympäristöään, kuten ne tekevät aina Uhrikalliolla.
"Varmaan tunnetuin ja ehkä järkyttävin kertomus kertoo, kuinka erään talonpoikaisperheen tytärtä pidettiin hulluna ja noitana. Tytön isä oli neuvoton eikä tiennyt mitä tehdä - selväähän oli, ettei niinsanotusti hullua tytärtä saa ellei ole jollakin tavalla suututtanut jumalia. Niinpä heitä täytyi lepytellä", Iisa sanoo hieman päätään pyöritellen. "Kerrotaan että isä uhrasi oman tyttärensä säästääkseen perheensä kärsimyksiltä... mutta nämä nyt on vaan puheita. Voihan ne tietysti tottakin olla, mutta puheita ne vaan on, sanon minä."
"Ja lähdetään sitten laskeutumaan tota toista puolta pitkin alas, se on mukavan loiva rinne, mutta pitkä ja saattaa olla liukas. Annetaan hevosten taas etsiä omat jalansijansa", Iisa opastaa.
Kun ratsukkoryhmä kävelee hitaaseen tahtiin rinnettä alas, ratsastajat eivät voi vastustaa kiusausta katsella ympärilleen. Jos näkisi pienen merkinkin tarinan todenperäisyydestä... Jonon keskivaiheilla ratsastava Lynn osoittaa muille hieman luhistunutta kiviröykkiötä, jonka sanotaan toimineen uhrialttarina.
"Tai voi se olla vaan kivikasakin", Iisa huomauttaa, jotteivät tytöt ala nähdä mitään haamuja kallioilla.
Retkue suoriutuu alas kalliolta ja jatkaa matkaa reippaassa ravissa. Nyt Piirtokin on alkanut kerätä hieman kierroksia, mutta Hannes pitelee vauhdikasta suomenhevostammaa rauhallisena ja valittaa pian kipeytyviä käsiä.
"Kyllä se siitä rauhottuu, usko pois vaan", Iisa lupailee.
"Toivotaan", Hannes huokaisee ja taputtaa sitten ratsunsa kaulaa hymyillen. "Vauhtia riittää."
Porukka taivaltaa suuren metsän laitaa ja kevätlinnut sirkuttelevat laulujaan ilmoille. Taivas on hieman pilvessä, mutta pilvien lomasta kuikuilevat auringonsäteet kimmeltävät jäljellä olevan hangen suurikiteisellä pinnalla. Ratsujen kaviot tömähtelevät pehmeästi sammaleisella polulla ja jossain syvempänä metsässä vanha kuusipuu karistaa lunta oksiltaan. Lumen putoamisesta aiheutuva kahahdus saa hevoset hieman säpsähtämään, mutta sitten ne tuntuvat tuumaavan kuulleensa sen äänen aiemminkin - niin, se on kevään ääni.
"Okei, nyt me voidaan laukata vähäsen", Iisa huikkaa, kun ryhmä saapuu hyväpohjaiselle hiekkatielle. "Eikä edelleenkään mitään kiihdyttelyjä!"
Niine sanoineen violettitukkainen nainen antaa pirteän suomenhevosen keinahtaa laukkaan ja nousee itse hieman kevyeen istuntaan. Piitu pärskii tyytyväisenä ja kiihdyttää kokeeksi hieman vauhtia, mutta Iisa ei anna sen pinkoa oman mielensä mukaan, vaan pitää tamman hallinnassa. Taaempaa jonosta kantautuu heleä naurahdus ja Iisa hymyilee itsekseen. Kavioiden kumu hiekkatien pintaa vasten, tuulen lempeä suhina ja lintujen sirkutus luovat yhdessä varmasti maailman kauneimpiin kuuluvan äänimaailman.
"Kohta saavutaan Valapuron tilan maille, ja sitten ollaankin jo ihan lähellä Oitinjärveä", Iisa ilmoittaa, kun hevoset puhaltelevat pidemmällä ohjalla rauhallisessa käynnissä. "Nyt saadaan näköjään palailla kotia kohti aika reippaaseen tahtiin, että ehditään alta pois - ihan kun täällä alkaisi kohta sataa! Otetaan ohjat takasin kunnon tuntumalle ja lähdetään raviin!"
Maastoporukka kiertää Oitinjärven lounais- ja länsirantaa pitkin ja ohittaa Oitinkalliot. Alkaa tuulla, ja Iisa vilkuilee taivaalle toivoen, että sade alkaa vasta tallilla tai jättää kokonaan alkamatta. Onneksi matkaa on enää pari kilometriä.
Viimeinen puoli kilometriä kävellään hevosten puhallellessa tyytyväisinä pidemmällä ohjalla. Iisa ilahtuu nähdessään ensimmäiset vilahdukset Mallaspuron rakennuksista, mutta hän huokaisee helpotuksesta liian aikaisin. Porukka ehtii nippa nappa ratsastaa pihaan, kun alkaa sataa - ensin pieni pisara kerrallaan, sitten yhä useampia pieniä tippoja ja lopulta suuria vesipisaroita ryöpsähtää alas kuin saavista kaatamalla.
"Kiitos ja ratsailta!" Iisa karjuu sateen ylitse, kun kaikki ratsukot ovat kaarrossa.
Porukka kipittää tallin suojiin hoivaamaan hevosia, ja ulkona kevätsade pyyhkii maisemaa. Tätä vauhtia lumet häviävät ensi viikkoon mennessä, Iisa pohdiskelee taputtaessaan Piitua, joka seisoo tyytyväisenä karsinassaan Iisan riisuttua ratsultaan varusteet.
"Ja sitten on ne kurakelit..." nainen mumisee itsekseen poistuessaan tamman luota pesukarsinan suuntaan aikeinaan pestä kuolaimet, viedä varusteet paikoilleen ja hakea harjat.
Nyt ne kurakelit sitten todella alkavat.
