|
|
Post by Lynn on Apr 10, 2010 16:23:05 GMT 2
 Ræna frá Brúnskóg "Ronja"Islanninhevonen, tamma, sk. 138 cm Hoitaja: KikiOmille sivuilleKaunis kuin karamelli ja kiltti kuin kissanpentu. Mallaspuron oma halinalle, joka kasvattaa talvisin muhkean karvapeitteen. |
|
|
|
Post by Lynn on May 30, 2010 8:12:13 GMT 2
Treeniä ennen estekisoja Veronica ja Ronja alkuviikosta harjoittelemassa Aronan harjoitusestekilpailuita varten |
|
|
|
Post by Sophie on Jun 5, 2010 17:53:49 GMT 2
5.6. First day Minulla oli haikea olo. Olin todellakin vasta kutosluokalta päässyt tyttö, ja minua itketti. Olin juuri jättänyt luokkani ja vain voinut toivoa, että suurin osa viettäisi kanssani vielä seuraavankin vuoden. Meidän 6.-luokkalaisten opettajat olivat laulaneet meille ja vuodatelleet kyyneleitään. Itse omaa luokanvalvojaani ei tullut kyllä sitten pätkääkään ikävä, sellainen kusipää se osasi olla, mutta ne muut - ah. En vain ollut sillä tuulella, että purkaisin kaiken sisällä olevan “tuskan” kyynelehtimällä samalla kun pyöräilin tallille. Ilmeeni nousi pyörän tangosta vähän, kun ajattelin Mallaspuroa, uutta tallia, missä hoidin Ronjaa. Ronja oli hieno, kirjava herasilmäinen islantilainen, jonka olin juuri saanut siis hoidettavakseni. Lynn, jonka jo aikaisemmin tunsin, oli ollut varsin iloinen saatuaan taas yhdelle ponille hoitajan. Pysäköin vanhan pyöräni tallin pihalle. Katselin avuttomana pihalle, kun eteeni ilmestyi kuin tyhjästä jokin olento, minkä luokittelin ihmiseksi. Vallaton kiljaisuni sai tuon toisen ihmisolennon räkättämään ja aloin heti tuntea pientä vastenmielisyyttä tuota kohtaan. “ Ei kannata pelotella “, köhäisin tuolle. “ Miksi, oi miksi kaikki puhuvat minulle tuohon sävyyn “, tuo aloitti purkautumalla minulle. “ No jaa-a kuule. Olis muuten ihan kiva tietää, kuka olet, mistä tulet ja öö, miksi puhut mulle? “ kysyin suoraan. Poika naurahti ja esitteli itsensä Santeriksi. “ Ai se, josta Lynn varoitti… “, mutisin naurahtaen. “ Anteeksi mitä? “ “ Ei mitään. “ “ Kenelles muuten saan puhua juuri nyt? “ tämä kysyi. “ Minulle? No ei, Ronjan uudelle hoitajalle “, vastasin. “ Onko “minulla” jotain nimeä? “ “ On. Sophie. “ “ Ootsä Ranskasta tai jotain? “ “ No enpä taida. “ Sitten se katosikin ilmoittamalla, että menee ratsastamaan. No joo, ihan sama. Tämä kyseinen Santeri tuntui jotenkin ahdistavalta suoraan sanottuna, mutta en ihmettelisi, jos joku tallitytöistä iskisi silmänsä tuohon. Tai kai sillä jo joku on. Mahdotonta tietää. Mutta ei ainakaan minun tyyppiäni ja varmaan ainakin kolme vuotta vanhempikin, tai mistäs taas tiesin. Katselin taas ympärilleni. Vaikka tänään olikin suurimaksi osaksi loppunut koulu, tallipiha vaikutti täysin tyhjältä. Katselin tarhoja tunnistaakseni sieltä jostain Ronjan, mutta ei. Joku ratsasti kentällä, mutta se ei ollut Ronja se poni. Tästä päättelin, että hoitoponini kököttäisi sisällä karsinassaan. Karsinassa, mikä pitäisi putsata. Haahuilin tietämättömästi tallissa, mutta lopulta löysin Ronjan. Se odotti korvat hörössä tätä tulijaa, minua, ja aloinkin heti lepertelemään sille. “ Voivoivoi olet söpö! Nii-i, pikku Ronski… “, hymyilin. Toivoin ettei kukaan kuullut tai nähnyt tuota äskeistä. Avasin Ronjan karsinan oven ja annoin tamman haistella käsiäni. Rapsutin sitä toisella kädellä korvan takaa ja silitin sen lihaksikasta kaulaa. Ronja tuuppasi minua turvallaan olkapäähän. Hymyilin nopeasti ponille ja katselin sitä. Söpöhän se oli. Ja sen herasilmät olivat valloittavat. Juuri, kun olin hetken unohtunut katsomaan tuota kaunista karamelliponia, kuului äänekäs huudahdus: “ Miksi tallia ei ole lakaistu?! Kuka taas joutuu siivoamaan kaiken? Voi Lynn, Lynn, Lynn… Eikä se Ilpokaan ole täällä käynyt edes tuota Ronjan ovea laittamassa -… “ Tässä välissä oli pieni hiljaisuus, kun näin tuon noin 50-vuotiaan naisen kiljumassa käytävällä, Ronjan karsinan kohdalla. Tuo nainen näki myös minut ja näytti niin pöllämystyneeltä, että olisin nauranut, jollen olisi ollut niin hermostunut. “ Omg “, pääsi suustani, mutta luulen edelleen ettei nainen kuullut sitä. En tiennyt kuka se oli, mutta päädyin nopeasti tulokseen tallinomistaja tai joku henkilökunnasta - kun vaikutti niin tietävän mitä pitää tehdä ja kun ei ole puhdasta ja voi voi kun… “ No hei! “ tämä aloitti jälleen puhumisen, “ minä olen Aikku. Minulta voit kysyä melkein mitä tahansa, vaikka luulen, että Lynn on ajankohtaisempi tietovarasto -… No mutta oletko tunnille menossa vai hoidatko sitä ponia? Se on kyllä ihana, se oli poikkeustapaus se Ronja, talli oli melkein täynnä, mutta kun oli niin hieno hevonen, että oli aivan pakko tuonkin tänne mahtua, niin, ihana poni on… “ Odotin hetken, jotta saisin suunvuoroa ja vastasin sitten vain lyhyesti kertomalla kuka olen ja vastaamalla, että kyllä, hoidan Ronjaa. Ja taas Aikun suu avautui päästämään suuren puhetulvan ilmoille. En muistanut puoliakaan, mitä se oli selittänyt, kun se lopulta lähti. Katsoin vain ällistyneenä Aikun perään, mutta tajusin sitten nykyajan tilanteen ja laitoin Ronjalle riimut. Vielä vähän pelästyneenä Aikun kuuluvasta puheäänestä siirsin Ronjan tyhjään karsinaan. Etsin käsiini kottikärryt sekä yhden talikon. Tärisin, vaikka oli melko lämmin. Ehkä olin vielä niin hermostunut, mietin, kun heitin jo ensimmäisiä kasoja pois karsinasta. ¨¨¨ Karsina oli melko puhdas ja sain käsityksen, että koko poni oli aika sisäsiisti. Laitoin Ronjan käytävälle harjatakseni sen. Se oli todella mukavalla tuulella, varmaan ihan sillä normaalilla. “ Täällä ponityttö harjaamassa hoitsuaan “, kuului jo aikaisemmin päivällä kuulunut ääni, Santeri. En vastannut, sillä en jaksanut. Sen äänessä oli sellaista ivaa, ihan kuin siinä olisi jotain väärää, että hoidan heidän hevosiaan. “ No, veikö kissa kielen? “ tämä ärsytti, vaikka Lynn olikin sitä (virheellisesti) kutsunut melko siedettäväksi ihmiseksi - no todellakin minulla oli todistusaineistoa väittää vastaan. “ Ei vienyt, eihän täällä kissojakaan ole. “ “ No kyllä itse asiassa on. Mutta niitä ei nyt ole hirveästi näkynyt “, Santeri ilmoitti, ja sen äänensävy muuttui vähän kivemmaksi. “ Aha. “ Muuta en sinä päivänä sanonutkaan sille nuorelle herralle, jonka oli pakko tunkea nenänsä joka asiaan. Harjattuani Ronjan sain käskyn viedä sen tarhaan. Ronja kulki kivasti vierellä eikä laahustanut muttei myöskään rynninyt. Ulkona tuuli, muuten olisi ollut melko lämmin. Ilmeisesti alkoi joku tunti ulkona kentällä. Se näytti estetunnilta, ehkä vähän aikaa vasta hypänneille soveltuvaksi, koska oli lähinnä vain kavaletteja ja pieniä pystyjä ja ristikoita. Revin maasta vähän ruohoa Ronjalle ja heitin ne tarhan sisälle. Kävin tallissa katsomassa, ettei ponin ruokakupit olleet kovin likaiset ja lähdin sitten kuunnellen uusia hittibiisejä. Sophie&Ronja 1hm
|
|
|
|
Post by Sophie on Jun 11, 2010 19:22:54 GMT 2
Rumasta kaunista
Sateinen päivä oli kastellut maan kokonaan. Asfaltilla oli suuria lätäköitä ja pyörän satula ja tanko olivat märät. Tennareistani kuului tyhmät äänet, kun ne liikkuivat pyörän polkimilla. Poljin jälleen kohti Mallaspuroa.
Nyt illemmalla sää oli vähän lämmennyt ja sade oli lakannut. Tosin minulla oli vielä vettähylkivä takki päälläni.
Jätin polkupyörän lukkoon tallin pihalle. Olihan se juuri ostettu, uusi ruskea Poni-polkupyörä. Äitini niin valitti, että se kyllä varastetaan hetkessä. Ehkä mahdollistakin, mutta, no joo.
Ronja löytyi tarhastaan. Se oli piehtaroinut ja sen valkeat kohdat olivat ruskeampia kuin oikeat ruskeat laikut. Kirosin mielessäni, vaikka oli toisaalta mukavaa, että oli jotain tekemistä, kun jaksoin raahautua tallille.
Talutin Ronjan hiljaiseen talliin vetäen raikasta ilmaa keuhkoihini. Ronja kulki rauhassa vierelläni ja nappasi nopeasti haukun vihreää ruohoa suuhunsa. Annoin tamman syödä rauhassa sen pienen suullisen vihreää.
Käänsin Ronjan karsinassaan, mutta päätinkin heti viedä sen pesuboksille. Oli se niin kurainen…
Ihmettelin tallin hiljaisuutta, mutta en kyllä kaivannutkaan seuraa. Ohi käveli kaksi beaglea, kun sain Ronjan kiinni pesarille. En ollutkaan niistä edes aikaisemmin kuullut.
Ronja nuokkui hiljaa paikoillaan ja sain pestä sen aivan rauhassa. Sen kurapeite alkoi valua kuravetenä pois lattialle ja vesi piti kovaa ääntä kun se monena eri purona valui kilpaa kohti viemäriä. Minulla oli ihana olo, oli hiljaista, kukaan ei häirinnyt meitä - minua ja Ronjaa, muutenkin islantilainen oli todella hyvällä päällä, niin kuin yleensäkin. Sen herasilmä oli kiintoisa, ja otinkin siitä hetken päästä “taidekuvan”. Rakastin hevosten silmien kuvaamista, varsinkin, jos ne olivat jotenkin erilaisia.
Kuivasin Ronjan kunnolla pyyhkeisiin ja hikiviilaa apuna käyttäen. Olin melko varma, että Ronja olisi nukahtanut, jos olisi seissyt siinä vielä kymmenen minuuttia. Sen verran väsyneen oloinen se oli.
Mutisin tammalle jotain siihen tyyliin, että nyt olisi aika mennä takaisin kotiin (ja kodilla tarkoitin karsinaa). Tamma pärskähti tyytyväisen oloisena ja minä taputin tammaa kiitollisena kaulalle.
“ Oletpa kovin kiltti ollut “, totesin. En saanut mitään vastaukseksi. Irrotin narkin Ronjan riimuista ja päästin sen karsinaansa. Karsina oli jo otettu, onnekseni. Olisiko kellon lähennellessä puolta yhdeksää nukuttavan pesuoperaation jälkeen vielä jaksanut lapata lantaa? Tuskinpa.
Jäin istumaan Ronjan karsinaan sisälle. Toivoin sydämeni pohjasta, ettei Aikku tulisi - tai joku muu - huutamaan ovelta jotain. Ihmettelin, minne kaikki hoitajat olivat kadonneet. Lopulta tylsistyin ja päätin venyttää Ronjan kaulaa viemällä jonkun hevosnamin sen kyljelle kohti häntää, aina vain pidemmälle, tai etujalkojen välistä vatsan alle, jotta tamma tekisi kumarrusliikkeen. Ronjaa olikin selvästi jo aikaisemmin opetettu tällaiseen, sillä se venyi kupeeseen asti ja kumarsi oikein hyvin. Taputin sitä ja selitin taas jotain omaani sille. Ronja vaikutti kuuntelevan, vaikkei mitään ymmärtänytkään eikä mitenkään tietenkään vastannut.
Lähdin Ronjan karsinasta, kun lopulta siltä tuntui. Kävin satulahuoneen kautta vaihtamassa Ronjan satulahuovan uuteen ja puhtaaseen.
Laitoin äidille viestiä, että lähtisin nyt mutta poikkeaisin kaverin kautta ja tulisin viimeistään puoli yksitoista kotiin.
Avasin pyörän lukon ja lähdin pyöräilemään kaverilleni.
Sophie&Ronja 2hm
|
|
|
|
Post by Sophie on Jun 12, 2010 19:45:07 GMT 2
Good times and bad times too
Oli kovin outoa, että raahauduin tallille kaksi kertaa peräkkäin, tai siis peräkkäisinä päivinä, kun oli näin huono ilmakin ja muutenkin oli surullinen olo. Mutta minun oli pakko tehdä jotain, en vain voinut istua kotona nurkassa ja surra, viiltää villasukalla ranteet auki ja itkeä - koko ajatus sai minut nauramaan. Todellakin minulla oli ristiriitaiset ajatukset tällä hetkellä. Ensiksi haluan vain mököttää ja angstata, sitten nauran. No, ehkä vain jokin on vinksahtanut aivoissani.
Näin Ronjan oleskelevan ulkona, joten päätin putsata karsinan. Se olikin aika puhdas, ja putsasin sen nopeasti valmiiksi.
“ Hah, tämähän on kivaa! “ kuulin Santeriksi tunnistetun ihmisen huutavan. Järkytyin ensin tästä huudahduksesta ja mietin, mikä taas tuolla on mennyt sekaisin siellä päänupissa. Sitten ymmärsin, että Santeri puhui minulle ja järkytyin tästä vielä enemmän.
“ Mitä ihmettä? “ yritin kysyä kiljaisun pääsemättä kysymykseeni.
“ No, sinä täällä huolehdit ihan kympillä hevosista ja karsinoista ja kaikkea… “, poika aloitti.
“ No niin yleensä hoitajat tekevät “, keskeytin, ja Santeri nauroi taas minulle. Teki niin mieli vetää sitä turpaan, mutta en kuitenkaan viitsinyt.
“ Jos et tiennyt, sulla on ongelma. Piste. Ja hanki tietoa hoitajien tehtävistä “, huusin olkani takaa koppavasti sille nuorelle miehenalulle ja häivyin tyhjentämään kottikärryjä. Ei ollut hajuakaan, mitä Santeri oli tarkoittanut, mutta toisaalta ei kiinnostanutkaan. Tai, kiinnosti itse asiassa. Päätin kuitenkin asian vain olla.
Puhdistin myös Ronjan ruoka- ja juomakupit. Ei niissä sinänsä ollut mitään putsattavaa, mutta putsasin kuitenkin. Otin puhtaan ämpärin mukaani ja täytin sen kokonaan vihreällä ruoholla, koska… No, koska huvitti. Ja kyllä se Ronja jotain hyvää syötävää vielä illan tullen tahtoi, kun sai vasta joskus yhdeksän jälkeen kuitenkin iltaheinänsä - ainakin päättelin näin. Eikä mukana ollut porkkanaa tai mitään, joten pihan vihreät vehreät ruohot saivat kelvata. Ja tosiaan tamma sai suuhunsa ahtaa sitä ämpärillisen.
Pinkin ämpärin ollessa täynnä ruohoa, kuskasin sen Ronjan tarhalle ja heitin ne tarhan portin sisäpuolelle. Islantilainen ravasi kiinnostuneena pää maassa ruohojen luokse, ja alkoi sitten kuuluvaan ääneen mussuttamaan niitä suuhunsa.
“ Hei! “ kuului iloinen ääni takaatani. Pyörähdin ympäri ja näin Laurenin narkki toisessa kädessään ja Nero narkin päässä.
“ Öh, hei? “ yritin vastata viisaasti, mutta mitäpä tuostakin yrityksestä tuli. Vaikutti Laurenin mielestä varmasti siltä, kuin jauhaisin purkkaa ja toteaisin: “ Daa, mitäs sä siinä kyyläät? Fakin kyyyylä! “ Käänsin katseeni Ronjaan ja yritin näyttää viisaalta - oli sekin liian haastavaa minulle.
“ Ooks uus? Siis täällä Mallaspurossa? “ Lauren kysyi rennosti.
“ Jepa, olenhan mä. Hoidan tota Ronjaa ja sä mitä ilmeisimmin Neroa “, vastasin totuudenmukaisesti.
“ Joo, Neroahan mä. Hei ooks viel ratsastanu Ronjalla? “ Lauren kysyi.
“ En…? “
“ Okei. Voin joskus tulla sun kanssa vaikka tonne kentälle Neron kanssa, kysy vaan reippaasti. Mut meen nyt, moi! “ Lauren ilmoitti ja lähti Nero takanansa kävellen.
“ Jaa jaa, että Neroa… “, kuiskasin itsekseni, mutristin suutani tyhmästi ja lähdin sisälle.
Talliin oli tullut niitä myöhäisiä iltahoitelijoita, jotka mitä ilmeisimmin olivat eilen unohtaneet tulla. Eilen oli ollut niin hiljaista, että ei mitään rajaa.
“ Sophie, käypäs hakemassa Ronja vielä sisälle ja sitten voiks sä hakea kans Trullin? Trullin kanssa on ne muutkin, Lellu, Piitu ja Kati niin ota nekin. Ja hei Ronja on yksin siellä tarhassa, en tiedä miksi mutta jatkossa sitten jos itse tarhaat niin Piirron ja Teresian kanssa vaan samaan, ja hei Hannes, käytkö -- … “
Muuta en sitten kuullutkaan, mutta muutama riimunnaru kädessäni lähdin hakemaan poneja sisälle.
Sophie&Ronja 3 hm
|
|
|
|
Post by Lynn on Aug 24, 2010 18:51:56 GMT 2
Syksy saapuu sateiden mukana Syksy on alkanut kolkutella Mallaspuronkin nurkkia. Aimie ja Aleksandra joutuivat sadekuuron yllättämiksi hakiessaan Teresiaa ja Ronjaa tarhasta, ja joutuivat kiiruhtamaan juoksujalkaa tallin suojiin. |
|
|
|
Post by Veronica on Aug 26, 2010 13:50:45 GMT 2
26.8.2010 - Tutustumisia
Olin taas tutun tallin pihassa, mutta tällä kertaa en ollut tulossa Mankia hoitamaan, sillä Brenna liikutti sen tänään, vaan minulla oli uusi hoitohevonen Mankin rinnalle.
Ronja seisoi karsinassaan ja työnsi päänsä käytävälle ja katseli uteliaasti minun tuloani sitä kohden. Ronja oli minulle jo ennestäänkin tuttu, ainakin vähäsen, sillä kävin sillä yhdet kisat ja muistaakseni sijoituimmekin ihan hyvälle sijalle. Rapsutin Ronjaa turvasta ja avasin karsinan oven. Tamma peruutti muutaman askeleen, että saisin oven auki. Taputtelin hetken issikkatammaa karsinassa, ennenkuin lähdin viemään sitä ulos. Tunnin olivat tältä päivää ohi ja varmasti joku pelokas pikkuratsastaja oli jättänyt Ronjan sisälle, kuten myös alkeistunnin jäljiltä Löpö ja Trullikin olivat sisällä.
Otin karsinan ovesta viininpunaisen riimun ja riimunnarun ja lähdin taluttamaan rauhallista Ronjaa ulos tallista. Kylmähkö tuuli puhalsi pihalla, kun avasin tallin oven. Nostin paksun hupparini kaulusta ja lähdimme kävelemään kohti tarhoja. Matkan varrella annoin Ronjan syödä tuoretta ruohoa.
Avasin tarhan portin ja muutama hevonen tuli portille, hevosten nimiä en äkkiseltään muistanut. Irrotin riimunnarun ja päästin Ronjan aitaukseen. Se haisteli kavereitaan ja sitten ne kirmasivat yhdessä aitauksen toiseen päähän. Selvästikin viielämpi ilma teki hevosista virkeämpiä, itse oisin kyllä toivonut, että helteet olisivat jatkuneet vielä pidemmälle syksyyn, mutta onhan se syksykin ihan kivaa aikaa.
Kävelin Mankin tarhoille ja rapsuttelin ruunaa hetken, ennenkuin lähdin kotia, kun oli se koiranriekalekkin vielä ulkoilutettavana.
Vertti (Veronica) & Ronski (Ronja)
|
|
|
|
Post by Veronica on Dec 17, 2010 21:23:33 GMT 2
PÄIVÄ TOISTEN JOUKOSSA
17.12.2010
Nakkasin riimunnarun olalle ja marssin ulos tallista kohdaten kylmän viiman ja lumipyryn.
"Ääh, inhoan talvea... kylmää ja pimeää..," mutisin samalla, kun yritin selvitä Ronjan tarhalle.
Tamma seisoi perse tuulta vasten ja mussutti heinää. Paksukarvaista islanninhevosneitiä ei
paljon lumimyräkkä haitannut, se pikemminkin nautti ilmasta. Kutsuin hennolla äänellä Ronjaa, joka nosti päänsä heinien seasta ja lähti tallustamaan minua kohti. Onneksi Ronski oli helppo saada tarhasta kiinni, toisinkuin Manki joka oli toista äärilaitaa Ronjan kanssa, mutta silti kummatkin olivat minulle yhtä rakkaita. Manki seisoi tuskaisen näköisenä portilla loimikasa niskassaan. Talutin Ronjan sisälle talliin ja lähdin hakemaan Manksun sisälle.
Manki halusi selvästikkin sisälle lämpimään ja antoin suosiolla kiinni. Ruunalla tuntui olevan kuitenkin energiaa ja se rimpuili riimussa, kuin parivuotias ori konsanaan, vaikka ruunalle olikin kertynyt ikää jo ihan kunnioitettavasti vuosien aikana.
"Manki, sulla on kaks vaihtoehtoa... joko sinä käyttäydyt ja pääset sisälle TAI joudut takaisin
tarhaan.." Ruuna rauhoittui hieman, mutta sillä oli edelleen valtavasti energiaa.
Kun kumpikin hevonen oli sisällä mietin kumman liikuttaisin ensin. Ronjalla oli ollut tänään vapaapäivä tunneista ja Brenna ei ollut varmaan tänään tulossa poniaan liikuttamaan, ainakin hällä tuntui olevan jotain muuta suunnitelmaa illalle...
Päätin aloittaa Mankista, joka oli, kuin duracellkani. Tein pikaharjauksen Mankille, putsasin kaviot ja nakkasin sille varusteet päälle ja olin valmis ratsastamaan. Talutin Mankin ulos karsinasta ja pidensin jalustimia. Ruuna pyöri ympyrää, mutta lopetti, kun ärähdin sille
ja nykäisin ohjista. Kapusin selkään ja mittasin jalustimet sekä kirsitin satulavyön ja annoin Mankin lähtä liikkeelle. Ajattelin mennä maneesiin ratsastelemaan vähän puomeja jotka olivat tämän päivän viimeisen tunnin jäljiltä. Joku pikkutyttö avasi minulle maneesin oven ja ratsastin sisään. Muutaman käyntikierroksen jälkeen pyysin Mankia siirtymään raviin. Ponia ei tarvinut kahta kertaa käskeä vaan se lähti rentoa, mutta reipasta ravia uraa pitkin.
Taivuttelin ja rauhoittelin ponia pienillä volteilla ja pikkuhiljaa Mankin askel piteni ja kaula alkoi taipua tiesin kyllä, että poni vielä huijasi minua ja yritti päästä vain helpolla ja huijasi kaulallaan. Kiristin ulkoohjaa ja käytin jalkoja. Taas poni vähän paransi, mutta se vieläkin yritti päästä helpolla. Muutaman kohtuullisen voltin jälkeen vaihdoin suuntaa.
Manki tiesi mitä siltä pyysin ja kokosi itseään. Se liihotteli uralla ja välillä se lyhensi askeltaan
ja annoin sen levähtää. Olin kateellinen Brennalle, kun hän sai Mankin kulkemaan huijaamatta ja Manki kuunteli häntä täysin. Minulla oli vielä matkaa siihen, mutta olin tyytyväinen kehitykseen mitä meillä oli tullut jo kohta kahden vuoden taipaleella.
Otin muutaman reippaan laukkakierroksen ennenkuin aloitimme työskentelyn puomeilla.
Puomit sujui alkuvaikeuksien jälkeen kivasti ja otin loppuravit. Manki oli hikinen, mutta tyytyväinen se pärskähti ja ravisteli päätään. Sen pahimmat energiat olivat hävinneet ja itsekin olin kiitettävän hikinen. Otin parikierrosta loppukäyntejä ja laskeuduin satulasta.
Laitoin Mankille kevyen villaloimen ja annoin sille iltaheinät ja ruoat. Menin rivakasti päätalliin ennenkuin iltatallintekijä ehtisi antamaan Ronskille iltamuonat.
Onneksi ehdin ennen, kuin poni sai ruoat ja pystyin lähtä ratsastamaan vielä tammuskan.
Otin Ronjan käytävälle ja harjasin sen nopeasti. Hain varusteet ja varustin ponin. Talutin ponin ulos ja nousin sen selkään. Se oli ensimmäinen kerta Ronjan selässä hoitajaurani aikana. Ratsastin maneesiin ja aloitin lämmittelemään tammaa. Ronja otti rauhallisen ja tasaisen ravin. Tein nopeat lämmittelyt ja aloitin laukkatyöskentelyn. Ronjalla oli lyhyt ja terävä laukka ja yritin saada sitä pyöreäksi ja pidemmäksi. Ensin tamma ei ymmärtänyt mitä siltä pyysin, mutta kierros kierrokselta sen laukka alkoi pehmentyä ja volteista tuli tasaisia ja pyöreitä. Siirsin Ronjan käyntiin ja kävelin muutaman kierroksen.
Puolentunnin päästä päätin lopettaa ja annoin Ronjalle pitkät ohjat ja ratsastin sen ulos maneesista. Varpaani olivat ihan kohmeiset ja Ronja oli hiestä märkä. Riisuin Ronjan ja laitoin sille karsinaan ruoat ja päästin tamman syömään ja itse vein varusteet paikoilleen, toivotin hyvät yöt Mankille ja Ronskille ja lähdin kotia kohti. Normaali tallipäivä oli taas takanapäin.
Veronica & Manki & Ronja
|
|
|
|
Post by Veronica on Jan 1, 2011 11:46:42 GMT 2
112011 HANKIKAAHAILUA.
Uusi vuosi, uudet kujeet, sama vanha elämä. Nostin talikollisen paskaa käytävältä, johon Ronja oli juuri päättänyt tehdä jätöksensä. Kävin nakkaamassa paskat tunkiolle ja jatkoin Ronjan sukimista. Tamma nautti kaikesta huomiosta ja minustakin oli mukava hoitaa Mankin ohella hieman rauhallisempaa yksilöä, vaikka osasi Ronjakin olla itsepäinen.
Kävin hakemassa suitset ja suitsin Ronjan ja pistin hetkeksi aikaa odottamaan karsinaan, sillä välin kävin itse laittamassa varusteet päälle ja etsimässä maastokaveria.
"Lynn!" huudahdin kun näin tytön tulevan Indi suitsittuna pihalle, kuin tilauksesta.
"No Vertti," tyttö sanoi minut nähdessään.
"Lähe mun kanssa maastoon?" kysäisin.
"Soppii, mutta sit mennään vähän lujaa, Indiskällä on virtaa," Lynn naurahti kun piteli iloisesti loikkivaa täplikästä poniaan.
Nappasin Ronjan ohjista ja talutin sen rivakasti pihamaalle, jossa Lynn ja Indi jo odotteli.
Loikkasin aidan päältä Ronjan selkään ja olimme valmiita vauhtimaaston kumpikin ilman satulaa...
Ronja puhkui intoa, mutta Indi ei ollut enään pysyä pöksyissään -vaikkakaan ei sillä edes moisia ollut. Ronjan varma ja matkaavoittava askel oli kuin istuisi kotisohvalla. Indi tanssahteli innoissaan eteenpäin ja pyrki kokoajan minun ja Ronjan ohi.
"Lynn, mites sulla ja sun miehilläs?" kysyin ivaillen.
"Mulla ja mun miehiä...?"
"Ekaksi mulla ei ole miehiä, ei edes miestä," Lynn jatkoi.
"Nii varmaan..." sanoin hiljaa samalla kierosti hymyillen.
"Älä sit usko, omapahan on ongelmas," Lynn sanoi loukkaantuneena.
"Okeiokei, kyllä mä uskon, mutta epäilen silti, että sulla ja eräällä on jotain juttua meneillään," naurahdin.
"Joo justiinsa, arvaile yksinäs," Lynn sanoi ja irvisti minulle.
"Otetaanko ravia?" kysyin, kun Ronjan käynti alkoi kiihtyä.
"Otetaan vaan," Lynn sanoi ja siirsin Ronjan raviin, tamma halusi töltätä joten annoin sen mennä vapaata tölttiä. Indi poukkoili polulla, välillä se oli polun reunassa puoliksi lumihangessa ja välillä se yritti kaahottaa Ronjan ohi, josta islantilaistamma ei ollut kovin mielissään.
"Tää perässä tuleminen on hyvää treeniä Indille, kun se ei oikein meinää rauhoittua, kun sählää kokoajan menemään, joutuupahan vähän hiljentämään menoaan, kun Ronja ei sitä niin helposti päästäkkään ohi," Lynn sanoi. Nyökkäsin ja ehdotin laukkaa, jonka hevoset kyllä vaistosivat ja Ronja alkoi tuhisemaan omalla erikoisella tyylillään ja sen korvat pyörivät, kuin tutkat, kun se odotti laukkakäskyä. Indi pomppi paikallaan ja sinkoili sinne ja tänne odotellessaan laukkapohkeita, lumisen pellon avautuessa eteemme annoin Ronskille laukkapohkeet ja tamma syöksyi hirveään vauhtiin ja Indi perässä. Ronjan tavanomainen "laiskuus" oli tiessään, kun se pääsi viielttämään pitkin lumista peltoa. Indi nakkasi persettään muutaman kerran ja yritti päästä Ronjan ohi... siitäpä vasta kisa syntyi.
Ronja luimisti korviaan ja lisäsi vauhtia nojauduin eteenpäin satulassa ja annoin issikan viedä. Lynn antoi ohjaa Indille joka syöksyi käskystä Ronjan perään ja saavutti issikan. Pelto häämötti loppuaan ja en saanut silmiäni auki, kun puuterilumi pöllysi silmiini. Lynn ja Indi laukkasivat ohitsemme ja päätin hidastaa Ronjaa. Indi ja Lynnikin hidastivat ja lopulta käännyimme pellolla ympäri ja ravasimme pellon poikki takaisin polulle. Hevoset pärskivät tyytyväisinä ja itsestänikin peltokaahailu oli ollut huippua, Lynnin ilme kertoi samaa ja hiljaa ravasimme kohti Mallaspuroa.
Tallilla loimitin hikisen Ronjan ja jätin sen karsinaan kuivumaan kera lämpimän melassiveden ja heinän. Rapsutin tammaa korvan takaa ja lähdin sitten Lynnin mukaan sisälle päätaloon lämmittelemään.
|
|
|
|
Post by Veronica on Jan 12, 2011 18:32:21 GMT 2
12.1.2010 TEENAGE DREAM
"You think I'm pretty
Without any make-up on
You think I'm funny
When I tell the puch line wrong
I know you get me
So I'll let my walls come down, down..."
Hoitajaani ei näkynyt, joten sain rauhassa mussutella heiniäni tarhassa, kunhan kukaan tuntilainen ei tulisi minua noutamaan, silloin olisi taas rääkkiä tiedossa. Olinhan minä jo suhteellisen kokenut tuntiponi, mutta ei homma ollut vieläkään minun mieleeni, etenkin kun kaikki pikkuiset potkivat kyljet verille ja herkät huuleni ruville... Ehkä hieman liioittelin, mutta siltä se tuntui. Onneksi oli hoitaja joka piti hieman huolta minusta omistajieni lisäksi, tosin sitäkään ei ollut taaskaan pariin päivään näkynyt. Päätin jatkaa rauhassa heinien mussuttamistani, ennenkuin kaverit tulisivat tunniltansa syömään minun heinäni...
"...Before you met me
I was a wreck
But things were kinda heavy
You brought me to life
Now every February
You'll be my valentine, valentine...
Istuin autossa ja kuuntelin Katy Perryn Teenage dreamia. Eilinen ilta oli ollut yllättävä ja puhelimeni muisti oli saanut uuden nimen muistettavakseen, toivottavasti pitkäksi aikaa.
Hymy korvissa saakka kaarsin Mallaspuron tallipihaan ja pysäytin auton. Ronja nosti päänsä heinistään, mutta yritti esittää olematonta. Päätin jättää tamman vielä rauhaan ja mennä fiilistelemään talliin eilistä iltaa.
Onneksi hoitajani ei huomannut minua, joten saatoin jatkaa rauhassa heinien syöntiä ja sen jälkeen mahdollisesti katsastaa tallin "orikuvaston". Siinä samassa tallista astui komea orii, sen jaloissa oli muhkeat tupsut ja sen harja oli pitkä ja kihara. Se tepasteli komeasti ulos tallista ja hirnahti kimeästi, se syöksyi ovesta vauhdilla ja taluttaja ei meinannut pysyä mukana... Olin, kuin myyty. Ori vilkaisi minua otsatukkansa alta ja hörähti, oli pyörtyä siihen paikkaan. Tulisipa kaverit äkkiä, että voisin kertoa heille tallin komeimman orin flirttailleen minulle.
JAKTUU
|
|
Kiki
Talliporukan jäsen
Kiitos kuvasta Tin?velille!
Posts: 54
|
Post by Kiki on Apr 4, 2011 15:07:32 GMT 2
[glow=red,2,300]Hei kuka sä oot?[/glow] 10.4.2011 Kävelen kohti Mallaspuroa. Jee, äiti ei nyt voinu tuoda, ja mä tosiaankin uin loskassa tän kevätsään keskellä. Mutta mitäpä sitä ei konihullu tekis päästäkseen tallille? Niinpä, ja tänään nään viimein Ronjan, ihanaa! Jotenka, mitäs loskakelistä, kun pollet oottaa. Onneks mun hepohuuma on nyt parhaimmillaan, jotta tulee ulkoiltua säässä kuin säässä! Päästessäni Mallaspuron pihaan mun oloni paranee huimasti. Tällä kertaa hepo odottaa päätallissa, niinkun Katikin sillon aiemmin. Nyt on sitäpaitsi enemmän tuttavuuksia, yhteensähän niitä on siis täältä neljä;Lynn, Aimie, Jonne, Iines. Tosin ei voi olla varma onko kaikki tallilla, mutta Lynn ainakin takuuvarmasti. Tallissa on ihan normaalia. Tyyppejä ja polleja, mutta ei nyt mitään ylihälinää, vaan tätä Mallaspuron arkea. Onhan täällä ihmisiä ravannut, joten siihen on totuttu. Käännyn vasemmalle ovelta ja huomaan sen heti- Ronja. Pikkuhevonen katsoo mua karsinastaan pärskähtäen samalla. Se on hyvin utelias, ja korvat hörössä haistelee ilmaa valppaana. Herasilmät koristavat kaunista voikonkirjavaa väriä. Astun eteenpäin kohti karsinaa. Ronja ei pane pahakseen läheisyyttäni. "Ronja?" sanon ovelta. Tamma nostaa päätään ja kävelee rohkeasti eteenpäin. "Hei, mä oon sun uusi hoitaja, Kiki", esittelen ja silitän varovasti pehmeää turpaa. Ronja on tosiaan häikäisevän kaunis, ja vaikka sillä on nyt hiukan pölyä karvassaan, se on silti samanlainen. Ronja tulee taas lähemmäksi, nyt laittaen päänsä karsinan oven yli. "Hyvä heppa", sanon. Ronja on tyytyväinen. Kohta mä tästä voisinkin luikkia hepan karsinaan... "Kiki!" kuuluu tuttu ääni vierestäni kun näprään Ronjan riimua. "Lynn! Moi!" hymyilen ja käännyn tyttöön päin. "Tulitko Ronjaa kattomaan?" Lynn kysyy, vaikka onhan se turhaa- Mä seison parhaillani Ronjan karsinalla. "Jep", vastaan. Lynn kurkkaa karsinaan. "Sä voit ottaa sen puomille jos haluat", Lynn vastaa. "Selkis", mumisen. Lynn häipyy paikalta ja mä jään taas kahden Ronjan kanssa. Otan riimun ovelta käteeni, mutta karsinan oven avatessani annan Ronjan ensin tutustua itseeni. Tamma haistelee minua ja tönäisee päällään kättäni. Siispä saan astua lähemmäksi. Teen työtä käskettyä ja silitän Ronjaa. Olen toki varovainen, mutta en mä rupea mitään hevosfilosofiaa tekemään. Ronjakin näyttää tyytyväiseltä uuteen hoitajaansa. Ronja laskee päätään. Mä otan riimun käsivarreltani ja pujotan turpahihnan hevosen turvan läpi. Sitten niskahihna, ja lopuksi leukahihna kiinni. Kun haen riimunnarua, utelias hoitsuni tulee mukana ja kurkkaa päällään oviaukosta. Otan narun ja kiinnitän sen riimuun. Sitten lähdetään. Talutan Ronjaa kohti puomia. Puomi on ihan lähellä. Toiseen käteeni mä olen työntänyt harjasangon. Ronja kuuntelee ja kulkee kuin unelma. Sitä ei tarvitse kahta kertaa käskeä menemään. Ronja pysähtyy puomille. Mä lasken harjasangon maahan ja sidon hoitsuni vetosolmulla puomiin. Pientä sirkutusta kuuluu puista, kun otan harjan ja kierrän Ronjan toiselle puolelle. Laitan suan selän päälle ja vedän pölyä pois. Harjaan lavat, kyljet ja lautaset, ja kaulan ja vatsan. Vaihdan harjaa jaloille mennessä ja puhdistan nekin, muistaen sisäpuolet. Yönsilmä tuntuu pienenä kuhmurana bodyharjani harjaksissa. Harjaan ja harjaan. Siirryn toiselle puolelle. Ronja puhisee omalaatuisesti ja ravistelee harjaansa. "Voi että Ronja, sä olet ainutlaatunen heppa!" huokaan. Ronja on rento. Se lepuuttaa takajalkaansa. "Mä voisin viedä sut tarhaan saman tien. Siis eka kysyn tietty Lynniltä", sanelen. Ronja kuuntelee ja hörisee. Se on superkiltti! "Voiko tän viedä tarhaan?" kysyn Lynniltä, joka tulee ohitsemme taluttaen Indiä. Tämän perässä tulee Trullia ja Blingiä vievä Aimie. Rantatarhassa maleksii jo valmiina kaksi hevosta, Kati ja Vilma. "Joo, me ollaan just viemässä näitä ulos", Lynn vastaa. "Selvä", sanon ja maiskutan Ronjalle. Tamma hirnahtaa käheästi tarhakavereilleen. Liityn jonon jatkeeksi ja me- uljas seitsemikko- kävelemme tarhoille. Neljä joukosta, hevoset siis, lähtevät heti vaeltamaan tarhassa, ja mä, Lynn ja Aimie seisoksitaan aidalla. Aimie lähtee kävelemään, ja Lynn ja mä seurataan. "Miten sujuu Ronjan kanssa?" Lynn kysäisee. "Kivasti", vastaan. Oikea sana olisi fantastisesti, mutta ehkäpä nyt ei saa ruveta liiottelemaan. "Hienoa", Lynn vastaa. "Aimie, tiedätkö sä milloin tulee tuloksia Heleästä?" Lynn kysyy. "En, sunhan se täytyis tietää? Jos Eilowy on kertonut siis", Aimie korjaa. "No mulle ei oo tullu, jotenka odotellaan." "Miten teillä meni Teresian kanssa?" Aimie kysyy ja katsoo mua. "Tykkäsin. Olis ehkä pitänyt ottaa Ronja johonkin lajiin, mutta ei voi mitään, mä voin kisata myöhemmin jos mahollisuuksia tulee", vastaan. Joukkomme on erikoinen- Lynn häikäisevän vaaleilla hiuksillaan, minä olkapäille ulottuvilla punaruskeillani ja Aimie punaisilla hiuksillaan. "Tykäätkö sä hypätä?" Lynn tiedustaa. "Maastoesteet on mun lempilaji. Ja issikkavaellukset, jos ne lajiksi lasketaan. Mä oon ollut neljän tunnin vaelluksella. Mutta rataesteet on myös ihania. Koulu on ihan okei, vähän hidasta", virnistän. "Oliko vaellus mukava?" Aimie kiinnostuu. "Jep, menin yhellä mustalla ruunalla. Ei voitu laukata, mulla oli jalka kiipee kun toinen jalkkari oli lyhyempi. Ihan lopussa, ja voitiin ravata vähemmän. Mutta siis ihan lopussa. Ja muutenkin se oli suurimmaksi osaksi käyntiä, koska mun äiti ja veli oli mukana. Ekaa kertaa ratsimassa", selostan. Me pulistaan tyttöjen kanssa siinä vielä melko kauan, mut sitten mun on pakko lähteä putsaamaan Ronjan boksia. Nostelen likaisia alusia järjestyksessä kottareihin. Ihanaa ajatella- mä olen Ronjan hoitaja! Kottikärryt on täynnä ja lattialla paljaita kohtia. Jätän kärryt siihen ja harjaan nopeasti vanhat, puhtaat kuivikkeet reunoille niin, että karsina tuulettuu. Otan kiinni kottikärryistä ja nostan talikon siihen. Purukatokselle! Kierrän nopeasti tallin taakse ja kippaan lannat pois. Samalla jätän talikon paikoilleen ja vaihdan toiset kottikärryt, joita luulisin käytettävän uusien kuivikkeiden viemiseen. Mä nostan uusia kuivikkeita kärryihin ja alan työntää lastia kohti tallin päätyovia. "Huh! Valmis!" puuskahdan itselleni ja nojaan lapioon. Karsina on nyt hyvä. Nyt kun aikaa on runsaasti, mä voin putsata ruokakupitkin. Tää päivä on uhrattu hevosille! Haen sienen ja vesisangon ja alan kastella kuppia. Puunaan sen puhtaaksi. Hienoo! Nyt karsina näyttää kodikkaalta. Päätän tehdä siitä upean. Haen kaksi sankoa vettä nurkkaan, jos juoma-automaatti jostain syystä lopettaisi toimintansa. Sitten heiniä. Heinät sijaitsevat yksityiskäytävällä. Ohitan suulin. Jänskättää kävellä yksäreiden ohi. Aimie harjaa Jonasta sen karsinassa ja Attea puunaa Sera. "Moi!" sanon molemmille ja kahmaisen käsiini heinää. Kannan heinät hevosten ohi ja kiemurtelen Ronjan karsinalle. Lasken heinät maahan. Nyt Ronjan kelpaa! Päätän mennä ulos katsomaan Ronjaa. Lynn liittyy seuraani kävellessäni kohti Rantatarhaa. "Moi! Mä olin Takatallissa, Villeä hoitamassa. Se ei saa paljoa huomiota nykyisin. Se oli ihana, mä huolehdin siitä. Aattelin ratsastaa Villellä tänään. Se oli aika tylsistynyt", Lynn sepustaa. Katsahdan häntä. "Hyvä kun se saa huomiota kumminkin vähän", hymyilen. Lynn nyökkää iloisesti. "Mitä sä oot nyt tehnyt?" "Siivosin Ronjan karsinan, putsasin ruokakupin, hain kaks sankoa vettä ja heinää", huokaisin. "Kiitos, ei sun olis tarvinnu! Kyllä Ronja saa hyvän karsinan", Lynn kiittää. "Äh, mä tykkään hoitaa karsinaa. Ja Ronjan parhaaksi", virnistän. Ihanaa! Tunne on mahtava! Me kävellään Lynnin kanssa rantatarhalle. "Otatko sä sen sisään?" Lynn kysyy kun kutsun Ronjaa. "En, mä tulin vaan kattomaan miten se pärjää. Saa nauttia ilmasta", kerron. Ronja tulee juoksujalkaa aidalle. "Moi tyttö, mä en ehtinyt aiemmin kun putsasin karsinaa", nauran ja silitän Ronjaa. "Muuten Lynn, mitä muita eläimiä täällä on?" "Kolme koiraa, kaks kissaa, aasi." "Oho! Mulla on koira", sanon. "Minkä rotunen?" "Labradorinnoutaja. Tyttö. Sen nimi on Taiga", kerron. "Ahaa, tykkääkö se hepoista?" "Joo, meidän mummolan toinen suokki, Ella, on sen bestis", nyökkään. Silittelen Ronjaa vielä. Lynn ottaa riimunnarun maasta. "Ei tähän pitäis naruja jättää! No, mä otankin Indin sisään." Hän avaa portin ja Ronja meinaa hypätä ulos. Pidän Ronjan poissa aidalta ja kaunis issikka väistää Indiä. Se haluaisi ehkä jo sisään. Lynn vilkuttaa mulle ja häipyy Metsätallin suuntaan. "Kuule Ronja, sielä tallissa on se "oleskelutila." Lynn pyysi meitä sinne, joten mun pitää mennä. Sä pääset sisään heti sen jälkeen", laskeskelen. Tamma hörisee kohteliaasti ja pyrähtää sitten Trullin perään. Ne kisaavat nopeudesta, ja mun powerponi näyttää voittaneen. Mä oon ylpeä'. "Okei, nyt vähän asiaa", Lynn sanoo sohvalta vierestäni. Paikalle on tullut Aimie, Sara, Jonne, Meeba ja Cimilla. "Nyt siis läpi Heleää koskevia juttuja. Mila ei ole paikalla, mutta Dani lupas kertoa Matiakselle asian joka kertoo sen Milalle. Siispä, tulokset ei ole vielä tulleet. Kun ne tulevat, ilmoitan niistä. Tuloksien tullessa kerron ne henkilökohtaisesti ja te saatte sitten ite päättää, kerrotteko muille", Lynn sanoo. "Mun voi kertoa", kaikki ilmoittavat kuorossa. "Okei", Lynn huokaisee. "Nyt voitte mennä", Lynn mutisee. Ja kaikki menee. Mä jään Lynnin kanssa pulisemaan. Me jutskataan vähän niitä ja näitä. Kun viisi minuuttia on kulunut, muistan Ronjan ja kerron Lynnille meneväni. Sanon heippa ja lähden kohti ulko-ovea. Samalla nappaan riimun ja riimunnarun mukaani. Ronja kuopii maata etujalallaan kun tulen. Avaan heti portin ja menen pukemaan riimua. Ronja laskee päätään. Se antaa mun laittaa riimun. Talutan Ronjan kohti porttia ja avaan sen. Sitten kävelemme raikkaaseen ilmaan. Tuuli puhaltaa kasvoilleni kun suljen tallin oven ja vien Ronjan kohti karsinaa. Se innostuu heinistä. Käännän Ronjan ja otan riimun pois. Hymyilen, kun Ronja ravistaa turkkiaan ja menee syömään. Taidan laittaa Ronjalle loimen. Loimi on karsinan ovessa. Otan sen ja ravistan roskat pois. Laitan loimen Ronjan selkään. Ronja ei hievahda, kun laitan vyöt kiinni. Halaan ponia, ja menen karsinasta. Mä otan nopsaa kamman ja alan selvittää Ronjan jouhia. Jouhet on seövät. Ne lepää Ronjan kaulalla. Ronja syö heinää. "Mä en oo mikään tunteikas ja dramaattinen tyyppi, mutta sä oot kyllä ihana. Älä silti luule, mä en herkistele turhia. Mutta oot sä ihana", sanelen. Ronja näyttää hymyilevän. Mä aion olla tallilla vielä, vaikka tekeminen jää vähälle. Mä voisinkin kierrellä tallissa ja ettiä tyyppejä. "Lynn!" Sanon tallin ovelta kun ohitseni astelee vaalea connemara ratsastajineen. Ville. "Moi, Kiki! Joko Ronja on sisällä?" "On se, laitoin sille loimenkin", vastaan. "Hyvä", Lynn hihkaisee ja pysäyttää Villen. Lynn laskeutuu alas nopeasti ja nostaa jalustimet. Hän vetää ohjat kaulalta. "Mitä sun pitäis seuraavaks tehdä?" Lynn tiedustaa. "No en mä tiedä..." "Jos haluut, voit auttaa mua laittamaan Villen karsinakuntoon. Kun Indikin pitää vielä harjata." "Selvä." Harjailemme Villeä. Kello on Lynnin mielestä sen verran, että Indiä pitää mennä harjaamaan. Lupaan ottaa Villeltä riimun pois ja viedä varusteet. Lynn kiittää ja lähtee. Mä vedän pari kertaa harjalla sen karvaa, avaan riimun leukahihnan ja pujotan sen pois. Viimeiseksi suljen oven. Vien varusteet paikoilleen karsinan viereen ja tervehdin Cimillaa ja Jereä. Ronjan luo. Mun pitää lähteä. Tekemistä ei oo oikeastaan ja Ronja on puhdas. Rapsuttelen sitä ja soitan samalla äidille. "Moi äiti, tuutko nyt hakemaan tallilta?" kysyn. Äiti vastaa että juu, Taiga pitää viedä samalla eläinlääkäriin. "Eläinlääkäriin?" henkäisen. Äiti selittää että Taigalla on vaan terveystarkastus, ei muuta. Sanon ok ja alan hyvästellä Ronjaa. "Ronja, pittää mennä. Mä tulen kyllä ihan pian uudestaan. Kiitos kivasta päivästä", sanon samalla kun rapsutan ponia. Se laskee päätään ja nostaa ylös- poni nyökkää?? Ronja on ainutlaatuinen. "Okei, I go now. Nähdään", halaan Ronjaa ja menen karsinasta. Heilutan ovelta, mutta lähden tuota pikaa. Äiti odottaakin jo pihassa. Nousen autoon ja suljen oven, silittäen nopeasti Taigaa. Heilutan Lynnille, joka on puomilla Indin kanssa, ja sitten äiti kääntää auton ja ajamme pois. Kiki & Ronja 1 HM |
|
Kiki
Talliporukan jäsen
Kiitos kuvasta Tin?velille!
Posts: 54
|
Post by Kiki on Apr 6, 2011 13:20:21 GMT 2
[glow=red,2,300]Ukkosta ja ihmettelyä[/glow]7.4.2011 "Moi Lynn!" sanon kun vaaleahiuksinen tyttö heilahtaa eteeni Mallaspuron tallin ovien edessä. "Moi Kiki!" Lynn vastaa. Painan oven auki ja kävelemme Lynnin kanssa sisään. "Miten Väiski?" kysyn. "Ei kummemmin", Lynn vastaa. "Mä ihastuin siihen heti, ihana eestiläinen", vastaan. Lynn kohottaa arvaavasti kulmakarvojaan. "Että jos voisin vielä vaihtaa..." sanon vitsillä. Lynnin ilme on moittiva ja kysyvä. "En oikeesti, Ronja on se mun lemppari", sanon säikähtäneelle Lynnille. Lynn hymyilee ja nyökkää. Käännähdän vasemmalle Ronjan luo. "Moi Ronja", sanon sille kun se tulee ovelle nuuskimaan. Avaan heti karsinan ja Ronja kävelee luokseni. Silitän hevosta. Se katsoo epäilevästi kasvojani. Höh, mumisen ja halaan hoitsuani. Mikä muhun tuli? Vai oonko mä tosissaan samanlainen taivaanrannanmaalari, mitä äiti väittää? En kai... Ronja huokaisee. Haen sen riimun ja alan pukea sitä ponin päähän. Ronja katsoo kun kiinnitän remmit ja kutsun sitä ovelle. "Mennään, pääset ulos", sanon. Ronja tulee ovelle ja lähes rynnii ulos siitä. Pidän Ronjaa paikallaan. Loppujen lopuksi se suostuu tulemaan rauhassa. Tarhoilla käy vilske. Aimie vie Blingiä ja Indi kokeilee, pääseekö ulos. Kauempana näen Väiskiä taluttavan Lynnin joka pinkoo kohti tarhaa. Indi ryntää lähes ulos, mutta mä talutan Ronjan sen eteen. Lisäksi Aimiella on ote riimusta. Indi peruuttaa ja antaa meidän tulla. Ensin menee Blingi, jonka Aimie päästää vapaaksi. Tyttö pitää Indin riimusta kiinni kun lasken Ronjan liikkeelle. Sitten Indikin saa juosta. Me lähdetään ulos tarhasta. "Kiitti, Kiki", Aimie huokaisee. "Ei mitään", vastaan. "Muuten... Mikä on sun oikee nimi?" Aimie kysyy. "Krista", vastaan selkeästi. "Miten niin?" "Ei, mä vaan arvelin just jotain Kristaa tai semmosta, niin että olin oikeessa", Aimie virnistää. "Selkis." Me puhutaan vähän ja lähetään sitten omiin suuntiin. Mä menen Lynnin ja Väiskin luo. "Moi!"sanon Väiskiä taluttavalle Lynnille. "Kiki!" Lynn hihkaisee. "Mitäs sä? Missä Ronja?" "Tarhassa", sanon. "Saanko mä...?" kysyn ja katson Väiskiä. "Kaikin mokomin", Lynn hymyilee. Silitän Väiskiä. Sitten alkaa tulla taivaalta jotakin... ei kai...? Vettä? Kyllä, sitä se on. Sade. Alkujaan tämä on tihkusade. "Pitääkö Ronja hakea sisään?" kysyn. Lynn katsoo arvioiden taivasta. "Ei vielä", hän sanoo. Lähtee kumminkin taluttamaan Väiskiä sisään. Menen perässä. Sisällä tallissa seisoksimme ihan tavallisesti. Sadetta ei tule paljoa ja sää on mukava. Istahdamme sohvalle, mutta pian hätkähdämme. "Mikä tuo oli?" kysyn. Jyrinää kuuluu pihalta. Lynn säntää ovelle. UKKONEN! "Kaikki hevoset sisään! Kiki, tuo Ronja ja Blingi..." en kuule loppua, kun olen jo ulkona. Kiskon hupun päähäni ja pingon tarhalle. Ou nou, Blingi on puun alla. Kutsun Ronjan luokseni. Muut seuraavat sitä. Aimie ottaa Indin ja Trullin. Mukanamme tulee myös Sera, joka hakee Katin. Vilma on sisällä. Vedämme hevoset perässämme kohti tallia. Lynn, joka tuo parhaillaan Kaaosta, vaihtaa sen Aimien kanssa Indiin. Kaikki hölkkäävät tallille. Matkalla Blingi kompastuu. Samalla jyrisee. Tamma nousee kahdelle jalalle, ja otan riimunnarun irti. Blingi ei tee mitään. Riimunnaru on pakko ottaa pois, etten estä tamman nousua. Blingi seuraa ja otan vain kiinni riimusta. Ronja tulee rauhallisena perässä. Tallissa pyöräytän Ronjan karsinaan ja irrotan narun. Suljen oven. Ensin huolehdin Blingin karsinaan ja rauhoittelen sitä. Puuh! Lynn tulee luokseni juoksujalkaa. Hän on käynyt Metsätallissa viemässä Indin ja palaa luoksemme. "Ootko sä ok? Se näytti kauhealta!" Lynn sanoo. Hän siis näki Blingin hypyn. "Joo, ei tässä mitään. Mä voin loimittaa Blingin", sanon. Rauhoittelen vielä vähän ja haen loimen. Mä oon aika kauhuissani, mutta varma. Laitan Blingille loimen ja menen katsomaan Ronjaa. Ronja seisoo paikallaan ja katsoo kun mä ryntään sen luo. Se tuntuu kysyvän: Missä viivyit?" Lasken ojennetut käteni. "Mun piti laittaa Blingille loimi..." kerron. Ronja katsoo minua harkiten. "No kai mä voin sua silti silittää?" kysyn. Tamma hörisee. Naurahdan ja silitän sitä. Ihanaa! Toinen päivä Ronjan kanssa on nyt siis lopuillaan. Kello lähestyy kahdeksaa, ja on pakko lähteä. Taputan hevosta. "No nyt me tunnetaan toisemme taas vähän paremmin", huokailen. Lynn tulee Ronjan luo. "Ai moi!" "Moi!" vastaan. "Mun pitää mennä nyt", mumisen, enkä ole varma, sanonko sen hevoselle, Lynnille vai molemmille. "Okei", Lynn vastaa hevosenkin edestä. Halaan Ronjaa, vilkutan Lynnille ja lähden karsinasta. Kohta nähdään uudestaan! Kiki & Ronja 2HM Siinä se nyt oli... |
|
Kiki
Talliporukan jäsen
Kiitos kuvasta Tin?velille!
Posts: 54
|
Post by Kiki on Apr 12, 2011 13:22:57 GMT 2
[glow=red,2,300]Tietä islantilaiselle![/glow] 12.4.2011 Poljen kohti Mallaspuroa. Tiet on sen verran sulaneet, että mä voin rauhassa ajella maastopyörällä tallille. Autoa en viitsi ees tallilla näyttää, se on nyt niin rapakunnossa että itekin säikähdän kun nään sen. Pitää kai ekaks pestä se, ja kun ei äiti voi viedä eikä veljetkään, on ihan pakko polkee. Iskä on vaihteeks matkalla Pietarissa, että silleen. Mutta onhan tietty siinä yks onni... mä saan lähtee tallille millon huvittaa. Siksipä pyöräily on hyvä idis. Tänään sitäpaitsi on eka ratsastus Ronjalla! Saavuttuani Mallaspuron pihaan huomaan juuri Danin vetämän hevosletkan katoavan pihasta. Pelästyn, luulen näkeväi Ronjan siellä. Mutta ei, se on Arttu. Onni, Ronja on siis sisällä odottamassa. Etsiskelen jonosta myös Lynniä, mutta tyttö on ilmeisesti tallissa hevosien kanssa. Tottakai! Tallin ovet hahmottuvat edessäni. Kiskon kahvasta oven auki, ja huomaan että tallissa on vain pari hevosta. Bundy, Ronja, Piitu ja Trulli maleksivat bokseissaan ja loput sitten ovat varmaan ulkona tai siinä maastoletkassa. Ronjaa menen siis heti tervehtimään. Se on jo oppinut tunnistamaan mut, ja tällä kertaa rynnii ovelle. Se potkii seinää pari kertaa. Avaan oven. Kun poni pyytää, Kiki menee. Näin sekin homma pelaa. "Moido Ronja!" sanon ja rapsuttelen tammaa ahkerasti. Ronja nauttii ja lepuuttaa toista takajalkaansa. "Sä oot ja semmonen..." hymyilen. "Ihana", jatkan kun Ronja katsoo minua kysyvästi. Islantilainen muistuttaa niin kovin Lapissa asustavan mummoni suurta Tuhka- tammaa. Onhan Tuhka musta, mutta se on samanlainen, kiltti ja kaunis. Ehkei ihan niin kaunis kuin Ronja, vaan pikemminkin syötävän söpö. Ronjan luonne tuo mieleeni myös Kukan, mummoni toisen hevosen, vanhan, rautiaan issikan. Mutta tiedän, että vaikka olen kokenut näiden hevosten kanssa enemmän, paljon enemmän kuin Ronjan, on Ronja lähes yhtä tärkeä. Ensimmäiseksi tartun riimuun. Pidän harjauspuomilla olemisesta, joten tämä poni pääsee nyt sinne. Ronja odottaa että laitan riimun sen päähän. Tämä käy suhteellisen nopeasti, että eikun vaan ulos! Ronjalta ei intoa puutu kun se tajuaa pääsevänsä ulkoilmaan. Tamma on kohtelias, mutta lopulta sen on pakko rynnätä vierestäni. Painan käteni sen kaulan alaosaan ja odotan että hepo rauhoittuu. Tajuan sen innon, mutta kyllä täytyy varulta näyttää, miten toimitaan. Ronja ei pane estoani pahaksi, vaan tietää mitä tehdä. Saankin aikas nopsaa päästää sen menemään. Harjakori nököttää puomin vieressä. Ronja katselee ympärilleen kuin olisi ihan ekaa kertaa Mallaspuron pihalla. "Ronja, mitä jos mä ratsastaisin sulla tänään?" kysyn ponin mielipidettä. Se pärskähtää. Oliko toi joo? No, mähän tulkkaan ton aina jooks, sillä haluan ratsastamaan. Niinpä jatkan harjaamista mielessäni ajatus siitä, että Ronjakin haluaa ratsastusta. Samalla mietin, olisiko pitänyt ottaa Taiga tai shelttimme Kuura tallille... Kai ens kerralla otan toisen. "Kiki!" Lynn huudahtaa kun putsaan Ronjan viimeitä kaviota koukulla. Vastaan vasta kun kavio on putsattu. "No moi!" huomaan Lynnin takana ruunikonkimon eestiläisen, varustettuna tietenkin. Ei siis ihme, että Lynnillä on kypärä. "Meetkö sä ridaamaan?" "Me mennään maastolenkille Väiskin kaa." "Mä aattelin mennä Ronjalla kentälle. Tuutko sä?" "Hmm... Mä en tiedä ihan varmasti, pääsenkö. Voin kysyä Santeria tai vaikka Meebaa sun kanssa", Lynn vastaa. "Katotaan nyt. Ilmotan heti ku palaan. Mä tuun kertomaan vaikka tarhoille", Lynn sepustaa. Väiski seisoo hermostuneena ovella. Nyökkään ja annan ratsukon mennä. Ronjakin ehti vähän tylsistyä. Vien Ronjan heti tarhaan. Se aloittaa villin lumilaukan Indin kanssa. Koska Lynn on maastossa, päätän siivota karsinan ihan pikapikaa, eli lannat pois, ja mennä tiedustelemaan retkikavereita. Kottarit kipaisen matkalla tallille. Karsinan luona pölyää. Yritän olla nopea, ja vien talikon karsinaan. Sieltä nostelen summamutikassa alusia kärryihin. Kuulen askeleita selkäni takaa. Joku siis on tulossa. Tulija katsoo kun siivoan karsinaa. Hän on Nea. "Moi!" sanon reippaasti. "Moi! Lynn pyysi mua sun kanssa ratsastamaan", tyttö sanoo. Hän on minua jotain neljä vuotta nuorempi. "Kiva kun pääsit. Mä oon just, niinkun näät, putsaamassa tätä paikkaa. Millon me lähettäis?" kysyn. "No sitten kun sä oot siivonnut vaikka", Nea ehdottaa. Eli Ronjan vienti tarhaan oli periaatteessa turhaa. "Okei", vastaan. "Eli siis tuutko sä Ronjalla?" Nea kysyy. "Tuun. Ja sä tuut Kaaoksella", vastaan tieäväisenä ja nostan viimeiseksi talikon kärryihin. "Jep. Muuten... minkä ikänen sä oot?" tyttö kysyy. Hän katsoo mua vähän oudosti, kun oon sentään parikytä senttiä pitempi. "Kaheksantoista", vastaan. Aina kaikki pelästyy mun ikää! "Mä oon neljätoista", Nea vastaa. Eli arvasin oikein. Hymyilen ja lähden työntämään kärryjä. Nea seuraa mukana. Kun olen hakenut Ronjan pihalta, sidon sen käytävään. Tamma ihmettelee, miksi se seisoo käytävällä. "Me mennään kentälle", selitän. Kahmaisen harjan käteeni ja teen pikaputsausta. Harjailen ahkerasti. Ronja katsoo epäluuloisena minua kun koppaan kypärän päähäni. Jep, mun ote on nyt niiin innostunut, että kaikki säikkyy... Nea ja Kaaos ovat jo valmiina karsinassa. Nea ei ole ottanut ratsastusloimea, enkä mäkään. Kyllä hepot pärjää, jos niitä liikuttaa. Tulee lämmin. Lähden taluttamaan Ronjaa edellä. En tiedä, onko se Kaaoksen tapauksessa järkevintä, mutta ainakaan Ronja ei potki takana olevia. Nea pitää vuonohevosen tarpeeksi kaukana, jotta se ei saa mitään syytä poukkoiluun. Tallin ovista päästyämme astumme raikkaaseen ulkoilmaan. Ulkona tuoksuu jo kevät. Kenttä on tyhjillään maneesin vieressä. Ronja katsoo kenttää ja sen turpahihnattomat suitset näyttävät risuilta ponin päässä. Äh! Mitä mä hourailen! Ravistan päätäni ja vien ponini kentän sisään. Kylläpä mä oon nyt super jännittynyt. Ronja seisoo paikoillaan ja odottaa, että saan jalustimia pidemmäksi. Nea tekee samaa touhua hieman kauempana Kaaoksen kanssa. Kiskon jalustinraudat ylös ja vetäisen pitkänä roikkuvan soljen siihen tarkoitetusta lenkistä sisään. Sitten nostan jalkani jalustimeen ja otan kiinni satulasta. Ronja odottaa. Musta tuntuu, että se pian kyllästyy, kun kiristän satulavyötä. Ja taas, Nea on ihan samassa kohtaa. Vedän vyön kireämmälle ja testaan että se pn sopiva. Satulasiipi alas ja menoksi. Uralle on lyhyt matka! Alkuun kävelemme. Ronjan selkä on ihanan turvallinen. Annan ohjien riippua löysinä, ja huomaan, että Nean kanssa olemme jakautuneet kentän puoliskoille: Nea on toisella ja minä toisella. Joo, onhan se hyvä, kun me saadaan sitten liikkua aika vapaasti. Ronja on ihan rento. Alan kokoilla ohjia ja käännellä Ronjaa volteille ja pysähtyä, jotta tiedän, että se on kuulolla. Kun mä saan selville, että Ronja tosiaankin on kuulolla, mietiskelen sopivaa alkuverryttelyä. Ei mitään kovin ihmeellistä, koska tämä on eka ratsastuskertani Ronjalla, mutta tietysti muutakin kuin pelkkää ympäri kenttää- menoa. Niinpä päätän lämmittää Ronjaa ravissa ja vaihdella suuntaa tehden molempiin lyhyisiin sivuihin pääty,ympyrät. Ronja tottelee ja ravaa kuuliaisesti. Se on ehkä ihmettynyt uudesta ratsastajastaan, mutta on se aiemmin mut nähnyt, tietysti, ja tottunut tuntihevosena ratsastajien vaihtumiseen. Näin ollen menee mukavasti. Ravaan pari kiekkaa siihen suuntaan, ja käännän Ronjan sitten keskihalkaisijalle. Mä oon niin onnessani! Vaihdan raipan paikan ja kevennyksen, mutta ylläpidän ravia koko ajan. Ravaan toiseen suuntaan ja teen pääty-ympyröitä- tämä onnistuu kiitettävästi. Nyt on veryttely suoritettu! Päivän aihe- tohelointi selässä. Jep, no, ei kyllä ihan, vaan tietysti joku kouluratsastukseen liittyuvä- öö...mitäs jos me tehään kaikenlaista? Ratsastusradan teitä, suoraan ratsastamista... Kaikkea siis. Tai joo, kahta juttua, mut ihan sama. Mä ridaan nyt, ei saa häiritä. Pliis! Ronja ravaa lennokkaasti eteen. Hidastan käyntiin, ja annan ohjia lisää. Nea näköjään tekee pohkeenväistöä Kaaoksella, ja se onnistuukin hyvin. Näen vain vuonohevosen takapuolen ja Nean satulassa. No en mä nyt voi olla mikään katsoja, oonhan itsekin satulassa istumassa. Ronja liikuttelee kuolaimia suussaan. Ohjailen sitä täyskaarrossa vaihtamaan suuntaa. Ihanaa! Tunti kuluu, ja samalla tajuan, että lopuksi kävelen Ronjalla maastossa. Se ei varmaan jaksa kahta tuntia kouluvääntöä? Niin, en mäkään. Ronjan (vai mun ja sen) parhaaks vaan. Ratsastus sujuu kaikin puolin mukavasti. Kohta otan vähän laukkaa uralla. Kaaos laukkaa jo keskiympyrää, joten eipä ole vaaraa että ponit törmää. Lyhyen sivun keskellä valmistelen laukkaa. Ronja tajuaa, mitä siltä pyydetään, mutta muistaa, että laukkaan saa lähteä vasta ratsastajan käskystä. Annan avut, puolipidätteen ja pohkeet, ja Ronja kiitää laukkaan. Se ei rynni, vaan laukkaa siististi ja rennosti. Tamma ei myöskään löntystele, innostuneena etenee uraa. Laukkaan niin että hiekka lentää, ja vaihdan käynnissä suunnan. Sitten taas laukkaa, vasemmalle, ja muista, että tietysti johtava jalka pitäisi hevosella silloin olla vasen. Ronjan laukkaa vaihdan kerran ja laukka sujuu yhtä hienosti kuin toiseen suuntaankin. Sitten hidastan käyntiin. Loppuveryttelynä ravaan pari kiekkaa ja annan pitkät ohjat. Kun Ronja menee kaartoon ja kiitän sitä ihanasta tunnista, puhumme Nean kanssa. Tyttö taluttaa poninsa Ronjan lähelle, ja minä selostan selästä: "Aattelin kävellä maastossa vielä. Tuutko sä mukaan vai meetkö talliin?" "No joo, kyllä mä voin tulla. Oli kivaa, hei. Sulla meni upeesti", Nea sanoo. Kiitän ja ratsastan Ronjan kentältä takaisin. Nea nousee uudelleen selkään ja kävelemme kohti metsätietä. Metsässä on satumaisen kaunista. Ronja ja Kaaos kävelevät sulassa sovussa, vaikka ajattelisi Kaaoksesta toisin. Se tallustaa ja kurkkii ympärilleen. Nea ja minä katselemme myös, ihan hiljaa. Ronjakin nauttii. Muistelen tietysti mummolan Tuhkaa ja Kukkaa, ja kyynel nousee silmäkulmaani. "Mitä nyt?" Nea kysyy ja rikkoo hiljaisuuden. "Ei... Mä vaan muistelin Tuhkaa ja Kukkaa", sanon, ja vasta sen jälkeen muistan, että Nea ei tiedä, keitä hevoset ovat. Selostan tammoista kaiken ja Nea ymmärtää minua. "No, mutta on mulla sut", sanon ja halaan Ronjaa. Se hörisee. "Kiitos, Nea, tää on ollu tosi ihanaa", muistan sitten ja Nea hymyilee. Hän vastaa samaa kuin minä. Sitten taas hiljennymme kuuntelemaan metsän ääniä. Tallipihassa hämärtää. Lenkki on venynyt puolitoistatuntiseksi, mutta koko matka oli pitkin ohjin kävelyä. Ponit on siis liikutettu kaksi ja puolituntisesti. Menemme yhtä matkaa talliin ja käännän Ronjan karsinaan. Se yrittää rohmuta heti heinää. Heiniä on vähän, sillä niitä ei saa antaa paljoa ennen palautumista. Kiskon suitset pois ja kompastelen pesupaikalle kuolaimia putsaamaan. Pesupaikalla on Indin satulaa putsaava Lynn. "Moi! Oliko kivaa?" "Joo!" vastaan. "Näin osan ratsastuksestasi. Hienon näköstä, sulla ja Ronjalla näyttää menevän hyvin", Lynn kertoo. Nolona kehuista kiitän tyttöä ja kokoan suitset loppuun. Vien ne telineeseen ja palaan Ronjan luo. Tammamamma ei vänkää vastaan kun otan satulan pois ja vien sen paikalleen. Otan matkalla pesuvadin ja sienen jolla alan putsata Ronjaa. Ensin harjaan sen, sillä irtokarvoja ei sienen tarvitse olla täynnä. Hiki katoaa ja Ronjan karva kiiltää. Kuivaan sen pyyhkeellä, jonka olen tuonut kotoa- ja jossa lukee Ronja, koska se on serkkuni nimi. Pyyhe on nyt oman ponipalleroni Ronjan omistuksessa. Otan harjan ja puunaan Ronjan viimeisen päälle. Se ei harmittele kavioiden putsausta. Koko hommassa menee tunti, niin että voin siirtää heinät karsinan edestä sisälle sinne. Ronjaa en loimita. Halaan sitä. "Ihana, ihana poni. Sä oot taivaallinen", sanon ja irrottaudun. Vilkutan Ronjalle ja kiidän Kaaoksen karsinalle. Nea ei enää ole siellä, vaan sohvalla, joten menen hänen ja Lynnin kanssa juttelemaan. Jutustelemme kaikkea mahdollista pöljää. "Muuten, mun pitää nyt mennä", Nea sanoo ja katsoo kelloa. "Oho, niin munkin", totean. "Okei. Nähdään sitten", Lynn sanoo. "Jep, nähdään, ja pian!" vakuutan. Nea sanoo samaa ja katoamme tytön kanssa tallista ja matkalla moikkaamme Kaaoksen ja Ronjan. Kun vilkutan Nealle, tulee mieleen lause, jonka kuiskaan ilmaan Ronjalle. Viestini on perillä, ja Ronja hirnuu tallissa. Hymyilen, nousen autoon. Good night, sleep tight. Kiki & Ronja 3HM Siinä, ja muista: Ei toi vika se lause ollut! Tarinoitasi on ihana lukea: pituutta riittää, mutta lukeminen ei tunnu raskaalta, sillä kappaleet on jaoteltu riittävän kevyesti ja kerronta on sujuvaa ja sopivasti vuoropuheluilla ryhditettyä. Kertomuksista huokuu tallitunnelmaa, mikä ilahduttaa ainakin minua kovasti. Teillä tuntuu pyyhkivän oikein hyvin Ronjan kanssa - jatka ihmeessä samaan malliin! Hoitamisesi on ihastuttavan ahkeraa. - Lynn |
|
Kiki
Talliporukan jäsen
Kiitos kuvasta Tin?velille!
Posts: 54
|
Post by Kiki on Apr 17, 2011 10:42:00 GMT 2
^Miljoonasti kiitos ja kumarrus Lynnille  [glow=red,2,300]Kaikkea[/glow] 17.4.2011 Rahtaan mustavoittoisen shelttimme Kuuran autosta Mallaspuron pihamaalle. Mä oon kai ihan sekasin, kun otan koiran tallille, mutta ei sitä yksinkään päiväksi taloon jättää, vaikka ylikiltti onkin, kun sillä menee ihan tylsäks. Nostan hihnan penkiltä ja työnnän oven kiinni. Urhea Kuura seisoo paikallaan, ja mä lukitsen auton ovet pikavauhdilla, ja vedän Kuuraa sitten lähemmäksi itseäni. Lynn näkyy tulevan pihan poikki. "Hello, Lynn!" sanon ja pitelen Kuuraa paikoillaan. "Kiki! Terve! Taas täällä?" Lynn vastaa, ja huomaa sitten maassa istuvan koiran. "Tää on Kuura", esittelen. "Mä en tuonut Taigaa, kun mun veli vei sen metsäkävelylle. Se on tosi pitkä lenkki, ja Taigalle tehokas", selitän. Lynn katsoo tulokasta. "Onpa se rauhallinen", hän sanoo. Kuura katsoo meitä ja nuuhkii ilmaa. Sen voisi heti päästää irti. Otan valjaat pois. Koira pysyy luonamme. Lähdemme talliin. Kuura tulee sinne ja nuuskii ovea. Silti se lähtee pois ovelta ja kiertelee tallia. Itse tervehin Ronjaa. "Moi, Ronja! Miten sulla on mennyt?" kysyn. Lynn lähtee muualle ja mä jään Ronjan luo. Se antaa silittää. "Mitäs jos me mentäis harjauspuomille?" ehdotan. Nostan riimun ovelta ja avaan karsinan. Käyn halaamassa Ronjaa ja pujottelen riimun sen päähän. Ronja venttaa että haen riimunnarun ja työnnän ovea enemmän auki. Talutan Ronjan ulos tallista puomille. Lunta on todellakin vähän, ja Ronja kokeilee nyhtää matkalla maasta nuutuneita, vanhoja ruohoja. Vedän sen pään ylös penkasta ja vien nopeasti puomille. Kuura istuu puomin vieressä. "Stop", sanon Ronjalle ja sidon sen kiinni puomiin. Harjakoppa täytyy hakea sisältä. Kipaisen karsinalla ja kun palaan, Kuura ja Ronja ovat jo tekemässä tuttavuutta. Kuura haistelee Ronjan turpaa, ja koira ja poni ovat kylki kyljessä. "Kiva kun teistä on tullut kamuja", sanon ja nostan harjan esiin. Ronja tekee niin innokkaasti tuttavuutta Kuuran kanssa. Mä oon ihan ilonen. Harjaus kestää oman aikansa. Uskollinen koirani odottaa, ja Ronja ei todellakaan ole aikeissa tehdä sille mitään pahaa. "Mitäs jos mä syöttelen sua täällä? Ei toi ruoho oo hyvää, mutta silti, kyllähän se teille on ihanaa, vaikka vanhaa onkin?" kysäisen. Ronja ainakin innostuu, ja kannustaa Kuuran mukaan. Kuura tulee perässä, kun käännän Ronjan kohti ruohoja. Tamma laskee päänsä maahan ja syö ruohoa. Annan sen mennä ja istahdan ruoholle. Silitän Kuuraa, jota ei ruoho kiinnosta, se ei syö ruohoa, vaikka jotkut koirat syövät. Ronja maiskuttaa suutaan ja nyhtää viimeisiä ruohoja. "Ronja! Sä et saa tuhota luontoa noin! Nyt tänne, me lähetään", moitin leikilläni tammaa, joka hamstraa kaiken ruuan itselleen. Otan kiinni riimusta ja lähden kävelemään. Ronja kävelee ihan tyytyväisenä vierelläni. Lynn näkyy taas tulevan kohti meitä, hän puhuu Blingiä taluttavan Danielin kanssa. Daniel hyppää hevosen selkään ja laittaa sen kävelemään kohti maneesia, jonka ovet ovat auki. Lynn tulee Indin kanssa luoksemme. Koirani lähtee muualle huomattuaan Indin. "Moi Lynn! Minne sä sitä oot viemässä?" kysyn ja katson arvioiden Indiä. "Tarhaan", Lynn vastaa. Sitten hän puhelee vähän kaikenlaista ja päätämme, että hevoset täytyy laittaa tarhaankin. Kävelemme siis nopsasti tarhalle ja päästämme ponit vapauteen. Lynn ja mä vedetään karsinoita puhtaaksi. Lynn putsaa Löpön ja Titon karsinaa. Aasin hän on laittanut käytävälle. Vedämme likaiset aluset samoihin kottareihin, sillä kuitenkin likaisia on vähän. Putsaan Ronjan karsinan ihan kunnolla. "Kiki, mä voin viedä tän ja sä laitat Titon tarhaan sillä aikaa?" Lynn ehdottaa. Ilomielin mä suostun, aasin kanssa on kiva tehdä tuttavuutta. Lynn ottaa talikkoni ja katoaa tallista. Mä jään paikalleni. Pieni aasi katselee, kun puikkelehdin yksäripuolelle ja haen heinää Ronjalle. Kasan sijoitan ruokakupin viereen ja lasken vettä kolmeen sankoon. Vien ne karsinalle. Sitten otan Titon. "Moi aasi, me mennään nyt", sanon. Talutan sen riimunnarusta ovelle. Tito vähän kummissaan tottelee mua, ja mä tuon sen iloisena tarhalle. Löpö hirnuu Titolle kaukaa, ja laitan aasin nopeasti tarhaan. Kipaisen katsomassa Ronjaani. Se on hieman vaivautuneen näköinen ja näen, että se on kuopinut maahan pienen kuopan. Voi ei! Mitä mun kultaponille on käynyt? "ROONJAAA!" huudan aidalta. Tamma lönkyttää luokseni. "Et kai sä ole myyräksi muuttunut?" kysyn ja katson arvoiden hevosen kaivamaa kuoppaa. Nyt tiedän jo apeuden syynkin- Ronja on itsekseen tarhassa ja sillä on vähän tylsää. Rapsuttelen sitä. Kuurakin tulee piristämään Ronjaa, ja sitten päätän hakea sen takaisin sisään. Daniel on varmasti tuonut Blingin sisälle, mutta mun pääni sanoo, että se luulee mun olevan lenkillä. En tänään viitsi ridata, vaan voin talutella Ronjaa. Sisällä tallissa ovat Ilpo, Aikku, Lynn ja Santeri. Katson erikoisesti heitä, sillä kukaan muu hoitaja ei ilmeisesti enää ole tallilla. Daniel on jo häipynyt muualle. "Kiki!" Lynn sanoo ja odottaa että vien Ronjan boksiinsa. Sitten hän hakee minut koko joukon luo. "Tää on siis..." Lynn aloittaa. Katson parhaaksi kumminkin esitellä itse itseni, ja kerron nopeasti että nimeni on Krista, minua kutsutaan Kikiksi ja että olen nyt kahdeksantoista. Aikku hymyilee leveästi. "Niin, me ajattelimme, että halukkaille Lynn voisi pitää pienen ohjatun tunnin kentällä", Aikku selostaa. Ilpo ja hän kertovat minulle hiukan juttuja ja sovimme, että ratsastan sittenkin Lynnin ohjauksessa. Mä olen iloinen. Sivummalle keskustelussa jäävä Santeri katsoo mua vähän omituisesti ja hymyilee vähän. Poika nyökkää muille, ja häipyy ohitseni virnistäen minulle vaivihkaa. Nostan kulmakarvojani Santerin häivyttyä ja päätän olla kertomatta noita omituisia asioita Lynnille, ainakaan tänään. Siirtelen suitsia käsissäni ja laitan ohjat kaulalle. Ronja on innostuneella päällä tänään, joten hoidan sen kunnolla ja laitan kuolaimet rehdisti suuhun. Samassa Mallaspuron ovet aukeavat ja sangen tutunnäköinen hahmo kurkistaa Ronjan karsinan yli- Essi! Siskoni on tullut tallille! Vedän niska- ja otsahihnat paikoilleen ja työnnän leukahihnan kiinni. Niin nopeasti se käy, että Essi huomaa sangen monta virhettä asiassa. "Moi, Krista", Essi sanoo pirteänä. "Essi! Ai moi!" ¨ "Mä aattelin tulla katsomaan sun ratsastusta, en tietysti tiennyt että se on justiinsa tällä hetkellä", Essi muistuttaa. "Ja tiedoks, leukahihna on liian löysä. Sun kannattaa myös kattoa, että kuolaimet ei paina Ronjan suuta." Silmäni menevät lautasen kokoisiksi. Essi tarttuu toimeen ja tarkastaa, että kuolain on oikeassa kohtaa. Se kuulemma meni vähän hassusti kun hätiköin. Sitten kireämmälle leukahihnaa ja valmista. "No niin, mä laitan nyt satulan", sanon. Essi ojentaa sen käteeni ja mä asetan hökötyksen pollen selkään. Essi silittää Ronjaa ja tekee tuttavuutta sen kanssa. Sitten kentälle! Kentällä nousen selkään. Lynn ja Essi vaihtavat muutaman sanan, ja sitten Essi häipyy aidan taakse tuijottamaan minua. Ronja meinaa räjähtää. Se pysyy hädin tuskin satulaannousussa paikallaan. Kauhukseni tajuan, että Lynn laittaa pari puomia kentälle. Pysyn silti rentona, tarkistan satulavyön ja vien Ronjan uralle. Se talsii ja hetken aikaa pysyy rauhassa. Vien käteni Ronjan kaulalle ja annan sille pitkät ohjat. Lynn katsoo arvioiden minua. "Kokoa ohjat nyt rauhassa käteen, niin voidaan ravata", Lynn sanoo minulle. Mä vedän ohjat sopiviksi, tarkistelen että Ronja on kuulolla ja hieman kantapäillä koskettamalla tamma lähtee menemään. Ratsastan sen syvälle kulmiin ja laitan Ronjan ryhtiin. Se ei enää ravaa rempseästi ja pompottavasti, vaan pehmeämmin. "Hyvä. Nyt vaihda suuntaa, mutta pysy ravissa", Lynn käskee. Vien hevosen lävistäjälle. "Muista pitää katse edessä ja ohjata pohkeillakin. Sisäpohje kääntää!" Ronja tottelee nihkeästi pohjetta. Toistan harjoitusta ja Ronja alkaa taipua. Lynn hyväksyy työskentelyn ja pyytää minua kentän keskelle. Hän näyttää mitä pitää tehdä: Ensin kävelen lyhyelle sivulle ja nostan ravin puomeille. Ravaan puomit ja toisen lyhyen sivun, ja kävelen pitkän sivun. Painan ohjeet mieleen ja kävelen kiekan ennen puomeja. Puomien edessä Ronja ei epäröi yhtään, ja mä olen siitä ponille tosi kiitollinen. Essi katsoo tehtävän loppuun, ja lähtee sitten avoautonsa luokse. Sitten tyttö huristaa pois. Jatkan terhakkaana Lynnin ohjeistuksessa puomeja, ja huomaan, että tämä sujuu. Annan Ronjan hengähtää, ja sillä aikaa Lynn siirtää puomit pois. "Sitten kun oot kävelly pari kiekkaa niin ota koko uralla laukkaa", Lynn sanoo. "Joo, otan. Kävelytänkö mä Ronjan sen jälkeen?" "No jos tänään jaksaisit vielä niin voit sä myöhemmin mennä maastoon. Mä kysyn jotakuta sun kaveriksi", Lynn huikkaa. Hyväksyn tarjouksen ja lyhennän Ronjan ohjat laukkamittaan. Sitten aloittelen puolipidätteellä, annan pohjeavut ja kuin itsestään Ronja lähtee laukkaan. Ronjassa on se hyvä puoli, että se jatkaa laukkaamista aina siihen asti kun ratsastaja pyytää hidastamaan, eikä ravaa välissä. Taputan sitä kevyesti. Tamma laskee päätään ja etenee rivakasti. Kuulen Lynnin neuvovan: "Pidä tasainen kuolaintuntuma, äläkä anna liikaa ohjaa. Nyt Ronja kääntyy sisäänpäin, kun oikea ohja on lyhyempi." Laitan ohjat kunnolla ja jatkan. Ronja laskee taas päätään, mutta pidän pintani. "Just noin! Hyvä! Älä anna sen laskea päätään, sillä noinkin luotettava ratsu kun Ronja keksii kyllä jekkuja. Mulla on kokemusta", Lynn kertoo asiantuntevalla äänellä. Jatkan samaa rataa, ja Ronjan laukka tuntuu uskomattoman kevyeltä allani. Sulaudun liikkeeseen, mutta keskityn silti. Sitten hidastan vähän ja silitän Ronjaa. Annan sen kävellä. Loppuverryttelyksi mä teen ravia ihan yksinkertasesti ja vedän sitten ihan tavalliseen käyntiin. Ronja puhisee ja katsahtaa Kuuraa, joka katsoo aidalla. Kuura istuu siellä ja työntää kuononsa vähän väliä lankkujen välistä kentälle. "Teillä meni hienosti! Nyt sä voit kastella sen sienellä." "Okei", vastaan yksitoikkoisesti ja käännän Ronjan kentän keskelle. Tamma pysähtyy itsestään ja mä lasken raipan varovasti maahan. Sitten heilautan itseni alas selästä ja alan laittaa jalustimia ylös. "Kello on nyt kolme. Jos kuudelta lähdet maastoon ja tulet seitsemältä", Lynn tuumaa. "Selvä, kuka tulee mun kanssa?" "Katotaan nyt", Lynn mutisee ja lähtee sitten pois. Mä otan ohjat kaulalta ja vien prinsessani talliin. "Mä oon kyllä maailman onnellisin tyttö, kun mulla on sut", sanon Ronjalle ja halaan sitä. Ja se on totta. Tallissa mua oottaa koko joukko yllätyksiä. Ronja seisoo käytävällä kun irrotan satulavyön ja laitan satulan suitsien viereen telineeseen. Sitten vedän sienen esiin ja lasken vettä sankoon, josta alan kahmia sitä Ronjan turkkiin. Sieni on märkä, ja kostutan Ronjan vatsankin, jalat suihkutan, ja pään kastelen pienellä, en niin kostealla sienellä. Sitten otan laukustani kylpypyyhkeen, johon olen kirjaillut Ronjan nimen, ja kuivaan tamman. Samalla haen sille loimen. Loimi päällä Ronja mussuttaa heinää karsinassaan. Mä putsaan suitset ja satulan ihan kunnolla satulasaippuaa käyttäen. Ne kiiltävät upeasti. Vaihdan vielä satulahuovan toiseen samanlaiseen, mutta joka ei ole niin täynnä karvaa, ja lähden oleskelutilaan. Oleskelutilassa mä istahdan sohvalle. Lynn on paikalla. Santeri menee ohitseni, ja vilkaisee minua. Kun tajuan että poika katsoo, katson takaisin. Sillon se irvistää ja lähtee pois. Pudistan epäuskoisena päätäni. "Kiki! Arvaa mitä?" Lynn sanoo. "No?" "Mä en pääse maastoilemaan nyt." "Mitä sitten?" kysyn. "No mä sain sulle kaverin!" Lynn huudahtaa. "Ahaa, sehän on hienoo", vastaan ilahtuneena. "Se on Santeri. No, moi!" Lynn huikkaa ja lähtee pois. Mä jään äimistyneenä paikalleni. "Kiitti Lynn, kiitti tosi paljon... Jipii." Mitä mä nyt teen? Kaiken kukkuraksi kun harjaan Ronjaa, Santeri ilmoittaa tulevansa Blingillä. Onhan Blingi tosi ihana, mutta kun sen karsina on Ronjan vieressä-ei siis hyvä. Vedän henkeä ja keskityn Ronjaan, niin että pian mä unohdan Santerinkin. Puunaan ja puunaan, ja sitten haen kiiltävät varusteet paikalle. Muistan tarkistaa nyt, että hihnat on oikein, ja kuolain kohdallaan, ja satulavyö tarpeeksi löysällä. Sitten pääsemme pihalle. Ulkona on lämmin. Itseni topin päälle työnnetty neuleliivi ei juuri lämmitä, mutta se on silti ihan nätti ja sopii mulle. Nousen Ronjan selkään hyvin iloisesti. Kiristän satulavyön ja muistan, kuka tulee seurakseni. Santeri on parin metrin päässä Blingin kanssa ja säätää jalustinhihnoja. "Ootko sä valmis?" kysyn, sillä tiedän, että ujous ei nyt ainakaan auta. "Oota hetki, mä kiristän vyötä parilla reiällä", Santeri huikkaa ja tarttuu satulasiipeen. Poika saa satulavyön nopeasti sopivan kireälle ja laittaa sitten jalustimen jalkaan. Näen Lynnin tallinkulmalla katsomassa lähtöämme, mutta en mä viitsi vilkuttaa. Laitan Ronjaan vauhtia, ja niin häippäsemme pihasta. Maastossa ei ole kovin hiljaista. Santeri kysyy perheestäni: "Onko sulla sisaruksia?" "On, kaks siskoa. Isosisko Essi, se on kakskytä, ja pikkusisko Katri, joka on viistoista." "Käykö sun tutut tallilla?" Santeri tiedustaa. "Mun paras kaveri Jenni käy meidän yhteisen vuokrapollen luona mun kanssa, ja sitten Selja, mun serkku, joka on yheksäntoista, on ajanut ravihevosia vähän yli yheksän vuotta, ja sitä ennen se ratsasti kuus vuotta", selostan mahdollisimman pitkään. "Tomi käy joskus mun kanssa." "Onko se sun serkku?" Santeri kysyy. "Ei", vastaan, sillä musta on vähän outoa tässä vaiheessa kertoa, että se on poikakaverini. Santeri nyökkää. Mä pyydän Ronjaa raviin, ja Blingikin lähtee. Ronja alkaa tosin töltätä, ihanan pehmeää tölttiä. Ravaamme/tölttäämme aika kauan, ja sitten taas hidastamme. Santtu, joksi häntä olen alkanut kutsua, ei aloita kyselyjä. Taputan Ronjaa ja supatan sen korvaan kaikenlaista. Ohitamme peltoja, ja pidän maastosta tosi paljon. Tiekin on hyvä, se ei upota, mutta ei näytä rasittavan Ronjan jalkoja enempää kuin tavallinen maneesinhiekka. Laukka olis poikaa. "Mitä jos laukataan kilpaa tolle puulle?" ehdotan ja osoitan suurta puuta näköetäisyydellä. Santeri näyttää niin voitonvarmalta. "Okei. Mä lasken", poika sanoo. "Yks, kaks, kol, NYT!" Kannustan Ronjan laukkaan, ja heti aluksi se on Blingin edellä. Olemme jo kaukana, kun pysäytän Ronjan puun jälkeen ja käännyn katsomaan Santeria. "Blingi juoksi sen ennätysajan!" Santeri sanoi. "Ja mä kun olen aina pitänyt itseäni ja Blingiä Mallaspuron nopeimpina, ja niin muutkin, mutta nyt sä ja Ronja veitte sen tittelin multa", hän naurahtaa. Sitten taputamme hevosia, ja huomaan, että Santeri on tosi pitkä. "Minkä pitunen sä oot?" kysyn. "Satakasikytäkolme senttiä, entä ite?" Santeri vastaa. Olen ihan äimistynyt. Samalla ajattelen, että ei poika ole yhtään outo, ihan kivakin. "Vähän yli satakuuskytäviis", vastaan. Halaan Ronjaa. Santeri virnistää. Sitten kävelemme tallille ihan hiljaa. Maastoreissun jäljiltä hevosparat on väsyneitä. Santtu vetää jalustimia ylös, kun mä otan ohjat kaulalta ja lähen taluttamaan Ronjaa sisälle. Tamma menee itsestään karsinalle, jossa Kuura sitä odottaa. Otan varusteet nopeasti pois, ja aloitan harjauksen. Kuura ja Ronja juttelevat keskenään jotain elekieltä, ja mä putsaan kaviot kunnolla. Sitten hyvästelen Ronjan ja käyn moikkaamassa Lynniä. "Oliko kiva maastoreissu?" Lynn kysyy. Kuura seisoo vierelläni. Santeri tulee paikalle. "Ihan joo", vastaan. "Tosi kiva", Santeri sanoo. Okei... Autolla Tomi venaa mua. Santeri katsoo oudosti meitä kun vilkutan ja Tomi käynnistää koneen. Kappaan Kuuran autoon. Kiki & Ronja 4HM |
|
Kiki
Talliporukan jäsen
Kiitos kuvasta Tin?velille!
Posts: 54
|
Post by Kiki on Apr 26, 2011 16:52:13 GMT 2
[glow=red,2,300]Aasirakkautta[/glow] 26. 4. 2011 Lempeä aamu avautuu mun edessä kun astun Mallaspuron pihaan. Valkea, auki rehottava hupparini ja sen alla oleva harmaa T-paita saa nyt kelvata tallikamoiksi, ja ratsastushousuilla pärjätään. Aurinko porottaa lehvästön läpi, joten mä koen parhaaksi lähteä talliin, ennenkun Lynn luulee mun käyneen Hawajilla. Tallissa tapaan heti Lynnin. Se pitää Ronjaa riimusta ja kappaa Blingiä karsinasta. Muut on jo ulkona, ja huomaan ovenraosta että Santtu, Aikku ja Aimie on kaikki täyttämässä vesikaukaloita. Kati ja Vilma on ahnaasti tulossa juomaan. Vähän matkan päästä siitä näen Saran, Cimillan, Iineksen ja Jonnen juomanlaittohommissa hekin. Ilahdun huomatessani Iineksen. Tän tiirailun jälkeen meen Lynnin luo. "Moi! Hei, voisitsä...?" Lynn sanoo ja katsoo Blingiä. "Okei", hymyilen ja sitten mä haen Blingin karsinan perältä rapsuttamasta kylkeään seinään. "Mä voin tuoda jommankumman tarhaan", tarjoudun ja Lynn pitelee niin terhakkaasti Ronjaa kiinni, että ajattelen ottaa Blingin. Se näyttää tekevän Ronjan vähän mustasukkaseksi, joten silitän vähän islantilaista ja lähen sitten Lynnin edelle. Matkalla tarhoille pälpätämme mitä huvittaa. "Lynn muuten, virnistääkö Santeri aina kun se kattoo jotakuta?" "Ei", Lynn ihmettelee. "No eilen se teki mulle aina niin..." sanon. "Jaahas", Lynn vastaa. "Muuten, voinko mä harjata Titon tänään?" Kysyn, sillä ajattelen, että aasikin tahtoo huomiota. "No jos sä vaan voit, niin siitä vaan, kun se jää joskus vähän sivulle!" Lynn sanoo ilahtuneesti. Mä vedän tarhan portin auki, päästän Blingin sisään ja Lynn jättääkin Ronjan huolekseni. Päästän sen pois, mutta ensin rapsutan sen veteläksi. Ronja juo heti ahnaasti kauhean paljon, ja Blingi taas pyrähtää rentoon raviin. Se tulee juomaan ja lähtee sitten omissa oloissaan menevän Katin luo. Ronja saa seurakseen Indin, ja yhdessä nämä sisutammat leikkivät jotain päätöntä piirileikkiä. Meen heti alkuun Iineksen luo. Tyttö ottaa Löpöä tarhasta. "Moro, Ibbe! You are here! Mä oon käyny täällä vaikka kuinka usein, mutta sua en oo nähny viikkoon", sanon. "Mut sä oot ollu täällä kun mä en." "Oi, Kiki! Kiva nähä"; tyttö virnistää ja ottaa Löpön viereensä. Silitän pikkuponia ja lähden kävelemään tallille päin Iines seuranani. "Mä harjaan Titon puomilla", kerron. "Mä syöttelen Löpöä. Hei, hae Tito ja mä ootan. Sitten kun mä oon syötelly.." "Putsaan karsinan", jatkan tottuneena ja pinkaisen karsinalle. Tito kurkkaa mahdottoman söpönä oven yli. Oikein heikottaa, niin ihana se on. Otan riimun ovesta ja vetäisen sen hauskannäköisen aasin korvien yli. Sitten mä nappaan riimunnarun käteeni ja avaan oven Titolle. Se talsii kiltisti ovelle ja sidon sen puomiin. Harjaan ja harjaan, niin että harmaat karvat lentää. Kun muhkea aasinkarvakasa on maassa, vien Titon Iineksen seurana tarhalle. Tito käyttäytyy kuin mikäkin pyhimys, ja tarhoilla se hirnuu kimakasti Kaaokselle. Iines jää katselemaan Löpöä, ja mä käyn Ronjan luona. "Voi kun sä oot SÖPÖ!" huokaan ja siirrän aidalle juosseen Ronjan otsaharjaa sivuummas. Se hörisee tyytyväisenä. Nousen aidanreunalle seisomaan, mikä on muutenkin hyvä, koska vielä vähän mutaista reunaa ei oo mukava talloa. Samassa tutunnäköinen poni uudenlaisine tyyppeineen kävelee ohi. Villehän se siinä! Ponia taluttava tyttö kääntyy ja äkkää mut. Ehkä se tunnistaa? "Moi! Mä oon Aura", tyttö esittelee. "Kiki", moikkaan. Aura katsoo Ronjaa, joka lepuuttaa leukaansa olkapäälläni. "Se näyttää tykkäävän susta", hän sanoo. "Kiitti, se on kyllä tosi ihana..." haaveksin. "Niin oliko sulla jotain...?" kysyn. "Joo, niin mihin tarhaan tää Ville menee?" "Sinne takatarhaan, missä Jerekin on", vastaan. Aura kiittää ja lähtee pois. Onhan se kiva tavata uusia Mallaspurolaisia, tottakai. Seison talikko kädessä Ronjan karsinan edessä miettimässä, että miten päin tässä nyt ollaan. Lynn tulee ohi ja pysähtyy katsomaan, kun rymistelen karsinan sisään. Alan siivota. "Kiki?" Lynn kysyy, kun mä en sitten vilkasekkaan sen suuntaan. "Niin mitä?" töksäytän ja aloitan uuden lantakasan nostamisen. "Että tulisitko sä mun kanssa maastoon?" "Ööö... No kai mä voisin tulla", huokaisen. "Kiki, onko sulla joku?" Lynn kysyy. Voi hi**o, kun musta huomaan niin heti että kaikki ei oo kohillaan. "Ei", sanon. En mä osaa selittää, ajatuksia vaan pyörii kun just tajusin et vähän olis voinu käyttää harkintakykyä. En mä sentään enää osaa sanoo et sori kun sanoin vähän jännästi... "Ai", Lynn pelästyy torjuntaani. "Siis enhän mä tarkottanut, kun mulla ei okein..." jankkaan. Lynn kääntää päätään ja ristii kätensä. "Oo vastausta ihan kaikkeen. Mut kyllä mä tuun", jatkan ja pakotan hymyn kasvoilleni, vaikka suupieliin sattuu kun teeskentelee. "Sori", kuiskaan vielä tytön kannoille. Mä en viitti sanoa että olin epäkohtelias. Kottikärryt täyttyy hetkessä. Laitan talikon kuorman päälle ja lähden työntämään kärryjä kohti lantalaa. Kun ohitan ulko-oven, joku tulee vastaan. Santeri. "Moi", sanon ja työnnän. Santtu tulee viereeni. Ei sillä kai oo muuta tekemistä kun pälättää lähes ventovieraiden ihmisten kanssa. "Moi, miten taas tulit hoitamaan? Sori kun eilen..." Santeri aloitti, mutta lopetti lauseen. Just. Vein kärryt paikoilleen ja lähdin tallille. Poikkesin samalla tarhalla. "Moikka Ronja, mä meen nyt!" halasin tammaa ja pingoin Lynnin luo. "Mun ajatukset on nyt vähän sekavat, niin voisinko mä lähtee nyt. Sori kun jää se maasto väliin, sovitaan ensi kertaan?" "Joo", Lynn huikkaa iloisesti ja heiluttaa kättään. "Moi ny!" Kiki & Ronja 5HM |
|
